KÄYTTÖKELPOINEN PSYKOLOGIA
.

Moni käyttäytymistieteilijä on aloittanut opintonsa laboratorion rottakokeista. Rottien käyttäytymisessä havaitaan samoja lainalaisuuksia kuin ihmistenkin. Ennen kuin suututte ajatelkaa tätä. Rotta oppii saamaan makupaloja painamalla nappia tai menemällä tiettyä reittiä. Samoin se oppii välttämään sähköiskuja kun ei koske johonkin vipuun. Palkinnot ja rangaistukset.
Nekin jotka ovat kärkkäitä leimaamaan psykologian roskaksi varmaan myöntävät että tuo sama kaava pätee ihmisiin. Joka päivä pyrimme saamaan mitä haluamme ja pyrimme välttämään sitä mitä emme halua. Keinot eivät välttämättä ole yhtä yksinkertaisia kuin rotilla. Teemme työtä, jotta saamme rahaa, jolla ostamme ruokaa ja toteutamme muutenkin mielihalujamme. Pidättäydymme haukkumasta hankalia asiakkaita, jotta meitä ei eroteta.
Ihminen oppii nuo temput jo hyvin varhain elämässä, ja toistaa sitten niitä temppuja jotka tehoavat. Annan pari esimerkkiä.
Vauva itkee ja äiti nostaa hänet syliin. Todella nopeasti vauva oppii että itkemällä pääsee syliin. Vähän vanhempana lapsi oppii että kun kiukuttelee, vanhemmat antavat hänelle kaiken mitä hän haluaa, kunhan äksyily loppuu. Jos ajattelemme niitä rottakokeita, tässä asetelmassa molemmat osapuolet ovat rottia. Yhdet tekevät temppuja saadakseen haluamansa ja toiset tekevät temppuja jotta ei-toivottu toiminta loppuisi.
Tuo mielessäni havainnoin seuraavaa sivusilmällä lyödessäni golfpalloja harjoituskentällä. Viereiseen tilaan saapui isä poikansa ja tyttärensä kanssa. Arviolta 7-vuotiaan tytön mankuva ääni kuului matkan päästä. Hän selitti jo ennakkoon valittavalla äänellä että ei halua sitä ja sitä mailaa, hänen täytyy saada lyödä ensin ja niin edelleen. Isän ja pojan (ehkä 15-vuotias poika) kasvot olivat vakavat, eikä heistä kenelläkään ollut hauskaa minun nähdäkseni.
Perheen miespuoliset jäsenet toimivat kuin sätkynuket kun heitä määräiltiin ja ohjailtiin. Porukalla lähdettiin hakemaan klubitalosta juotavaa tytölle ja ties mitä. Mankuva ääni halkoi ilmaa. Kyllä oli hyvin opettanut pojat tekemään temppuja! Kärsivä perhe eikä kenelläkään ollut mukavaa, paitsi ehkä äidillä joka sai pienen helpotuksen kotiin jäämällä.
Tyttö toistaa tuota temppua koska se tehoaa. Jos hänet jätettäisiin täysin huomiotta, hän lakkaisi lopulta vinkumasta. Ensin seuraisi iso protesti ja kohtaus, mutta ilman tehoa käyttäytyminen loppuisi varmasti.
Lasten kasvatuksessa kannattaa olla viisaampi ja kehittyneempi kuin rotta, ja toimia pitkällä tähtäyksellä eikä sillä periaatteella että saadaan heti helppo ratkaisu. Ei lasta voi sillä tavalla valmistaa elämään että kaiken saa mankumalla. Ei oikea elämä niin toimi. Tai jos toimiikin perheessä, tai sitten myöhemmin parisuhteessa, niin se on kärsimystä eikä elämisen arvoista elämää.
Onko tuttu kuvio: Aviomies tekee kaikkensa jotta välttyisi vaimon nalkutukselta? Käytännössä välttelee keskusteluja ja vaimoa, ja viihtyy yhä kauemmin työpaikalla? "Toimiva" ihmissuhde?
