Kops

Wednesday, March 29, 2006

UUSI BLOGINI

Rita Mentor

(My new blog at that address)

Olen yhdistänyt Rita Maestran ja Arkiterapeutti Kopsin yhdeksi blogiksi.

Tuesday, March 28, 2006

KAIKELLA ON AIKANSA

Kaikella on aikansa. On aika kulkea edellä ja aika jättäytyä jälkeen. On aika olla liikkeessä ja aika levätä. On aika olla varovainen ja on aika olla rohkea. Viisas antaa asioiden edetä omalla painollaan.

Hyvin juurtunut kasvaa ja kukoistaa. Ikimetsä on saanut alkunsa pienestä taimesta. Kymmenentuhannen kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta.

Olen tästä lähtien tavattavissa eli luettavissa uudessa blogissani, jonka vasta eilen avasin enkä ehtinyt edes blogilistalle ilmoittaa, ja silti ainakin Kynä Kädessä on ehtinyt minut linkittääkin. Mieltä lämmittävää. Kiitos! Tervetuloa ja tervemenoa, mutta pyyhkikää jalkanne ennen kuin astutte uuteen blogiin. Hehehe.

Rita Mentor

The end of an era. Aber uuden aikakauden alku.

Monday, March 27, 2006

TAAS YKSI “OPTIMISTI”

Juttelin ystävän kanssa. Hän kertoili kotinsa keittiöremontista ja sanoi kaiken olevan valmista arviolta ensi kuun loppuun mennessä. Häntä epäilytti ammattimiesten arvio mutta eipä kannattanut aviomiehelle sanoa, jotta mies ei nimitä pessimistiksi. On ilmeisesti isokin optimismin puolesta puhuja.

Taas yksi! Miten ihmiset luulevat että optimismi merkitsee katsomusta jonka mukaan kaikki on aina hyvin ja tulee aina olemaan hyvin? Optimisti on sinisilmäinen hömelö joka katselee maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi?

Eihän optimismi merkitse tosiasioiden kieltämistä. Ei se sulje pois realismia ja tervettä järkeä. Minusta optimisti on ihminen joka luottaa siihen että kaikki järjestyy vastoinkäymisistä huolimatta. Vastoinkäymisten kohdatessa etsitään ratkaisut ja toimitaan kulloisenkin tilanteen pohjalta. Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia meidän tiellemme tulee. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä.

When the going gets tough the tough get going.

Parhaimmillaan vastoinkäymiset kasvattavat ja lujittavat luonnetta. Niistä oppii. Eikä niitä tarvitse yksin kestää. Jaettu kuorma on puolitettu kuorma.

KIINNI JÄIN!




Oh God, I am so busted! Nyt jäin itse pahan kerran kiinni. Ja minä kun ajattelin vetäytyä takavasemmalla ja piiloutua. Eilen en kiireiden vuoksi lukenut mitään blogeja paitsi Köyhääritaria kun se osui blogilistalta silmiin. Olin sen blogin unohtanut ja ajattelin vilkaista mitä Jenkkilään kuului. Heillä oli tuo JÄIT KIINNI ansa jonka häthätää heitin omaan blogiin kun en muuten oikein ehtisi päivitellä. Olin tuuminut vähentää bloggaamista, mahdollisesti lopettaa.

Kohtalo? Enhän minä voi mitenkään lopettaa kun kerran on tuollainen joukko tuntemattomiakin jotka minua lukevat! Tutuiksi ja rakkaiksi tulleista puhumattakaan. Ää ja minä kun olin jo poistanut lukijatilastotiedotkin jotta en tulisi niitä katsoneeksi ja sitten tuntisi velvollisuutta kirjoittaa.

Kiitän nöyrimmästi ja jatkan kopsuttelua. Ojennan teille kaikille Kultaisen Kopsin.

Ensin kopsautan itseäni päähän. Kops.

Sunday, March 26, 2006

KIINNI JÄIT!

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Jäin kiinni blogissa Köyhäritari

Tässä nyt käsiraudoissa yritän kirjata rötöksiä muistiin.

