Kops

Thursday, June 29, 2006

AAMU

.


RUNOTORSTAI


AAMU INSTITUUTISSA

Armeijan aamu koittaa
Joku torvi herätyksen soittaa

Ei siinä itku auta
liikkeelle kuin nauta

Toisen instituutin apinat
järjestikin kapinat

Kenen vika
kun osastonjohtaja on sika?

Kohta aamutuimaan
nyrkkiä puimaan

Johtaja lentoon huimaan
pulskahti altaaseen uimaan

Arkiterapeutti Kops
No joo hops

Sujuu häneltäkin krooli
mutta mikä oli hänen rooli?

Napinassa,
kapinassa?
.

Saturday, June 24, 2006

TIET HENKISEEN HYVINVOINTIIN

.


Henkisen itsensä etsijän ja gurun suhdetta pohtii Luminous tässä blogissa postauksessa nimeltä

Gurulinkkejä ja oivalluksia etsijän tiettömästä tiestä

Ne jotka eivät tunne buddhalaisuutta itselleen sopiviksi voivat etsiä valaistumista muuta kautta. He eivät tietenkään nimitä sitä valaistumiseksi vaan esimerkiksi henkiseksi hyvinvoinniksi. Joku haluaisi vain eroon pahasta olosta tai tylsyydestä tai tarkoituksettomuudesta, mutta kokee idän mystiikan itselleen vieraaksi. Hänelle on tarjolla useita vaihtoehtoja. Joillekin ratkaisu tulee uskonnosta, joillekin terapiasta, ehkä jostain elämäntaito-oppaasta, joita nykyään on saatavilla vaikka miten paljon.

Ratkaisua ei tule ellei sitä itse tavoittele ohjaajan, terapeutin, mentorin kanssa yhteistyössä tai myönteisellä ajatustyöllä vaikkapa kirjojen avulla.

Lisää aiheesta toisessa blogissani Rita Mentor
.

Friday, June 23, 2006

YHDESSÄ JA YKSIN ETEENPÄIN


Lobeliaa (Ei lobotomiaa.)

Olen lueskellut Sheldon B. Koppin kirjaa JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN TAPA HÄNET, sitä jossa kantavana ajatuksena on että aikuinen ihminen ei tarvitse buddhaa, gurua, hengellistä johtajaa, vaan hänen on oltava oma johtajansa. Teos on psykoterapeuttinen pyhiinvaellusmatka ihmisen sisimpään mistä kunkin kuuluu löytää oma totuutensa.

Etsintämatka voi alkaa esimerkiksi psykoterapeutin kanssa, mutta matka kuuluu Koppin mukaan kulkea rinnakkain, ei niin että odotetaan terapeutin toimivan oppaana ja tekevän matkan asiakkaan puolesta. Aikuinen ei saa olla kenenkään opetuslapsi.

Miten tuo toteutuu käytännössä?

Olen mainitussa opuksessa sivulla 88. En tiedä vielä mihin Kopp on menossa tarinoinnissaan, mutta pari omaa ajatusta tulee mieleen omalta alaltani eli opetuksen ja oppimisen psykologiasta.

Ihminen joka menee toiselta hakemaan ammattiapua, terapiaa, opetusta, kurssitusta ynnä muuta, voi ilmestyä paikalle oudon ristiriitaisena. Toiveet ja pelot käyvät köydenvetoa. Ihminen pyytää ohjausta mutta ei suostu ohjattavaksi. Pitäisi mennä tiettyyn suuntaan, josta ohjaaja ja ohjattava saattavat jopa olla samaa mieltä, mutta ohjattava heittäytyykin passiiviseksi, tai torjuvaksi, tai vetää määrätietoisesti väärään suuntaan, johonkin aivan epäolennaiseen, tai ankkuroi energiansa jarruttamiseen.

Sitten kun ohjaukseen hakeutuva on riittävän motivoitunut ja osaa siirtää pelon ja torjunnan sivuun, eli heittää esteet, estot ja jarrut pois, edistyminen on uskomatonta. Kun ollaan siinä vaiheessa. päämäärään kulkeminen menee juuri siten kuin Kopp sanoo, eli “guru” ja asiakas yhdessä rinnakkain,

Omassa mielessäni vertasin näitä:

OPETTAJA - OPPILAS (Esimerkiksi koulumaailmassa)

TERAPEUTTI - ASIAKAS


Kertoilen käytännön esimerkkejä koulutusalalta silloin tällöin muissa blogeissani;

RitaMaestra

Rita Mentor
.

