Kops

KÄYTTÖKELPOINEN PSYKOLOGIA

2006-08-09T06:49:00.000+03:00

.

Moni käyttäytymistieteilijä on aloittanut opintonsa laboratorion rottakokeista. Rottien käyttäytymisessä havaitaan samoja lainalaisuuksia kuin ihmistenkin. Ennen kuin suututte ajatelkaa tätä. Rotta oppii saamaan makupaloja painamalla nappia tai menemällä tiettyä reittiä. Samoin se oppii välttämään sähköiskuja kun ei koske johonkin vipuun. Palkinnot ja rangaistukset.

Nekin jotka ovat kärkkäitä leimaamaan psykologian roskaksi varmaan myöntävät että tuo sama kaava pätee ihmisiin. Joka päivä pyrimme saamaan mitä haluamme ja pyrimme välttämään sitä mitä emme halua. Keinot eivät välttämättä ole yhtä yksinkertaisia kuin rotilla. Teemme työtä, jotta saamme rahaa, jolla ostamme ruokaa ja toteutamme muutenkin mielihalujamme. Pidättäydymme haukkumasta hankalia asiakkaita, jotta meitä ei eroteta.

Ihminen oppii nuo temput jo hyvin varhain elämässä, ja toistaa sitten niitä temppuja jotka tehoavat. Annan pari esimerkkiä.

Vauva itkee ja äiti nostaa hänet syliin. Todella nopeasti vauva oppii että itkemällä pääsee syliin. Vähän vanhempana lapsi oppii että kun kiukuttelee, vanhemmat antavat hänelle kaiken mitä hän haluaa, kunhan äksyily loppuu. Jos ajattelemme niitä rottakokeita, tässä asetelmassa molemmat osapuolet ovat rottia. Yhdet tekevät temppuja saadakseen haluamansa ja toiset tekevät temppuja jotta ei-toivottu toiminta loppuisi.

Tuo mielessäni havainnoin seuraavaa sivusilmällä lyödessäni golfpalloja harjoituskentällä. Viereiseen tilaan saapui isä poikansa ja tyttärensä kanssa. Arviolta 7-vuotiaan tytön mankuva ääni kuului matkan päästä. Hän selitti jo ennakkoon valittavalla äänellä että ei halua sitä ja sitä mailaa, hänen täytyy saada lyödä ensin ja niin edelleen. Isän ja pojan (ehkä 15-vuotias poika) kasvot olivat vakavat, eikä heistä kenelläkään ollut hauskaa minun nähdäkseni.

Perheen miespuoliset jäsenet toimivat kuin sätkynuket kun heitä määräiltiin ja ohjailtiin. Porukalla lähdettiin hakemaan klubitalosta juotavaa tytölle ja ties mitä. Mankuva ääni halkoi ilmaa. Kyllä oli hyvin opettanut pojat tekemään temppuja! Kärsivä perhe eikä kenelläkään ollut mukavaa, paitsi ehkä äidillä joka sai pienen helpotuksen kotiin jäämällä.

Tyttö toistaa tuota temppua koska se tehoaa. Jos hänet jätettäisiin täysin huomiotta, hän lakkaisi lopulta vinkumasta. Ensin seuraisi iso protesti ja kohtaus, mutta ilman tehoa käyttäytyminen loppuisi varmasti.

Lasten kasvatuksessa kannattaa olla viisaampi ja kehittyneempi kuin rotta, ja toimia pitkällä tähtäyksellä eikä sillä periaatteella että saadaan heti helppo ratkaisu. Ei lasta voi sillä tavalla valmistaa elämään että kaiken saa mankumalla. Ei oikea elämä niin toimi. Tai jos toimiikin perheessä, tai sitten myöhemmin parisuhteessa, niin se on kärsimystä eikä elämisen arvoista elämää.

Onko tuttu kuvio: Aviomies tekee kaikkensa jotta välttyisi vaimon nalkutukselta? Käytännössä välttelee keskusteluja ja vaimoa, ja viihtyy yhä kauemmin työpaikalla? "Toimiva" ihmissuhde?

MINUT LÖYTÄÄ TÄSTÄ LÄHTIEN NÄISTÄ OSOITTEISTA:

ARKITERAPEUTTI KOPS

RITA
.
.

RUNOA JA RYTMEJÄ

2006-07-18T08:41:00.000+03:00

.

Sain edellisen postauksen runoon niin innostavia ja kannustavia ja ajatuksia herättävoä kommentteja, että tulee idea sovittaa runo rummuille.

_____________________________________________________________

Muut blogini:

Rita Mentor
RitaMaestra
.

RUMUUS

2006-07-14T09:10:00.000+03:00

.

Neilikkaruusu.

RUNOTORSTAIN teema on RUMUUS.

TANSSEIHIN MENO

Voi pyhä sylvi
nainen mylvi

kiharoitaan suori
huolenaan ulkokuori

minua tyttörukkaa
ja tätä harottavaa tukkaa

tuokaa saapasrasvaa
tukastani joku sojo kasvaa

Tukasta niin iso huoli
että tansseista eka puoli

kului seinäkukkasena
nyreänä rukkasena

Lopulta musiikin ilo voitti
hyvän tuulen aika koitti

Tanssitovereita riitti
ja yksi kun pokaten kiitti

Toinen jo paikalle kiisi
varasi tanssia viisi

Jiven ja rockin potkussa
jo oli tukka sotkussa

Se mikä tytön silmissä rumalta näytti
tanssin pyörteissä muut ihailulla täytti.
.

MUUTOS

2006-07-07T16:12:00.000+03:00

Ihmisen kehitys kulkee omaa rataansa kehdosta hautaan luonnollisten muutosten kautta. Oma lukunsa ovat terapiaan hakeutuvat henkilöt, jotka sanovat voivansa huonosti ja haluavansa muutosta, mutta kasaantuukin välttelyn, köydenvedon, manipuloinnin, itsepetoksen ja valehtelun vyyhti. (Lukemistona meneillään Sheldon. B Kopp; Jos kohtaat matkallasi Buddhan tapa hänet. Psykoterapeuttinen pyhiinvaellus)

RUNOTORSTAIN viikon aiheena

MUUTOS

Kehdosta hautaan ihmisen tie
harhapoluillekin vie

Prätkä, sätkä, jätkä,
pojasta mieheksi,
tavallinen elämänkaari,
pian olet vaari

Väitätte haluavanne muuttua
vaan heti alatte suuttua
kun koetan asiaan puuttua

Tasapainon ja onnen puutos.
ehdotettu elämänmuutos

Kantapäät kyntävät vakoa maahan
Tähän olotilaan jäädä saahan?
En halua vaivautua
Tahdon maahan kaivautua
haavojani nuolemaan
jäädä siihen kuolemaan

Ai joo, kiire, lähtee lautta
Menkää kassan kautta
Seuraava terapia-aika ensi kuussa
Ka-tshing kassa kilahtaa
asiakas ulos vilahtaa.

Itse vilahdan toiseen blogiini Rita Mentor
.

PERSOONALLISUUSTESTI

2006-07-02T16:49:00.000+03:00

Löysin Persoonallisuustestin tästä blogista: Mimesis

Heti töksähti ekaan kysymykseen kun jompikumpi piti valita kuvastamaan ajattelutapaani:

- Hiljaa hyvä tulee
- Elämä on tässä ja nyt

Käytän noista molempia.

Monessa muussakin kohdassa oli sama vaikeus.

- Kokemus ohjaa ratkaisujani.
- Optimismi ohjaa ratkaisujani.

Valitsin jälkimmäisen, mutta ei se ole sen enmpää totta kuin ensimmäinenkään. Kuka idiootti laatii nuo testit vai olenko minä oudompi kuin kaikki muut yhteensä? Mitä virkaa on testituloksellani "60% harkitsija" kun oikeat vastaukseni eivät ole joko tai, vaan sekä että, ja tarkemmin sanottuna "tilanteesta riippuen".

Lähden kysymään asiaa toiselta minältäni toisesta blogistani

Rita Mentor

Jos teette testin kertokaa minulle oliko teillä sama vaikeus.
.

NÄKÖTESTI

2006-07-01T08:58:00.000+03:00

.

Mikä ihme olio kuvassa luuraa? Tunnistatko?
.

AAMU

2006-06-29T09:55:00.000+03:00

.

RUNOTORSTAI

AAMU INSTITUUTISSA

Armeijan aamu koittaa
Joku torvi herätyksen soittaa

Ei siinä itku auta
liikkeelle kuin nauta

Toisen instituutin apinat
järjestikin kapinat

Kenen vika
kun osastonjohtaja on sika?

Kohta aamutuimaan
nyrkkiä puimaan

Johtaja lentoon huimaan
pulskahti altaaseen uimaan

Arkiterapeutti Kops
No joo hops

Sujuu häneltäkin krooli
mutta mikä oli hänen rooli?

Napinassa,
kapinassa?
.

TIET HENKISEEN HYVINVOINTIIN

2006-06-24T14:43:00.000+03:00

.

Henkisen itsensä etsijän ja gurun suhdetta pohtii Luminous tässä blogissa postauksessa nimeltä

Gurulinkkejä ja oivalluksia etsijän tiettömästä tiestä

Ne jotka eivät tunne buddhalaisuutta itselleen sopiviksi voivat etsiä valaistumista muuta kautta. He eivät tietenkään nimitä sitä valaistumiseksi vaan esimerkiksi henkiseksi hyvinvoinniksi. Joku haluaisi vain eroon pahasta olosta tai tylsyydestä tai tarkoituksettomuudesta, mutta kokee idän mystiikan itselleen vieraaksi. Hänelle on tarjolla useita vaihtoehtoja. Joillekin ratkaisu tulee uskonnosta, joillekin terapiasta, ehkä jostain elämäntaito-oppaasta, joita nykyään on saatavilla vaikka miten paljon.

Ratkaisua ei tule ellei sitä itse tavoittele ohjaajan, terapeutin, mentorin kanssa yhteistyössä tai myönteisellä ajatustyöllä vaikkapa kirjojen avulla.

Lisää aiheesta toisessa blogissani Rita Mentor
.

YHDESSÄ JA YKSIN ETEENPÄIN

2006-06-23T07:20:00.000+03:00

Lobeliaa (Ei lobotomiaa.)

Olen lueskellut Sheldon B. Koppin kirjaa JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN TAPA HÄNET, sitä jossa kantavana ajatuksena on että aikuinen ihminen ei tarvitse buddhaa, gurua, hengellistä johtajaa, vaan hänen on oltava oma johtajansa. Teos on psykoterapeuttinen pyhiinvaellusmatka ihmisen sisimpään mistä kunkin kuuluu löytää oma totuutensa.

Etsintämatka voi alkaa esimerkiksi psykoterapeutin kanssa, mutta matka kuuluu Koppin mukaan kulkea rinnakkain, ei niin että odotetaan terapeutin toimivan oppaana ja tekevän matkan asiakkaan puolesta. Aikuinen ei saa olla kenenkään opetuslapsi.

Miten tuo toteutuu käytännössä?

Olen mainitussa opuksessa sivulla 88. En tiedä vielä mihin Kopp on menossa tarinoinnissaan, mutta pari omaa ajatusta tulee mieleen omalta alaltani eli opetuksen ja oppimisen psykologiasta.

Ihminen joka menee toiselta hakemaan ammattiapua, terapiaa, opetusta, kurssitusta ynnä muuta, voi ilmestyä paikalle oudon ristiriitaisena. Toiveet ja pelot käyvät köydenvetoa. Ihminen pyytää ohjausta mutta ei suostu ohjattavaksi. Pitäisi mennä tiettyyn suuntaan, josta ohjaaja ja ohjattava saattavat jopa olla samaa mieltä, mutta ohjattava heittäytyykin passiiviseksi, tai torjuvaksi, tai vetää määrätietoisesti väärään suuntaan, johonkin aivan epäolennaiseen, tai ankkuroi energiansa jarruttamiseen.

Sitten kun ohjaukseen hakeutuva on riittävän motivoitunut ja osaa siirtää pelon ja torjunnan sivuun, eli heittää esteet, estot ja jarrut pois, edistyminen on uskomatonta. Kun ollaan siinä vaiheessa. päämäärään kulkeminen menee juuri siten kuin Kopp sanoo, eli “guru” ja asiakas yhdessä rinnakkain,

Omassa mielessäni vertasin näitä:

OPETTAJA - OPPILAS (Esimerkiksi koulumaailmassa)

TERAPEUTTI - ASIAKAS

Kertoilen käytännön esimerkkejä koulutusalalta silloin tällöin muissa blogeissani;

RitaMaestra

Rita Mentor
.

KIUSAAMISESTA

2006-06-21T16:31:00.000+03:00

.

KILTIN TYTÖN BLOGISSA oli keskustelua kiusaamisesta. Kiltti tyttö kysyy että jos lapset kiusaavat ymmärtämättömyyttään, miten on mahdollista että vielä aikuisetkin kiusaavat?

Se on hyvä kysymys. Lapsi on kasvava kehittyvä olento jolle muotoutuu jossain vaiheessa myötäelämisen kyky, moraali ja monet muut tunteet ja piirteet, jotka hänellä sitten on kun hän on kokonainen aikuinen. Vai meneekö se noin? Onko tuo vain ihanne ja standardi. kuten jotkut neuvolan normit, jotta olisi joku viitekehys mihin verrata ja suhteuttaa ja mahdollisesti pyrkiä?

Jotta ihminen ei olisi kenenkään kiusaaja, mielestäni hänellä tulee olla pitkälle kehittynyt myötäelämisen kyky. Ne joilta se puuttuu kokonaan tai lähes kokonaan, saattavat olla psykopaatteja, luonnehäiriöisiä, puolison alistajia ja hakkaajia. Yhdistän ensin mainitut mielessäni niihin joilla on terve itsetunto, ja jälkimmäiset itsetunnoltaan heikkoihin. Välimaastoon mahtuu kaikenlaista, esimerkiksi työpaikkakiusaajia.

Ilmiöitä joita on vaikea hyväksyä ja käsittää kiusaamisessa on se miten sivulliset kieltäytyvät näkemästä ongelmaa ja kääntävät katseensa muualle, ja ne joiden vastuualuetta olisi asettaa kiusaajat edesvastuuseen, pakoilevat vastuutaan. Erityisen ällöttävää on uhrin syyllistäminen.

Yllätysmomentteihin kuuluu se kun kiusaajaa vaaditaan vastuuseen ja käy ilmi että hän ei ole lainkaan tajunnut että uhri on kärsinyt. Minusta oudon yllättävää on myös kun kiusaaja väittää ihan tosissaan kiusatun aihettaneen tilanteet itse. Yksi iso yllätys on tapaus jolloin työpaikalla käy ilmi että se joka on valittanut tulleensa kiusatuksi onkin koettu kiusaajaksi.

Osa kiusaamistapauksia on väärinkäsityksiä siinä mielessä että huumori on tarkoitettu hauskaksi, mutta se onkin häirinnyt ja kiusannut sitä joka on siitä joutunut osalliseksi.

Koulukiusaaminen on kammottavaa kun kouluun on mentävä joka päivä.

Työpaikkakiusaaminen on ahdistavaa kun töissä käydään niin usein.

Henkinen väkivalta kotona on sanoinkuvaamattoman kauhea ajatus.

Teen voitavani omalla alallani kouluttajana ja kasvattajana. Valistus, informaatio, konkreettiset tutkimustulokset ja raportit siitä miten kiusaamistapauksia on ratkaistu ja pitäisi ratkaista... kiitos, niitä lisää. Kotikonsteja jokaiselle, please. Neuvoja siihen miten voi puuttua kiusaamiseen kun sitä kohtaa sivullisena tai joutuu itse sen kohteeksi. Vähän vinkkejä siihenkin että varoo olemasta kenenkään kiusaaja huomaamattaan. Ei koskaan tiedä mikä voi loukata toista ihmistä. Noissa jutuissa olisi eduksi tuntea ihmisen psykologiaa ja mekaniikkaa. Olemme ihmeellisen ristiriitaisia olentoja, kuten muualla juuri totesin postauksessani YMPÄRI ÄMPÄRI .

.

GURUT

2006-06-18T07:06:00.000+03:00

.

Kuvittele puun alle Mestari ja oppilaita.

Anthony de Mello: HAVAHTUMINEN (Alkuperäisteos AWARENESS )
Sheldon B Kopp: JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN, TAPA HÄNET

Sekä de Mello että Kopp ovat kohonneet monien guruiksi, vaikka molemmat julistavat että guruja ei saisi pitää. Mitä he sillä tarkoittavat, kun kuitenkin itse opettavat, luennoivat ja paasaavat yleisölle ja antavat elämänohjeita?

On hyvä muistaa että sekä de Mello että Kopp ovat toimineet psykoterapeutteina. Molemmat ovat ottaneet vastaan ihmisiä jotka elävät epävarmuudessa ja pelossa, ja yrittävät kaikin voimin pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, vaikka se olisi miten tuskallista ja hedelmätöntä. Molemmat ovat kokeneet sen että vastaanotolle tulijat odottavat terapeutin helpottavan heidän oloaan ilman että heidän itsensä tarvitsee tehdä mitään heille vastenmielistä, kuten muuttaa elämäänsä.

Mikä on GURU ja miksi aikuisella ihmisellä ei saisi olla gurua?

Ensinnäkin, mikä on guru? Minä sanoisin näin: Guru voi merkitä samaa kuin opettaja, mestari, shamaani, tietäjä, hengellinen johtaja, henkinen opastaja, mentori, asiantuntija, ihminen joka tietää enemmän kuin muut.

Ei tietenkään ole väärin ottaa opetusta, asiantuntijan neuvoja, henkistä opastusta. Se mikä on väärin, on asettua ulkoa ohjautuvaksi robotiksi, olla etsimättä omaa tietään ja totuuttaan, elää pelon tai harhan vallassa.

Luin de Melloa ja ajattelin lukiessani päätä nyökytellen: “Se on noin. Se on juuri noin.” Nyökyttelyni ei johtunut siitä että olisin lammasmaisesti lähtenyt mukaan hänen ideoihinsa, vaan siitä että hän luetteli ihmisten piirteitä jotka olin itsekin opettajan ja ohjaajan työssä joutunut tuskallisesti kohtaamaan. Ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni totutusta ja turvallisesta. He eivät lähde uuteen oppiin vaikka ovat tulleet oppimaan. He pistävät vastaan. He kuluttavat päivittäistä energiaansa vääriin kohteisiin. Samoista asioista olen kirjoittanutkin vuodesta 2001 lähtien, jo ennen kuin nyt vuonna 2006 ensimmäistä kertaa kuulin de Mellosta.

