Kops

Sunday, March 12, 2006

LUKEMISIA LAPSILLE



Lapsen henkiselle kehitykselle on tärkeää että hänelle luetaan ja/tai että hän itse lukee. Mielikuvitus kehittyy ihan eri tavalla kuin videoita katsomalla, joissa kuvat ovat jo valmiina eikä niitä luoda mielikuvina omassa päässä.

Aikuiselämästä tulee mieleen radio versus TV, ja äänikirjat leffojen ohessa.

Samaten puutikku voi päihittää liian valmiit lelut, ja itse piirtäminen on paljon kehittävämpää kuin tarran liimaaminen vihkoon.

Kokemuksia? Mielipiteitä? Ajatuksia?

7 Comments:

  • Pyyhkikää sorkkanne ennen kuin tulette Kopsin Sikalaan.

    By Blogger Kops, at 8:06 AM  

  • Hihhei! Olen edelleen hengissä. Mutta harkitsen kovasti bloggaamisen lopettamista kun näköjään en osaa itseäni kirjallisesti ilmaista ja ihmiset käsittävät väärin. Tai sitten yksinkertaisesti poistan kommentointimahdollisuuden, vaihtoehto sekin toki.

    By Anonymous Unenvarjo, at 10:16 AM  

  • Sorkat on pyyhitty!
    Sitä vain tulin sanomaan, että vaikka lapsella ei olisi ainuttakaan kaupasta ostettua lelua hän kyllä löytää ja keksii niitä ympäristöstään. Varsinkin silloin jos koko ajan ei olla tukahduttamassa lapsen uteliaisuutta, ja luovuutta -kieltämässä ja käskemässä mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.
    Surullista on myös se, jos lapsi ohjelmoidaan suorittajaksi. Pahimmillaan lapsi koko ajan toteuttaa vain toisten ja muiden hänelle asettamia vaatimuksia ja tavoitteita.
    Hirveetä!

    By Blogger Leonoora, at 11:41 AM  

  • terve!

    Samoja havaintoja meilläkin. Tenavalla on koko joukko leluja, mutta eräs lelukategoria puuttuu suunnilleen kokonaan, eli muovisen rempulat jotka imitoivat joitain aikuisten esineitä... esim leikkiliedet, leikkipuhelimet, ym. Lapsi leikkii mieluummin oikeilla esineillä mitä vanhemmatkin käyttävät. Lempileluja mm. seuraavat:
    - vanha powerbook-läppäri
    - ikivanha kommunikaattori
    - avainnippu (kellariin)
    - rc-auton rattiohjain, jousia ja iskareita jne
    - vanha kamera (zoomi ja salama ovat jänniä)

    Telkkariakaan ei ole... Radio ja sanomalehdetkin on keksitty. Eikä telkkaria ehtisi ikinä edes katsella, kun on niin paljon tekemistä ja leikkimistä muutenkin.

    By Anonymous osku, at 1:51 PM  

  • Unenvarjo, sama on käynyt itselleni pari kertaa, mutta en ole lopettanut.

    Leonoora,

    Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Minulla on aina ollut kauhean kivaa hoitolapsien, ystävien ja sukulaisten lasten kanssa jne. lähinnä mielikuvituksen avulla.

    Lapsia lannistaa joskus sekin kun aikuinen menee huomauttamaan miten hyvä piiros on. Lapselle tulee suorittamisen paine päälle eikä piirtäminen enää olekaan vain hauskaa.

    Yhden aikuisen halusin kerran löylyttää kun toisen 5-vuotiaan seurassa sanoi omasta 5-vuotiaastaan, kun pojat piirtelivät että "tuo meidän poika ei osaa yhtään piirtää". Voi vitkula että minua suututti tuollainen törppö.

    By Blogger Kops, at 1:59 PM  

  • Ääni käheänä lukemisesta (tällä kertaa)... Lapsille on kiva lukea hyvää kirjaa, lapsille on kiva keksiä omia tarinoita. Ja ainakin vanhin rakastaa lukemista - ainostaan sorkkaraudalla hänet & kirja erotetaan...

    Siis havaittuja eroja (meillä ei ole tv:tä):
    - tietokone-/kännykkäpelit aiheuttavat 6-v:ssä levottomuutta
    - hieman rajumpi dvd aiheuttaa 6-v:ssä levottomuutta, 3-v ei jaksa edes katsoa kun ei ole tottunut, 8-v ei uskalla (tajuaa oman uskalluksensa rajat todella hyvin!)
    - tarinat saavat olla 8- & 6-v:lle melko rajuja ilman, että tulee levottomuutta tai painajaisia

    Olen alkanut kertomaan ja lukemaan 6-v:llekin hieman rajumpia tarinoita, sitä mukaan kun leikkeihin on tullut erilaisia rajumpia piirteitä. Mm. sota ja taistelu ovat tällaisia. Kuitenkaan en laittaisi katsomaan saman tasoista videota...

    Ja legot ovat ihan mielettömän hyvät lelut jo 3-v:stä alkaen. Ja toimivat myös 30-v:lle... takana kattoon saakka ulottuva pilvenpiirtäjä... toivottavasti kukaan ei tönäise.

    By Anonymous Teme, at 8:07 PM  

  • Meillä katsellaan videoita suruttoman paljon, tyyli on se että sama filmi nähdään lukemattoman monta kertaa ja sitten vasta vaihdetaan. Monesta on tuplat italiaksi ja suomeksi, pentu (3 1/2) oppii ulkoa kaikki vuorosanat ja tenttaa sitten minua. Luetaan... iltaisin. En kuitenkaan allekirjoita yksioikoisesti sitä että kirja olisi hyvä ja video paha, meidän ei-nyt-niin kaksiset kotivideomme päihittävät suosiossa Teletapit kuusi-nolla, ja muutaman vuoden kuluttua voi ohjata niitä jo itsekin!

    Telkkarin suhteen olen varovaisempi: liikaa mainosten pätkimää piirrettyjen silppua, väkivaltaisiakin voivat olla ja silloin siinä pitäisi olla koko ajan vieressä katsomassa ja selittämässä. Niinkuin uutisia katsottaessa. Mainokset ovat lapsesta kyllä kivoja.

    Leluja tulee lahjaksi, joskus olen itsekin ostanut jonkun joka näyttää kivalta. Yleensä niillä ei leikitä käyttöohjeen mukaisesti :) Jos leluja ei ole, niin sitten niitä keksitään: meillä puhuvat sormet ja porkkanat ja keksit, äidin tietokoneella kirjoittaminen on mahdottoman hauskaa kun wordiin laittaa riittävän ison kirjasinkoon ja jonkun selkeän fontin.

    By Blogger Katja, at 10:48 AM  

Post a Comment

<< Home