Kops

Saturday, May 27, 2006

MONI KAKKU PÄÄLTÄ LORDI

.

Kakkua

Lordin ulkoisesta olemuksesta on esitetty jos jonkinlaista näkemystä. Kuka näkee heidät saatananpalvojina, kuka zombieina, kuka fantasiaelokuvan tai science fictionin hahmoina. Halloween tulee myös mieleen. Pyhäinpäivä ja haudoista nousevat esi-isät ja -äidit.

Blogista KATKEILEVAA AJATUSVIRTAA voi lukea kirjattuna yhdenlaista esitystä, mistä tässä katkelma:

“Nämä Lordin esittämät hirviöt näyttävät olevan lähinnä kuvia ihmisen kaksoisolennoista. Vanhan henkisen tiedon mukaan kaksoisolennot tai kaksoiskulkijat ovat se osa ihmistä, joka kantaa meidän kaikki kehittymättömät tai rumat energiamme. Ellei tällaista välivarastoa näille energioille olisi, meillä ei voisi olla niin pysyvää ulkomuotoa kuin nykyisin...”

Kun vielä mainitsen sadun Kaunotar ja hirviö, Lordia on taidettu katsoa ainakin estetiikan, psykologian, teatterin, kansanperinteen, henkisyyden ja filosofian kannalta.

Lisää: Rita Mentor

Monday, May 22, 2006

ETTÄ ON HAJAMIELINEN!



Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen antoi taas eilen näytteen hajamielisyydestään. Kävelin hänen talonsa ohi ja näin hänen kastelevan kukkia sateessa. Voi hyvänen aika. Vein hänelle sateenvarjon, jotta ei kastunut siinä puuhassa. Tiedemiehet!
.

Thursday, May 18, 2006

PETS


Kuva Copyright Rita Ahonen

"Liian usein eläin rinnastetaan tavaraan ja unohdetaan, että se on useimmille hyvin rakas perheenjäsen. Yksinäiselle vanhukselle lemmikki voi olla ainoa syy nousta sängystä, lapsettomille se voi olla lasten korvike. Masentuneelle nuorelle perheen eläin voi olla ainoa ystävä, se joka pitää nuoren hengissä. Eläin ei itse osaa pyytää apua ja ansaitsemaansa arvostusta, joten vetoamme Teidän omatuntoonne, että puolustatte niitä, jotka eivät siihen itse kykene." (Lainaus linkittämältäni sivulta)

ALLEKIRJOITA ADRESSI ELÄINTEN PUOLESTA. Tassulla on vaikea itse kirjoittaa.

Tuesday, May 16, 2006

TAHDONVOIMA

.


Pari kannustuksen sanaa blogikaverille joka yrittää lopettaa tupakoinnin.

Kun yrittää riippuvuudesta tai jostain tavasta eroon on ikävä fakta että pelkkä tahdonvoima ei kanna kovinkaan pitkälle. Dieettiä yrittäneet ovat saaneet sen kokea, jotkut useaankin otteeseen. Edestakaisin, ylös ja alas, eteen ja taakse, souda ja huopaa, päätös pitää, päätös ei pidä. Äh, mitä sitä yrittämäänkään? Joka kuuseen kurkottaa...

Jaa että missä ne kannustuksen sanat viipyvät?

Eilen kun aloin röökilakkoa yrittävää kannustaa, muistuttamisesta seurasi muistaminen ja heppu painui parvekkeelle tupakalle. Jos olisi vähän aikaa malttanut olisin voinut kertoa että tupakanhimo, samoin kuin ruuanhimokin, tulevat sykäyksittäin, ja itsensä kiusaaminen sen ajan kun himo kestää, kannattaa, koska se menee nopeasti ohi.

Yleensä ottaen ei kannata nojautua pelkkään tahdonvoimaan. Avain riippuvuudesta irtomiseen on että riippuvuus korvataan jollain muulla. Onko se sitten juoksulenkki tai kuntosalille tai helluntaiseurakuntaan meno se riippuu jokaisen omasta valinnasta. Mikä kenellekin sopii.

Salista tuli mieleen erään tuttavan kertomaa. Hänen viereisen talon naapurinsa, noin 90-vuotias nainen, puhui salille menosta kun tuttavani tervehti aidan yli. Tuttava kovasti mielessään ihmetteli miten niin vanha nainen kävi salilla kunnes eräänä päivänä kävi ilmi että kyseessä oli Jehovantodistajain Valtakunnansali. Hauskaa.