MINUT LÖYTÄÄ TÄSTÄ LÄHTIEN NÄISTÄ OSOITTEISTA:
ARKITERAPEUTTI KOPS
RITA
.
.

Moni käyttäytymistieteilijä on aloittanut opintonsa laboratorion rottakokeista. Rottien käyttäytymisessä havaitaan samoja lainalaisuuksia kuin ihmistenkin. Ennen kuin suututte ajatelkaa tätä. Rotta oppii saamaan makupaloja painamalla nappia tai menemällä tiettyä reittiä. Samoin se oppii välttämään sähköiskuja kun ei koske johonkin vipuun. Palkinnot ja rangaistukset.
Nekin jotka ovat kärkkäitä leimaamaan psykologian roskaksi varmaan myöntävät että tuo sama kaava pätee ihmisiin. Joka päivä pyrimme saamaan mitä haluamme ja pyrimme välttämään sitä mitä emme halua. Keinot eivät välttämättä ole yhtä yksinkertaisia kuin rotilla. Teemme työtä, jotta saamme rahaa, jolla ostamme ruokaa ja toteutamme muutenkin mielihalujamme. Pidättäydymme haukkumasta hankalia asiakkaita, jotta meitä ei eroteta.
Ihminen oppii nuo temput jo hyvin varhain elämässä, ja toistaa sitten niitä temppuja jotka tehoavat. Annan pari esimerkkiä.
Vauva itkee ja äiti nostaa hänet syliin. Todella nopeasti vauva oppii että itkemällä pääsee syliin. Vähän vanhempana lapsi oppii että kun kiukuttelee, vanhemmat antavat hänelle kaiken mitä hän haluaa, kunhan äksyily loppuu. Jos ajattelemme niitä rottakokeita, tässä asetelmassa molemmat osapuolet ovat rottia. Yhdet tekevät temppuja saadakseen haluamansa ja toiset tekevät temppuja jotta ei-toivottu toiminta loppuisi.
Tuo mielessäni havainnoin seuraavaa sivusilmällä lyödessäni golfpalloja harjoituskentällä. Viereiseen tilaan saapui isä poikansa ja tyttärensä kanssa. Arviolta 7-vuotiaan tytön mankuva ääni kuului matkan päästä. Hän selitti jo ennakkoon valittavalla äänellä että ei halua sitä ja sitä mailaa, hänen täytyy saada lyödä ensin ja niin edelleen. Isän ja pojan (ehkä 15-vuotias poika) kasvot olivat vakavat, eikä heistä kenelläkään ollut hauskaa minun nähdäkseni.
Perheen miespuoliset jäsenet toimivat kuin sätkynuket kun heitä määräiltiin ja ohjailtiin. Porukalla lähdettiin hakemaan klubitalosta juotavaa tytölle ja ties mitä. Mankuva ääni halkoi ilmaa. Kyllä oli hyvin opettanut pojat tekemään temppuja! Kärsivä perhe eikä kenelläkään ollut mukavaa, paitsi ehkä äidillä joka sai pienen helpotuksen kotiin jäämällä.
Tyttö toistaa tuota temppua koska se tehoaa. Jos hänet jätettäisiin täysin huomiotta, hän lakkaisi lopulta vinkumasta. Ensin seuraisi iso protesti ja kohtaus, mutta ilman tehoa käyttäytyminen loppuisi varmasti.
Lasten kasvatuksessa kannattaa olla viisaampi ja kehittyneempi kuin rotta, ja toimia pitkällä tähtäyksellä eikä sillä periaatteella että saadaan heti helppo ratkaisu. Ei lasta voi sillä tavalla valmistaa elämään että kaiken saa mankumalla. Ei oikea elämä niin toimi. Tai jos toimiikin perheessä, tai sitten myöhemmin parisuhteessa, niin se on kärsimystä eikä elämisen arvoista elämää.