Yksi asia mikä minua on häirinnyt alusta alkaen de Mellon tekstiä lukiessani on eräänlainen myötätunnon puute. En osaa sanoa puuttuuko se häneltä vai esittääkö hän asiansa siten että hän ei ota sitä puheeksi, mutta minä en voisi mitenkään kuvitella hyvää opettajaa tai ihmisten ohjaajaa ilman rakkautta ja myötäelämisen kykyä ohjattaviin. (Olen vasta lukenut 104 sivua)

Koppin kirjaa aloitin eilen. Olen edennyt 30 - 40 sivua. Hänessä häiritsee toistaiseksi se epäilykseni, että hän vaikuttaisi sanovan että hän ei anna psykoterapia-asiakkaille mitään muuta kuin sen että asettuu heidän kuuntelijakseen ja odottaa että he ratkaisevat ongelmansa itse. Pidän toki avoimen mielen kirjaa lukiessani, mutta minulla on syytä epäillä terapeutin passiivisuutta koska niin monet ihmiset ovat minulle kertoneet että he ovat kokeneet terapeutilla käymisen turhaksi. En millään muotoa väitä että terapeutin tulisi tarjota valmisratkaisut taikasauvan heilautuksella, mutta toisaalta minulla itselläni on opettajana tarjota paljon oikoteitä ja näkemystä oppimiseen aina silloin kun pääsen oppilaan torjunnan ohi. Olen tullut siinä aika taitavaksi vuosien kokeilemisen tuloksena.

Jokainen ihminen on oma lukunsa eikä sama välttämättä tepsi yhteen mikä tepsii toiseen. Hämmästyisitte jos tietäisitte miten voimakas torjunta kielikurssilaisella saattaa olla. Hauskaa miten oikein torjuva oppilaani sanoo: “Sinun pitää potkia minua!” Siihen sekä de Mello että Kopp kenties sanoisivat painokkaasti. "Ei se ole minun tehtäväni. Jokaisen on sulatettava ruokansa itse. Ei sitä toinen voi tehdä hänen puolestaan."

Ehkäpä ne yksilöt jotka todella ovat löytäneet oman tiensä ja totuuden ovat niin valaistuneita, että joutuvat pistämään lampunvarjostin päähänsä, jotta eivät häikäisisi muita.

Voidaan myös esittää että ei kaikkien tarvitse valaistua. Ihmisellä voi olla vaatimattomampiakin päämääriä elämässä kuin täysi henkinen totuudellisuus. Kun ihmiselle on annettu vapaa tahto hän voi joka päivä tehdä useita valintoja. Valitsemattomuuskin on yksi valinta.

Millä voi mitata elääkö oikein? Uskon että onnellisuus on aika pätevä mittari. Jos ihminen on onnellinen, hän elää itselleen sopivaa elämää. Tuntuuko todennäköiseltä? Omalta kohdaltani olen sitä mieltä.

En ole guru, mutta olen mentori, sellainen opettaja ja ohjaaja, joka antaa asiantuntemuksensa ja kokemuksena hyödynnettäväksi, antaa neuvoja, mutta odottaa että ohjattavat pyrkivät itsenäisesti ottamaan opit ja soveltamaan niitä omaan elämäänsä. Toimin aikuiskouluttajana livenä ja netissä.

Linkki kotisivuilleni Rita Mentor blogini sivuseinässä; Pretty Polly.
.

MUISTO JA MUISTI

2006-06-16T16:45:00.000+03:00

.

Otin kävelylenkilläni tänään kuvan fantastisesta näystä, jota et näe kuvassa, vaikka minä näenkin. Alareunassa näet jokea, ylhäällä kulkee Tuusulantie. Tuossa joentörmän ja tien väliin jäävässä pellossa tai niityssä kökötti kerran seitsemän ruskeaa jänistä lepäilemässä. Ystäväni Päivi ne minulle osoitti ohikulkiessamme. En uskonut rusakoiksi ennen kuin keskimmäinen niistä liikkui.

Voin aina tuntea mielihyvää tuon muuten mitäänsanomattoman maiseman ohi kulkiessani kun ajattelen jäniksiä. Muisti on ihmeellinen asia. Minusta on aina ollut jotenkin outoa että hämmästyttävän suuri osa ihmisistä valitsee muististaan huonoja asioita ja kipeitä kokemuksia ajateltaviksi, vaikka meistä jokainen pystyy itse säätelemään ajatuksiaan. Ellei oteta lukuun kriisitilanteita ja elämäntilanteita jolloin ajatuksiin ei mahdu muuta kuin jotain ahdistavaa, ihminenhän voi itse valita esiin ottamiaan muistoja.

Tekisi mieli potkaista lenkkitossulla pientä suunnanmuutosta joittenkin kanssaihmisten ajatuksiin... ("Potk!")

Jep. Kuvasin lenkillä jalkani ja käteni. Käsi löytyy ipodia kantaen Rita Mentor blogistani. Jonakin päivänä voinemme rekonstruoida minut kokonaan palasista.
.

PAREMPAA HOITOA VANHUKSILLE

2006-06-15T12:31:00.000+03:00

.

Kuvassa metsäkurjenpolvi

Sain tällaista sähköpostia tänään:

Tarja Tallqvist jätti ministeri Hyssälälle vetoomuksen vanhusten hoidon parantamiseksi. Hyssälä oli televisiossa haastateltavana ja oli sitä mieltä, ettei lakimuutoksiin ollut erityistä syytä, ja että vanhusten hoitoasiat ovat kelvollisella kannalla. Vetoomuksessa oli yli 100 000 nimeä, eikä se silti vaikuttanut.

Tallqvist on sisukas eikä aio lopettaa tähän. Hän haluaa kerätä nyt miljoona nimeä.

Voit allekirjoittaa vetoomuksen menemällä sivuille:

PAREMPAA HOITOA VANHUKSILLE

Sinustakin tulee joskus vanhus. Haluatko vaikuttaa siihen, miten sinua hoidetaan? Tule mukaan, levitä viestiä! Katsotaan, vaikuttaako miljoonan ihmisen kanta.

Olen allekirjoittanut. Kops!
.

IHANTEELLINEN PARISUHDE

2006-06-14T11:37:00.000+03:00

.

Katselin eilen Dr Phil Showta. Siinä puhuttiin hyvästä parisuhteesta. Merkitsen tuoreeltaan muistiin muutaman ajatuksen aiheesta. Hänen ajatuksiaan ja omiani.

Kumpikin osapuoli tuo parisuhteeseen oman itsensä ja panoksensa 100-prosenttisesti. Ajatus kahdesta toisiaan täydentävästä puolikkaasta, 50% + 50%, missä kumpikaan ei ole täydellinen ilman toista on älytön, ja huono edellytys tasapainoiselle suhteelle. Samoin lähtökohta jossa toinen kyttää toista ja kuvittelee omistavansa toisen on epäterve. Sairaalloinen takertuminen toiseen ei myöskään ole hyvästä.

Tuo 100% ei tietenkään tarkoita sitä että suhteeseen vaaditaan kaksi täydellistä ihmistä, joissa ei ole vikoja. Eihän sellaisia ihmisiä olekaan. Parisuhde on kumppanuus. Mennään yhdessä eteenpäin ja kannustetaan toista, samalla kun hoidetaan omaa henkistä kasvua ja edetään aina uusiin tavoitteisiin.

Yhteistä elämää käyttää yhteistyö, työnjako, neuvotteleminen.

Paras pohja hyvälle liitolle on ystävyys. Ystävät kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa. Heillä on hauskaa yhdessä. He viihtyvät toistensa seurassa. He kysyvät toistensa mielipidettä asioista ja vaihtavat ajatuksia. He eivät vähättele toisiaan eivätkä esitä epäluottamuslauseita tai kommunikoi syyttelemällä.

Kumpikin haluaa ottaa selville mikä tekee toisen onnelliseksi, ja yrittää sitten antaa toiselle sitä. Jos tuntee kaipaavansa jotain mitä ei saa, se pitää sanoa. Kommunikointi on taitolaji jota kannattaa harjoitella. Jos on tottunut puhumaan tavallisista arjen asioista oppii puhumaan isommistakin asioista.

Rakkaus kukoistaa alustalla jossa vallitsee ystävyys, kunnioitus ja luottamus. Sen pitäisi olla iloinen asia eikä mitään ryppyotsaista vääntämistä.

Hengailen tuossa riippumatossani arkiterapeutti Kopsina, mutta enimmäkseen hengailen toisessa blogissani Rita Mentor, joskus myös kieltenopen blogissani RitaMaestra.
.

HYVÄN UNEN MERKITYS

2006-06-09T06:45:00.000+03:00

.

Aamiaisesta se alkaa. Terveet elämäntavat. Terve sielu terveessä ruumiissa. Virkeä aamuhetki edellyttää hyvin nukuttua yötä.

SEBASTIANIN kanssa eilen juttelin Messengerissä hänen nukkumisvaikeuksistaan. On se vaan niin että ihminen ei ole täysin toimintakykyinen ellei ole saanut nukuttua. Kuulun niihin onnellisiin jotka nukkuvat hyvin mutta toki tulee tilapäisiä häiriöitä, kuten yhtenä yönä kun lokapojat tulivat viemärikaivoja tyhjentämään aamuyöstä ja sitä jyrinää kesti meidän talon vieressä 45 minuuttia. Asumme omakotitalossa. Miksi yöllä? Sitten oli yksi sanomalehden jakaja joka viihdytti itseään pitämällä autoradiota soimassa tuossa kadulla meidän makuuhuoneen ikkunan alla kun jakoi lehtiä.

Kerrostalossa aikanaan riitti idiootteja jotka imuroivat, juhlivat tai vasaroivat yöllä. Nykyään ei kuulu viereisistä taloista imurointi, mutta muuta melskettä satunnaisesti naapureiden pihoista ja kadulta kun koiria ulkoiluttavat ihmiset kohtaavat toisiaan yöllä, eli klo 21 - 01, ja vaihtavat kuulumisia kaikuvalla äänellä. Se on huvittavaa.

Suurenmoinen tunne aloittaa päivä loistavasti nukutun yön jälkeen. Nukuin eilisillan kello yhdeksästä aamun puoli viiteen. Hyviä unia toivotan kaikille, mutta samalla totean että unettomuus on maailmanlaajuinen yleinen ongelma. Harmi.

Minut tavoittaa paremmin toisesta blogistani RITA MENTOR, mutta käyn joka päivä Kopsissa, vaikka en aina saa aikaiseksi kirjautua ja vastata kommentteihin.
.

PANTTIVANKI JA TERRORISTI

2006-06-06T11:28:00.000+03:00

.

Kävin lounaalla erään ystäväni kanssa. Rentoa kuulumisien vaihtamista ja juttelua kaikenlaisesta mitä mieleen tuli. Viivyimme niin kauan kuin viivyimme ja lähdimme sitten kun meitä huvitti. Mitenkäs muuten, saatat ajatella.

Aina ei ollut noin. Ystäväni ei voinut miehensä eläessä koskaan täysin rentoutua. Liiallisesta hauskanpidosta sai maksaa. Jos viipyi liian kauan kotona odotti kolmannen asteen kuulustelu ja yleinen syyttäjä. “Keskustelu” oli huutoa, murjottamista ja haukkumista.

Voi niitä jotka ovat osuneet kumppaniksi omistuksenhaluiselle ihmiselle. Voi niitä joita mustasukkaisuus riivaa. Molemmilla on pallo jalassa. Kahle kintussa. Kuluttava ahdistus. Toista ajaa pakkomielle, toista takaa-ajettuna oleminen. Terroristi ja panttivanki.

Ei parisuhde voi toimia ilman luottamusta. Sitoumuksen täytyy olla vapaaehtoista, eikä pakolla ylläpidettyä.

Ystäväni ei tuota aavistanut naimisiin mennessään, ja kun heti liiton alussa tuli lapsi, ja oli jo yksi lapsi ensimmäisestä avioliitosta, ei irrottautuminen olisi ollut yksinkertaista. Kuitenkin nyt hän toteaa että olisi pitänyt... Vuosia kestänyt uhkailu, pakottaminen ja alituinen pelko ovat lyöneet leimansa. Luulisi että nyt on koittanut vapaus ja helppo elämä, mutta se on vain osaksi totta. Kehon ja mielen huonovointisuus ei tuosta vaan häivy ja hälvene.

Kops! Kepin kopautus. Alistettu, toimi mieluummin heti. Älä alistu. Älä ota sitä kohtelua. Ellet saa vapaasti olla oma itsesi, asiat eivät ole oikein. Jos joudut pakoilemaan ja salailemaan, kaikki ei ole kohdallaan. Ihminen mukautuu ja tottuu tietyssä määrin, se on totta. Ei siitä silti hyvää seuraa.

Vaadi parannusta. Vaadi kumppania menemään terapiaan. Tai muuta pois. Tilanne ei itsestään parane, eikä sillä että annat itseäsi kohdella kuin orjaa ja omaisuutta. Sitten kun partneri on ahdistanut sinut tekemään jotain tyhmää, kuten syrjähypyn, jonka hän voi armollisesti “antaa anteeksi”, saatat olla jo niin pitkällä että alat ylistää hänen oikeamielisyyttään sinua kurjaa kohtaan. Ei hiivatti! Johan sinulta on suhteellisuudentaju mennyt. Samalla kuin vapaus, omanarvontunto, ystävät ja elämä. Am I right, or am I right?
.

KOPSIN KANSSA KAHVILLA

2006-06-01T05:09:00.000+03:00

.

Kahvikuppi käteen vaan. Rentoutukaa. Kops jakelee evästyksiä ja eväitä tähän päivään. Seisova pöytä odottaa. Se seisoo vaikka te istutte.

- “Mitä kuuluu?”
- “Kaikki mitä kovaa puhutaan.”
- “Oletteko kuuro?”
- “Juu, siinä on kahvi ja puuro.”

Kaveri kuulee paremmin jos et huuda. OLE HILJAA! HYS!

Ihmiset uskovat mitä tahansa jos kuiskaat sen heille.

Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. (Mitähän sekin tarkoittaa?)

Kenellä on korvat se kuulkoon. (Vaikea kyllä kuvitella muutakaan keinoa.)

Ottakaa vielä kolmaskin rinkeli. Ei meillä lasketa.

Ai mitä? Ettäkö isoäitinne kävi kiertokoulun väärin päin? Ja luki katekismusta pyhäkoulussa lauantaisin? Ettette nyt väistä muurin ja muista väärin?

No sehän nyt oli että peruskoulun kokeessa kysyttiin “Mitä kuuluu Fennoskandiaan?” ja poikanne vastasi “Kiitos hyvää”. Ei kai siitä voi muuta kuin antaa täydet pisteet.

Kiitos käynnistänne. Olipa mukava kahvihetki. Ei voi kuin parempaa pyytää. Ja nyt ulos joka sorkka. Aion tehdä musteläikkätestin pöytäliinan kahvitahroista.

(Saattelee porukan ulko-ovelle kuuluisalla kepillään sojotellen ja napautellen.)
.

MONI KAKKU PÄÄLTÄ LORDI

2006-05-27T13:49:00.000+03:00

.

Kakkua

Lordin ulkoisesta olemuksesta on esitetty jos jonkinlaista näkemystä. Kuka näkee heidät saatananpalvojina, kuka zombieina, kuka fantasiaelokuvan tai science fictionin hahmoina. Halloween tulee myös mieleen. Pyhäinpäivä ja haudoista nousevat esi-isät ja -äidit.

Blogista KATKEILEVAA AJATUSVIRTAA voi lukea kirjattuna yhdenlaista esitystä, mistä tässä katkelma:

“Nämä Lordin esittämät hirviöt näyttävät olevan lähinnä kuvia ihmisen kaksoisolennoista. Vanhan henkisen tiedon mukaan kaksoisolennot tai kaksoiskulkijat ovat se osa ihmistä, joka kantaa meidän kaikki kehittymättömät tai rumat energiamme. Ellei tällaista välivarastoa näille energioille olisi, meillä ei voisi olla niin pysyvää ulkomuotoa kuin nykyisin...”

Kun vielä mainitsen sadun Kaunotar ja hirviö, Lordia on taidettu katsoa ainakin estetiikan, psykologian, teatterin, kansanperinteen, henkisyyden ja filosofian kannalta.

Lisää: Rita Mentor

ETTÄ ON HAJAMIELINEN!

2006-05-22T06:16:00.000+03:00

Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen antoi taas eilen näytteen hajamielisyydestään. Kävelin hänen talonsa ohi ja näin hänen kastelevan kukkia sateessa. Voi hyvänen aika. Vein hänelle sateenvarjon, jotta ei kastunut siinä puuhassa. Tiedemiehet!
.

PETS

2006-05-18T08:32:00.000+03:00

Kuva Copyright Rita Ahonen

"Liian usein eläin rinnastetaan tavaraan ja unohdetaan, että se on useimmille hyvin rakas perheenjäsen. Yksinäiselle vanhukselle lemmikki voi olla ainoa syy nousta sängystä, lapsettomille se voi olla lasten korvike. Masentuneelle nuorelle perheen eläin voi olla ainoa ystävä, se joka pitää nuoren hengissä. Eläin ei itse osaa pyytää apua ja ansaitsemaansa arvostusta, joten vetoamme Teidän omatuntoonne, että puolustatte niitä, jotka eivät siihen itse kykene." (Lainaus linkittämältäni sivulta)

ALLEKIRJOITA ADRESSI ELÄINTEN PUOLESTA. Tassulla on vaikea itse kirjoittaa.

TAHDONVOIMA

2006-05-16T10:24:00.000+03:00

.

Pari kannustuksen sanaa blogikaverille joka yrittää lopettaa tupakoinnin.

Kun yrittää riippuvuudesta tai jostain tavasta eroon on ikävä fakta että pelkkä tahdonvoima ei kanna kovinkaan pitkälle. Dieettiä yrittäneet ovat saaneet sen kokea, jotkut useaankin otteeseen. Edestakaisin, ylös ja alas, eteen ja taakse, souda ja huopaa, päätös pitää, päätös ei pidä. Äh, mitä sitä yrittämäänkään? Joka kuuseen kurkottaa...

Jaa että missä ne kannustuksen sanat viipyvät?

Eilen kun aloin röökilakkoa yrittävää kannustaa, muistuttamisesta seurasi muistaminen ja heppu painui parvekkeelle tupakalle. Jos olisi vähän aikaa malttanut olisin voinut kertoa että tupakanhimo, samoin kuin ruuanhimokin, tulevat sykäyksittäin, ja itsensä kiusaaminen sen ajan kun himo kestää, kannattaa, koska se menee nopeasti ohi.

Yleensä ottaen ei kannata nojautua pelkkään tahdonvoimaan. Avain riippuvuudesta irtomiseen on että riippuvuus korvataan jollain muulla. Onko se sitten juoksulenkki tai kuntosalille tai helluntaiseurakuntaan meno se riippuu jokaisen omasta valinnasta. Mikä kenellekin sopii.

Salista tuli mieleen erään tuttavan kertomaa. Hänen viereisen talon naapurinsa, noin 90-vuotias nainen, puhui salille menosta kun tuttavani tervehti aidan yli. Tuttava kovasti mielessään ihmetteli miten niin vanha nainen kävi salilla kunnes eräänä päivänä kävi ilmi että kyseessä oli Jehovantodistajain Valtakunnansali. Hauskaa.

Paitsi dieetti ja röökilakko, myös kielten itseopiskelu kuuluu niihin yritelmiin joissa pelkkä tahdonvoima ei pitkälle kanna. Puhun niistä tarkemmin kieltenopettajan blogeissani.

Rita Mentor

RitaMaestra

LAPSIPERHEEN ONGELMIA

2006-05-12T08:15:00.000+03:00

Lueskelin tuossa Kodin psykologiasta (WSOY 2002) lukua Lapsiperheen ongelmia. Helppolukuisia asiantuntija-artikkeita joista lasten vanhemmat ynnä muut kasvattajat saavat ajateltavaa ja neuvoja ja ideoita.

