Kops

Wednesday, August 09, 2006

KÄYTTÖKELPOINEN PSYKOLOGIA

.


Moni käyttäytymistieteilijä on aloittanut opintonsa laboratorion rottakokeista. Rottien käyttäytymisessä havaitaan samoja lainalaisuuksia kuin ihmistenkin. Ennen kuin suututte ajatelkaa tätä. Rotta oppii saamaan makupaloja painamalla nappia tai menemällä tiettyä reittiä. Samoin se oppii välttämään sähköiskuja kun ei koske johonkin vipuun. Palkinnot ja rangaistukset.

Nekin jotka ovat kärkkäitä leimaamaan psykologian roskaksi varmaan myöntävät että tuo sama kaava pätee ihmisiin. Joka päivä pyrimme saamaan mitä haluamme ja pyrimme välttämään sitä mitä emme halua. Keinot eivät välttämättä ole yhtä yksinkertaisia kuin rotilla. Teemme työtä, jotta saamme rahaa, jolla ostamme ruokaa ja toteutamme muutenkin mielihalujamme. Pidättäydymme haukkumasta hankalia asiakkaita, jotta meitä ei eroteta.

Ihminen oppii nuo temput jo hyvin varhain elämässä, ja toistaa sitten niitä temppuja jotka tehoavat. Annan pari esimerkkiä.

Vauva itkee ja äiti nostaa hänet syliin. Todella nopeasti vauva oppii että itkemällä pääsee syliin. Vähän vanhempana lapsi oppii että kun kiukuttelee, vanhemmat antavat hänelle kaiken mitä hän haluaa, kunhan äksyily loppuu. Jos ajattelemme niitä rottakokeita, tässä asetelmassa molemmat osapuolet ovat rottia. Yhdet tekevät temppuja saadakseen haluamansa ja toiset tekevät temppuja jotta ei-toivottu toiminta loppuisi.

Tuo mielessäni havainnoin seuraavaa sivusilmällä lyödessäni golfpalloja harjoituskentällä. Viereiseen tilaan saapui isä poikansa ja tyttärensä kanssa. Arviolta 7-vuotiaan tytön mankuva ääni kuului matkan päästä. Hän selitti jo ennakkoon valittavalla äänellä että ei halua sitä ja sitä mailaa, hänen täytyy saada lyödä ensin ja niin edelleen. Isän ja pojan (ehkä 15-vuotias poika) kasvot olivat vakavat, eikä heistä kenelläkään ollut hauskaa minun nähdäkseni.

Perheen miespuoliset jäsenet toimivat kuin sätkynuket kun heitä määräiltiin ja ohjailtiin. Porukalla lähdettiin hakemaan klubitalosta juotavaa tytölle ja ties mitä. Mankuva ääni halkoi ilmaa. Kyllä oli hyvin opettanut pojat tekemään temppuja! Kärsivä perhe eikä kenelläkään ollut mukavaa, paitsi ehkä äidillä joka sai pienen helpotuksen kotiin jäämällä.

Tyttö toistaa tuota temppua koska se tehoaa. Jos hänet jätettäisiin täysin huomiotta, hän lakkaisi lopulta vinkumasta. Ensin seuraisi iso protesti ja kohtaus, mutta ilman tehoa käyttäytyminen loppuisi varmasti.

Lasten kasvatuksessa kannattaa olla viisaampi ja kehittyneempi kuin rotta, ja toimia pitkällä tähtäyksellä eikä sillä periaatteella että saadaan heti helppo ratkaisu. Ei lasta voi sillä tavalla valmistaa elämään että kaiken saa mankumalla. Ei oikea elämä niin toimi. Tai jos toimiikin perheessä, tai sitten myöhemmin parisuhteessa, niin se on kärsimystä eikä elämisen arvoista elämää.

Onko tuttu kuvio: Aviomies tekee kaikkensa jotta välttyisi vaimon nalkutukselta? Käytännössä välttelee keskusteluja ja vaimoa, ja viihtyy yhä kauemmin työpaikalla? "Toimiva" ihmissuhde?

MINUT LÖYTÄÄ TÄSTÄ LÄHTIEN NÄISTÄ OSOITTEISTA:

ARKITERAPEUTTI KOPS

RITA
.
.