Wednesday, June 21, 2006

KIUSAAMISESTA

.


KILTIN TYTÖN BLOGISSA oli keskustelua kiusaamisesta. Kiltti tyttö kysyy että jos lapset kiusaavat ymmärtämättömyyttään, miten on mahdollista että vielä aikuisetkin kiusaavat?

Se on hyvä kysymys. Lapsi on kasvava kehittyvä olento jolle muotoutuu jossain vaiheessa myötäelämisen kyky, moraali ja monet muut tunteet ja piirteet, jotka hänellä sitten on kun hän on kokonainen aikuinen. Vai meneekö se noin? Onko tuo vain ihanne ja standardi. kuten jotkut neuvolan normit, jotta olisi joku viitekehys mihin verrata ja suhteuttaa ja mahdollisesti pyrkiä?

Jotta ihminen ei olisi kenenkään kiusaaja, mielestäni hänellä tulee olla pitkälle kehittynyt myötäelämisen kyky. Ne joilta se puuttuu kokonaan tai lähes kokonaan, saattavat olla psykopaatteja, luonnehäiriöisiä, puolison alistajia ja hakkaajia. Yhdistän ensin mainitut mielessäni niihin joilla on terve itsetunto, ja jälkimmäiset itsetunnoltaan heikkoihin. Välimaastoon mahtuu kaikenlaista, esimerkiksi työpaikkakiusaajia.

Ilmiöitä joita on vaikea hyväksyä ja käsittää kiusaamisessa on se miten sivulliset kieltäytyvät näkemästä ongelmaa ja kääntävät katseensa muualle, ja ne joiden vastuualuetta olisi asettaa kiusaajat edesvastuuseen, pakoilevat vastuutaan. Erityisen ällöttävää on uhrin syyllistäminen.

Yllätysmomentteihin kuuluu se kun kiusaajaa vaaditaan vastuuseen ja käy ilmi että hän ei ole lainkaan tajunnut että uhri on kärsinyt. Minusta oudon yllättävää on myös kun kiusaaja väittää ihan tosissaan kiusatun aihettaneen tilanteet itse. Yksi iso yllätys on tapaus jolloin työpaikalla käy ilmi että se joka on valittanut tulleensa kiusatuksi onkin koettu kiusaajaksi.

Osa kiusaamistapauksia on väärinkäsityksiä siinä mielessä että huumori on tarkoitettu hauskaksi, mutta se onkin häirinnyt ja kiusannut sitä joka on siitä joutunut osalliseksi.

Koulukiusaaminen on kammottavaa kun kouluun on mentävä joka päivä.

Työpaikkakiusaaminen on ahdistavaa kun töissä käydään niin usein.

Henkinen väkivalta kotona on sanoinkuvaamattoman kauhea ajatus.

Teen voitavani omalla alallani kouluttajana ja kasvattajana. Valistus, informaatio, konkreettiset tutkimustulokset ja raportit siitä miten kiusaamistapauksia on ratkaistu ja pitäisi ratkaista... kiitos, niitä lisää. Kotikonsteja jokaiselle, please. Neuvoja siihen miten voi puuttua kiusaamiseen kun sitä kohtaa sivullisena tai joutuu itse sen kohteeksi. Vähän vinkkejä siihenkin että varoo olemasta kenenkään kiusaaja huomaamattaan. Ei koskaan tiedä mikä voi loukata toista ihmistä. Noissa jutuissa olisi eduksi tuntea ihmisen psykologiaa ja mekaniikkaa. Olemme ihmeellisen ristiriitaisia olentoja, kuten muualla juuri totesin postauksessani YMPÄRI ÄMPÄRI .

.

Sunday, June 18, 2006

GURUT

.

Kuvittele puun alle Mestari ja oppilaita.

Anthony de Mello: HAVAHTUMINEN (Alkuperäisteos AWARENESS )
Sheldon B Kopp: JOS KOHTAAT MATKALLASI BUDDHAN, TAPA HÄNET

Sekä de Mello että Kopp ovat kohonneet monien guruiksi, vaikka molemmat julistavat että guruja ei saisi pitää. Mitä he sillä tarkoittavat, kun kuitenkin itse opettavat, luennoivat ja paasaavat yleisölle ja antavat elämänohjeita?