Paitsi dieetti ja röökilakko, myös kielten itseopiskelu kuuluu niihin yritelmiin joissa pelkkä tahdonvoima ei pitkälle kanna. Puhun niistä tarkemmin kieltenopettajan blogeissani.

Rita Mentor

RitaMaestra

Friday, May 12, 2006

LAPSIPERHEEN ONGELMIA



Lueskelin tuossa Kodin psykologiasta (WSOY 2002) lukua Lapsiperheen ongelmia. Helppolukuisia asiantuntija-artikkeita joista lasten vanhemmat ynnä muut kasvattajat saavat ajateltavaa ja neuvoja ja ideoita.

Se on selvä että lapsen pitää opetella kävelemään ja syömään ja sisäsiistiksi sun muuta. Kaikenlaistahan me opimme ja opettelemmme kautta elämän. Olisi hyvä jos vanhemmat osaisivat asianmukaisesti ja mukavasti opettaa lapsiaan ja mielellään vielä viihtyisivät siinä ohjaajan ja opettajan elementissä.

Toisen ihmisen opettaminen, lapsen, nuoren tai aikuisen, ei ole mitään eksaktia tiedettä, eikä sen kuuluisi olla yksisuuntaista toimintaa vaan vuorovaikutteista. Kirjoista voi saada halutessaan paljon apua, kunhan osaa soveltaa tietoja oikein, ja kunhan kirjatieto on oikeaa tietoa.

Mikä on luotettavaa tietoa?

Luin artikkelia vuoteenkastelusta, ja jäin ihmettelemään yhtä kohtaa. Asiantuntijana käytetty lastenpsykiatri antoi valtavasti hyviä käytännön neuvoja vanhemmille. Hän selitti miten tärkeää on luoda kannustava ja lapseen luottava ilmapiiri. Olen samaa mieltä, mutta sitten hän antoi neuvon että kuivien öitten lisääntymisestä on hyvä antaa lapselle runsaasti kiitosta ja kannustusta. Siinä kohdassa pysähdyin. Minusta on virhe kiittää lasta asiasta johon hän ei itse voi vaikuttaa. Se ei käsitykseni mukaan ole tahdonalaista toimintaa, eikä siis niinmuodoin lasta voi sen paremmin kiittää kuin moittiakaan.

En asetu lastenpsykiatrin yläpuolelle. Totean vain että itse en moittisi enkä kiittäisi lasta tuosta asiasta. Lohduttaisin sanomalla että se on luonnollinen asia joka kyllä korjaantuu aikanaan. Ottaisin ehkä selvää lääkityksestä jos homma pitkittyisi. En tekisi asiasta mitään numeroa. Pitäisin huolta siitä että lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi eikä paheksutuksi. Mitä väliä ylimääräisellä lakanapyykillä on jossain elämänvaiheessa? Ei mitään.

Tällaisia tuli mieleeni Kodin psykologian kirjaa lukiessani aamukahvilla. Olkaa vapaasti eri mieltä tai samaa mieltä. Tämä on tätä minun arkiterapiaani, tai miksi sitä nyt nimittäisi, samoin kuin meistä jokaisella on omat filosofiansa.

PERJANTAIN PROVERBIT
.

Wednesday, May 10, 2006

ASTMAA JA ALLERGIAA


KELTAVUOKOSSA NUPPU.

Spring is in the air, and plenty of pollen, too.

Siitepölyä and katupölyä everywhere, voihan peura niitä jotka ovat allergisia. Itse en ole. Paitsi joillekin tyypeille.

Puhelin soi:

"No voi sun vietävä! Astmaako se olikin?"

Sain juuri tietää että Jupukka Jäpikäisen kaverilla Tumpelo Töppelssönillä on astma. Ja minä kun olen kaiken aikaa pitänyt häntä intohimoisena sen huohotuksen perusteella...

Lisää kukkia meidän pihasta: Rita Mentor
.

Sunday, May 07, 2006

LOBOTOMIA

.


LOBOTOMIAA PIRISTYKSEKSI - EIKU LOBELIAA. TERVEISIÄ TERAPEUTTISISTA PUUTARHATÖISTÄ.

Puutarhaa hoidellessa voi miettiä myös kasvatusasioita. Kasveja kasvatetaan mutta kyllä ne kasvavat itsekin kun saavat sopivat edellytykset. Maaperä, vettä, valoa. Jotkut kasvit viihtyvät auringossa, toiset varjossa tai puolivarjossa. Lastenkasvatukseen voi soveltaa samantapaisia periaatteita.
.

