Kops

Sunday, June 18, 2006

GURUT

.

Kuvittele puun alle Mestari ja oppilaita.

Anthony de Mello: HAVAHTUMINEN (Alkuperäisteos AWARENESS )
Sheldon B Kopp: JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN, TAPA HÄNET

Sekä de Mello että Kopp ovat kohonneet monien guruiksi, vaikka molemmat julistavat että guruja ei saisi pitää. Mitä he sillä tarkoittavat, kun kuitenkin itse opettavat, luennoivat ja paasaavat yleisölle ja antavat elämänohjeita?

On hyvä muistaa että sekä de Mello että Kopp ovat toimineet psykoterapeutteina. Molemmat ovat ottaneet vastaan ihmisiä jotka elävät epävarmuudessa ja pelossa, ja yrittävät kaikin voimin pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, vaikka se olisi miten tuskallista ja hedelmätöntä. Molemmat ovat kokeneet sen että vastaanotolle tulijat odottavat terapeutin helpottavan heidän oloaan ilman että heidän itsensä tarvitsee tehdä mitään heille vastenmielistä, kuten muuttaa elämäänsä.

Mikä on GURU ja miksi aikuisella ihmisellä ei saisi olla gurua?

Ensinnäkin, mikä on guru? Minä sanoisin näin: Guru voi merkitä samaa kuin opettaja, mestari, shamaani, tietäjä, hengellinen johtaja, henkinen opastaja, mentori, asiantuntija, ihminen joka tietää enemmän kuin muut.

Ei tietenkään ole väärin ottaa opetusta, asiantuntijan neuvoja, henkistä opastusta. Se mikä on väärin, on asettua ulkoa ohjautuvaksi robotiksi, olla etsimättä omaa tietään ja totuuttaan, elää pelon tai harhan vallassa.

Luin de Melloa ja ajattelin lukiessani päätä nyökytellen: “Se on noin. Se on juuri noin.” Nyökyttelyni ei johtunut siitä että olisin lammasmaisesti lähtenyt mukaan hänen ideoihinsa, vaan siitä että hän luetteli ihmisten piirteitä jotka olin itsekin opettajan ja ohjaajan työssä joutunut tuskallisesti kohtaamaan. Ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni totutusta ja turvallisesta. He eivät lähde uuteen oppiin vaikka ovat tulleet oppimaan. He pistävät vastaan. He kuluttavat päivittäistä energiaansa vääriin kohteisiin. Samoista asioista olen kirjoittanutkin vuodesta 2001 lähtien, jo ennen kuin nyt vuonna 2006 ensimmäistä kertaa kuulin de Mellosta.

Yksi asia mikä minua on häirinnyt alusta alkaen de Mellon tekstiä lukiessani on eräänlainen myötätunnon puute. En osaa sanoa puuttuuko se häneltä vai esittääkö hän asiansa siten että hän ei ota sitä puheeksi, mutta minä en voisi mitenkään kuvitella hyvää opettajaa tai ihmisten ohjaajaa ilman rakkautta ja myötäelämisen kykyä ohjattaviin. (Olen vasta lukenut 104 sivua)

Koppin kirjaa aloitin eilen. Olen edennyt 30 - 40 sivua. Hänessä häiritsee toistaiseksi se epäilykseni, että hän vaikuttaisi sanovan että hän ei anna psykoterapia-asiakkaille mitään muuta kuin sen että asettuu heidän kuuntelijakseen ja odottaa että he ratkaisevat ongelmansa itse. Pidän toki avoimen mielen kirjaa lukiessani, mutta minulla on syytä epäillä terapeutin passiivisuutta koska niin monet ihmiset ovat minulle kertoneet että he ovat kokeneet terapeutilla käymisen turhaksi. En millään muotoa väitä että terapeutin tulisi tarjota valmisratkaisut taikasauvan heilautuksella, mutta toisaalta minulla itselläni on opettajana tarjota paljon oikoteitä ja näkemystä oppimiseen aina silloin kun pääsen oppilaan torjunnan ohi. Olen tullut siinä aika taitavaksi vuosien kokeilemisen tuloksena.

Jokainen ihminen on oma lukunsa eikä sama välttämättä tepsi yhteen mikä tepsii toiseen. Hämmästyisitte jos tietäisitte miten voimakas torjunta kielikurssilaisella saattaa olla. Hauskaa miten oikein torjuva oppilaani sanoo: “Sinun pitää potkia minua!” Siihen sekä de Mello että Kopp kenties sanoisivat painokkaasti. "Ei se ole minun tehtäväni. Jokaisen on sulatettava ruokansa itse. Ei sitä toinen voi tehdä hänen puolestaan."