On hyvä muistaa että sekä de Mello että Kopp ovat toimineet psykoterapeutteina. Molemmat ovat ottaneet vastaan ihmisiä jotka elävät epävarmuudessa ja pelossa, ja yrittävät kaikin voimin pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, vaikka se olisi miten tuskallista ja hedelmätöntä. Molemmat ovat kokeneet sen että vastaanotolle tulijat odottavat terapeutin helpottavan heidän oloaan ilman että heidän itsensä tarvitsee tehdä mitään heille vastenmielistä, kuten muuttaa elämäänsä.

Mikä on GURU ja miksi aikuisella ihmisellä ei saisi olla gurua?

Ensinnäkin, mikä on guru? Minä sanoisin näin: Guru voi merkitä samaa kuin opettaja, mestari, shamaani, tietäjä, hengellinen johtaja, henkinen opastaja, mentori, asiantuntija, ihminen joka tietää enemmän kuin muut.

Ei tietenkään ole väärin ottaa opetusta, asiantuntijan neuvoja, henkistä opastusta. Se mikä on väärin, on asettua ulkoa ohjautuvaksi robotiksi, olla etsimättä omaa tietään ja totuuttaan, elää pelon tai harhan vallassa.

Luin de Melloa ja ajattelin lukiessani päätä nyökytellen: “Se on noin. Se on juuri noin.” Nyökyttelyni ei johtunut siitä että olisin lammasmaisesti lähtenyt mukaan hänen ideoihinsa, vaan siitä että hän luetteli ihmisten piirteitä jotka olin itsekin opettajan ja ohjaajan työssä joutunut tuskallisesti kohtaamaan. Ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni totutusta ja turvallisesta. He eivät lähde uuteen oppiin vaikka ovat tulleet oppimaan. He pistävät vastaan. He kuluttavat päivittäistä energiaansa vääriin kohteisiin. Samoista asioista olen kirjoittanutkin vuodesta 2001 lähtien, jo ennen kuin nyt vuonna 2006 ensimmäistä kertaa kuulin de Mellosta.

Yksi asia mikä minua on häirinnyt alusta alkaen de Mellon tekstiä lukiessani on eräänlainen myötätunnon puute. En osaa sanoa puuttuuko se häneltä vai esittääkö hän asiansa siten että hän ei ota sitä puheeksi, mutta minä en voisi mitenkään kuvitella hyvää opettajaa tai ihmisten ohjaajaa ilman rakkautta ja myötäelämisen kykyä ohjattaviin. (Olen vasta lukenut 104 sivua)

Koppin kirjaa aloitin eilen. Olen edennyt 30 - 40 sivua. Hänessä häiritsee toistaiseksi se epäilykseni, että hän vaikuttaisi sanovan että hän ei anna psykoterapia-asiakkaille mitään muuta kuin sen että asettuu heidän kuuntelijakseen ja odottaa että he ratkaisevat ongelmansa itse. Pidän toki avoimen mielen kirjaa lukiessani, mutta minulla on syytä epäillä terapeutin passiivisuutta koska niin monet ihmiset ovat minulle kertoneet että he ovat kokeneet terapeutilla käymisen turhaksi. En millään muotoa väitä että terapeutin tulisi tarjota valmisratkaisut taikasauvan heilautuksella, mutta toisaalta minulla itselläni on opettajana tarjota paljon oikoteitä ja näkemystä oppimiseen aina silloin kun pääsen oppilaan torjunnan ohi. Olen tullut siinä aika taitavaksi vuosien kokeilemisen tuloksena.

Jokainen ihminen on oma lukunsa eikä sama välttämättä tepsi yhteen mikä tepsii toiseen. Hämmästyisitte jos tietäisitte miten voimakas torjunta kielikurssilaisella saattaa olla. Hauskaa miten oikein torjuva oppilaani sanoo: “Sinun pitää potkia minua!” Siihen sekä de Mello että Kopp kenties sanoisivat painokkaasti. "Ei se ole minun tehtäväni. Jokaisen on sulatettava ruokansa itse. Ei sitä toinen voi tehdä hänen puolestaan."

Ehkäpä ne yksilöt jotka todella ovat löytäneet oman tiensä ja totuuden ovat niin valaistuneita, että joutuvat pistämään lampunvarjostin päähänsä, jotta eivät häikäisisi muita.