Se on selvä että lapsen pitää opetella kävelemään ja syömään ja sisäsiistiksi sun muuta. Kaikenlaistahan me opimme ja opettelemmme kautta elämän. Olisi hyvä jos vanhemmat osaisivat asianmukaisesti ja mukavasti opettaa lapsiaan ja mielellään vielä viihtyisivät siinä ohjaajan ja opettajan elementissä.

Toisen ihmisen opettaminen, lapsen, nuoren tai aikuisen, ei ole mitään eksaktia tiedettä, eikä sen kuuluisi olla yksisuuntaista toimintaa vaan vuorovaikutteista. Kirjoista voi saada halutessaan paljon apua, kunhan osaa soveltaa tietoja oikein, ja kunhan kirjatieto on oikeaa tietoa.

Mikä on luotettavaa tietoa?

Luin artikkelia vuoteenkastelusta, ja jäin ihmettelemään yhtä kohtaa. Asiantuntijana käytetty lastenpsykiatri antoi valtavasti hyviä käytännön neuvoja vanhemmille. Hän selitti miten tärkeää on luoda kannustava ja lapseen luottava ilmapiiri. Olen samaa mieltä, mutta sitten hän antoi neuvon että kuivien öitten lisääntymisestä on hyvä antaa lapselle runsaasti kiitosta ja kannustusta. Siinä kohdassa pysähdyin. Minusta on virhe kiittää lasta asiasta johon hän ei itse voi vaikuttaa. Se ei käsitykseni mukaan ole tahdonalaista toimintaa, eikä siis niinmuodoin lasta voi sen paremmin kiittää kuin moittiakaan.

En asetu lastenpsykiatrin yläpuolelle. Totean vain että itse en moittisi enkä kiittäisi lasta tuosta asiasta. Lohduttaisin sanomalla että se on luonnollinen asia joka kyllä korjaantuu aikanaan. Ottaisin ehkä selvää lääkityksestä jos homma pitkittyisi. En tekisi asiasta mitään numeroa. Pitäisin huolta siitä että lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi eikä paheksutuksi. Mitä väliä ylimääräisellä lakanapyykillä on jossain elämänvaiheessa? Ei mitään.

Tällaisia tuli mieleeni Kodin psykologian kirjaa lukiessani aamukahvilla. Olkaa vapaasti eri mieltä tai samaa mieltä. Tämä on tätä minun arkiterapiaani, tai miksi sitä nyt nimittäisi, samoin kuin meistä jokaisella on omat filosofiansa.

PERJANTAIN PROVERBIT
.

ASTMAA JA ALLERGIAA

2006-05-10T17:35:00.000+03:00

KELTAVUOKOSSA NUPPU.

Spring is in the air, and plenty of pollen, too.

Siitepölyä and katupölyä everywhere, voihan peura niitä jotka ovat allergisia. Itse en ole. Paitsi joillekin tyypeille.

Puhelin soi:

"No voi sun vietävä! Astmaako se olikin?"

Sain juuri tietää että Jupukka Jäpikäisen kaverilla Tumpelo Töppelssönillä on astma. Ja minä kun olen kaiken aikaa pitänyt häntä intohimoisena sen huohotuksen perusteella...

Lisää kukkia meidän pihasta: Rita Mentor
.

LOBOTOMIA

2006-05-07T16:51:00.000+03:00

.

LOBOTOMIAA PIRISTYKSEKSI - EIKU LOBELIAA. TERVEISIÄ TERAPEUTTISISTA PUUTARHATÖISTÄ.

Puutarhaa hoidellessa voi miettiä myös kasvatusasioita. Kasveja kasvatetaan mutta kyllä ne kasvavat itsekin kun saavat sopivat edellytykset. Maaperä, vettä, valoa. Jotkut kasvit viihtyvät auringossa, toiset varjossa tai puolivarjossa. Lastenkasvatukseen voi soveltaa samantapaisia periaatteita.
.

ÖYKKÄRIT KURIIN

2006-05-06T08:04:00.000+03:00

Kaikki ruumiillisen tai henkisen väkivallan uhrit, tai sellaisien lähimmäiset, kuunnelkaa. Älkää asettuko uhreiksi. älkää pienessä älkääkä suuressa. Aina on ihmisiä jotka syystä tai toisesta pyrkivät alistamaan muita. On tyranneja, koulukiusaajia, diktaattoreita, hiekkalaatikon kunkkuja.

Ellette pärjää yksin hakekaa apua. Pelokkaana ja ahdistuneena tuskin osaa itse järkevästi toimia. Kerron arkisen tapauksen esimerkiksi siitä miten ratkaisin yhden uhkaavan tilanteen.

Meitä oli jokunen britti ja finni drinkillä Marskin baarissa. Pöytäämme horjahti humalainen nainen ja istui minun ja englantilaisen ystäväni väliin. Tuttua touhua. Useinkin suomalainen tahtoo nousuhumalassa sönköttää englantia. Iskee sitten kiinni seurueemme ulkomaalaiseen ja pahimmillaan hallitsee koko “keskustelua”. Olimme ajatelleet oman jengin kesken viettää iltaa, mutta joskus toki toivotamme uudenkin tuttavuuden tervetulleeksi ellei ole kovin häiritsevä.

Tämä nainen oli häiritsevä. Vahvassa humalassa ja kun minä sanoin jotain, hän heitti minuun vihamielisen “turpa kiinni” katseen. Ahaa, sekoitin hänen suunnitelmiaan. Ikävämpi juttu. Minun olisi pitänyt väistyä ja istua kiltisti penkissä kun hän omisi Rogerin omaksi yleisökseen. Tyranni. Kehonkieli kertoi uhkaavasta vaarasta. Hänen suupielensä kiristelivät ja vartalo jännittyi vihasta. Jos olisin sanonut vielä muuta olisin kai saanut mustan silmän tai ainakin sähiseviä kiukusta kiehuvia uhkauksia. Puhuminen ei olisi auttanut tuota tilannetta.

Kuunnelkaa nyt tarkkaan.

En tyytynyt tilanteeseen. En hätääntynyt. Kylmän rauhallisesti annoin hänen jatkaa sönköttämistään englantilaiselle ystävälleni. Menin pitkän baarijonon ohi sanomaan baarimikolle että pöydässämme oli vakava tilanne. Rauhallisesti mutta painokkaasti ilmoitin että apua tarvittiin heti.

Palasin pöytään. Nainen mulkaisi minua vihaisesti mutta keskittyi taas Rogeriin, joka alkoi olla melko vaivautunut. Pian paikalle saapui pari rotevaa määrätietoista ihmistä jotka taluttivat naisen ulos. Miehiä tai mies ja nainen. En katsonut, koska en mitenkään nauti edes öykkärien alennustilasta, enkä ole kostonhimoinen luonne. Häiriö poistui. Se riitti minulle.

Jos opettelee säilyttämään itsemääräämisoikeutensa pienessä, sen voi tehdä suuressakin. Silloin kun oma apu ei riitä turvaudutaan ulkopuolisiin.
.

.
ANTAKAA NARSISSIEN KUKKIA, MUTTA KUKISTAKAA NARSISTIT JA LUONNEHÄIRIÖISET.

Tätä blogiani päivitän useammin kuin Kopsia: Rita Mentor

EI KAIKKI KEPIT

2006-05-04T12:31:00.000+03:00

Kansainvälisen väkivallanvastaisen V-DAYN pääsivut. Suomeksi V-päivä.

Seuraavista sivuista kaksi kertoo Suomen tämän kevään V-päivästä ja V-Daystä yleensä ja kolmas kertoo Euroopan V-Daystä.

http://www.vdayhelsinki.cjb.net
http://events.vday.org/2006/world/Helsinki
http://www.vdayeurope.org

KOPS KÄSKEE: VÄKIVALTA POIS! MYÖS HENKINEN.

KOPS KEHOITTAA: HAE TURVAA. JUOKSE PAKOON. ÄLÄ ALISTU.

KEPPI ON OHJAAMISEEN JA OPETTAMISEEN JA TUKEMISEEN. TAHDIN LYÖMISEEN. PAIMENSAUVA. KARTTAKEPPI. KÄVELYKEPPI. KUKKAKEPPI. KEPPIJUMPPA.

.

.

oooooooooo.BLEEDING HEART = SÄRKYNYT SYDÄN.oooooooooo

JUPUKKA VIE ROSKAT

2006-05-03T05:42:00.000+03:00

Oveen kolkutettiin. Mitä vinkuraa? Onko ovikello rikki...? Irrotin kädet näppäimistöstä ja pyörähdin tuolissa 90 astetta. Vai onko se suorakulma... mjaa... Noista tuumailuista havahduin kun uudelleen kolkutettiin. Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinenhän se siellä seisoskeli. On se poika hajamielinen. Ei meillä ole kolkutinta ollut enää vuosiin. Minähän vuonna sen poistimme kun ihmiset eivät osanneet ovikelloa käyttää? Emmehän me koristekolkutinta voi kuulla joka puolelle taloa... Niin hajamielin... mitä? Tullaan, tullaan!

Jupukka seisoi rappusilla tuijottamassa sadevesiränniä, roskapussi kädessään. Aha. Salkku makasi sitten luonnollisesti siellä mihin hänen piti kotoa lähtiessään heittää roskat. Juu. Onneksi minä olen järkevämpää mallistoa, ja onneksi Jupukan kämppä on kävelymatkan päässä. Tartuin häntä käsivarresta, suljin kodin oven takanani ja lähdin viemään häntä kadulle. Hän selitti sadeveden määrää ja kallistumaa ja kulmia samalla kun kävelimme. Kerran hän aikoi kysyä mihin olimmekaan matkalla mutta mainitsin pohtineeni onko suorakulma 90 astetta, minkä jälkeen hän uppoutui trigonometriaan. Ongin hänen salkkunsa roskiksesta, paiskasin roskapussin tilalle, sanoin: “Jaa, jaa, hypotenuusapa hyvinkin.” Ohjailin hänet samaa tietä takaisin meille.

Siitä tuli oikein mukava vierailu kun ensin pääsimme sisään. Olin unohtanut ottaa avaimet mukaan ja jouduin hakemaan vara-avaimen naapurista. En usko että Jupukka edes huomasi koko juttua. Puhdistin aamutossuni jotka jaloissani olin huomaamatta lähtenyt kadulle, menimme sisään ja vietimme monta tuntia yhdessä, lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen ja minä.

Aiempia Jupukasta kertovia lastuja päivämäärinä

15.11.2005
6.1. 2006
14.1. 2006
16.3. 2006

Olen enimmäkseen tässä osoitteessa: Rita Mentor, mutta Jupukkapostaukset kuuluvat tuttuun tapaan Kops-blogiin. Terveisiä kaikille Jupukan ystäville, esim. Titalle, Leonooralle, Hogsille ja Spirolle.
.

HAVAHTUMINEN

2006-05-03T05:15:00.000+03:00

Anthony de Mello antaa teoksessaan HAVAHTUMINEN evästystä hyvää elämään. Itsehavainnointi on avain. Pelon tilalle rakkaus. Pois kaikki häiritsevä painolasti, pois negatiivisuus, ulkoaohjautuvuus, riippuvuus, oikea ja väärä ja muut onnellisuuden esteet. Intialaisen jesuiittaveljen opetuksia mietiskellessäni muistan seuraavan vitsin, jonka voi lukea englanniksi täältäkin: RitaMaestra

Tom ja Jim kävelivät viidakossa.
Tom kantoi puhelinkoppia ja Jim rautakankea.
"Hei Tom, olen tässä ihmetellyt että miksi kannat puhelinkoppia selässäsi."
"Ai, se on siltä varalta että leijona tulee vastaan. Pääsen puhelinkoppiin turvaan."
"Entä miksi sinä kannat tuota rautakankea mukanasi?"
"No ihan samasta syystä," Jim vastasi. "Jos leijona tulee, heitän rautakangen menemään ja sitten on paljon helpompi juosta!"

Niin se on. ON HELPOMPI KULKEA KUN HEITTÄÄ TURHAT POIS.
Buddhalaiset munkit heittivät donitsit ja muun maallisen omaisuuden huit häiritsemästä ja kiersivät pelkkä pyyhe päällä kerjuukulhon kanssa maita ja mantuja.

Vaan kepistään ei Arkiterapeutti Kops luovu. Sillä hän kopauttelee herätyksiä. Kops!
.

KISSA TÖMISTELEE

2006-04-30T06:30:00.000+03:00

Sunnuntai 30.4. vappuaattoillan hulinat vielä edessäpäin, mutta jopa jo eilen rellestettiin ympäriinsä. Ainakin meidän naapurista kuului yöllä pauketta, huutoa, naurunräkätystä, kovaäänistä puhetta muutamaan otteeseen. Eipä paljon häirinnyt kun omakotitalossa asumme eikä ole seinänaapureita, ainoastaan seinähulluja. Mikä tietyissä olosuhteissa käy suosituksestakin.

Illalla karjutaan: Nappaa kitaan, kittaa napaan! Pohjanmaan kautta!

Illalla juodaan hilpeinä kaljaa, aamulla ollaan kalpeina hiljaa.

Vaimeasti sanotaan vuoteen uumenista peiton alta: "Pää on kipee. Älkää h-tissä antako sen kissan tömistellä niillä tassuillaan."

Kops kopauttaa kepillään lattiaan ja julistaa: Minä olen tavattavissa uudemmassa blogissani Rita Mentor, kun täällä ei kerran saa koputellakaan esteittä...

(Lähtee, ja kaataa "vahingossa" mennessään eteisen hyllykön josta lasiesineet kilisevät ja helisevät puulattialle. Ja ohhoh kun se ovikin paukahti. Kolme kertaa.)

,

MAANANTAIAAMUN AVAUS

2006-04-24T07:54:00.000+03:00

Maanantaiaamun avaus. Ojentakaa sorkkarauta. No kylläpä se nyt aukeaa kitisten - kriih, krääh... Ja niskakin on kipeä eilisen kirjoittamistouhuista. Nirsk, narsk.

AAMUN KANNUSTUSPUHEET. Te tiedätte keitä te olette. Valitkaa tästä itsellenne sopiva.

"Joudut olemaan nyt reissussa mutta onhan sulla läppäri. Meilaillaan ja bloggaillaan."

"Tänään kauhea koitos, mutta iltapäivällä se on ohi. Voimia!"

"Golfkausi on alkanut. Sen voimin jaksat paremmin töissäkin."

"Luota kaikkiin. Älä luota keneenkään. Kaikkein eniten/vähiten itseesi."

"Luovuuden lahja on kaikilla. Sitä ei voi kuluttaa loppuun. Älä tukahduta sitä"

"Absintti maistuu hirveältä mutta pitäkää vuorotellen asetta toistenne ohimolla ja pakottakaa se kurkusta alas."

"Poliisiystäväni. Ajattelen sinua kun näihin aikoihin aamusta olet vetänyt virka-asun päällesi ja peilin ääressä sovittelet virkailmettä naamalle. En ollut tajunnutkaan että se vie niin pitkän ajan pukeutumisesta. Good luck with that."

"Kulje päämäärääsi kohti esteistä välittämättä. Jos talonmies makaa edelleenkin sammuneena ovensa edessä porttikäytävässä astu sen yli."

"Jos kaverilla on ruuvi löysällä, ojenna sille vaan ruuvimeisseli äläkä turhia stressaa."

"Jos itse tarvitset ruuvimeisseliä senkun pyydät. Voi olla että ojennan ensin erehdyksessä kiintoavaimen. Ota riski."

.

KOOKOS

2006-04-17T14:00:00.000+03:00

Coconut. Kookoshiutaleita. Valkoisia. Kookoksen makuisia pikkuleipiä. Eksoottinen aromi. Piña colada. Aika kookas se kookos. Koko kookosko? -ko?

Peseydyin kookoksenvärisellä ja kookoksentuoksuisella saippualla. Olin ostanut ylellistä kookoksentuoksuista shampoota ja hoitoainetta, jota sai pullosta pumpulla ulos, kämmenelle. The palm of you hand, palm olive, Palmolive. Kookospalmu, A cococut tree. Kookospähkinöitä. Kops. Auts kun osui päähän ja halkesi. Kumpi halkesi? Pää vai pähkinä?

Ystäväni Charlotta lainasi minulle kerran pienikokoisen kirjasen, Onnen kirja muistaakseni oli nimi. Istuin omakotitalomme ulkorappusille sitä lukemaan kevään ensimmäisiin lämpimiin auringonpaisteisiin. Siinä luki tähän tapaan: “Kuvittele olevasi pienellä trooppisella saarella. Hiekka tuntuu paljaiden jalkojesi alla. Tuulenvire hyväilee kasvojasi.” - Yhtäkkiä tuulenvire osui kasvoihini ihanasti ja leyhytti tukkaani. Naurahdin ääneen onnesta.

Tuo minulle muistuu aina kookoksesta... hymyilen onnesta.

UUSIN BLOGINI ON Rita Mentor

UUSI BLOGINI

2006-03-29T16:36:00.000+03:00

Rita Mentor

(My new blog at that address)

Olen yhdistänyt Rita Maestran ja Arkiterapeutti Kopsin yhdeksi blogiksi.

KAIKELLA ON AIKANSA

2006-03-28T13:27:00.000+03:00

Kaikella on aikansa. On aika kulkea edellä ja aika jättäytyä jälkeen. On aika olla liikkeessä ja aika levätä. On aika olla varovainen ja on aika olla rohkea. Viisas antaa asioiden edetä omalla painollaan.

Hyvin juurtunut kasvaa ja kukoistaa. Ikimetsä on saanut alkunsa pienestä taimesta. Kymmenentuhannen kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta.

Olen tästä lähtien tavattavissa eli luettavissa uudessa blogissani, jonka vasta eilen avasin enkä ehtinyt edes blogilistalle ilmoittaa, ja silti ainakin Kynä Kädessä on ehtinyt minut linkittääkin. Mieltä lämmittävää. Kiitos! Tervetuloa ja tervemenoa, mutta pyyhkikää jalkanne ennen kuin astutte uuteen blogiin. Hehehe.

Rita Mentor

The end of an era. Aber uuden aikakauden alku.

TAAS YKSI “OPTIMISTI”

2006-03-27T14:09:00.000+03:00

Juttelin ystävän kanssa. Hän kertoili kotinsa keittiöremontista ja sanoi kaiken olevan valmista arviolta ensi kuun loppuun mennessä. Häntä epäilytti ammattimiesten arvio mutta eipä kannattanut aviomiehelle sanoa, jotta mies ei nimitä pessimistiksi. On ilmeisesti isokin optimismin puolesta puhuja.

Taas yksi! Miten ihmiset luulevat että optimismi merkitsee katsomusta jonka mukaan kaikki on aina hyvin ja tulee aina olemaan hyvin? Optimisti on sinisilmäinen hömelö joka katselee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi?

Eihän optimismi merkitse tosiasioiden kieltämistä. Ei se sulje pois realismia ja tervettä järkeä. Minusta optimisti on ihminen joka luottaa siihen että kaikki järjestyy vastoinkäymisistä huolimatta. Vastoinkäymisten kohdatessa etsitään ratkaisut ja toimitaan kulloisenkin tilanteen pohjalta. Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia meidän tiellemme tulee. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä.

When the going gets tough the tough get going.