Ehkäpä ne yksilöt jotka todella ovat löytäneet oman tiensä ja totuuden ovat niin valaistuneita, että joutuvat pistämään lampunvarjostin päähänsä, jotta eivät häikäisisi muita.

Voidaan myös esittää että ei kaikkien tarvitse valaistua. Ihmisellä voi olla vaatimattomampiakin päämääriä elämässä kuin täysi henkinen totuudellisuus. Kun ihmiselle on annettu vapaa tahto hän voi joka päivä tehdä useita valintoja. Valitsemattomuuskin on yksi valinta.

Millä voi mitata elääkö oikein? Uskon että onnellisuus on aika pätevä mittari. Jos ihminen on onnellinen, hän elää itselleen sopivaa elämää. Tuntuuko todennäköiseltä? Omalta kohdaltani olen sitä mieltä.

En ole guru, mutta olen mentori, sellainen opettaja ja ohjaaja, joka antaa asiantuntemuksensa ja kokemuksena hyödynnettäväksi, antaa neuvoja, mutta odottaa että ohjattavat pyrkivät itsenäisesti ottamaan opit ja soveltamaan niitä omaan elämäänsä. Toimin aikuiskouluttajana livenä ja netissä.

Linkki kotisivuilleni Rita Mentor blogini sivuseinässä; Pretty Polly.
.

4 Comments:

  • Minä innostuin kirjoittamaan kirjoituksen tämän postauksen ansioista! :)

    Muuten, Kopp yllättää sinut vielä kirjan loppuvaiheilla. Pidä siis mielesi vielä avoimena.

    By Blogger Hahmo, at 8:40 AM  

  • Hahmo,

    Olitpa tehnyt pitkän postauksen linkityksineen! Hienoa.

    Pidän avoimen mielen :) Taidanpa mennä lukemaan lisää Koppia.

    By Blogger Kops, at 11:24 AM  

  • 'Ehkäpä ne yksilöt jotka todella ovat löytäneet oman tiensä ja totuuden ovat niin valaistuneita, että joutuvat pistämään lampunvarjostin päähänsä, jotta eivät häikäisisi muita'
    hauska huomio.. mutta luulisin heidän kuitenkin tarkoittavan, että ei pidä ryhtyä henkiseksi opettajaksi ilman tarkkaa harkintaa, koska totuudella on tapana muuntua matkalla. Joku voi toteuttaa toisen antamaa opetusta ja epäonnistua, ja silloin opettaja voi tuntea olevansa vastuussa epäonnistumisesta. Mutta hei, ole sinä vaan kaikessa rauhassa kielten ope, ja sano mielipiteesi elämästä jos joku kysyy/näyttää sitä tarvitsevan, kunhan ottaa itse vastuun lopputuloksesta.

    By Anonymous Ämpäripää, at 5:46 PM  

  • Ämpäripää, olet totisesti oikeassa siinä kun sanot että totuus muuttuu matkalla, vaikka täsmennän vielä omalta kohdaltani että uskon VIESTIN muuttuvan matkalla, en totuuden. Tarkoitan sillä sitä että jokaisella ihmisellä mielestäni on jo peruslähtökohtaisesti oma niin sanottu "totuutensa", jota ei kannata nimittää totuudeksi vaan maailmankuvaksi tai elämän selitysmalliksi tai joksikin muuksi sopivaksi.

    En selittänyt kirjoituksessani sitä mitä minä tarkoitin tuolla valaistumisella niin kirkkaaksi että tarvitaan lampunvarjostin. Hahmo Kiltin tytön blogista oli käsittänyt sen omalla tavallaan ja sinä käsität sen omallasi. Ei sillä väliä. Selitin Hahmon blogissa mitä sillä kirjoittaessani tarkoitin. Tarkoitin että 20 vuotta henkistä valaistusta koonnut ei voi siirtää mitään niin kirkasta rysäyttämällä opetuslapsen päälle, vaan hänen on annosteltava, himmennettävä, muunnettava helpommaksi. Proosallinen arkiesimerkki on että minä en voi opettaa kaikkea italiaani aloittelijalle yhdessä päivässä.

    En tiedö oletko lukenut kyseiset kirjat ja minulla ovat molemmat vielä kesken, joten en ryhdy arvailemaan mitä de Mello ja Kopp täsmälleen tarkoittavat sillä että guruja ei saa pitää. Palataa astiaan myöhemmin, vaikka astuttaisiin ämpäriin :)

    By Blogger Kops, at 6:52 PM  

Post a Comment

<< Home