Voidaan myös esittää että ei kaikkien tarvitse valaistua. Ihmisellä voi olla vaatimattomampiakin päämääriä elämässä kuin täysi henkinen totuudellisuus. Kun ihmiselle on annettu vapaa tahto hän voi joka päivä tehdä useita valintoja. Valitsemattomuuskin on yksi valinta.

Millä voi mitata elääkö oikein? Uskon että onnellisuus on aika pätevä mittari. Jos ihminen on onnellinen, hän elää itselleen sopivaa elämää. Tuntuuko todennäköiseltä? Omalta kohdaltani olen sitä mieltä.

En ole guru, mutta olen mentori, sellainen opettaja ja ohjaaja, joka antaa asiantuntemuksensa ja kokemuksena hyödynnettäväksi, antaa neuvoja, mutta odottaa että ohjattavat pyrkivät itsenäisesti ottamaan opit ja soveltamaan niitä omaan elämäänsä. Toimin aikuiskouluttajana livenä ja netissä.

Linkki kotisivuilleni Rita Mentor blogini sivuseinässä; Pretty Polly.
.

Friday, June 16, 2006

MUISTO JA MUISTI

.

Otin kävelylenkilläni tänään kuvan fantastisesta näystä, jota et näe kuvassa, vaikka minä näenkin. Alareunassa näet jokea, ylhäällä kulkee Tuusulantie. Tuossa joentörmän ja tien väliin jäävässä pellossa tai niityssä kökötti kerran seitsemän ruskeaa jänistä lepäilemässä. Ystäväni Päivi ne minulle osoitti ohikulkiessamme. En uskonut rusakoiksi ennen kuin keskimmäinen niistä liikkui.

Voin aina tuntea mielihyvää tuon muuten mitäänsanomattoman maiseman ohi kulkiessani kun ajattelen jäniksiä. Muisti on ihmeellinen asia. Minusta on aina ollut jotenkin outoa että hämmästyttävän suuri osa ihmisistä valitsee muististaan huonoja asioita ja kipeitä kokemuksia ajateltaviksi, vaikka meistä jokainen pystyy itse säätelemään ajatuksiaan. Ellei oteta lukuun kriisitilanteita ja elämäntilanteita jolloin ajatuksiin ei mahdu muuta kuin jotain ahdistavaa, ihminenhän voi itse valita esiin ottamiaan muistoja.

Tekisi mieli potkaista lenkkitossulla pientä suunnanmuutosta joittenkin kanssaihmisten ajatuksiin... ("Potk!")



Jep. Kuvasin lenkillä jalkani ja käteni. Käsi löytyy ipodia kantaen Rita Mentor blogistani. Jonakin päivänä voinemme rekonstruoida minut kokonaan palasista.
.

Thursday, June 15, 2006

PAREMPAA HOITOA VANHUKSILLE

.

Kuvassa metsäkurjenpolvi

Sain tällaista sähköpostia tänään:

Tarja Tallqvist jätti ministeri Hyssälälle vetoomuksen vanhusten hoidon parantamiseksi. Hyssälä oli televisiossa haastateltavana ja oli sitä mieltä, ettei lakimuutoksiin ollut erityistä syytä, ja että vanhusten hoitoasiat ovat kelvollisella kannalla. Vetoomuksessa oli yli 100 000 nimeä, eikä se silti vaikuttanut.

Tallqvist on sisukas eikä aio lopettaa tähän. Hän haluaa kerätä nyt miljoona nimeä.

Voit allekirjoittaa vetoomuksen menemällä sivuille:

PAREMPAA HOITOA VANHUKSILLE

Sinustakin tulee joskus vanhus. Haluatko vaikuttaa siihen, miten sinua hoidetaan? Tule mukaan, levitä viestiä! Katsotaan, vaikuttaako miljoonan ihmisen kanta.

Olen allekirjoittanut. Kops!
.

Wednesday, June 14, 2006

IHANTEELLINEN PARISUHDE

.


Katselin eilen Dr Phil Showta. Siinä puhuttiin hyvästä parisuhteesta. Merkitsen tuoreeltaan muistiin muutaman ajatuksen aiheesta. Hänen ajatuksiaan ja omiani.