Parhaimmillaan vastoinkäymiset kasvattavat ja lujittavat luonnetta. Niistä oppii. Eikä niitä tarvitse yksin kestää. Jaettu kuorma on puolitettu kuorma.

KIINNI JÄIN!

2006-03-27T06:38:00.000+03:00

Oh God, I am so busted! Nyt jäin itse pahan kerran kiinni. Ja minä kun ajattelin vetäytyä takavasemmalla ja piiloutua. Eilen en kiireiden vuoksi lukenut mitään blogeja paitsi Köyhääritaria kun se osui blogilistalta silmiin. Olin sen blogin unohtanut ja ajattelin vilkaista mitä Jenkkilään kuului. Heillä oli tuo JÄIT KIINNI ansa jonka häthätää heitin omaan blogiin kun en muuten oikein ehtisi päivitellä. Olin tuuminut vähentää bloggaamista, mahdollisesti lopettaa.

Kohtalo? Enhän minä voi mitenkään lopettaa kun kerran on tuollainen joukko tuntemattomiakin jotka minua lukevat! Tutuiksi ja rakkaiksi tulleista puhumattakaan. Ää ja minä kun olin jo poistanut lukijatilastotiedotkin jotta en tulisi niitä katsoneeksi ja sitten tuntisi velvollisuutta kirjoittaa.

Kiitän nöyrimmästi ja jatkan kopsuttelua. Ojennan teille kaikille Kultaisen Kopsin.

Ensin kopsautan itseäni päähän. Kops.

KIINNI JÄIT!

2006-03-26T09:32:00.000+03:00

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Jäin kiinni blogissa Köyhäritari

Tässä nyt käsiraudoissa yritän kirjata rötöksiä muistiin.

KESÄAIKA

2006-03-25T05:36:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Summer light saving time. En ole koskaan käsittänyt minkä ongelman ja melskaamisen osa väestöä siitä nostaa. Minusta päivä menee luontevasti valoisuuden mukaan. Syksyllä voi nukkua hiukan pidempään ajan vaihtuessa, keväällä nousen aikaisemmin kun päiväkin alkaa aikaisemmin. No joo, itse olen aamunvirkkua mallistoa. Ellen olisi saattaisin yhtyä valittajien kuoroon. Jos olisin valittajatyyppiä, that is.

Mistä muistaa siirretäänkö kellojen osoittimia eteen- vai taaksepäin? Easy. Kesäaika on edessäpäin - eteen. Syksyllä kesäaika on takanapäin. Osoittimia siirretään taaksepäin.

Jos menis juomaan toisen kupillisen ja herättämään kukon. Juu, nousin neljältä, ja olen tehnyt kirjoitustyötä innoissani, sekä ammatin puolesta että harrastuksesta. Life is good! Ihme muuten miten vapaa tunne kirjoittaa kun peitin lukijatilastoni eikä tarvitse enää ajatella että velvollisuudesta lukijoita kohtaa on päivitettävä usein. Nyt voi kirjoittaa ihan vaan huvikseen, ja toivoa samalla huvittavansa uskollisia lukijoitaan. Thanks, guys!

Niko niko, kakistus, tajusin juuri miten tolkuttoman monta kelloa meillä on. Ne kaikki on siis siirrettävä kesäaikaan - puuh! Menisköhän köh köh takaisin pahnoille?

SOL LUCET OMNIBUS

2006-03-24T05:49:00.000+02:00

Sol lucet omnibus. Äh kun tuo aurinko taas paistaa ja häikäisee bussissa istuessa.

Aurinko paistaa kaikille, joo joo. Rikkaille ja köyhille. Se lienee ajatuksena. Uskontokin on kaikille. Siinäkään ei raha ratkaise tai vaikutusvalta, ei mikään maallinen. Robin Hood, sankarimme, otti rikkailta ja antoi köyhille. Jaa mutta eikös ne köyhät sitten olleet rikkaita? Ryöstikö Robbie boy sitten heidät?

Musikaalisuus ja kaikki muut hengen lahjat eivät jakaudu yhteiskuntaluokkien mukaisesti. Näitä syntyjä syviä pohtiessani haluan tähdentää yhtä seikkaa joka nousee kaiken muun edelle. Latinan ääntäminen.

Sol lucet omnibus. Latinan c lausukaatten k-äänteenä. Jos ystäväni Spiro (äännetään spairou) osuu paikalle hän saa paniikkikohtauksen kuullessaan sol luuset omnibus. Älkää ihmeessä ryhtykö runoilemaan keskiajan latinan ääntämisestä tai mistään. Sanotte vaan luket ettei käy huonosti.

Mainitsin juuri Jupukka Jäpikäiselle puhelimessa tuon ajatuksen että Sol lucet omnibus. Voi struzzin jalat! Jupukka antautui pitkään yksinpuheluun siitä miten maapallolla aurinko paistaa eri osissa. Siellä se poika pulisee vieläkin. Minulla on puhelin auki pöydällä. Kuulen sieltä pientä ininää. Kun se loppuu palaan paikalle muina naisina.

KEVÄT TULEE RÄYSTÄÄT TIPPUU

2006-03-23T13:54:00.000+02:00

Onko viereinen kassajono aina lyhyempi?

Miksi lumi romahtaa maahan aina nimenomaan yöllä ja pelästyttää nukkujat?

Putoaako voileipä aina maahan voileipäpuoli alaspäin? Onko se Murphyn laki?

Miksi greippimehu osuu lusikasta aina silmään?

Kevät tulee räystäät tippuu, ja sikanauta jumankauta kun talonmiehet on vihasia kun ne räystäät tippuu maahan.

TURPAKÄRÄJÄT

2006-03-22T14:09:00.000+02:00

Kerrostalon pihassa sunnuntaiaamupäivällä.

A: Ai sitä ollaan lenkille lähdössä?
B: Heitän pienen pyrähdyksen.
C: On taas ollut paljon ilmoja.
D: Päivää naapurit. Kuulitteko kun asunto E taas melskasi pitkin yötä?
A: Taisi olla juhlat.
B: Hirvee mekkala. Meidän lapsikin heräsi.
C: Kyllä nyt jo pitää ilmoittaa isännöitsijälle.
D: Ne tarvis saada kuriin, -rkele.

.... Turpakäräjät jatkuvat.

Asunto E:n heppu: Huomenta. (nolo) Tuota... taidettiin vähän pitää ääntä yönseutuna. (Kakistus) (Köh)

A: Ai ei meille vaan mitään kuulunut.
B: Meiltä taisi itseltä kuulua lapsen huutoa.
C: Minä nukun missä metelissä vaan.
D: Ainahan kerrostalossa ääniä kuuluu.
B: Jos nyt tästä sinne lenkille sitten. Tsau!

HYVÄNTEKEVÄISYYS

2006-03-22T06:32:00.000+02:00

Milli muksulle Myös sivulinkkinä.

UUDET TUULET JA MUUTOKSET

2006-03-21T05:11:00.000+02:00

Blogosfäärimme oma

Blogisanomat

ilmoitti lopettavansa. Käykää lukemassa loppukirjoitus ellette vielä ole lukeneet. Minä kävin siellä ihan juuri, ja mietin josko olisi muutosten aika omissa blogeissakin johonkin suuntaan, Kopsissa ja ensimmäisessä blogissani nimeltä

RitaMaestra

jonka aloitin marraskuussa 2005. Minulla on kolmaskin blogi mutta se ei ole blogilistalla. On tässä nyt miettimistä, mutta Blogisanomat ansaitsee päivien kestävää kiittelyä ja kumartelua uutteruudestaan. Olen aina ihmetellyt millä kukaan voi linkittääkin niin perusteellisesti kun itse saan hädin tuskin pari linkkiä viikossa tähän vedetyksi.

Kiitos kommenteista ja haasteista joihin vastaan kunhan ehdin. Aikamoinen työviikko meneillään ja näin ollen herää ajatus että eikös tämän bloggaamisen pitänyt olla vain harrastus...

FIUUUUU

2006-03-20T05:34:00.000+02:00

Voihan vieterit ja hurrikaanit tätä vauhtia.

Vauhdikasta uutta työviikkoa!

KIITTÄMINEN EIKÄ VALITTAMINEN

2006-03-19T14:14:00.000+02:00

Enemmän kiittämistä ja vähemmän valittamista sun muuta turhan ruikutusta ja ilman pilaamista. Näillä linjoilla kirjoittelee rakas ystävämme

Ajatusvirta

Kops suosittelee.

LISÄÄ LUOVIMISESTA

2006-03-19T13:35:00.000+02:00

Elämän hallintaan ja luovimiseen liittyvää lisäpohdintaa blogissa

Etsimässä

Kops suosittelee.

LUOVIMINEN

2006-03-18T05:58:00.000+02:00

Elämän hallinta ei onnistu laajassa mittakaavassa. Säähän ei voi vaikuttaa, mutta voi pukeutua sen mukaan millainen sää on. Tietotekniikan ikäviin yllätyksiin voi varautua siten että tekee back uppeja. Kirjoittaessa voi tallentaa sitä mukaa kun kirjoittaa. Omaa elämää voi joka päivä säädellä tilanteen mukaan ja sen mukaan millaiset kortit meille on jaettu. Valtteja ei aina ole. Usein maltti on valttia.

Kaiken kaikkiaan luoviminen tilanteen mukaan on parhaita taitoja elämässä. Ihminen voi tulla siinä aika taitavaksi kun vähänkin ajattelee ja suunnittelee ja ottaa oikean asenteen. Meistä jokainen voi olla oman elämänsä paras asiantuntija, ohjaaja ja operaattori.

Ahdistus ja masennus juontaa usein juurensa siitä että ihminen ei tunne voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Olen auttanut hyvin monta yksilöä pois masennuksesta. Ihan vaan sillä että olen auttanut katsomaan sitä mihin voi vaikuttaa ja käskenyt lakkaamaan tuijottamisen siihen mihin ei voi vaikuttaa. Yksi ystäväni odottaa juuri tietoa siitä onko hänellä syöpä vai ei, joten ennen sitä tietoa hän ei voi tehdä mitään. Ahdistus ja masennus ovat nyt liian suuret. Se on tilanne johon ei pysty vaikuttamaan ja jossa omat voimat ovat riittämättömät. Toinen ystäväni on menettänyt aviomiehensä 53 yhteisen vuoden jälkeen. Ne on kovat kortit.

Kerron tämän siitä huolimatta että tähän tulee lannistavia kommentteja mallia “Joo mutta jos olet turkkilaisessa vankilassa sun on kuule VÄHÄN vaikea säädellä mitään”. Ne kommentit tulevat juuri niiltä jotka eivät käytä koko positiivista kapasiteettiaan, vaan keskittyvät selittämään mihin suuntaan ei voi edetä.

ONNELLISUUS

2006-03-17T16:19:00.000+02:00

Katkeilevaa ajatusvirtaa ja Kiltin tytön blogi pohdiskelevat mikä tekee heidät onnellisiksi. Omaa onnellisuuttani tuossa juuri ihmettelin kävelylenkillä. Lähdin hienoon talvi-ilmaan aurinkoiseen säähän. Toiseen taskuun discman josta kuuntelin persian kieliohjelmaa 40 minuuttia minkä se kesti ja toiseen ipod valmiiksi vaihtoa varten.

Heti kun pääsin ulos tunsin hyvää oloa hienosta säästä. Persian kieli lumoaa minut aina - aah. Olin ekstaasissa mikä varmaan loisti kasvoiltani. Yksi pikkutyttö sanoi minulle päivää. Hih. Olin kai jotenkin lähestyttävän näköinen. Monet koiratkin tulevat luokse. Nautin siitä käsittämättömän kauniista persiasta äänteineen. Farsi baladi? Che tori? Kheili khubam. Khoda hafez... Tunsin kihelmöivää odotusta maanantaista. Sain juuri kutsun Iranilaisten bahai-uudenvuoden viettoon. Vuosi on vaihtumassa.

Onko onnellisuus joku kemiallinen tila? Miksi olen aina onnellinen? Cd loppui ja vaihdoin ipodiin. Valitsin Il Divon Ancoran. Ensimmäinen viipale kajahti korviini. El heroe - espanjaksi - Ay caramba! Mikä tunnelataus. Sain melkein kyyneleet silmiin. (No minnekäs muualle?)

Como un libro
Qué no sabes el final
Y te asusta lo qué lees
Asi la vida es

Cuando naces
Ya te expones al dolor
Y de a poco y con valor
Logras crecer

Maailman kauneimman kielen persian päälle siis mitä ihanimmalla äänellä laulettuna maailman toiseksi kauneinta kieltä espanjaa. Korvieni kautta suoraan sydämeeni ja sieluuni. Kohottavaa. Es un paraiso. Paratiisi.

Sitten kotiin edelleen korvasta korvaan hymy kasvoilla. (Can't think of a better place for it.) Ystävältäni Spirolta oli tullut meili. Ilahduin Kutsuin hänet Messengeriin mesomaan. Hitsi miten hauskat huulenheitot siitä alkoivat. Hetken kuluttua näppäilin hänelle että minun pitäisi ottaa ulkovaatteet päältä ja sukset jalasta sekä hakea nenäliina kun nauroin niin että maskara valui. Get this; Spiro sanoi että hänen piti puolestaan laittaa ruokatavarat jääkaappiin. Oli juuri tullut kaupasta. Voi mitä sekopäitä olemme!

Ja sitä rataa tattaraa. Mistä tämmöinen onni ja syntymähumala pulppuaa? Tai mitä sillä väliä. Kunhan pulppuaa.

Nyt bloggailen ja kuuntelen Andrea Bocellin uusinta Cd:tä. Amore. Ah, italiaksi, naturalmente - ei perbacco - setähän alkoi juuri laulaa espanjaksi Besame mucho. Madonna, kyllähän minä besar häntä jolla on tuollainen ääni... (Besame mucho = "Kiss me much") Fantastinen latinorytmi. Iik, mitä nyt kuuntelen, rytmiä, Andrean ääntä vai espanjaa kun on vain kaksi korvaa? Tarvittaisiin kolme.

Tätä kysyn usein: Miksi jotkut eivät ole onnellisia koskaan eivätkä näe ja koe paratiisia? Miksi se annetaan vain joillekin? Miksi jotkut eivät ota sitä vastaan vaikka voisivat?

Tämäkin vielä! Nyt hän alkoi laulaa ranskaksi. Sydän pakahtuu ja maksa poksahtaa.

JUPUKKA JÄPIKÄINEN RIDES AGAIN

2006-03-16T05:22:00.000+02:00

Pyyhin pölyjä oikealla kädellä ikkunalaudalta. Vasemmalla nostin kukkaruukkua. No se kallistui ja multaa kaatui sen verran että jouduin ottamaan imurin esiin. Imuroidessani katsahdin ikkunasta ja silmäni havaitsivat oudon hahmon kaukaisuudessa. Ettei vaan ollut lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen, diplomi-insinööri ja tiedemies. Hän kulki katua ja kaikesta päättäen teki samalla muistiinpanoja lehtiöön kävellessään syvissä ajatuksissa. Ei mutta - ei kai hän nyt harhautunut tiensivuun? Kauhistuksen kabanossi. Siinähän mies kulki pientä ylämäkeä, liukastui, eikä edes lopettanut kirjoittamista vaikka lähti liukumaan kyljellään mäen toista sivua alas.

Siirryin toiseen ikkunaan josta näki paremmin. Huomaamattani vedin imurin mukanani. Laskin letkun käsistäni lattialle ja seurasin tilannetta kadulla. Jupukka oli noussut seisomaan. Mikä ihmeen kyttyrä hänellä oli selässään? Siinä päällä reppu lähes vaakasuorassa.

Kohta ovikello soi. Kyttyrä selvisi Jupukan riisuutuessa. Se oli vaatepuu joka oli jäänyt niskaan takin alle pukiessa. Housuissa oli sepalus takapuolella. Kaipa hän huomaa sen säädetyn ajan kuluttua itsekin.

Jupukka tuli eteisestä sisään ja kompastui imuriin. Minä kaaduin hänen päälleen. makasimme maassa ja ulvoimme naurusta. Oli niin kiva tämä kahden kahelin kohtaaminen.

Ekan kerran postasin Jupukasta 15.11.2005

http://muksis.blogspot.com/2005/11/joraan-tn-loppuun.html

HIUKSIA NOSTATTAVAA

2006-03-15T07:23:00.000+02:00

Kiltin työn blogista (sivulinkkini) voitte lukea kuvausta kampaajalla käynnistä. Kiltti tyttö pyysi minua kommentoimaan - hei, olenko muuttumassa Leelian lepotuoliksi eli Kopsin riippumatoksi? - kirjoitustaan. Tähän hätään en ehdi muuta kuin pistää oheen kuvan tukastani ja toteamaan että kampaajalla on tullut käytyä ja monenmoiset jutut kuultua aina kun olen laittautunut siellä blondiksi. Kampaajani S, aika rivakka nainen, oli kerran heittänyt miesasiakkaan ulos rivojen juttujen vuoksi, vaikka oli vasta puoli päätä leikattu. Sillä lailla! Käykääpä Kiltin työn blogissa ja myös hänen kommenttilaatikossaan.

Terveisiä eräälle kaverilleni joka kuvailee tukkaansa "spiraaliksi". En ole ainoa jolla on hassu tukka.

Jos on kysymyksiä leelian lepotuoliin eli kopsin kiikkumattoon, siitä vaan. Kops vastaa jos ehtii. Ja vaikka ei ehtisikään.

KUKA MEITÄ KASVATTAA?

2006-03-14T05:35:00.000+02:00

On vanha sanonta että lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä. Ylevä sanonta josta tipahdetaan maanpinnalle kun erehdytään ojentamaan naapurin jälkikasvua joka kukkapenkeissämme juoksee pallon perässä.

Että mitäkö heidän isänsä sanoi? Ei mitään, ja nämä etuhampaat olisin muutenkin vedättänyt pois.

Vakavasti puhuen, lapsia eivät kasvata ainoastaan heidän vanhempansa, vaan monet muut heidän elämässään olevat ihmiset. TV on yksi vaikuttava kasvattaja, samoin se mitä lapsi lukee tai mitä hänelle luetaan.

Haluan hetken hehkuttaa sitä miten suuri vaikuttaja Aku Ankka on ollut minun lapsuudessani. Tupun, Hupun ja Lupun kunnollisuus oli minulle - huomaamattani epäilemättä - innoitus. Muistattehan heidät Sudenpentuinakin partiotouhuissaan? Lapsi jolla on kelvottomat vanhemmat voi saada parempaa mallia heistä. Hei, missäs heidän äitinsä muuten oli? He ovat Aku Ankan siskonpoikia, vaikka heidät suomennoksissa aikanaan veljen- eikä siskonpojiksi nimettiin.

Pikkuhukasta kehnon isänsä kaitsijana voisi sanoa yhtä sun toista lastensuojelun näkökulmasta. Nyt aikuisena siis.

Akut ovat edelleenkin elämässäni, tosin eivät enää suomenkieliset. Siitä enemmän kieltenopettajan blogissani. (Rita Maestra)

KOPS VIRANTOIMITUKSESSA

2006-03-13T06:10:00.000+02:00

Eikös Leelian lepotuoli ollut joku yleisöpalsta josta sai kysyä neuvoa ja Leelia vastasi?

Arkiterapeutin vastaanotto voisi olla tämän näköinen; Kops virantoimituksessa rennosti riippumassa riippumatossa. Neuvoa antavat hörpyt lasista.

