Kops

Friday, March 03, 2006

SANANVAPAUS JA KESKUSTELU

On verratonta jos ihmisellä on elämässään hyviä keskustelukumppaneita. En tiedä paljon nautinnollisempia asioita kuin antoisa keskustelu. Erittäin mielelläni lähden mukaan puhumaan varsinkin oman alani aiheista; psykologiasta, viestinnästä, kasvatustieteistä, muutamia mainitakseni. Hyvien monivuotisten ystävien kanssa se on hieno tapa viettää aikaa yhdessä.

Sananvapaus on hieno asia. Saa sanoa oman näkemyksensä tai mielipiteensä, tai vain heitellä hajatietoa mukaan ja katsoa mitä syntyy yhteisen mietinnän tuloksena. Minä pidän usein avointa mieltä lähtökohtanani. Siitä on muodostunut välttämättömyys koska monella alalla toimimisen seurauksena katselen asioita useasta näkökulmasta, enkä siten voi antaa yhtä lausuntoa tai mielipidettä - oikeastaan mistään. Se on uusien ihmisien kanssa jutellessa aikamoinen rasitus, koska kaksi harmillista ilmiötä tapahtuu ja saa minut toivomaan että olisin älynnyt käyttää sananvapauttani suuni kiinni pitämiseen enkä puhumiseen. Ensimmäinen ilmiö on jonkinlainen olettaminen tai leimaaminen sen perusteella mitä olen sanonut, toinen on se että suututaan jos minun oletettu mielipiteeni on eri kuin puhekumppanilla.

Tulee mieleen esimerkiksi John Gray ja hänen kirjansa. Olen muutama vuosi sitten lukenut niistä aika monta, ja löytänyt erittäin paljon kehittelemisen ja ajattelemisen arvoisia aiheita omaan työhöni. Hänen mullistavat ideansahan tulivat suuren yleisön tietoisuuteen jo niin pitkä aika sitten että sellaisenaan sieltä ei voi soveltaa meidän aikaamme ja Suomeen kuin murto-osan. Sama juttu antiikin filosofien kanssa joista juuri lueskelen Bertrand Russelin esitystä. Lukemani antaa aineksia omaan ajatteluun, ei se millään muotoa merkitse sitä että imisin siitä kaiken sellaisenaan ja sitten toitottaisin sitä oikealle ja vasemmalle ikitotuutena.

Minulla oli yksi (huomatkaa imperfekti) tuttava muutaman vuoden ajan joka avasi mielellään keskustelua psykologiasta. Hänellä oli selkeitä jyrkkiä mielipiteitä asiaan kuin asiaan, joten välillemme kehkeytyi usein pientä väittelyä kun minä en suostunut allekirjoittamaan hänen mielipiteitään ja suppeita kuvakulmiaan. Tuloksena keskustelusta alkoi yhä useammin olla että hän suuttui minulle. Viimeisiä muistojani on hänen tiuskaisunsa: "Sinähän luet John Graytä kuin raamattua!" Typerä väite minulle joka pidän periaatteenani että minulla on aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja vastauksetkin pidän avoimina muutoksille.

Sananvapaus on kylläkin periaatteessa olemassa, mutta kun olen jotain sanonut, niin olen vaarassa joutua väärin tulkituksi tai syytetyksi. Mistä ihmeestä tuokin ihminen oletti että kun pari esimerkkiä otin pöydälle John Graysta jota juuri olin lukenut, luin sitä "kuin raamattua" ja siis pidin kaikkea kirjoittaja sanomaa oikeana, virheettömänä ja pyhänä? Minä en lue edes raamattua kuin raamattua! Se että olen lukenut minkä tahansa kirjan, ei merkitse sitä että olen samaa mieltä kaikessa tai missään mitä kirjassa lukee.

Mistä ihminen saisi itselleen keskustelukumppaneita, jotka a) pitävät avoimen mielen b) eivät pidä tavoitteenaan julistaa muita keskustelijoita holhoukseen heti kun luulevat kuulevansa omien (täysin oikeiden?) mielipiteittensä vastaisia väitteitä?

Olisikohan helpointa käyttää sananvapauttaan siihen että ei puhu? En joskus tiedä miksi vaivaudun.

8 Comments:

  • Minulle jäi mieleen kun joku Ranskaan sijoittunut ulkomaankirjeenvaihtaja kertoi, että kun ranskalaiset järjestävät päivälliskutsuja, he pyrkivät kutsumaan sinne vieraita joiden tietävät ajattelevan asioista keskenään eri tavalla. Kun ruokapöydässä syntyy vilkasta väittelyä, kaikki viihtyvät ja kokevat illan onnistuneeksi. Suomessa ei tosiaankaan toimita näin. Eri mieltä oleminen koetaan usein uhkaavaksi, jopa loukkaavaksi. Jos et ole minun puolellani olet minua vastaan. Kaipa se johtuu maamme vaikeasta historiasta. Ihmisiä ei ole kasvatettu kunnioittamaan omaa eikä myöskään muiden yksilöllisyyttä.

    By Anonymous Kirsti, at 7:59 AM  

  • Olisikohan se oma epävarmuus, joka saa ihmisen haluaman vaikuttaa aina oikeassa olevalta...? Ainakin minulla. Vaikka annankin toisten mieluummiin olla suuna päänä kuin olen sitä itse.
    Hm. Ehkä voisit ajatella myös niin, että sinulla kuitenkin on ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella yleisimmistäkin asioista kuin omasta elämästä, arjesta? Eihän kaikilla ole..

