Kops

Saturday, March 11, 2006

KOPS MIELISAIRAALASSA

Opiskelin 19-vuotiaana Perugian yliopistossa Italiassa. Elämä ei koostunut pelkästään opinnoista tietenkään. Italialaisuus, pienen etruskilaiskaupungin kansainvälinen, mutta historiaa huokuva ilmapiiri... ei pahus, nyt olen väärässä blogissa. Taidan säästää nuo kieltenopettajan osastooni (Rita Maestra). Minun piti kertoa siitä miten minusta tuli arkiterapeutti Kops. Ehkä olen aina ollut sitä.

Toisen suomalaistytön ja minun ympärillä parveilevista opiskelutovereista sun muista erottui vähän vanhempi mies Giuseppe, joka ryhtyi iskemään tarinaa minun kanssani. Hätistelin häntä tiehensä sillä rutiinilla mikä naiselle Italiassa helposti muodostuu, mutta yhtäkkiä hän sai tarkkaavaisuuteni. Hän mainitsi olevansa psykiatri ja sanoi että mielisairaalaan oli tuotu suomalainen tyttö joka ei puhunut mitään. Tiukkasin häneltä onko se totuus vai yrittikö hän vain jotain. Sekin Italiassa muovautunutta rutiinia. Hän vakuutti puhuvansa totta. Tyttö oli pyörtynyt junassa ja kun hän ei puhunut hänet oli viety mielisairaalaan eikä tavalliseen. Arkiterapeutti Kops heräsi minussa. Käskevällä äänellä, jota en normaalisti käytä, kehoitin häntä viemään meidät sinne.

Ahtauduimme hänen Fiatiinsa ja ajoimme Perugian mutkittelevien katujen läpi - yksisuuntaisia sillä tavalla että voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa, mutta mahtuu vain yksi auto kerralla joten parasta ajaa kovaa - ja saavuimme sairaalaan kaupungin laidalla. Muistan käytävän jota pitkin kuljimme ja harjanvarteen nojaavan siivoojan jonka suupielessä roikkui savuke. Saavuimme suureen huoneeseen. Yhdellä monista sängyistä istui ilmeetön ja liikkumaton suunnilleen minun ikäiseni olento. Muitta mutkitta arkiterapeutin aseman nojalla menin hänen luokseen ja kysyin ystävällisesti ja iloisesti oliko hän suomalainen. Hän katsoi minuun ja sanoi olevansa. Puhuin hänen kanssaan, minkä jälkeen ilmoitin Giuseppelle että voisimme viedä tytön asuntoomme.

Niinhän lähdimme sieltä tyttö mukanamme. Giuseppe kyseli tietenkin olenko varma että tyttö on henkisesti kunnossa, ja ilmeisesti joko luotti minuun tai ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Vuokraemäntämme la signora Gallo toimitti ylimääräisen vuoteen reilunkokoiseen huoneeseemme.

Siitä on kauan, mutta eilen muistellessani tapausta ajattelin: Onko arkiterapeutti Kopsin tehtävä pelastaa hiukan eksyneet ihmiset normaaliin elämään? Tuo ei ollut suinkaan ainoa tapaus, vaikkakaan muut eivät yleensä ole noin dramattisia keissejä. Onhan meistä jokaisella tilaisuus olla arkiterapeutti muille, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä voimakasta kutsumusta eikä taipumuksia. Joillakin on halua terapoida ainoastaan valikoitua joukkoa, kuten ystäviä. Ihan oikean arkiterapeutin käsitän sellaiseksi jolla on myötätuntoa kaikille.

8 Comments:

  • Mielessäni vieläkin keikkuu se, mitä sille tytölle olisi tapahtunut jos sinua ei olisi ollut. Tiedä vaikka olisi jäänyt sinne loppuelämäkseen. Tai ehkä hänet olisi saatettu lopulta löytää, mutta vasta pitkän ajan päästä. Ja toinen ikuisuus olisi kulunut papereiden selvittelyyn, italialainen byrokratia kun on mitä on.

    Olen varma että hän muistaa sinut, pelastavan enkelinsä, vielä tänäkin päivänä.

    By Blogger Brim, at 4:31 PM  

  • Kaikkina näinä vuosina en ole edes älynnyt itse ajatella tuota ajatusta! Kiitos sanoistasi. Enkelin hommista ei usein tule kiitosta. Nyt tuli; ihanaa että kiitit minua. You're a prince among men!

    By Blogger Kops, at 5:01 PM  

  • Ciao Kops! Oletko lukenut Blogisanomia?

    By Blogger Leonoora, at 6:27 PM  

  • kyllä, voimme olla enkeleitä toisillemme.
    ( vaikka emme osaisi sitä itsellemme ollakaan, yhtä armollisia, tarkoitan )

    By Blogger Miss Foxy, at 10:04 PM  

  • Mitä Blogisanomista, Leonoora? Kävin pähkäilemässä.

    Miss Foxy,
    Sulkuhuomautuksesi on tuskallisen tosi. Minun pitää usein arkiterapeuttina ja arkienkelinä paasata ihmisille että lopettaisivat itsejensä morkkaamisen, alaspainamisen ja väheksymisen. Luulisi että suunta on joidenkin kohdalla enää ylöspäin, mutta vielä vaan kaivaudutaan syvemmälle maahan. Minä en ainakaan ojenna lapiota. Joskus tekisi mieli kumauttaa sillä päähän.

    By Blogger Kops, at 8:05 AM  

  • kyllä, tai kuten Brim tekee, tehdä pari viiltoa : ((

    By Blogger Miss Foxy, at 9:58 AM  

  • This comment has been removed by a blog administrator.

    By Blogger Kops, at 2:05 PM  

  • Anteeksi, töppäsin kommentin kanssa.

    Miss Foxy, kiitos välittämisestä. Brim yrittää kyllä parhaansa. Olemme meiliyhteydessä.

    By Blogger Kops, at 2:11 PM  

Post a Comment

<< Home