Kops

Thursday, March 02, 2006

AJATUKSEN VOIMA

Olin isoäitini hautajaisissa vuonna 2001. Hän oli ollut niin tärkeä ihminen elämässäni että suuri suru valtasi minut menetykseni vuoksi. Vaikka ajattelin että hän ansaitsi päästä lepoon en voinut olla surematta omasta puolestani. Surun ja menetyksen tunteet saivat minut valtaansa, ja kyyneleet valuivat poskilleni.

Kaikeksi onneksi olin juuri lukenut Martin E.P. Seligmanin kirjoittaman Optimistin käsikirjan, ja tajusin mitä olin tehnyt itselleni. Isoäitini kuoli oikeasti vasta vuonna 2005, eli olin surrut hänen menettämistään ennakkoon. Seligman kertoi kirjassaan siitä miten ihminen voi halutessaan kuvitella huonoja kokemuksia tai palauttaa vanhan kipeän muiston mieleensä lukemattomia kertoja ja elää uudelleen samat tuskat. Psykologina hän havaitsi tuon ilmiön useissa asiakkaissaan jotka kärsivät pitkäaikaisesta masennuksesta.

Minä en sitten toista kertaa tehnyt samaa temppua itselleni. Riitti kun tajusin ilmiön Seligmanin avulla. Minulle toimitettiin juuri eilen kaksi tilaamaani opusta:

Martin E.P.Seligman: What You Can Change and What You Can't ja saman tekijän: Authentic Happiness. Toivon että hän on oppinut kirjoittamaan vähän selkeämmin kuin ennen. Optimistin käsikirja ei ollut kaikin paikoin ihan helppolukuista.

Hän kertoo molemmissa miten ihminen on oman onnensa seppä ja ainekset henkiseen hyvinvointiin tai edes siedettävään olotilaan löytyvät omien korvien välistä. Hyvin paljon riippuu siitä millä tavalla ajatuksiaan ohjailee, miten suhteutuu asioihin, suuntaako voimavaransa siihen mitä voi tehdä vai siihen mitä ei voi tehdä.

3 Comments:

  • Tuttua juttua...

    Minä kutsun niitä "masennusfantasioiksi". Mikähän niissä kiehtoo?

    By Blogger Hahmo, at 4:57 PM  

  • Minäkin surin etukäteen isäni kuolemaa ja koirani kuolemaa. Kuvittelin kummallakin kerralla, että koska olin surrut asiaa niin paljon etukäteen, kuolema olisi jotenkin helpompi kohdata eikä se tuntuisi enää yhtä surulliselta. Virhekuvitelma. Kuoleman lopullisuutta ei kuitenkaan voi etukäteen kokea. On eri asia surra jotain ihmistä ja eläintä etukäteen, jos se kuitenkin on vielä olemassa, käden ulottuvilla, kosketettavissa. Todellinen suru käynnistyy vasta kun joutuu kohtaamaan kuoleman lopullisuuden. En tiennytkään että tällaiset kuolemafantasiat ovat yleisempiäkin. En tiedä mahdanko silti lukea tuota mainostamaasi kirjaa jos se kerran on vaikeaselkoinen. Olen niin lyhytjännitteinen lukija tätä nykyä. Kiitos arvokkaasta infosta.

    By Anonymous Kirsti, at 5:17 PM  

  • Kuolemaan voi tietenkin valmistautua esimerkiksi puhumalla isänsä kanssa tärkeistä asioista ennen kuin ero tulee, mutta ei noita surun tunteita kannata lähteä kokemaan. Ihminenhän lamaantuu tuollaisesta. Omalta kohdaltani olin tosi iloinen että tulin tuon jutun tehneeksi. Se ikäänkuin muutti elämäni kun tajusin tuon ilmiön mekaniikan ja sen jälkeen saatoin opettaa sen muillekin. Muutamat ihmiset oikein kiittelivät kun havaitsivat että olivat harrastaneet tuota.

    By Blogger Kops, at 7:39 AM  

Post a Comment

<< Home