    By Blogger elvenroot, at 11:19 AM  

  • Pitää tunnistaa se oma porukkansa. Ne sieluntoverit joiden kanssa on se sama aallonpituus. Heidän seuransa tekee hyvää.

    Mutta ehdottomasti ei kannata täysin karsia elämästään niitä ihmisiä, jotka ovat sinnikkäästi erimieltä kanssasi asioista.

    Eihän sitä mitään uutta opi, jos kaikki ovat niitä joojoomiehiä tai -naisia?

    Ehkä sinun ei pitäisi ottaa toisen julistamista kovin henkilökohtaisesti? Muutoin ehkä sinullakin on vaara sortua julistamaan omaa kantaasi huomaamattasi?

    By Blogger Hahmo, at 3:01 PM  

  • Kirsti,

    Nautin juuri tuollaisista keskusteluista kuin kuvaamasi, eli että saa olla erilaisia mielipiteitä. Suomessakin pääsee joskus sellaisiin tilaisuuksiin.

    Elvenroot,

    Todella hyvä pointti; kaikilla ei ole keskustelukumppaneita. Se on yksinäistä.

    Hahmo,

    Hyvät mielipiteet sinullakin.

    __________________________________

    Olispa joku kommentoinut myös sitä mitä minä yritin sanoa kirjoituksellani -
    No, ei se kai mitään. Ehkäpä olen sellainen keskustelukumppani, jota muut eivät ymmärrä kuin yksi; nimittäin minä ymmärrän itseäni kun puhumme keskenämme. Kätevää.

    Silloin kun puhun muiden kanssa, he ymmärtävät, mutta yleensä väärin.

    By Blogger Kops, at 4:52 PM  

  • Kops kirjoitti:
    "Ensimmäinen ilmiö on jonkinlainen olettaminen tai leimaaminen sen perusteella mitä olen sanonut, toinen on se että suututaan jos minun oletettu mielipiteeni on eri kuin puhekumppanilla.

    Sananvapaus on kylläkin periaatteessa olemassa, mutta kun olen jotain sanonut, niin olen vaarassa joutua väärin tulkituksi tai syytetyksi.

    Olisikohan helpointa käyttää sananvapauttaan siihen että ei puhu?"

    Tähänkö halusit kommentteja?

    Kysymykseen: onko parempi olla hiljaa?

    Minä ainakin käytän hyvin tarkasti tuota sananvapauttani. Siis en puhu, jos paikalla ei ole ihmisiä, jotka ymmärtäisivät minua. Rajoitan itseäni itsesuojelun verukkeella. Mutta mitä itsevarmemmaksi tulen, sen rohkeammin puhun epävarmoistakin aiheita.

    By Blogger Hahmo, at 5:50 PM  

  • Niin kuin toit ilmi, on ihmisiä, joiden kanssa ei voi käydä avointa keskustelua, koska he eivät ole halukkaita kuuntelemaan muita mielipiteitä kuin omiaan. Hyvä keskustelu on aina yhtä paljon kuuntelemista (ehkä enemmänkin) kuin puhumista. Olla avoin tarkoittaa minulle sitä, että pidetään vähän aikaa se oma rakas suu kiinni ja kuunnellaan. Ei voi kuulla jos ei kuuntele, ei voi kuunnella, jos ei ole itse hiljaa.

    Mistä ihminen saisi itselleen keskustelukumppaneita, jotka a) pitävät avoimen mielen b) eivät pidä tavoitteenaan julistaa muita keskustelijoita holhoukseen heti kun luulevat kuulevansa omien (täysin oikeiden?) mielipiteittensä vastaisia väitteitä?

    Hassua että kysyt moista, sillä etkö oikeastaan käy juuri tämän blogisi välityksellä keskusteluja kohtuullisen avointen yksilöiden kanssa? ;) Tietenkin LIVE keskustelut ovat erikseen. Avoimia LIVE keskustelijoita löytyy kun alkaa pudottamaan pois niitä, joiden kanssa ei voi keskustella

    By Blogger olematon, at 9:02 PM  

  • Jep, en vastannut siihen mitä tarkoitit kysyä, vaikka ymmärsin kysymyksen. Ajatuksia kuitenkin heräsi... Onkohan kysymykseesi olemassa mitään selkeää vastausta (heitän epämiellyttävän vastakysymyksen)? Ehkä se, että pyrkisi toimimaan kunkin tilanteen mukaan? Vai tarkoittaisiko se liikaa toisen ihmisen pillin mukaan tanssimista..?

    By Blogger elvenroot, at 10:52 PM  

  • Kiitti hyvistä lausunnoistanne!

    Eilen tuskailin oikeastaan lähinnä yhtä vanhaa turhautumaa. John Grayn nimi laukaisi reaktion. Elämässäni oli viitisen vuotta yksi ihminen jonka myöhemmin käsitin narsistiksi tai luonnehäiriöiseksi ja hänen kanssaan "keskusteleminen" oli yhtä tuskaa. Vaikka mitä sanoin hän väänsi sen muuksi. Katkaisin tuttavuutemme, mutta kun juttu on niin että kukaanhan ei narsistin kanssa tuttavuutta katkaise elleivät he itse kaikkivoipaisuudessaan ja suuruudenhulluudessaan, jouduin vielä pari vuotta lisää kestämään häntä silloin tällöin. Mikä tuska, mutta eihän sitä arkiterapeuteiksi valmistuta ilman kokemuksia.

    By Blogger Kops, at 7:26 AM  

Post a Comment

<< Home