Tulisikohan asiakkaita pyytämään neuvoa rennolta possulta? Vai sanoisivatko että johan on sikamaista? Terapeutissa ei ole mitään terää. Toisaalta hän on eläessään saanut kärsiä. Tai on ainakin saanut yhden kärsän.

Millainen on hyvä terapeutti? Aika paljon saa kuulla huonoista ja suorastaan kauheista terapeuteista samalla kun hyvistä.

RÖH

2006-03-12T14:00:00.000+02:00

Huomasin sattumalta että possujen kuvaan klikkamalla sen saa isommaksi. RÖH!

LUKEMISIA LAPSILLE

2006-03-12T07:51:00.000+02:00

Lapsen henkiselle kehitykselle on tärkeää että hänelle luetaan ja/tai että hän itse lukee. Mielikuvitus kehittyy ihan eri tavalla kuin videoita katsomalla, joissa kuvat ovat jo valmiina eikä niitä luoda mielikuvina omassa päässä.

Aikuiselämästä tulee mieleen radio versus TV, ja äänikirjat leffojen ohessa.

Samaten puutikku voi päihittää liian valmiit lelut, ja itse piirtäminen on paljon kehittävämpää kuin tarran liimaaminen vihkoon.

Kokemuksia? Mielipiteitä? Ajatuksia?

KOPS MIELISAIRAALASSA

2006-03-11T05:32:00.000+02:00

Opiskelin 19-vuotiaana Perugian yliopistossa Italiassa. Elämä ei koostunut pelkästään opinnoista tietenkään. Italialaisuus, pienen etruskilaiskaupungin kansainvälinen, mutta historiaa huokuva ilmapiiri... ei pahus, nyt olen väärässä blogissa. Taidan säästää nuo kieltenopettajan osastooni (Rita Maestra). Minun piti kertoa siitä miten minusta tuli arkiterapeutti Kops. Ehkä olen aina ollut sitä.

Toisen suomalaistytön ja minun ympärillä parveilevista opiskelutovereista sun muista erottui vähän vanhempi mies Giuseppe, joka ryhtyi iskemään tarinaa minun kanssani. Hätistelin häntä tiehensä sillä rutiinilla mikä naiselle Italiassa helposti muodostuu, mutta yhtäkkiä hän sai tarkkaavaisuuteni. Hän mainitsi olevansa psykiatri ja sanoi että mielisairaalaan oli tuotu suomalainen tyttö joka ei puhunut mitään. Tiukkasin häneltä onko se totuus vai yrittikö hän vain jotain. Sekin Italiassa muovautunutta rutiinia. Hän vakuutti puhuvansa totta. Tyttö oli pyörtynyt junassa ja kun hän ei puhunut hänet oli viety mielisairaalaan eikä tavalliseen. Arkiterapeutti Kops heräsi minussa. Käskevällä äänellä, jota en normaalisti käytä, kehoitin häntä viemään meidät sinne.

Ahtauduimme hänen Fiatiinsa ja ajoimme Perugian mutkittelevien katujen läpi - yksisuuntaisia sillä tavalla että voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa, mutta mahtuu vain yksi auto kerralla joten parasta ajaa kovaa - ja saavuimme sairaalaan kaupungin laidalla. Muistan käytävän jota pitkin kuljimme ja harjanvarteen nojaavan siivoojan jonka suupielessä roikkui savuke. Saavuimme suureen huoneeseen. Yhdellä monista sängyistä istui ilmeetön ja liikkumaton suunnilleen minun ikäiseni olento. Muitta mutkitta arkiterapeutin aseman nojalla menin hänen luokseen ja kysyin ystävällisesti ja iloisesti oliko hän suomalainen. Hän katsoi minuun ja sanoi olevansa. Puhuin hänen kanssaan, minkä jälkeen ilmoitin Giuseppelle että voisimme viedä tytön asuntoomme.

Niinhän lähdimme sieltä tyttö mukanamme. Giuseppe kyseli tietenkin olenko varma että tyttö on henkisesti kunnossa, ja ilmeisesti joko luotti minuun tai ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Vuokraemäntämme la signora Gallo toimitti ylimääräisen vuoteen reilunkokoiseen huoneeseemme.

Siitä on kauan, mutta eilen muistellessani tapausta ajattelin: Onko arkiterapeutti Kopsin tehtävä pelastaa hiukan eksyneet ihmiset normaaliin elämään? Tuo ei ollut suinkaan ainoa tapaus, vaikkakaan muut eivät yleensä ole noin dramattisia keissejä. Onhan meistä jokaisella tilaisuus olla arkiterapeutti muille, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä voimakasta kutsumusta eikä taipumuksia. Joillakin on halua terapoida ainoastaan valikoitua joukkoa, kuten ystäviä. Ihan oikean arkiterapeutin käsitän sellaiseksi jolla on myötätuntoa kaikille.

MIEHET

2006-03-10T06:19:00.000+02:00

Luin juuri Hurinan viimeisimmän postauksen. Samalla huomasin päässeeni hänen sivulinkkeihinsä. Se on kuin sulka hattuuni. Tarpeellinen lisä pituuteeni. Ilman sulkaa olen vain 155 cm pystysuorassa.

Hurina oli julistanut miestenpäivän. Mukava idea. Eilen ajattelin samaa naistenpäivää ajatellessani. Minulle tuli aikanaan yhtäkkinen muutos ajatteluun luettuani miesten sielunelämästä. Aloin arvostaa vastakkaista sukupuolta tavattoman paljon manuaalin luettuani. Olin käsittänyt monta miehistä piirrettä väärin. Pidin itsekkyytenä sitä kun miehet eivät naisten tavoin työpaikalla olleet valmiita tarjoamaan toiselle apua. Heti kun sain kirjasta tiedon että miesten maailmassa on tapana kunnioittaa toista sillä että antaa apua vasta kun toinen sitä pyytää eikä aikaisemmin, jotta ei loukkaisi, näin asian uudella tavalla ja miehet saivat kunnioitukseni. Miehenhän kuuluu selviytyä ja suoriutua itse. Se on tärkeää miehen itsetunnolle. Naiseuteen taas kuuluu auttaminen ja yhteistyö.

Monta muutakin toiselle sukupuolelle ja omalleni ominaista piirrettä luin manuaalista ja ymmärrykseni heräili. Pystyin arvostamaan sekä miehiä että naisia uudella tavalla siitä pitäen. Jos on tietoinen toisen sukupuolen ajattelutavoista pystyy paremmin yhdistämään voimavaroja ja opettamaan ja selittämään toiselle omiaan.

En sanonut edellä että kaikilla miehillä on samat ajattelutavat ja kaikilla naisilla samat. Älkää kommentoiko yleistämisestä ikään kuin yleistäminen ei olisi missään oloissa sallittua ja tarpeellista. Antakaa rakentavia kommentteja. Ehkäpä intoudun kertomaan lisää miehistä - ja naisista - ja yksilöistä.

MIELIKUVAOHJAAMINEN

2006-03-09T06:18:00.000+02:00

Luin Kodin psykologiasta artikkelin siitä miten lasten pelkoja saadaan pois samalla menetelmällä kuin ne ovat syntyneetkin. Kuvitelkaa että lapsi on pelästynyt yhtäkkiä tielleen hyppäävää koiraa joka on alkanut haukkua. Todellisuudessa koira on ollut kytkettynä eikä se ylety lapseen, mutta kun lapsi alkaa jälkikäteen muistella tilannetta hän saattaa jopa muistaa että koira on purrut häntä. Lapsi ei hahmota toden ja kuvitellun rajaa kovin selvästi. Hän alkaa ehkä pelätä kaikkia koiria.

Pelon voi saada hälvenemään mielikuvaharjoittelulla. Autetaan lasta kuvitelemaan tilanteita joissa on rauhallisia koiria. Koiria kohdataan mielikuvituksessa erilaisissa paikoissa, pururadalla, kaupan edessä, metsässä, aina rauhallisessa paikassa. Kuvitellaan tavoitekäyttäytymistä ja aiempi pelkoreaktio väistyy.

Samaan ideaan perustuu urheilijoiden mielikuvaharjoittelu. Aikuiset, ja ilmeisesti vähän kaikenikäiset, joilla on toimivat aivot ja mielikuvitusta, pystyvät parantamaan elämänsä laatua, psyykkaamaan itseään suorituksiin, poistamaan estojaan ja pelkojaan.

Eiköhän tuohon liity sekin kun lapsella on mielikuvitusystävä. Usein luullaan että lapsi luo sellaisen koska on yksinäinen, mutta käsittääkseni näkymätön kaveri auttaa lasta käsittelemään pelkojaan.

Ennen kuin luin tuon artikkelin, tulin kokeilleeksi mielikuvaohjaamista pienimuotoisesti tällä tavalla pari viikkoa sitten:

Ajattelin yhtä mukavaa lapsuusmuistoa. Talvella ajoimme koko perhe autolla ison pellon reunaan ja lähdimme siitä hiihtämään latuja pitkäksi aikaa. En muista muuta mutta loin itse ihanan lisämuiston jossa palasimme kotiin ja nautimme höyryävää kaakaota. Äiti teki sitä oikeasta suklaasta, nam. Se muisto tuntui yhtä oikealta kuin tuo oikea muisto ja teki minulle hyvän mielen!

KODIN PSYKOLOGIA, Henkiseen hyvään oloon, WSOY 2002, toimitus Raisa Vuohelainen

RAUHOITTAMINEN

2006-03-08T08:51:00.000+02:00

Yritin muistella kauan sitten näkemääni elokuvaa Hevoskuiskaaja jossa Robert Redford rauhoitti vikuroivia hevosia. Osaako kukaan kertoa tarkemmin? Oliko pääosassa olevaa hevosta hakattu vai mikä tausta kertomuksella oli? Kärsivällisellä asiantuntevalla työllä hevosesta tehtiin lopulta ihminen... öh, siis hevonen.

Tarua vai totta että villipedot voidaan rauhoittaa musiikilla?

Millä saa itkevän vauvan rauhoittumaan? Sitäpä eivät monet tuoreet vanhemmat tiedä, eivätkä happamatkaan, ei sen puoleen. Dr Phil Show’ssa vieraili asiantuntija joka näytti neljä konstia saada vastasyntynyt lopettamaan itkunsa. Yksi niistä oli ottaa vauva käteen ja tehdä SHHH-ääntä korvaan. Pikkuötökkä nukahti heti! Ja miksikö? No siksi että se oli kohdussa tottunut hitonmoiseen mekkalaan. Siellä kuuluu sydänääniä, sihinää, suhinaa, kohinaa ja rahinaa. Monet isät ja äidit luulevat että vauva tarvitsee hiljaisuutta ja hyssyttävät ihan vääriin suuntiin kun käskevät muita perheennjäseniä olemaan hiljaa.

Opetus: Käänny asiantuntijan puoleen. Säästät aikaa ja energiaa sen sijaan että etenisit yrityksen ja erehdyksen menetelmällä, tai sen sijaan että annat vastoinkäymisien lannistaa itsesi.

SANAVALINTA

2006-03-07T09:11:00.000+02:00

Nauroin ystäväni Charlottan kanssa juttua jonka olin lukenut naisten ja miesten viestinnästä ja hänelle kertonut. Esimerkkitapauksessa vaimo pisti ämpärit kesämökin oviaukkoon ja sanoi miehelleen: “Käypä katsomassa onko kaivossa vettä.” Hän tarkoitti: “Toisitko minulle vettä kaivosta?” Mies teki juuri sen mitä pyydettiin, ja tuli ilmoittamaan että vettä oli. Tervetullut tieto hellekesänä. Vaimo suuttui. Tuo on yksi melko yleinen tyyppiesimerkki naisen ja miehen erilaisesta viestinnästä. (Älkää vaivautuko kommentoimaan yleistämisestä. En sanonut tyypillinen, hyvin yleinen enkä edes yleinen, vaan melko yleinen. Todistajia löytyy tarvittaessa.)

Charlotta meni vanhempiaan tapaamaan ja halusi hauskuttaa isäänsä samaisella jutulla. Hän aloitti näin: “Minulla on yksi juttu naisten ja miesten psykologiasta...” Isä keskeytti hänet päättäväisesti: “Psykologia on semmoista turhaa höpötystä.” Eipä siihen sitten voinut mitään sanoa.

Arkiterapeutti Kops ehdotti että kokeilee seuraavalla kerralla kertoa saman jutun ilman esipuheita, minä Charlotta sitten tekikin. Isä nauroi jutulle mahdottomasti ja kertoili kavereilleenkin.

Juttuni ydin ja opetus on tämä: Ellet onnistu yhdellä tavalla, kokeile toista. Kops!

KOPSIN KEITTIÖSTÄ

2006-03-06T11:32:00.000+02:00

Helmikuu mutta ostin glögiä. Vinkki jäi päähän yhden blogin pitäjän postauksesta. Hurmaavan itsemurhan Brim juo kahvin sijaan glögiä ympäri vuoden. Kysykää ihan rauhassa Kopsilta jos haluatte: "Jos joku hyppäisi ikkunasta, hyppäisitkö perässä?" "Jos joku juo glögiä muulloin kuin jouluna, pitääkö sinunkin juoda?"

Glögi oli tarjouksessa, ja tässä mukava ohje säästämishaluisille, nostalgisille ja kierrätyshenkisille jotka eivät halua tuhlata mitään. Jäikö vanhaa pullaa tai vaaleaa leipää? Jos jäi, pistä vaikka pakastimeen kokkaamisinspiraatiota odottelemaan.

LEIPÄVANUKAS ELI PAPPILAN HÄTÄVARA perinneresepti

Voitele uunivuoka. Lado pohjalle pullan tai leivän palasia, ehkä keksejäkin, kerroksittan mansikkahillon kera. (Älä liian täyteen, hommeli kohoaa vähän.)

Sekoitetaan:

1 - 2 munaa
maitoa
vanilliinisokeria

Kaada munamaito joukkoon siten että leivät peittyvät.

Paista hiukan vajaassa 200 asteessa noin tunti.
Syö esimerkiksi kermavaahdon tai jäätelön tai maidon kanssa.

KARSEAT TUNNUSTUKSET

2006-03-05T08:01:00.000+02:00

No niin. Eilen Kops puhui eläinsuojelusta blogissa. Sitten hän lähti herra Kopsin kanssa ruokakauppaan. City Marketin maistiaisista kääretorttua kipossa, yh, vähän kuivaa, mutta mitäs herkkua tuolla paistetaan? Herrasväki Kops huomasi kohta maiskuttelevansa poronkäristystä ja pakastepuolukoita. Iik, Petteri Punakuono! Myöhäistä. Kipon lentäessä roskikseen poron miniviipaleet olivat jo repaleina ruuansulatuksessamme. Mutta vannon että jos esittelijä olisi kysynyt saako olla lisää, olisimme sanoneet Ei kiitos, olemme kasvissyöjiä.

Kassalla havaitsin herra Kopsin pistäneen kärryymme halonkokoisen pötkön - gulps - lauantaimakkaraa. Nostin sen käteeni ja sopersin: "Voihan porsasten posket! Tähänhän tarvitaan jo aseenkantolupa." Söimme lounaaksi kevytnakeista tehtyä keittoa, jossa oli perunoita ja lanttua. Mistähän kevytnakit on tehty? Laihoista possuista? Gulps.

Jos ihminen on sitä mitä syö, olenko sika? Jos puhun yhtä ja teen toista, olenko kaksinaamainen possu? Onko kaksinaamainen sika pahempi kuin yksinaamainen sika? Alkaisiko nyt tässä rypeä vai kävisikö suihkussa ja aloittaisi puhtaalta pöydältä?

- Pöydältä - mmm - mitähän tänään tekisi lounaaksi?

LAUANTAIMAKKARAA

2006-03-04T07:27:00.000+02:00

Hui, älkää ajatelko makkaraa tai kinkkua.
Soitan eläinsuojeluyhdistykseen!
Onneksi muutamat bloggarit puolustavat eläimiä.

(Toisessa blogissani kaikille halukkaille haaste kertoa kodin oudoista esineistä. Rita Maestra sivulinkissäni.)

SANANVAPAUS JA KESKUSTELU

2006-03-03T06:49:00.000+02:00

On verratonta jos ihmisellä on elämässään hyviä keskustelukumppaneita. En tiedä paljon nautinnollisempia asioita kuin antoisa keskustelu. Erittäin mielelläni lähden mukaan puhumaan varsinkin oman alani aiheista; psykologiasta, viestinnästä, kasvatustieteistä, muutamia mainitakseni. Hyvien monivuotisten ystävien kanssa se on hieno tapa viettää aikaa yhdessä.

Sananvapaus on hieno asia. Saa sanoa oman näkemyksensä tai mielipiteensä, tai vain heitellä hajatietoa mukaan ja katsoa mitä syntyy yhteisen mietinnän tuloksena. Minä pidän usein avointa mieltä lähtökohtanani. Siitä on muodostunut välttämättömyys koska monella alalla toimimisen seurauksena katselen asioita useasta näkökulmasta, enkä siten voi antaa yhtä lausuntoa tai mielipidettä - oikeastaan mistään. Se on uusien ihmisien kanssa jutellessa aikamoinen rasitus, koska kaksi harmillista ilmiötä tapahtuu ja saa minut toivomaan että olisin älynnyt käyttää sananvapauttani suuni kiinni pitämiseen enkä puhumiseen. Ensimmäinen ilmiö on jonkinlainen olettaminen tai leimaaminen sen perusteella mitä olen sanonut, toinen on se että suututaan jos minun oletettu mielipiteeni on eri kuin puhekumppanilla.

Tulee mieleen esimerkiksi John Gray ja hänen kirjansa. Olen muutama vuosi sitten lukenut niistä aika monta, ja löytänyt erittäin paljon kehittelemisen ja ajattelemisen arvoisia aiheita omaan työhöni. Hänen mullistavat ideansahan tulivat suuren yleisön tietoisuuteen jo niin pitkä aika sitten että sellaisenaan sieltä ei voi soveltaa meidän aikaamme ja Suomeen kuin murto-osan. Sama juttu antiikin filosofien kanssa joista juuri lueskelen Bertrand Russelin esitystä. Lukemani antaa aineksia omaan ajatteluun, ei se millään muotoa merkitse sitä että imisin siitä kaiken sellaisenaan ja sitten toitottaisin sitä oikealle ja vasemmalle ikitotuutena.

Minulla oli yksi (huomatkaa imperfekti) tuttava muutaman vuoden ajan joka avasi mielellään keskustelua psykologiasta. Hänellä oli selkeitä jyrkkiä mielipiteitä asiaan kuin asiaan, joten välillemme kehkeytyi usein pientä väittelyä kun minä en suostunut allekirjoittamaan hänen mielipiteitään ja suppeita kuvakulmiaan. Tuloksena keskustelusta alkoi yhä useammin olla että hän suuttui minulle. Viimeisiä muistojani on hänen tiuskaisunsa: "Sinähän luet John Graytä kuin raamattua!" Typerä väite minulle joka pidän periaatteenani että minulla on aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja vastauksetkin pidän avoimina muutoksille.

