Kops

Sunday, March 05, 2006

KARSEAT TUNNUSTUKSET

No niin. Eilen Kops puhui eläinsuojelusta blogissa. Sitten hän lähti herra Kopsin kanssa ruokakauppaan. City Marketin maistiaisista kääretorttua kipossa, yh, vähän kuivaa, mutta mitäs herkkua tuolla paistetaan? Herrasväki Kops huomasi kohta maiskuttelevansa poronkäristystä ja pakastepuolukoita. Iik, Petteri Punakuono! Myöhäistä. Kipon lentäessä roskikseen poron miniviipaleet olivat jo repaleina ruuansulatuksessamme. Mutta vannon että jos esittelijä olisi kysynyt saako olla lisää, olisimme sanoneet Ei kiitos, olemme kasvissyöjiä.

Kassalla havaitsin herra Kopsin pistäneen kärryymme halonkokoisen pötkön - gulps - lauantaimakkaraa. Nostin sen käteeni ja sopersin: "Voihan porsasten posket! Tähänhän tarvitaan jo aseenkantolupa." Söimme lounaaksi kevytnakeista tehtyä keittoa, jossa oli perunoita ja lanttua. Mistähän kevytnakit on tehty? Laihoista possuista? Gulps.

Jos ihminen on sitä mitä syö, olenko sika? Jos puhun yhtä ja teen toista, olenko kaksinaamainen possu? Onko kaksinaamainen sika pahempi kuin yksinaamainen sika? Alkaisiko nyt tässä rypeä vai kävisikö suihkussa ja aloittaisi puhtaalta pöydältä?

- Pöydältä - mmm - mitähän tänään tekisi lounaaksi?

7 Comments:

  • kasvisten ja eläinten syömisessä pitää olla balanssi. jos ei syö kovin usein eläimiä, täytyy pitää huoli ettei syö liikaa niidenkään ruokaa...

    By Anonymous osku, at 10:30 AM  

  • Minusta on hyvä jo se, että huomioi ajatuksen tasolla eläinkuntaa. Ja kun syö eläimiä, tekee sen kiitollisena. Siinä kai se. Jo vanhat shamanistiset kulttuurit ymmärsivät olla kiitollisia äiti luonnon antimille.

    Häpeän ja katumuksen sijasta siis olkaamme kiitolliset. Jos itselläni olisi varaa, suosisin luonnosta pyydettyä enemmän kuin tehotuotettua. Tämä siitä johtuen, että tehotuotannossa ei aina osata kunnioittaa eläimiä.

    Mihinkähän sitten kulinarismi eli herkuttelu asettuu tässä kuviossa. Jotenkin se näyttäytyy irvokkaana, mutta menkööt nyt tämän kerran ihan siitä syystä, että on hyvä valikoida tarkoin, mistä ahdistuu.

    By Blogger Tony, at 11:10 AM  

  • Jos haluaa pysyä sekasyöjänä ja kunnioittaa luontoa siirtyminen luomuruokailuun on varmaankin aika viisas keino.

    Kun tietää minkälaisista oloista ruokansa pöytään hankkii voi ehkä hyvällä omalla tunnolla sitä syödäkin, kyllähän eläimetkin syövät toisiaan ja toisaalta, kasvisravinnosta on vaikea saada kaikkia ravinnonlähteitä.

    Mutta ruokavalion noudattaminen on vaikeaa, sinäänsä, jos asuu isolla paikkakunnalla se ei ole mahdotonta, kauppahallit usein myyvät luomulihaa/kanaa, kalahan (ei kirjolohi) on luomua ja löysinpä ison marketin hyllyltä luomujauhelihaakin. Eikä mikään estä käymästä luomutilalla muutamaa kertaa vuodessa hakemassa pakkasen täyteen ja onhan tuo hirvikin luomuoloissa kasvanut.

    Kannattaa kuitenkin kysyä, miksi haluaa ryhtyä tähän?

    By Blogger ulkopuolinen, at 11:17 AM  

  • Täytyypä muistaa ideanne ja vinkkinne, Osku, Tony ja Ulkis. Toivottavasti kukaan ei saanut huulenheitostani sitä käsitystä että olemme kasvissyöjiä - emme ole. Tosin emme juurikaan syö lihaa, broileria usein.

    Ystäväni Charlottan lausahdus:

    "Olen possun ystävä - maiskis."

    Huomiseen! - Kops -

    By Blogger Kops, at 5:05 PM  

  • ennen kuin itsestäni tuli kasvissyöjä petin itseäni vuosikausia syömällä liharuokia, joita ei niin lihaksi tunnistanutkaan. kuten vaikka jauhelihapihviä. nuggetteja. pihvi juuttui jo silloin kurkkuun. siitä kun näki selvästi että se on lihaa.

    mutta jostainhan se jauhelihakin tulee. kun näkee miten se tehdään, niin ei voi enää olla tietämättä mistä.

    niin kauan kun ihminen i t s e tappaa eläimen jonka aikoo syödä, nylkee sen ja mitä kaikkea sen jälkeen, niin minusta silloin *saa* syödä sen lihansa.

    niin, minä olen ehdoton, kyllä. syökää vain mitä haluatte, ei se minulle kuulu. (myös broileri on lihaa)

    minusta lihaan jää teurastuksen kauhu, kuulen ja maistan sen selvästi, enkä voi sitä syödä. jonkun eläinsielun kuolemaa.

    tomaattikeittoa lounaaksi kiitos!
    : )

    By Blogger Miss Foxy, at 1:21 PM  

  • Miss Foxy,

    Hassu sattuma; söin toissapäivänä tomaattikeittoa joka on herkkuani.

    Toinen hassu sattuma; ajattelin lastua kirjoittaessani 13-vuotiasta ystävääni joka pienenä ilmoitti äidilleen että hän ei syö lihaa. Ei koskaan selvinnyt mistä hän oli sen periaatteen saanut, mutta siitä hän piti kiinni. Tosin söi nakkeja ja jauhelihaa kun ei niitä mieltänyt lihaksi. Hänen herkkuaan olivat esimerkiksi mustat oliivit, aika harvinaista suomalaiselle lapselle minun tietääkseni.

    By Blogger Kops, at 4:13 PM  

  • Minä rupesin vegaaniksi 10-vuotiaana kun kuulin, että ratsastuskoulun vanhoja hevosia viedään makkaratehtaalle. Jostain 6-vuotiaasta asti olin kieltäytynyt syömästä sianlihaa tai sisäelimiä. 19-vuotiaana, raskaana ollessani iski pihvihimo ja kävin syömässä lehtipihvin kerran viikossa, sekä ihastuin hampurilaisiin.

    Sisäelimiä tai sikaa en edelleenkään syö, en myöskään makkaraa(ellei se ole itsetehtyä luomua, maistoin kerran) tai seafoodia, siis äyriäisiä tms.

    Yksi heikko kohta on: maksalaatikko kuukautisten jälkeen. Tulee pakottava tarve syödä rusinatonta maksalaatikkoa, ilmeisesti raudanpuutetta.
    Mutta sikaan en koske vaikka kirveellä uhattais. Siitä tulee olo, kuin söisi ihmislihaa. En tiedä miksi.
    hampurilaisn syön ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja voin huonosti jälkeenpäin...:o
    -minh-

    By Anonymous minh, at 5:13 PM  

Post a Comment

<< Home