Onko tuttu kuvio: Aviomies tekee kaikkensa jotta välttyisi vaimon nalkutukselta? Käytännössä välttelee keskusteluja ja vaimoa, ja viihtyy yhä kauemmin työpaikalla? "Toimiva" ihmissuhde?
MINUT LÖYTÄÄ TÄSTÄ LÄHTIEN NÄISTÄ OSOITTEISTA:
ARKITERAPEUTTI KOPS
RITA
.
.


13 Comments:
Ylläoleva tekstisi on täyttä asiaa. Vanhemmilla täytyy olla suunta ja selkärankaa, tai marina saa lumivyöryn otteet.
Kommentoit minulle Kopsina, joten vastaan kommenttiisi tässä. Heti kun olin postannut kirjameemiin eräästä tietystä kirjasta, aloin tuntea, että taisinkin itse asiassa olla mainostamassa kys. kirjaa. Vaikka negatiivinen mainonta ei myynyt kenkiä, se saattaa myydä pska-kirjaa. Kumma juttu. Poistin postauksen. Hyvä, että huomautit asiasta, kiitos.
By
SIKURI, at 4:32 PM
Arkiterapeutti puhuu asiaa!
By
Ansku, at 6:18 PM
Sikuri,
Yllätit minut reaktiollasi meemijuttuun. Erittäin positiivista. Kunpa useammat tajuaisivat että kaikesta mitä sanomme ja kirjoitamme voi jäädä ajatuksia kuulijan tai lukijan päähän.
Ah, onneksi en enää muista siitä kuin kaksi vampyyriä, ja nehän ovat melkein kuin Batman :)
Ansku,
Kiitti kannustuksesta!
By
Kops, at 6:31 PM
Juuri niin, lempeästi ja päättäväisesti.
Ei omaa kiukkuaan tai vihamielisyyttään ilmeillä ja eleillä lapselle viestittämällä.
Jos kerran rauhallisesti annettu, tyhjentävä kiellon selitys ei auta -se miksi jotakin asiaa ei saa, tai voi tehdä, on aikuinen kuitenkin viimekädessä se, joka kantaa vastuun seurauksista.
By
Leonoora, at 6:49 PM
NSU - 4efer, 5210 - rulez
[url=http://bk-magazin.com][/url]
By
Anonymous, at 8:31 PM
Sinulla on vanhentunut kotisivulinkkini vielä. :-D
By
Sebastian, at 2:23 PM
Niin on mutta en pääse enää muokkaamaan tämän vanhan blogin tietoja.
By
Rita, at 6:38 AM
Siiskö se itku loppuu, jos isä ei otakaan itkevää vauvaa syliin....? Noin sanottiin ja uskottiin 1950-luvulla. Silloin vielä 1960-luvulla luultiin, että vauvoilla ei ole tunnetta, eivät tunne kipua, puudotus turhaa!
Vuonna 2008 tiedetään enemmän. Vauvoistakin.
Turvallinen vauva ei itke.
By
Hannele, at 1:43 PM
Jos 7-vuotias tyttö otettaisiin alusta asti huomioon ja kuunneltaisiin, saisi hänestä kivan pelikaverin. Tyttö on epävarma, koska on oppinut, että kukaan ei välitä. Turvalliset lapset eivat mangu.
Mankujilla on kuurot vanhemmat. Vanhemmat jotka keskustelevat ja kuuntelevat lapsiansa, eivät saa mankujia perheeseensä. Näitäkin tapauksia näkee.
By
Hannele, at 1:48 PM
Hieno valokuva.
By
Hanneles paradis, at 1:54 PM
Kiitos kommentoinnista, Hannele. Se ei ollut mitään mankumista :)
By
Rita, at 10:00 AM
"Arviolta 7-vuotiaan tytön mankuva ääni kuului matkan päästä."
By
Hannele, at 1:14 PM
Siis tarkoitin että sinun kommenttisi ei ollut mankumista :)
By
Rita, at 11:55 AM
Post a Comment
<< Home