Kumpikin osapuoli tuo parisuhteeseen oman itsensä ja panoksensa 100-prosenttisesti. Ajatus kahdesta toisiaan täydentävästä puolikkaasta, 50% + 50%, missä kumpikaan ei ole täydellinen ilman toista on älytön, ja huono edellytys tasapainoiselle suhteelle. Samoin lähtökohta jossa toinen kyttää toista ja kuvittelee omistavansa toisen on epäterve. Sairaalloinen takertuminen toiseen ei myöskään ole hyvästä.

Tuo 100% ei tietenkään tarkoita sitä että suhteeseen vaaditaan kaksi täydellistä ihmistä, joissa ei ole vikoja. Eihän sellaisia ihmisiä olekaan. Parisuhde on kumppanuus. Mennään yhdessä eteenpäin ja kannustetaan toista, samalla kun hoidetaan omaa henkistä kasvua ja edetään aina uusiin tavoitteisiin.

Yhteistä elämää käyttää yhteistyö, työnjako, neuvotteleminen.

Paras pohja hyvälle liitolle on ystävyys. Ystävät kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa. Heillä on hauskaa yhdessä. He viihtyvät toistensa seurassa. He kysyvät toistensa mielipidettä asioista ja vaihtavat ajatuksia. He eivät vähättele toisiaan eivätkä esitä epäluottamuslauseita tai kommunikoi syyttelemällä.

Kumpikin haluaa ottaa selville mikä tekee toisen onnelliseksi, ja yrittää sitten antaa toiselle sitä. Jos tuntee kaipaavansa jotain mitä ei saa, se pitää sanoa. Kommunikointi on taitolaji jota kannattaa harjoitella. Jos on tottunut puhumaan tavallisista arjen asioista oppii puhumaan isommistakin asioista.

Rakkaus kukoistaa alustalla jossa vallitsee ystävyys, kunnioitus ja luottamus. Sen pitäisi olla iloinen asia eikä mitään ryppyotsaista vääntämistä.

Hengailen tuossa riippumatossani arkiterapeutti Kopsina, mutta enimmäkseen hengailen toisessa blogissani Rita Mentor, joskus myös kieltenopen blogissani RitaMaestra.
.

Friday, June 09, 2006

HYVÄN UNEN MERKITYS

.


Aamiaisesta se alkaa. Terveet elämäntavat. Terve sielu terveessä ruumiissa. Virkeä aamuhetki edellyttää hyvin nukuttua yötä.

SEBASTIANIN kanssa eilen juttelin Messengerissä hänen nukkumisvaikeuksistaan. On se vaan niin että ihminen ei ole täysin toimintakykyinen ellei ole saanut nukuttua. Kuulun niihin onnellisiin jotka nukkuvat hyvin mutta toki tulee tilapäisiä häiriöitä, kuten yhtenä yönä kun lokapojat tulivat viemärikaivoja tyhjentämään aamuyöstä ja sitä jyrinää kesti meidän talon vieressä 45 minuuttia. Asumme omakotitalossa. Miksi yöllä? Sitten oli yksi sanomalehden jakaja joka viihdytti itseään pitämällä autoradiota soimassa tuossa kadulla meidän makuuhuoneen ikkunan alla kun jakoi lehtiä.

Kerrostalossa aikanaan riitti idiootteja jotka imuroivat, juhlivat tai vasaroivat yöllä. Nykyään ei kuulu viereisistä taloista imurointi, mutta muuta melskettä satunnaisesti naapureiden pihoista ja kadulta kun koiria ulkoiluttavat ihmiset kohtaavat toisiaan yöllä, eli klo 21 - 01, ja vaihtavat kuulumisia kaikuvalla äänellä. Se on huvittavaa.

Suurenmoinen tunne aloittaa päivä loistavasti nukutun yön jälkeen. Nukuin eilisillan kello yhdeksästä aamun puoli viiteen. Hyviä unia toivotan kaikille, mutta samalla totean että unettomuus on maailmanlaajuinen yleinen ongelma. Harmi.

Minut tavoittaa paremmin toisesta blogistani RITA MENTOR, mutta käyn joka päivä Kopsissa, vaikka en aina saa aikaiseksi kirjautua ja vastata kommentteihin.
.

Tuesday, June 06, 2006

PANTTIVANKI JA TERRORISTI

.


Kävin lounaalla erään ystäväni kanssa. Rentoa kuulumisien vaihtamista ja juttelua kaikenlaisesta mitä mieleen tuli. Viivyimme niin kauan kuin viivyimme ja lähdimme sitten kun meitä huvitti. Mitenkäs muuten, saatat ajatella.

