Kops

Friday, June 23, 2006

YHDESSÄ JA YKSIN ETEENPÄIN


Lobeliaa (Ei lobotomiaa.)

Olen lueskellut Sheldon B. Koppin kirjaa JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN TAPA HÄNET, sitä jossa kantavana ajatuksena on että aikuinen ihminen ei tarvitse buddhaa, gurua, hengellistä johtajaa, vaan hänen on oltava oma johtajansa. Teos on psykoterapeuttinen pyhiinvaellusmatka ihmisen sisimpään mistä kunkin kuuluu löytää oma totuutensa.

Etsintämatka voi alkaa esimerkiksi psykoterapeutin kanssa, mutta matka kuuluu Koppin mukaan kulkea rinnakkain, ei niin että odotetaan terapeutin toimivan oppaana ja tekevän matkan asiakkaan puolesta. Aikuinen ei saa olla kenenkään opetuslapsi.

Miten tuo toteutuu käytännössä?

Olen mainitussa opuksessa sivulla 88. En tiedä vielä mihin Kopp on menossa tarinoinnissaan, mutta pari omaa ajatusta tulee mieleen omalta alaltani eli opetuksen ja oppimisen psykologiasta.

Ihminen joka menee toiselta hakemaan ammattiapua, terapiaa, opetusta, kurssitusta ynnä muuta, voi ilmestyä paikalle oudon ristiriitaisena. Toiveet ja pelot käyvät köydenvetoa. Ihminen pyytää ohjausta mutta ei suostu ohjattavaksi. Pitäisi mennä tiettyyn suuntaan, josta ohjaaja ja ohjattava saattavat jopa olla samaa mieltä, mutta ohjattava heittäytyykin passiiviseksi, tai torjuvaksi, tai vetää määrätietoisesti väärään suuntaan, johonkin aivan epäolennaiseen, tai ankkuroi energiansa jarruttamiseen.

Sitten kun ohjaukseen hakeutuva on riittävän motivoitunut ja osaa siirtää pelon ja torjunnan sivuun, eli heittää esteet, estot ja jarrut pois, edistyminen on uskomatonta. Kun ollaan siinä vaiheessa. päämäärään kulkeminen menee juuri siten kuin Kopp sanoo, eli “guru” ja asiakas yhdessä rinnakkain,

Omassa mielessäni vertasin näitä:

OPETTAJA - OPPILAS (Esimerkiksi koulumaailmassa)

TERAPEUTTI - ASIAKAS


Kertoilen käytännön esimerkkejä koulutusalalta silloin tällöin muissa blogeissani;

RitaMaestra

Rita Mentor
.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home