Sananvapaus on kylläkin periaatteessa olemassa, mutta kun olen jotain sanonut, niin olen vaarassa joutua väärin tulkituksi tai syytetyksi. Mistä ihmeestä tuokin ihminen oletti että kun pari esimerkkiä otin pöydälle John Graysta jota juuri olin lukenut, luin sitä "kuin raamattua" ja siis pidin kaikkea kirjoittaja sanomaa oikeana, virheettömänä ja pyhänä? Minä en lue edes raamattua kuin raamattua! Se että olen lukenut minkä tahansa kirjan, ei merkitse sitä että olen samaa mieltä kaikessa tai missään mitä kirjassa lukee.

Mistä ihminen saisi itselleen keskustelukumppaneita, jotka a) pitävät avoimen mielen b) eivät pidä tavoitteenaan julistaa muita keskustelijoita holhoukseen heti kun luulevat kuulevansa omien (täysin oikeiden?) mielipiteittensä vastaisia väitteitä?

Olisikohan helpointa käyttää sananvapauttaan siihen että ei puhu? En joskus tiedä miksi vaivaudun.

AJATUKSEN VOIMA

2006-03-02T07:54:00.000+02:00

Olin isoäitini hautajaisissa vuonna 2001. Hän oli ollut niin tärkeä ihminen elämässäni että suuri suru valtasi minut menetykseni vuoksi. Vaikka ajattelin että hän ansaitsi päästä lepoon en voinut olla surematta omasta puolestani. Surun ja menetyksen tunteet saivat minut valtaansa, ja kyyneleet valuivat poskilleni.

Kaikeksi onneksi olin juuri lukenut Martin E.P. Seligmanin kirjoittaman Optimistin käsikirjan, ja tajusin mitä olin tehnyt itselleni. Isoäitini kuoli oikeasti vasta vuonna 2005, eli olin surrut hänen menettämistään ennakkoon. Seligman kertoi kirjassaan siitä miten ihminen voi halutessaan kuvitella huonoja kokemuksia tai palauttaa vanhan kipeän muiston mieleensä lukemattomia kertoja ja elää uudelleen samat tuskat. Psykologina hän havaitsi tuon ilmiön useissa asiakkaissaan jotka kärsivät pitkäaikaisesta masennuksesta.

Minä en sitten toista kertaa tehnyt samaa temppua itselleni. Riitti kun tajusin ilmiön Seligmanin avulla. Minulle toimitettiin juuri eilen kaksi tilaamaani opusta:

Martin E.P.Seligman: What You Can Change and What You Can't ja saman tekijän: Authentic Happiness. Toivon että hän on oppinut kirjoittamaan vähän selkeämmin kuin ennen. Optimistin käsikirja ei ollut kaikin paikoin ihan helppolukuista.

Hän kertoo molemmissa miten ihminen on oman onnensa seppä ja ainekset henkiseen hyvinvointiin tai edes siedettävään olotilaan löytyvät omien korvien välistä. Hyvin paljon riippuu siitä millä tavalla ajatuksiaan ohjailee, miten suhteutuu asioihin, suuntaako voimavaransa siihen mitä voi tehdä vai siihen mitä ei voi tehdä.

MIEHET OVAT MARSISTA, NAISET VENUKSESTA

2006-03-01T14:34:00.000+02:00

Parisuhdeterapeutti John Gray mullisti maailmaa opettamalla naisia ja miehiä ymmärtämään toisiaan. Hänen kirjansa Men Are From Mars Women Are from Venus antoi rakastavaisille ja aviopareille keinoja parantaa viestintää ja niin ollen koko suhdetta. Sitten kun vielä saisi ihmisiä lukemaan kirjoja. No teidän ei tarvitse. Pikaterapeutti Kops tiivistää. Nimeni oli ennen tiivistämistä Kopotikopotikops.

Aika paljon vaikeuksia syntyy siitä kun yrittää tulkita toisen sanomisia ja käyttäytymistä oman sukupuolensa näkövinkkelistä. John kuunteli pariskuntia vastaanotollaan ja alkoi tajuta miten huonosti naiset ja miehet ymmärsivät toisiaan. Ihan samat valitukset toistuivat. Naiset valittivat että miehet eivät kuuntele. Miehet sanoivat etteivät he olleet tajunneet että avioliitossa oli mitään vikaa., tai miehet sanoivat että heitä ei ymmärretä ja arvosteta. Naiset kokivat myös että heitä ei arvosteta. Naiset valittivat usein sitä että mies ei koskaan sanonut rakastavansa heitä.

Kops antaa nyt tänään vain yhden esimerkin. Tästä on tietenkin poikkeuksia, mutta on yleistä että nainen odottaa helliä, tai edes hyväksyviä SANOJA. Miksi mies ei koskaan kerro rakastavansa vaimoaan? Samaan aikaan joka hiivatin päivä mies kertoo rakkaudestaan tuhansin tavoin TEKEMÄLLÄ TEKOJA naisen puolesta, käymällä työssä hakemassa elatusta perheelle, lapioimalla lumet, huoltamalla perheen autot jne. Mies kokee nahoissaan sen että ei saa raatamisestaan mitään kiitosta. Nainen ei huomaa kiittää koska ajattelee että totta kai mies tekee töitä siinä missä nainenkin. Eihän nainenkaan saa töistään kiitoksia. Samalla nainen keskittää huomionsa SANOJEN puutteeseen.

Tiivistän:

Nainen puhuu tunteistaan sanoin ja olettaa että mieskin tekee niin. Joku mies voi niin tehdäkin, mutta koska tämä on niin yleinen syy naisten tyytymättömyyteen parisuhteessa, yleistetään siten että mies puhuu tunteistaan teoin. Jos nainen katsoisi niitä tekoja ja antaisi niistä kiitosta, parempi viestintä alkaisi siitä. Nainen voisi pikkuhiljaa opettaa miehelle tunteista puhumista, jos ei se tule mieheltä luonnostaan.

Poikkeuksena esimerkiksi latinomiehet ja 80 % Kopsin ex-poikaystävistä (huh). Olen allerginen rakkaudentunnustuksille ja lurituksille. Kiintiö täynnä.

Jatkuupi myöhemmin.

NEUVOMISESTA

2006-03-01T08:46:00.000+02:00

Edellisen postauksen yhteydessä virisi keskustelua toisten neuvomisesta. Saako neuvoa, kuuluuko tarjota neuvoja, miten neuvot otetaan vastaan...? Jatkan sitä jutustelua myöhemmin, mutta pistin kieltenopettajan blogiini (RitaMaestra; sivuseinälläni) pienen lastun siitä kun kerran annoin opintoneuvontaa. Neuvo otettiin ihastuneesti vastaan, mutta...

Teoriasta on vielä aikamoinen harppaus käytäntöön, ja suunnitelman toimeenpanoon.

VALINNAT JA PELKO

2006-02-28T09:22:00.000+02:00

Ihmisen elämää sävyttävät monenlaiset pelot. Mitä jos en saa sitä työpaikkaa? Mitä jos en pärjää siellä? Mitä jos minulle nauretaan? Hyvin usein jätämme jotain sanomatta tai tekemättä koska pelkäämme. TV:n Dr Phil sanoo että suurin osa ihmisen valinnoista pohjautuu peloille. Olisiko noin?

Minulla on nyt valinta tehtävänä. Tohdinko mennä tarjoamaan neuvojani yhdelle lähimmäiselle? Mitä jos hän ottaa sen pahalla? Neuvojiin suhtaudutaan usein karsaasti. Todetaan happamasti että ei muut voi ymmärtää. Kuka luulet olevasi? Et ole varmasti samaa itse käynyt läpi.

Haluaisin kertoa hänelle että jos hän antaa pelkojen hallita elämäänsä tilanne pahenee viikko viikolta. Koettu perheväkivalta on tunkeutunut uniin ja valvetajuntaan, mutta oikeaa välitöntä vaaraa ei enää ole koska hän on päässyt pois entisestä kodistaan. Olisi aika ottaa oman elämän ohjia käsiin ja turvautua apuun. Liiallinen irrationaalinen pelko lamaannuttaa ihmisen. Sen haluaisin kertoa hänelle.

Kops ei pahemmin pelkää tarjota neuvoja. Pelkää vain sitä että jos sanoo väärillä sanoilla, tulee loukanneeksi. Eikä torjutuksi tuleminen ja haukkumisryöppy tietenkaan mukavia ole... Taidan silti taas kerran karaista itseni ja tarjota neuvojani. Pitäkää peukkuja.

IKUISIA ASIOITA

2006-02-27T05:24:00.000+02:00

Olen lueskellut pari kuukautta iltalukemisesksi Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historiaa. Hidasta, koska iltaunisena sammun kuin kynttilä enkä ehdi luetusta paljon tajuta. Vanhat parrat Sokrates, Platon, Aristoteles pistävät miettimään onko loppujen lopuksi mitään uutta auringon alla? Puitteet ja termit muuttuvat, mutta siellä pohjalla näkyvät samat ihmisen taipumukset ja ominaisuudet. Kun nykyään puhutaan masentuneista, silloin oltiin melankolisia. Harvinaisen monet filosofit muuten ovat olleet melankolisia. Ehkä se on se pään ja ajatusten ylikuormittaminen! Vaikka ei se voi pelkästään se olla, koska minä esimerkiksi teen ajatustyötä, enkä kärsi masennuksesta. Luoville ihmisille masennus on tyypillinen reaktio, esimerkiksi kun on saanut kirjan kirjoitetuksi. Vähän niinkuin synnytyksen jälkeinen masennus. Minä en kärsi sellaisestakaan. Ehkä siksi että on aina uutta projektia suunnitteilla.

Toinen asia mikä pisti tänään miettimään onko mitään uutta auringon alla oli kun luin Hurinan blogista hänen tuoreita mietteitään naisen ja miehen erilaisesta ajatusmaailmasta ja viestinnästä. Aivan samoja ikuisia ilmiöitä tulee esiin parisuhdeterapeuttien vastaanotoilla vuodesta toiseen. Naiset valittavat aina samoista asioista partnerinsa suhteen, ja miehillä on aina samoja reaktioita. En tietysti väitä että kaikki ja joka asiassa, mutta kun kerran on olemassa tietty joukko naisille ominaisia ja miehille ominaisia toistuvia ajattelutapoja ja toimintamalleja sekä niistä syntyviä ikuisia konflikteja, miksi ihmiskunta ei paremmin hyödynnä tuota tietoa opiksi ja ennalta ehkäisyksi? Nythän pareja eroaa, liittoja purkautuu, parisuhteita on pulassa...

Annan yhden esimerkin avioliitoista. Avioliittoneuvojille hakeutuvat naiset sanovat olevansa onnettomia liitossa, koska mies ei kuuntele.

Jätän tämän asian pöydälle. Katsotaan kuunteleeko kukaan minua. Parisuhdeterapeutti Kopsilla on todella hyvä onni, koska lukijoissa on sekä naisia että miehiä. Saadaan aikaan monipuolista keskustelua. Varmaan joku hyvä puheenvuoro siitäkin mitä yhtäläisyyksiä naisissa ja miehissä on. Ellei, niin lastuilen itse lisää.

SIKAMAISTA

2006-02-26T09:57:00.000+02:00

Nyt on Hahmo hahmotellut blogiinsa hauskan possupiirroksen. Klikkaamalla sivuseinässäni Kiltin tytön blogia pääsette hämmästelemään maiseman yllä leijuvaa sikaa.

Ihailkaa myös juuri asentamaani riippumatossa röhöttävää sikaa. Röh röh!

HÄN HOITI ASIAT KUIN MIES

2006-02-26T06:57:00.000+02:00

Faijani vanha vitsi joka jaksaa minua huvittaa:

"Hän hoiti asiat kuin mies - hän syytti vaimoaan."

Miehille klassisen tyypillinen toimintamalli, jos on sinkku eikä voi vaimoa syyttää, (hihihi) on hukuttaa surut pulloon ja sitten jatkaa elämää. Yksi sympatiamme saava naisbloggari hoiti asiat kuin mies - kävi hukuttamassa surut bilettämiseen ja hipsi juuri kotiin. Kops oli täällä odottamassa ja päivystämässä että H pääsi turvallisesti takaisin Blogistaniin. Kello on 7 sunnuntaiaamuna ja kaikki hyvin blogeissa. Elämä jatkuu. Jotkut valvovat ja toiset nukkuvat. zzzzz

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru on puolitettu suru. Sympatiaa kaikille!

PARISUHDENEUVOJA

2006-02-25T05:23:00.000+02:00

Yhtenä keväänä kaksi eri tuttavaani pyysi minulta neuvoja samantapaiseen tilanteeseen. O. iältään 30 ja päälle, havitteli yhtä miestä omakseen, samoin L, 40 ja päälle. Tapaukset olivat erilaiset yksityiskohtineen, mutta yhtäläistä oli se että kumpikin nainen oli kärsimätön ja halusi hoputtaa ihastuksensa kohdetta. Annoin kummallekin pitkään perustellen neuvon ottaa iisisti ja antaa suhteelle aikaa kehittyä. Kumpikin tilanne oli ollut olemassa vasta toista kuukautta. Jouduin L:ää oikein puhumaan ympäri kun hän oli niin innokas huonon avioliiton jälkeen saamaan vihdoinkin itselleen hyvän parisuhteen. Kaveri yritti jo pakoon pariin otteeseen. Hän oli vapaa, mutta edellisen suhteen henkiset painolastit taakkana.

O on tyyppiä jota ei paljon neuvota. En tiedä miksi hän aina neuvojani pyysi. Hän päätti että odottelu ei hänen luonteelleen sovi ja pisti painostuksen päälle. Hepun piti kuulemma jättää naisystävänsä. O on edelleenkin sinkku, yritettyään monta miestä pyydystää ilman sykseetä. L otti neuvoni, ja sain seurata hänen suhteensä kehittymistä kuukausi toisensa jälkeen toivottuun suuntaan. L on nyt naimisissa.

Suhteen voi pilata hyvin monella tavalla. Pakottaminen, painostaminen, hoputtaminen ja aikarajojen asettaminen ovat nopeita keinoja katkaista juttu. Minä lähtisin ainakin heti jos joku alkaisi ahdistaa enkä saisi olla oma itseni.

Muuan parikymppinen ystävättäreni ihmetteli silmät pyöreinä mistä oli kyse kun hän ei takuulla pakottanut mihinkään ja poikaystävä lähti pakoon. Poikaystävä sanoi minulle tukka pystyssä kauhun ilmein: “M alkoi puhua ihan VAKAVIA.” En tiedä mitä oli puhunut. En ryhtynyt utelemaan. Ettei vaan ollut sanonut jotain hirvittävän UHKAAVAA, kuten että haluaa joskus lapsia tai omakotitalon. Vähemmästäkin pelästyy. M syytti minua kun olin heidät esitellyt toisilleen. Myöhemmin esittelin hänelle J:n jonka kanssa hän meni sitten naimisiin ja perusti perheen. Mikä oli kiva, koska tuo ensimmäinen kaveri oli aika lailla alkoholisoitunut myöhempien tietojemme mukaan.

PARISUHDEVIESTINTÄÄ

2006-02-24T07:06:00.000+02:00

Possut siinä istuvat pöydän vastakkaisilla puolilla. Ettei vaan olisi avioero kyseessä. Vai laaditaanko siinä avioehtopapereita?

Kieltenopettajan blogistani Rita Maestrasta (sivulinkki) löydät vitsinä esitetyn parisuhdevuoropuhelun. Vaikka Martan ja Fredin seurustelu on vitsissa karrikoidusti esitetty, väitän viestinnän alan ihmisenä että ei ole viestintä monilla pareilla paljon vitsissä esitettyä parempaa.

Yleensä ottaen ihmisten välillä viestintä paranee jos käy keskustelua toisen kanssa mistä tahansa vastavuoroisesti. Aktiivinen kuuntelu on hyvä, sellainen missä ei oleteta että toisella on samanlainen ajatuksenjuoksu kuin minulla. Ihmisillä näyttää usein olevan erilaiset määritelmät samoille sanoille. Eilisen lastuni yhteydessä heiteltiin sanoja tyhmyys ja tyhmä. Jokainen kommentoija käsitti sanat omalla tavallaan.

Haluaisin aloittaa keskustelua parisuhteista. Mikä on hyvä parisuhde? Millä löytää itselleen sopivan kumppanin? Kun on löytänyt, millä sen pitää? Mikä on hyödyllistä tietoa miehen sielunelämästä? Entä naisen? Entä ihmisen yleensä? Ovatko riidat tarpeellisia vai tarpeettomia? Jos ollaan suotta erottu, millä päästään takaisin?

TYHMYYDEN FILOSOFIA

2006-02-23T09:50:00.000+02:00

Kun huomaa olleensa tyhmä, tehneensä tyhmyyden, puhuneensa tyhmiä, on ainakin kaksi vaihtoehtoista ajattelumallia.

1) Soimaanko itseäni? Toteanko että en ainoastaan toiminut tyhmästi vaan olen tyhmä? Ei voi mitään. Näinhän se on. Vaivun masennukseen. Eristäydyn muusta maailmasta. En ansaitse olla viisaiden seurassa. Pidän huolta siitä että en toiste joudu tilanteeseen jossa saatan todistaa tyhmyyteni.

2) Vai otanko opikseni ja tuumailenko mitä tapahtui? Punnitsenko sitä että tyhmyys tapahtui itsestäni riippumattomista syistä; ei ollut tarpeeksi tietoa, ei voinut lukea toisten ajatuksia? Armahdanko itseni ja totean että erehtyminen on inhimillistä? Teenkö suunnitelmia sen varalle miten kannattaa vastaisuudessa toimia? Ehkä se ei edes ollut tyhmyyttä, vaan ihan normaali erehdys.

Suosittelen jälkimmäistä. Sovellan sitä menestyksellä omassa elämässäni. On viisasta iloita omasta tyhmyydestään. Se auttaa kasvussa. Kops!

SANOMALEHTIPINOT

2006-02-23T06:57:00.000+02:00

Puuh noita lehtipinoja. Ilmaisjakeluita satelee postilaatikkoon. Hesari tungetaan sinne joka aamu, sunnuntaisin kai kenkälusikalla sullomallta. Sukulainen tilasi meille lahjaksi Aamulehden. Postinkantaja tuo sen päiväpostin mukana, joten maanantaisin saamme sekä lauantain, sunnuntain että maanantain lehden. Vino pino ja iso luku-urakka.

Kello on 7 ja Kopsin mies seisoo vierotusoireisen näköisenä ikkunassa. Hesari ei ole tullut! Ei ole luettavaa. Miten tämä on mahdollista?

LISÄÄ UNISTA

2006-02-22T18:10:00.000+02:00

Lisää unista toisessa blogissani kaikille kiinnostuneille. Sanoin että en itse tiedä näkeväni outoja unia, mutta toissayönä havaitsin yöllä herätessäni unikuvissa olleeni muiden ihmisten kanssa tyhjässä kylpyammeessa pitämässä kokousta. Joku tuli ovesta myöhästyneenä mistä olin hiukan närkästynyt. Istuimme ammeen reunoilla. En keksi mitään muuta selitystä kuin sen että kävin lukemassa Ulkopuolisen (Etsimässä minuutta) unipostauksen ja siellä kävi ilmi että hän näki unia muun muassa hukkumisesta. Ehkäpä minun uneni osoitti että meikäläisellä ei ole mitään hukkumisvaaraa ja todistan se täten. Voisi olla aika tyypillistä minun alitajunnalleni.