Saturday, May 06, 2006

ÖYKKÄRIT KURIIN



Kaikki ruumiillisen tai henkisen väkivallan uhrit, tai sellaisien lähimmäiset, kuunnelkaa. Älkää asettuko uhreiksi. älkää pienessä älkääkä suuressa. Aina on ihmisiä jotka syystä tai toisesta pyrkivät alistamaan muita. On tyranneja, koulukiusaajia, diktaattoreita, hiekkalaatikon kunkkuja.

Ellette pärjää yksin hakekaa apua. Pelokkaana ja ahdistuneena tuskin osaa itse järkevästi toimia. Kerron arkisen tapauksen esimerkiksi siitä miten ratkaisin yhden uhkaavan tilanteen.

Meitä oli jokunen britti ja finni drinkillä Marskin baarissa. Pöytäämme horjahti humalainen nainen ja istui minun ja englantilaisen ystäväni väliin. Tuttua touhua. Useinkin suomalainen tahtoo nousuhumalassa sönköttää englantia. Iskee sitten kiinni seurueemme ulkomaalaiseen ja pahimmillaan hallitsee koko “keskustelua”. Olimme ajatelleet oman jengin kesken viettää iltaa, mutta joskus toki toivotamme uudenkin tuttavuuden tervetulleeksi ellei ole kovin häiritsevä.

Tämä nainen oli häiritsevä. Vahvassa humalassa ja kun minä sanoin jotain, hän heitti minuun vihamielisen “turpa kiinni” katseen. Ahaa, sekoitin hänen suunnitelmiaan. Ikävämpi juttu. Minun olisi pitänyt väistyä ja istua kiltisti penkissä kun hän omisi Rogerin omaksi yleisökseen. Tyranni. Kehonkieli kertoi uhkaavasta vaarasta. Hänen suupielensä kiristelivät ja vartalo jännittyi vihasta. Jos olisin sanonut vielä muuta olisin kai saanut mustan silmän tai ainakin sähiseviä kiukusta kiehuvia uhkauksia. Puhuminen ei olisi auttanut tuota tilannetta.

Kuunnelkaa nyt tarkkaan.

En tyytynyt tilanteeseen. En hätääntynyt. Kylmän rauhallisesti annoin hänen jatkaa sönköttämistään englantilaiselle ystävälleni. Menin pitkän baarijonon ohi sanomaan baarimikolle että pöydässämme oli vakava tilanne. Rauhallisesti mutta painokkaasti ilmoitin että apua tarvittiin heti.

Palasin pöytään. Nainen mulkaisi minua vihaisesti mutta keskittyi taas Rogeriin, joka alkoi olla melko vaivautunut. Pian paikalle saapui pari rotevaa määrätietoista ihmistä jotka taluttivat naisen ulos. Miehiä tai mies ja nainen. En katsonut, koska en mitenkään nauti edes öykkärien alennustilasta, enkä ole kostonhimoinen luonne. Häiriö poistui. Se riitti minulle.

Jos opettelee säilyttämään itsemääräämisoikeutensa pienessä, sen voi tehdä suuressakin. Silloin kun oma apu ei riitä turvaudutaan ulkopuolisiin.
.


.
ANTAKAA NARSISSIEN KUKKIA, MUTTA KUKISTAKAA NARSISTIT JA LUONNEHÄIRIÖISET.

Tätä blogiani päivitän useammin kuin Kopsia: Rita Mentor

Thursday, May 04, 2006

EI KAIKKI KEPIT

Kansainvälisen väkivallanvastaisen V-DAYN pääsivut. Suomeksi V-päivä.

Seuraavista sivuista kaksi kertoo Suomen tämän kevään V-päivästä ja V-Daystä yleensä ja kolmas kertoo Euroopan V-Daystä.

http://www.vdayhelsinki.cjb.net
http://events.vday.org/2006/world/Helsinki
http://www.vdayeurope.org

KOPS KÄSKEE: VÄKIVALTA POIS! MYÖS HENKINEN.

KOPS KEHOITTAA: HAE TURVAA. JUOKSE PAKOON. ÄLÄ ALISTU.