Aina ei ollut noin. Ystäväni ei voinut miehensä eläessä koskaan täysin rentoutua. Liiallisesta hauskanpidosta sai maksaa. Jos viipyi liian kauan kotona odotti kolmannen asteen kuulustelu ja yleinen syyttäjä. “Keskustelu” oli huutoa, murjottamista ja haukkumista.

Voi niitä jotka ovat osuneet kumppaniksi omistuksenhaluiselle ihmiselle. Voi niitä joita mustasukkaisuus riivaa. Molemmilla on pallo jalassa. Kahle kintussa. Kuluttava ahdistus. Toista ajaa pakkomielle, toista takaa-ajettuna oleminen. Terroristi ja panttivanki.

Ei parisuhde voi toimia ilman luottamusta. Sitoumuksen täytyy olla vapaaehtoista, eikä pakolla ylläpidettyä.

Ystäväni ei tuota aavistanut naimisiin mennessään, ja kun heti liiton alussa tuli lapsi, ja oli jo yksi lapsi ensimmäisestä avioliitosta, ei irrottautuminen olisi ollut yksinkertaista. Kuitenkin nyt hän toteaa että olisi pitänyt... Vuosia kestänyt uhkailu, pakottaminen ja alituinen pelko ovat lyöneet leimansa. Luulisi että nyt on koittanut vapaus ja helppo elämä, mutta se on vain osaksi totta. Kehon ja mielen huonovointisuus ei tuosta vaan häivy ja hälvene.

Kops! Kepin kopautus. Alistettu, toimi mieluummin heti. Älä alistu. Älä ota sitä kohtelua. Ellet saa vapaasti olla oma itsesi, asiat eivät ole oikein. Jos joudut pakoilemaan ja salailemaan, kaikki ei ole kohdallaan. Ihminen mukautuu ja tottuu tietyssä määrin, se on totta. Ei siitä silti hyvää seuraa.

Vaadi parannusta. Vaadi kumppania menemään terapiaan. Tai muuta pois. Tilanne ei itsestään parane, eikä sillä että annat itseäsi kohdella kuin orjaa ja omaisuutta. Sitten kun partneri on ahdistanut sinut tekemään jotain tyhmää, kuten syrjähypyn, jonka hän voi armollisesti “antaa anteeksi”, saatat olla jo niin pitkällä että alat ylistää hänen oikeamielisyyttään sinua kurjaa kohtaan. Ei hiivatti! Johan sinulta on suhteellisuudentaju mennyt. Samalla kuin vapaus, omanarvontunto, ystävät ja elämä. Am I right, or am I right?
.

Thursday, June 01, 2006

KOPSIN KANSSA KAHVILLA

.

Kahvikuppi käteen vaan. Rentoutukaa. Kops jakelee evästyksiä ja eväitä tähän päivään. Seisova pöytä odottaa. Se seisoo vaikka te istutte.

- “Mitä kuuluu?”
- “Kaikki mitä kovaa puhutaan.”
- “Oletteko kuuro?”
- “Juu, siinä on kahvi ja puuro.”

Kaveri kuulee paremmin jos et huuda. OLE HILJAA! HYS!

Ihmiset uskovat mitä tahansa jos kuiskaat sen heille.

Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. (Mitähän sekin tarkoittaa?)

Kenellä on korvat se kuulkoon. (Vaikea kyllä kuvitella muutakaan keinoa.)

Ottakaa vielä kolmaskin rinkeli. Ei meillä lasketa.

Ai mitä? Ettäkö isoäitinne kävi kiertokoulun väärin päin? Ja luki katekismusta pyhäkoulussa lauantaisin? Ettette nyt väistä muurin ja muista väärin?

No sehän nyt oli että peruskoulun kokeessa kysyttiin “Mitä kuuluu Fennoskandiaan?” ja poikanne vastasi “Kiitos hyvää”. Ei kai siitä voi muuta kuin antaa täydet pisteet.

Kiitos käynnistänne. Olipa mukava kahvihetki. Ei voi kuin parempaa pyytää. Ja nyt ulos joka sorkka. Aion tehdä musteläikkätestin pöytäliinan kahvitahroista.

(Saattelee porukan ulko-ovelle kuuluisalla kepillään sojotellen ja napautellen.)
.