KOPS JA JEHOVANTODISTAJAT

2006-02-22T05:24:00.000+02:00

Kaikkihan me olemme tainneet kohdata Jehovantodistajia kotiovella tai kadulla. Arkiterapeutti Kops ei ole poikkeus. Tulinpa kopauttaneeksi paria todistajaa kerran pehmustetulla kepilläni, jonka yksi käyttötarkoitus on herätellä pois höpsismistä. Ei silti että se aina tehoaisi.

Kävelin yhteen tapaamiseen musiikki korvalapuissa kun kaksi vastaantulevaa miestä pysäytti minut. Pienessä kiireessä riisuin vain toisen korvalapun. Puoli musiikkia soi toisesta korvasta sisään, kun toisella korvalla puhuin heppujen kanssa. He olivat värittömän oloisia beigevärisissä takeissaan, hillittyjä, oikein miellyttäviä minun mielestäni, eivät ollenkaan sellaisia perinteisiä kaikkien kammoksumia moralisteja joista usein kuulee. Jommallakummalla tai molemmilla oli salkku.

Jotenkin tilanne kääntyi sellaiseksi että Kops alkoi haastatella heitä uskonasioista, tiedonhaluinen kun on. Toinen oikein intoutui asiastaan ja puuskahti: "Kun ihmiset eivät usko!" Sitten hän jatkoi antaumuksella: "Mutta kyllä ihmiset sitten uskovat kun kaikki vuodenajat alkavat tulla yhtäaikaa!"

Arkiterapeutti Kops lausui epäröiden: "Tuota, en uskonasioista paljon ymmärrä, mutta olen käsittänyt uskon sillä tavalla että jos uskoo, uskoo nimenomaan huolimatta siitä että fysikaalisen maailman tieteellisiä todisteita ei ole. Muutenhan kaikki uskoisivat kun siis todisteiden valossa tietäisivät."

Katsoin kelloa ja totesin että pitää lähteä, vaikka olisin mielelläni jatkanut juttua. Kiitin saamistani Vartiotorneista ja jätin kaksi äärettömän hämmentyneen ja mietteliään näköistä Jehovan todistajaa taakseni.

KUOLEMANJÄLKEINEN ELÄMÄ

2006-02-21T12:07:00.000+02:00

Arkiterapeutti Kopsille tuli pyyntö lausua lohdutuksen sanoja ystävälle joka saa huomenna tiedon onko hänellä sellainen syöpä jota ei voida poistaa, Pakostakin kuolemanpelko valtaa ajatukset, vaikka on hyvin mahdollista että se ei edes ole syöpää.

Ystäväni kysyi meilissään: “Miten sinä suhtaudut kuolemaan?”

Tässä pätkä vastauksestani:

“Minulla on sellainen toive että kuolemanjälkeinen elämä on jotain ihanaa, ja meille annetaan mahdollisuus uuteen elämään, joko maan päällä tai jossain edistyneemmässä paikassa ja olomuodossa. Olen ollut sitä mieltä jo pari kolme vuotta. Aikaisemmin en välittänyt ajatella mitään uskonasioita, enkä vieläkään välitä uskonnoista.”

Blogini lukijat, miten suhtaudutte kuolemaan? Onko tarjota lohdun sanoja? Ystäväni lukee tätä blogia, ja odottelee vastauksia.

KEPILLÄ KYLKEEN

2006-02-20T17:11:00.000+02:00

Arkiterapeutti Kops kopauttaa kepillä herätyksen havahtua parempaan elämään. Kepillä voi myös herättää kaverin kirjaimellisesti unesta. Hei, herää ottamaan unilääkkeesi!

(Itse piirretty. Otan täyden vastuun.)

BLOGGARIN UNET

2006-02-20T04:07:00.000+02:00

Nyt tuli kuin tilauksesta uniasiaa. Blogin Etsimässä minuutta kirjoittaja kertoo omista unistaan. Jopa on jännittävää luettavaa. (Sivulinkistäni Ulkopuolinen) Arkiterapeutti Kops on tainnut terapoida itselleen niin rauhallisen mielen että joutuu katselemaan muiden unia kun ei omiaan muista. Tai silloin kun muistaa, se ei ole mitään levotonta tai tavatonta unta, ei mitään häiritsevää. Taidan olla hyvä mainos arkiterapian tehoamisesta. Menneisyydestä kyllä muistan painajaisunia. Unimaailmani on nykyisellään kesy ja tylsä, mutta arkielämäni ei. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

BLOGIUNET

2006-02-19T09:37:00.000+02:00

Näkymätön tyttö kirjoitti eilen siitä miten oli nähnyt blogeihin liittyviä unia. Minä en juurikaan muista uniani, mutta marraskuussa veistin pienen lastun siitä miten harjoituksella on mahdollista vaikuttaa uniinsa.

Ajattelin eilen sitä miten huvittavaa olisi nähdä blogiuni. No abrakadabra, enkös sitten jotain unta nähnytkin mihin liittyi Iltakajon musta blogipohja. Eilen sitä tuijottelin tihrustamalla aika kauan kun yritin lukea. Kai se samalla piirtyi alitajuntaan. Harmi että en muista tarkemmin, mutta ei sillä nyt niin väliä. Voin uskoa että unet ovat omia ajatuksiamme ja voimme itse vaikuttaa uniimme. Mistähän päättäisin uneksia ensi yönä? Parasta kerätä oikein mukavia ajatuksia ennen nukkumaan menoa.

Opetus: Unista voi oppia. Otan silmälasit käyttöön kun menen pienipränttisiä blogeja lukemaan. Kyllä minulla lukulasit jossain on. Ettei vaan olis päälaella?

_________________________________________________________

Tässä marraskuussa kirjailemani postaus.

UNIKIRJATKO HÖPSISMIÄ?

Unikirjat ovat aina edustaneet minulle höpsismiä enkä halua tarttua niihin näppylähanskoillakaan. Vääntelehdin kiusaantuneena tuolillani jos joku seurassa alkaa kertoa uniaan ja tulkita niitä. Eräänä päivänä jokunen kuukausi sitten tulin kuitenkin poimineeksi käteeni erilaisen uniopuksen josta lässytykset puuttuivat.

UNEN NÄKEMINEN Anuirmeli Sallamo-Lavi (Gummerus Kustannus Oy)

Luin kirjan ahmimalla. Se kiehtoi mieltäni ja kohta sen luettuani näin kuin tilauksesta painajaisunen. Unessa pystyin kirjan innoittamana ottamaan tilanteen kontrollin omiin käsiini. Heräsin tukka pystyssä mutta voittajan tuntein. Yleensä en näe painajaisia, enkä muutenkaan muista uniani juuri koskaan. Äskeinen todistaa mielestäni sen että unet kumpuavat omasta itsestä, koetusta ja luetusta. Unia pitää peilata omaan elämään, omiin toiveisiin ja pelkoihin.

Tuosta tulee uutta toivoa niille jotka kärsivät painajaisista. Kirjoittaja ohjaa unennäkijän tutkiskelemaan omaa sisintään. Unien ymmärtäminen eheyttää. Painajaisista voi päästä eroon kun käsittää ne. Unien selityksiä ei tarvitse hakea verhotun salaperäisestä symboliikasta. Voi harjoitella vaikka puoliunessa tai päiväunissa. Aloita haaveunista ja testaa miten pystyt ohjailemaan mielikuvien kulkua. Jos on totta että harjoitus tekee mestarin, pian pääset vaikuttamaan yöllisiinkin uniin.

KULMAKUNNAN KOIRAT JA KISSA

2006-02-18T10:01:00.000+02:00

Kirjoitustyön vastapainoksi tein eilen kävelylenkin. Brr, tuulesta ja pakkasesta johtuen lyhyen, mutta piristävän. On se hyvä että on tullut sen verran luetuksi että on päässyt sisätöihin.

Kohtasin kierroksellani pari tuttua koiraa. (Ja niiden omistajat.) Tummaan corgiin tutustuin ekaa kertaa kun se jäi minua odottamaan erääseen tienristeykseen eikä päästänyt omistajaansa jatkamaan ulkoiluttamistaan ennen kuin olin ehtinyt kohdalle silittämään, taputtamaan ja rapsuttamaan. Eilen tapasin samaisen pötkökoiran ja isäntänsä. Toinen entuudestaan tuttu luontokappale, valkoinen labrador, yritti taas niin innokkaasti vetää hanskat käsistäni, että piilotin kädet selän taakse. Pitää seuraavalla kerralla ottaa joku vanha rukkanen taskuun jos ne ovat niin toivottua valuuttaa koiramaailmassa.

Kävelin ja juoksin eteenpäin tuulessa. Yhden omakotitalon nurkalta kuului maukunaa, ja esiin tuli mitä kaunein ruskea persialaiskissa. Ei tainnut olla elementissään lumen keskellä. Se tuli jalkojani kiertämään ja puskemaan. Silittelin kissaa ja kyselin oliko se vahingossa joutunut ulos lukituksi. Sinne se jäi kissamaiseen tapaan tuijottamaan perääni kun kävelin pois.

Olin vajaassa puolessa tunnissa saanut virkistystä ja kivoja kokemuksia kulmakunnan koirista ja kissasta. Lastun aihekin sieltä löytyi, kuten huomaatte. Toivottavasti piditte.

HYVÄ KESKUSTELU

2006-02-17T09:14:00.000+02:00

Mitä on hyvä keskustelu? Minusta ainakin se palaute mitä pelkokirjoituksiini on tullut täyttää hyvän keskustelun kriteerit. Keskustelijat tuovat eri näkökohtia mukaan asiaan, antavat esimerkkejä omasta kokemuspiiristään, mietiskelevät asiaa lisää esitettyjen kommenttien pohjalta. Joku on ennen keskusteluun mukaan tuloaan käynyt lukemassa googlesta asiaa ajattelunsa tueksi, mitä on sitten tuliaisina muillekin jakanut. Melkeinpä mikä tahansa aihe on niin laaja, että jyrkät mielipiteet kannattaisi kokonaan hylätä. Näkökulmaa vaihtamalla asia kuin asia saa uutta ulottuvuutta. Jos on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ollaan mielestäni oikeilla jäljillä.

Yksi hyvän keskustelijan mitta on se että ei suoralta kädeltä tyrmää toisten esittämiä ajatuksia vaikka ne eivät omaan ajatusmaailmaan istuisikaan. Kaikestahan voi puhua. Puhe katkeaa turhaan siihen että aletaan vaatia jotakuta tilille hänen sanomisistaan riidanhaluisesti "Väitätkö että...? Sitten "syytetetyltä" katoavat halut avoimesti jatkaa keskustelua. Hän vetäytyy joko heti pois, tai vetäytyy annettuaan vihaisen tai loukkaantuneen puolustuksen aikaisemmalla mielipiteelleen. Kehnoimmassa tapauksessa hyvästä alusta muotoutuukin riitely. Parhaassa tapauksessa antoisa väittely hyvässä hengessä.

Mielipiteitä? Mitä on hyvä keskustelu? Mitä on huono keskustelu? Pääsetkö usein mukaan hyvään keskusteluun? Mitä teet jos huomaat olevasi huonossa keskustelussa?

PELKOA EI OLE OLEMASSA?

2006-02-16T07:44:00.000+02:00

Minulla oli sessio jossa keskustelunaiheena oli pelot. Aivan odotetusti ilmoille heitettiin väite: "Pelkoa ei ole olemassa. Se on vain kuvittelua." Pitää aivan varmasti paikkansa joskus ja jossain ja jonkun päässä, silloin tällöin takuulla jokaiselle meistä käy niin että läpikäymme kuviteltua pelkoa.

Ihmisen kehitykseen kuuluu lapsuuden pelot jotka toivottavasti kasvaessa muuttavat olemustaan ja opitaan tunnistamaan ja hallitsemaan. Lapsi pelkää pimeää metsää, koska siellä voi olla mörköjä, aikuinen pelkää pimeää metsää, koska siellä voi olla ryöstäjiä ja raiskaajia. Lapselle järkeillään että mörköjä ei ole, kunnes hän oppii itsekin rauhoittamaan itseään sillä tiedolla. Kodin pimeys on turvallinen, metsän ei niinkään. Tosin kotiinkin voi tulla murtomies.

Historiallisesti ajatellen nykyihminen ei enää pelkää kaikkia samoja asioita kuin aikaisemmat ihmiset. Keski-aika tulee mieleen noitavainoineen.

Palatakseni vielä tuohon väitteeseen että pelkoa ei ole olemassa, uskoisin että siinä menee sekaisin kaksi eri asiaa. Pelon tunne on kyllä hyvinkin todellinen ja olemassa. Tunteet ovat olemassa vaikka niitä ei näekään. Tunteet eivät näy, tunteet tunnetaan. Ne ovat omakohtaisia, joten toisen tunteita ei voi nähdä. Eikä näinuodoin voi väittää toiselle ihmiselle että hänen pelkoaan ei ole olemassa. Ei sitä voi ulkopuolelta käsin todistaa puoleen eikä toiseen. Sen sijaan jos aiheeton pelko muodostuu mielikuvituksessa, ja sitä vielä ruokitaankin lisäkuvittelulla, se on eri asia, ja väärin käytettynä lamaannuttava ja tuhoisa ihmiselle itselleen.

Ne jotka asia-on-loppuunkäsitelty äänellä pamauttavat keskusteluun "Mikä se semmoinen pelko on. Ei pelkoa ole olemassa" eivät ole pelon ilmiötä tarkastelleen ja ajatelleet omaa nenäänsä pidemmälle. Kukahan tuon älähdyksen on suustaan päästänyt, ja miten niin monet toistelevat sitä samoin äänenpainoin? Eräs ystäväni odottaa juuri tietoa siitä onko hänen syöpänsä levinnyt. Toinen pelkää mitä alkoholistipuoliso seuraavaksi tekee. Toivottavasti kukaan ei mene heille tokaisemaan että pelkoa ei ole olemassa. Pelkään kuitenkin että edelleen ihmiset töksäyttelevät ja töräyttelevät. Joskus sentään edes jälkikäteen tajuamme hävetä. Töks.

HUUMORINTAJU

2006-02-15T14:51:00.000+02:00

Huumorintaju on usein elämässä tarpeen. RitaMaestrassa kirjoittelen tänään siitä miten naiset ja miehet arvostavat huumorintajua piirteenä rakkautensa kohteessa. Tutkimusten mukaan naiset haluavat miehen joka saa heidät nauramaan, miehet haluavat naisen joka nauraa heidän vitseilleen. Onko hyvä parisuhde heteroilla siis sellainen että molemmat nauravat miehelle? Hah hah. Mienkähän gay-liitoissa?

On kilttejä vitsejä ja tuhmia vitsejä, mauttomia vitsejä, kuivaa brittihuumoria, hersyvää huumoria, henkeviä sutkauksia, pahemmanpuoleisia letkauksia, tilannekomiikkaa, sanaleikkejä, koululaisvitejä... Huumori on paljolti makuasia.

Eri kulttureissa ei välttämättä pidetä samoja asioita hauskoina. Suomalaiset ja englantilaiset nauravat sille kun joku toikkaroi kännissä. Italialaiselle se ei välttämättä avaudu. Eikä varmastikaan alkoholistin puolisolle.

Joittenkin ihmisten nauru tarttuu. Nauruja on hyvin monenlaisia. Alkaa naurattaa kun vain ajatteleekin joitakin.

Millä koomikko saa ihmiset nauramaan? Kaikki eivät siinä onnistu. Arvostan hyviä lavakoomikkoja kuten Jerry Seinfeld. Hän opettaa meille jotain itsestämme, osoitellessaan ihmisien hassuja tapoja.

Huumorintaju voi pelastaa paljon, ja keventää tunnelmaa, ja tuoda iloa elämään, mutta huumori väärässä paikassa väärään aikaan voi aiheuttaa hankaluuksia. Tai väärässä seurassa. Hyvääkin tarkoittava huumori voi loukata. Aikomus hah hah - tulos huh huh.

AKTIVISTIT

2006-02-14T14:19:00.000+02:00

Tony vaahtoa Viidakonsanontoja blogissaan aktivisteista ja kannattaa passivisteja (mene sivulinkistäni). Aihe kiinnostaa minua koska olen jo jonkin aikaa epäillyt muuttuneeni aktivistiksi. Kops puolustaa vuorotellen kaikkia vähemmistöjä, heikkoja ja sorrettuja. Olenko aktivisti? Toisaalta aktivistia ajatellessa tulee mieleen isompia fanaatikkoja kuin Kops. Sellaisia jotka toden teolla riehuvat ja liikkkuvat ryhmissä. Joskus ne kantavat kylttejä. Tottahan niitä on eriasteisia kai? Se on selvä että jotkut heitä kauhistelevat ja toiset ihailevat. Mitähän käsite aktivisti oikeasti pitää sisällään? Sitä pitää ryhtyä oikein aktiivisesti miettimään.

Öh, ja eikös minulla ole Wikipedia juuri asennettuna seinään?

VAPISIN PELOSTA

2006-02-14T08:43:00.000+02:00

Huh kun vieläkin vapisen! ADSL:n muutos hajotti eilen modeemin ja nettiyhteys meni. Ihan juuri sain uuden modeemin, mutta vieläkin vapisen pelosta... Millä olisin päässyt blogeihin? - Ai niin, ja töitä tekemään. Huh.

PELOT

2006-02-13T10:38:00.000+02:00

Suunnittelen huomiseksi sessiota jonka aiheena ovat "Pelot". Kaavailen, kartoitan, luokittelen, luonnostelen, listaan... aihe sen kun laajenee joka suuntaan. Ei tässä nyt oikein ehdi blogiakaan päivittää, pahoin PELKÄÄN.

Heitän vain ilmoille yhden typerääkin typerämmän lauseen, jonka yksi ihminen on epäilemättä jossain yhteydessä ilmoille heittänyt, ja nyt bää bää lammaslaumassa leviää sama lause, samoilla töksähtävillä äänenpainoilla suusta suuhun. Jokainen sanoo sen kuin olisi itse ikitotuuden keksinyt: "Mikä se semmoinen pelko on? Ei sitä ole olemassa."

Millaisia pelkoja teidän mielestänne on? Olen alustavasti tehnyt kahtiajaon järkevät ja järjenvastaiset pelot.

VETOVOIMA

2006-02-12T11:55:00.000+02:00

Terveisiä kävelylenkiltä! Katselin erilaisia kivoja koiria ja niiden mukava muisto
mielessäni tulin blogeihin. Mitä löysinkään? Marian koiran Söötti!

Aamulla olin jo Ajatusvirrasta lukenut miten voimme sopivasti virittäytyneinä vetää puoleemme sitä mitä haluamme. Hmm...

OPTIMISMI

2006-02-12T05:59:00.000+02:00

Martin E.P. Seligman on yksi niitä psykologeja jotka ovat kiistatta havainneet optimistien elävän terveemmän ja paremman elämän kuin pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana tehdä se mitä voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion siihen mitä ei voi tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki junnaa ja oma henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja ystävät kaikkoavat ympäriltä.

(Jos luit äskeisen myötäillen, saatat olla optimisti, jos lähdit mielessäni happamasti vastustamaan kirjaamaani, saatat olla pessimisti.)