KEPPI ON OHJAAMISEEN JA OPETTAMISEEN JA TUKEMISEEN. TAHDIN LYÖMISEEN. PAIMENSAUVA. KARTTAKEPPI. KÄVELYKEPPI. KUKKAKEPPI. KEPPIJUMPPA.

.

.

oooooooooo.BLEEDING HEART = SÄRKYNYT SYDÄN.oooooooooo

Wednesday, May 03, 2006

JUPUKKA VIE ROSKAT

Oveen kolkutettiin. Mitä vinkuraa? Onko ovikello rikki...? Irrotin kädet näppäimistöstä ja pyörähdin tuolissa 90 astetta. Vai onko se suorakulma... mjaa... Noista tuumailuista havahduin kun uudelleen kolkutettiin. Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinenhän se siellä seisoskeli. On se poika hajamielinen. Ei meillä ole kolkutinta ollut enää vuosiin. Minähän vuonna sen poistimme kun ihmiset eivät osanneet ovikelloa käyttää? Emmehän me koristekolkutinta voi kuulla joka puolelle taloa... Niin hajamielin... mitä? Tullaan, tullaan!

Jupukka seisoi rappusilla tuijottamassa sadevesiränniä, roskapussi kädessään. Aha. Salkku makasi sitten luonnollisesti siellä mihin hänen piti kotoa lähtiessään heittää roskat. Juu. Onneksi minä olen järkevämpää mallistoa, ja onneksi Jupukan kämppä on kävelymatkan päässä. Tartuin häntä käsivarresta, suljin kodin oven takanani ja lähdin viemään häntä kadulle. Hän selitti sadeveden määrää ja kallistumaa ja kulmia samalla kun kävelimme. Kerran hän aikoi kysyä mihin olimmekaan matkalla mutta mainitsin pohtineeni onko suorakulma 90 astetta, minkä jälkeen hän uppoutui trigonometriaan. Ongin hänen salkkunsa roskiksesta, paiskasin roskapussin tilalle, sanoin: “Jaa, jaa, hypotenuusapa hyvinkin.” Ohjailin hänet samaa tietä takaisin meille.

Siitä tuli oikein mukava vierailu kun ensin pääsimme sisään. Olin unohtanut ottaa avaimet mukaan ja jouduin hakemaan vara-avaimen naapurista. En usko että Jupukka edes huomasi koko juttua. Puhdistin aamutossuni jotka jaloissani olin huomaamatta lähtenyt kadulle, menimme sisään ja vietimme monta tuntia yhdessä, lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen ja minä.

Aiempia Jupukasta kertovia lastuja päivämäärinä

15.11.2005
6.1. 2006
14.1. 2006
16.3. 2006

Olen enimmäkseen tässä osoitteessa: Rita Mentor, mutta Jupukkapostaukset kuuluvat tuttuun tapaan Kops-blogiin. Terveisiä kaikille Jupukan ystäville, esim. Titalle, Leonooralle, Hogsille ja Spirolle.
.

HAVAHTUMINEN

Anthony de Mello antaa teoksessaan HAVAHTUMINEN evästystä hyvää elämään. Itsehavainnointi on avain. Pelon tilalle rakkaus. Pois kaikki häiritsevä painolasti, pois negatiivisuus, ulkoaohjautuvuus, riippuvuus, oikea ja väärä ja muut onnellisuuden esteet. Intialaisen jesuiittaveljen opetuksia mietiskellessäni muistan seuraavan vitsin, jonka voi lukea englanniksi täältäkin: RitaMaestra

Tom ja Jim kävelivät viidakossa.
Tom kantoi puhelinkoppia ja Jim rautakankea.
"Hei Tom, olen tässä ihmetellyt että miksi kannat puhelinkoppia selässäsi."
"Ai, se on siltä varalta että leijona tulee vastaan. Pääsen puhelinkoppiin turvaan."
"Entä miksi sinä kannat tuota rautakankea mukanasi?"
"No ihan samasta syystä," Jim vastasi. "Jos leijona tulee, heitän rautakangen menemään ja sitten on paljon helpompi juosta!"

Niin se on. ON HELPOMPI KULKEA KUN HEITTÄÄ TURHAT POIS.
Buddhalaiset munkit heittivät donitsit ja muun maallisen omaisuuden huit häiritsemästä ja kiersivät pelkkä pyyhe päällä kerjuukulhon kanssa maita ja mantuja.

Vaan kepistään ei Arkiterapeutti Kops luovu. Sillä hän kopauttelee herätyksiä. Kops!
.