Seligman keksi jo hyvin varhain urallaan kiinnostavan ilmiön nimeltä OPITTU AVUTTOMUUS. Joillekin ihmisille on tyypillistä luovuttaa ja lakata yrittämästä heti kun vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ilmaantuu. Hän havaitsi omissa terapia-asiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole ennenkään onnistunut.” “Ei kannata yrittää.”

Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen ajattelutavan, eli sen että henkilö etsii aktiivisesti ja automaattisesti kaikesta huonot puolet, eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi, hän kaivaa omaa hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen psyykessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis kirjaimellisesti ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.

Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä uupumustilastaan huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi että työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja ihmettelivät mitä hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa kuviot eivät osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.

Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Voi hirveää. Ja kuvitelkaa että joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän vetää muutkin synkkiin tunnelmiin. Ajatelkaa että jos olette kirjoittaneet blogikirjoituksen, ja pessimisti tulee aina osoittamaan sieltä yhden lauseen joka pilaa koko kirjoituksen. Jos kuvittelette sen tunnelman, voitte saada pienen aavistuksen siitä miten raskasta ja kurjaa on olla pessimisti tai elää sellaisen lähellä.

Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee elämästä kevyempää, miellyttävämpää ja tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa ympäristöönsäkin. Optimismi parantaa elämän laatua.

AJATUKSET

2006-02-11T07:18:00.000+02:00

Luin jostain että AJATTELEMME PÄIVITTÄIN 80 000 AJATUSTA. (vai 60 000?) Millähän sekin on laskettu? Hällä väliä, joka tapauksessa siis ajattelemme kaiken aikaa. Se mikä oikein iski tajuntaani siitä lukemastani oli seuraava väite: USEIMMAT MEISTÄ AJATTELEVAT SAMAT AJATUKSET AINA UUDELLEEN!

Voihan porsaksen posket! Tuon luettuani havaitsin että seuraavan viikon ajan nuo kaksi lausetta pulpahtivat tietoisuuteni monta kertaa päivässä. Työstin tuota asiaa vertaamalla jälkimmäistä väitettä omaan ajatusmaailmaani, omaan kehitykseeni ajassa ja erinäisiin tuntemiini ihmisiin ja heidän sanomisiinsa. Ainoa tapahan minulla on päästä muiden ajatuksia tutkailemaan jos kuuntelen heitä tai luen heidän tekstiään.

Haku pääni sisässä tuotti monta tuntemaani henkilöä jotka sanovat aina samoja asioita tavatessamme. Lähin ystäväpiirini sitä vastoin koostuu ihmisistä joilla on usein uutta sanottavaa. Itse olen työni puolesta niin sanottu “harjaantunut ajattelija”. Monilla bloggareilla tuntuu riittävän aina uutta tutkailtavaa. Koulutusalan ihmisenä kiinnitän huomiota ihmisiin jotka vaikuttavat edistyvän hankkeissaan ja kehityksessään, ja toisaalta niihin jotka polkevat paikallaan.

Loistava itsetarkkailun aihe:

1) Olenko sanonut tämän lauseen aikaisemmin, ja toistelenko sitä kaikille? Pitäisikö minun poistaa päästäni hyödyttömät ajatukset?

2) Ovatko julkisiksi tarjoamani ajatukset hyviä vai huonoja, tyhjiä vai onko niissä sisältöä? Puhunko itselleni vai muille?

Tätä listaa voi jatkaa mielensä mukaan.

MIKSI EMME SAA NAURAA?

2006-02-10T10:01:00.000+02:00

Ystäväni Anna oli miehensä kanssa elokuvissa. He nauroivat katketakseen Down pojan hassulle koheltamiselle ja saivat välittömästi paheksuvia katseita muulta yleisöltä joka ymmärsi olla nauramatta vammaiselle. Anna kertoi jälkikäteen että olisi voinut tietysti sanoa että kyllä meillä on lupa nauraa kun meidän poika on samanmoinen Down lapsi ja myös aika veijari.

Todistan tarvittaessa. Tapasin heidän poikansa kun tämä oli 12-vuotias ja hurmaannuin moneksi päiväksi. Hän oli innostunut hommaamaan uuden vuoden paukkuja ja piti tosi huvittavana sitä kun sanoin että naiset pelkäävät kun hän alkaa paukutella. Nauroimme tuolle yhdessä. Äitinsä sanoi että poika on täysin tietoinen omasta viehätysvoimastaan ja oli saanut pari tätiä huiputetuiksi kutsumaan itselleen ambulanssin teeskentelemällä sydänkohtausta. Siten hän sai sympatiaa ja huolenpitoa itselleen. Aikamoinen velikulta!

Eikö me kaikki voitaisi iloita yhdessäolosta eikä leimattaisi niitä jotka ovat erilaisia. Kaikkihan me olemme erilaisia. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina putkahtaa joku paheksumaan ja pilaamaan toisten ilon, ja selittämään että noin ei voi tehdä ja karsinoimaan meitä vammojen laadun, ihonvärin, uskonnon ja ties minkä vuoksi. Tilanne on parempi kuin ennen, mutta aina noita hiton paheksujia vaan keskuudessamme riittää muiden iloa pilaamassa.

Haluan nauttia elämästä ja jakaa elämäniloni kaikkien kanssa. Jos kaikki happamat sitruunanaamat ja negatiiviset ryppyotsat pistettäisiin riviin päiväntasaajalle niin se olisi tosi hyvä juttu!

TAPAKASVATUSTA

2006-02-09T14:30:00.000+02:00

"Vähän tapakasvatusta" on otsikoitu täältä löytyvä kirjoitus Pipo

Käytössääntöjen mukaan naiset voivat pitää päähinettä sisällä, miehet eivät. Enpä oikein käsitä miksi, enkä pidä asiaa tärkeänä. Lupaan kuitenkin harkita asiaa uudelleen jos joku antaa vakuuttavat syyt miksi noin on.

Ystäväni meni sijaiseksi opettamaan tarkkisluokalle. Hänelle annettiin ohjeeksi että kahdesta säännöstä tuli pitää kiinni, ja toinen oli se että pipo jokaiselta päästä. En muista mikä se toinen oli kun vaivasin tuolla yhdellä niin kovasti päätäni. Pääsikö hän koskaan opettamaan mitään, tiedä häntä, mutta sen muistan miten hän oli yrittänyt kavereita ympäri luopumaan pipoistaan tunnin ajaksi. En usko että onnistui. Minä olisin mieluummin käyttänyt tunnin opettamiseen. Taidan olla vailla käytöstapoja.

Jos joku perustelee tyydyttävästi minulle ja tarkkisluokkalaisille miksi, niin yritän saada heidän kuorimaan pipot päästä tilaisuuden tullen.

YRITÄ NYT VÄHÄN RYHDISTÄYTYÄ

2006-02-09T05:52:00.000+02:00

Sain edelliseen kirjoitukseeni varteenotettavan kommenttikirjoituksen. Iltakajo otti puheeksi asian joka minusta on aika yleinen masentuneisuudesta kärsivien ongelma. He joutuvat kaiken muun päälle kestämään neuvoja kuten "Ota itseäsi niskasta kiinni" tai "Yritä nyt vähän ryhdistäytyä". Tosi loukkaavaa ihmiselle joka on ilman omaa syytään joutunut henkiseen lamaan. Se joka haluaa auttaa masentunutta, valitkoon sanansa paremmin. Jos neuvoja ei itse käsitä että esimerkiksi nuo tokaisut sisältävät oletuksen siitä että henkilö on veltto ja itse vastuussa masennuksestaan, ne pitäisi jonkun hänelle selittää ennen kuin hän menee lyömään lyötyä. Mielelläänhän masentunut varmaan ystävyyttä ja myötätuntoa ottaisi osakseen.

Asialla on ikävä kyllä toinenkin puoli, ja se on se että nuo neuvojat eivät suinkaan aina tarjoa apua, vaan ilmaisevat närkästyksensä siitä että lähimmäinen on lamassa. Näin aikanaan läheltä sen miten naapurit jakautuivat kahteen leiriin kun talossa asui masentunut henkilö. Puolet väestä otti masentuneen siipiensä suojaan. Toinen puoli ärsyyntyi niin että vihamielisyyttäkin esiintyi. Näin sitä aikanaan 5 vuotta yhdessä talossa asuessani. Muutettuani pois hankin tuolle henkilölle asunnon siitä talosta johon muutin. Sama alkoi siellä. Tilanne parani vasta kun henkilö itse ryhdistäytyi, joten ei se neuvo sinänsä huono ole. Sen on parasta tulla henkilöltä itseltään.

Pikaterapeutti Kopsin neuvot masentuneille: Peitä masentuneisuutesi julkisilla paikoilla. Puhu sellaiselle henkilölle joka on myötämielinen kuulija. Jos arvelet että toinen ei ymmärrä sinua, älä syytä häntä siitä, vaan selitä tilannettasi ja mielialaasi.

Neuvot ei-masentuneille: Jos haluat auttaa, asetu kuulijaksi ja yritä ymmärtää. Puhu normaalisti. Älä surkutellen tai neuvoja tyrkyttäen. Jos et halua auttaa, pidä nassu kiinni.

SANOJEN MAHDISTA

2006-02-08T14:43:00.000+02:00

Olen auttanut useita masentuneita jaloilleen. Yksi nousi punkan pohjilta kuin taikaiskusta kun nimesin hänen tilansa uudelleen. Hän oli kokenut alemmuutta ja isoa häpeää masentuneisuudestaan, mutta kun selitin hänelle sopivin sanakääntein mitä burn-out merkitsee, koko homma sai uuden värin. Hänhän suorastaan innostui asiasta ja totesi kärsivänsä burn-outista. Kun siinä sitten vauhtiin päästiin saatiin uskomattomia asioita aikaan.

Sana terapia jota pallottelin edellisessä lastussani on nykyään toisissa piireissä suosittu asia, toisissa se herättää vääriä mielikuvia sohvalla makaamisesta ja koko lapsuuden kurjuuden vuodattamisesta esiin tuskallisesti. Kreikan sana terapia merkitsee hoito, ja tuntuu siten viittaavan sairauteen. Haluaisin mielelläni löytää parempia sanoja terapian ja terapeutin rinnalle, ja muuttaa hoidon ideaa elämäntaitojen ideaa kohti. Puhun nyt tässä sellaisesta "terapiasta" joka ei ole tarkoitettu sairaille vaan kaikille ihmisille jotka kamppailevat elämässä vastaantulevien vaikeuksien kanssa.

Pitäisi löytää uusi nimike ja sanoja sille hienolle terapialle jota asiantuntijat antavat nyt, mutta jota jokainen ihminen voisi oppia itse. Miksipä ei vaikka kouluaineena tulevaisuudessa. Oppia ihmissuhteisiin, kriiseistä selviämiseen, asioista puhumiseen.

Minä en ole terapeutti. Kieltäydyn käyttämästä sitä sanaa, mutta toimin kyllä samanlaisissa hommissa kuin terapeutit. Autan ihmisiä saavuttamaan tyytyväisyyttä, selviytymään henkisistä vaikeuksista ja hankalista ihmissuhteista. Annan neuvoja töissä jaksamiseen, opiskelussa pärjäämiseen, asiakaspalveluun. Eräänlaista arkiterapiaa. Haluaisin löytää nimen itselleni ja toiminnalleni.Firma minulla jo on.

Sanoja hoito ja tuki en suosi, koska niissä on se sivumerkitys että ihminen ei tule yksin toimeen. Haluan nimen olevan valmiiksi eteenpäinpyrkivä ja ihmisen kykyjä korostava. Ehdotuksia vastaanotetaan.

MITÄ TERAPIA TARKOITTAA?

2006-02-08T10:12:00.000+02:00

Mikä terapeutti on? Mikä on terapeutin tehtävä? Mikä on terapian tehtävä? Jätän tästä nyt sivuun psykiatrian ja sairaudet. Ajattelen normaalia ahdistusta ja stressiä johon kuka tahansa ajautuu, vaikeat ihmissuhteet, kriisit yms.

Pohjimmainen tai päällimmäinen anti terapiassa on se kun saa puhua vaivaavista asioista myötämieliselle kuulijalle. Ahdistuksen poistuessa ihminen on aika hyvä keksimään itse ratkaisuja omaan elämäänsä. Ammattiterapeuttia ei tarvita jos on tilaisuus puhua sopivassa paikassa sopivalle kuulijalle. Jos ei ole ketään jolle puhua, pieni ongelma voi kasvaa hirvittävän ison ahdistuksen aiheeksi, mistä poikii pahaa oloa, masennusta, neuvottomuutta...

Elmatäti kertoi yhden huolensa bloginsa lukijoille ja taisi saada helpotusta avoimesta keskustelusta. Puhuminen, kirjoittaminen, keskustelu, elämäntaitokirjojen lukeminen ja ajatustyö, neuvonpito oman sisäisen minänsä kanssa... Minun käsittääkseni arkiterapia on aika pitkälle juuri tuota. Ihminen voi olla oman itsensä terapeutti, mutta usein auttaa saada ulkopuolista kannustusta.

Kunpa keksisin jonkin paremman sanan tuolle toiminnalle kuin terapia. Jotain tervehenkistä, kivaa ja haasteellista, mistä kenellekään ei tule mieleen mikään epänormaali tai häpeällinen asioiden penkominen, tai vihonviimeinen lässytys ja länkytys.

ASSOSIAATION VOIMA

2006-02-07T16:50:00.000+02:00

Kysyin psykologisessa testissä mitä sitruunan näköinen kannuni sisältää. Onnistunut testaus. Vaihtelevat vastaukset ja niiden analyysit arkiterapeutti Kopsin vastaanotolla.

Sivuvaikutukset. En voi enää juoda vettä kyseisestä kannusta, koska Tommi antoi minulle mielleyhtymän eli assosiaation siitä mitä siellä saattaa kellua. Nauroin vedet silmissä kun sen muistin, mutta pakko oli vaihtaa toinen kannu tilalle.

Siinä on Kopsin kellokin joka pitää piilottaa kleptomaanipotilaalta. Toivottavasti muistan tyhjentää veden ensin pois.

Testivastaukset edellisen postauksen kommenttilaatikossa.

PSYKOLOGINEN TESTI

2006-02-07T09:46:00.000+02:00

Arkiterapeutti Kopsin vastaanotolla/
psykologista testausta.

Mitä luulet? Mitä kannussa on?

PROVOSOINTIA

2006-02-06T06:37:00.000+02:00

En pysty eläytymään mieheksi kun olen tähän elämään naiseksi syntynyt. Jos joutuisin näyttämöllä esittämään miestä sanaharkassa toisen miehen kanssa, voisin varmaan näytellä ilmein ja elein, mutta hyvän näyttelijänhän pitäisi eläytyä rooliin. Mistä etsisin eläytymiskyvyn siihen että vaistonvarainen reaktioni ja pyhä velvollisuuteni on kumauttaa toiselta taju kankaalle heti kun hän asiaankuuluvin haastavin ilmein heittää herjan "Sun äitis..."?

Siis jos tuo olisi käsikirjoituksessa. Oikeassa elämässähän on mahdollista jättää tyypin typeryys omaan arvoonsa, yritti hän sitten loukata äitiäni, isänmaatani tai uskontoani. Vai enkö vaan käsitä juttua kun en ole mies? Vai eikö noin tapahdu ja olen katsellut liikaa elokuvia?

KOPS KEVÄTTÄ KOHTI

2006-02-05T15:05:00.000+02:00

Kops kops kopotellaan talvisaappaissa, mutta kohta kipitellään kevyesti K-kengän kevyemmissä kengissä.

Naftaliinista nämä nilkkurit näkösälle. Niin!

Vautsi! Vihreä väri virkistää verrattomasti.

JAKSAMISESTA

2006-02-05T07:55:00.000+02:00

Pääsin perjantaina kokeilemaan motivaattorin ja jaksamisterapeutin taitojani. Se onnistui niin että sain itselleni innostusenergiaa ja tulin kotiin virkistyneenä. Tavallisesti ihmiset palaavat töistä väsyneinä. Jaksamisterapia tehosi siis ainakin itseeni.

Muutaman tunnin istunto on selvästi parempi kuin 45 minuutin vastaanotto. Kävin yhden ihmisen kanssa läpi hänen työpaikkansa ongelmia. Työpaikalla on uusi esimies, joka ei ole perehtynyt asioihin, eikä vaikuta lainkaan varmaotteiselta ja päättäväiseltä. Se aiheuttaa epävarmuutta työntekijöissä. Huono työilmapiiri, negatiivinen lataus, muutama pinnari, monta sitruunanaamaa, kaikki valittavat ja syyttelevät, kukaan ei ehdota parannuksia positiivisella tavalla, muutama työtoveri on niin ärsyttävä että niitä ei haluttaisi edes nähdä. Töihinmeno on vastentahtoista. Missään hänen aikaisemmista työpaikoistaan ei ole koskaan ollut noin tulehtunutta ja raskasta ilmapiiriä.

Aika pitkään asiakkaani puhui työasioista selvästi ahdistuneena, kasvoilla kärsivä ilme. Hän teki torjuvia eleitä kertoillessaan työtovereista. Tein kysymyksiä, tarjosin pieniä kommentteja sinne tänne, rohkaisin puhumaan lisää. Söimme lounasta vällä, mutta jatkoimme puhumista. Hän kertoi myös edellisistä työpaikoistaan ja hauskoista muistoista. Lounaan jälkeen alkoi jo löytyä hyviä muistoja nykyisistäkin työtovereista. Ne huonot asiat piti vain ensin purkaa pois sydämeltä.

Siinä vaiheessa aloin tarjota hänelle käytännön keinoja vaikuttaa työpaikan oloihin. Annoin erilaisen näkökulman muutamaan asiaan, ja hän tarttui niihin innokkaasti. Minäkin innostuin lisää. Teimme toimintasuunnitelmia. Hänen asennoitumisensa muuttui toivottomasta ja torjuvasta valoisaksi kun hän tajusi voivansa itse asennoitua myönteisellä tavalla ja itse asiassa pystyvänsä saamaan aika tavalla muutosta aikaan. Siihen asti hän oli keskittänyt kaikki voimavaransa torjumiseen eikä siitä jäänyt ylimääräisiä voimia. Hän oli tuijottamut vain epäkohtia.

Voimavarat löytyvät meidän sisältämme, korvien välistä. Motivaattori antaa sysäyksen ulkopuolelta. Kun voimavarat vapautuvat, jokainen keksii itse keinoja joita voi kokeilla olojen parantamiseksi. Jos ne keinot loppuvat, minulla on lisää.

POSTAUKSIA

2006-02-05T05:40:00.000+02:00

Ajatusvirta kirjoitteli lisää töissä jaksamisesta ja viihtymisestä. Käsittelin sitä aihetta pari lastua sitten. Paitsi että se on kadonnut (!)

Minulta hävisi eilen yksi postaus Rita Maestrasta. Se oli otsikolla Pakkosuomi. Sen jälkeen tein toisen postauksen, joka oli ensin blogissa jonkin aikaa, mutta katosi myöhemmin. Kirjoitin asiasta omaan kommenttiosastooni. Kommentti oli myöhemmin haihtunut. Laitoin vielä yhden kirjoituksen jossa viittasin Anttilan Antin viestintäkirjoitukseen. Tänä aamuna sekin oli poissa.

Viimeisin Kops postaukseni on kadonnut sekä blogista että Bloggerista... What's happening?