Saturday, March 25, 2006

KESÄAIKA

Tänä viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Summer light saving time. En ole koskaan käsittänyt minkä ongelman ja melskaamisen osa väestöä siitä nostaa. Minusta päivä menee luontevasti valoisuuden mukaan. Syksyllä voi nukkua hiukan pidempään ajan vaihtuessa, keväällä nousen aikaisemmin kun päiväkin alkaa aikaisemmin. No joo, itse olen aamunvirkkua mallistoa. Ellen olisi saattaisin yhtyä valittajien kuoroon. Jos olisin valittajatyyppiä, that is.

Mistä muistaa siirretäänkö kellojen osoittimia eteen- vai taaksepäin? Easy. Kesäaika on edessäpäin - eteen. Syksyllä kesäaika on takanapäin. Osoittimia siirretään taaksepäin.

Jos menis juomaan toisen kupillisen ja herättämään kukon. Juu, nousin neljältä, ja olen tehnyt kirjoitustyötä innoissani, sekä ammatin puolesta että harrastuksesta. Life is good! Ihme muuten miten vapaa tunne kirjoittaa kun peitin lukijatilastoni eikä tarvitse enää ajatella että velvollisuudesta lukijoita kohtaa on päivitettävä usein. Nyt voi kirjoittaa ihan vaan huvikseen, ja toivoa samalla huvittavansa uskollisia lukijoitaan. Thanks, guys!

Niko niko, kakistus, tajusin juuri miten tolkuttoman monta kelloa meillä on. Ne kaikki on siis siirrettävä kesäaikaan - puuh! Menisköhän köh köh takaisin pahnoille?

Friday, March 24, 2006

SOL LUCET OMNIBUS

Sol lucet omnibus. Äh kun tuo aurinko taas paistaa ja häikäisee bussissa istuessa.

Aurinko paistaa kaikille, joo joo. Rikkaille ja köyhille. Se lienee ajatuksena. Uskontokin on kaikille. Siinäkään ei raha ratkaise tai vaikutusvalta, ei mikään maallinen. Robin Hood, sankarimme, otti rikkailta ja antoi köyhille. Jaa mutta eikös ne köyhät sitten olleet rikkaita? Ryöstikö Robbie boy sitten heidät?

Musikaalisuus ja kaikki muut hengen lahjat eivät jakaudu yhteiskuntaluokkien mukaisesti. Näitä syntyjä syviä pohtiessani haluan tähdentää yhtä seikkaa joka nousee kaiken muun edelle. Latinan ääntäminen.

Sol lucet omnibus. Latinan c lausukaatten k-äänteenä. Jos ystäväni Spiro (äännetään spairou) osuu paikalle hän saa paniikkikohtauksen kuullessaan sol luuset omnibus. Älkää ihmeessä ryhtykö runoilemaan keskiajan latinan ääntämisestä tai mistään. Sanotte vaan luket ettei käy huonosti.

Mainitsin juuri Jupukka Jäpikäiselle puhelimessa tuon ajatuksen että Sol lucet omnibus. Voi struzzin jalat! Jupukka antautui pitkään yksinpuheluun siitä miten maapallolla aurinko paistaa eri osissa. Siellä se poika pulisee vieläkin. Minulla on puhelin auki pöydällä. Kuulen sieltä pientä ininää. Kun se loppuu palaan paikalle muina naisina.

Thursday, March 23, 2006

KEVÄT TULEE RÄYSTÄÄT TIPPUU

Onko viereinen kassajono aina lyhyempi?

Miksi lumi romahtaa maahan aina nimenomaan yöllä ja pelästyttää nukkujat?

Putoaako voileipä aina maahan voileipäpuoli alaspäin? Onko se Murphyn laki?

Miksi greippimehu osuu lusikasta aina silmään?

Kevät tulee räystäät tippuu, ja sikanauta jumankauta kun talonmiehet on vihasia kun ne räystäät tippuu maahan.

Wednesday, March 22, 2006

TURPAKÄRÄJÄT

Kerrostalon pihassa sunnuntaiaamupäivällä.

A: Ai sitä ollaan lenkille lähdössä?
B: Heitän pienen pyrähdyksen.
C: On taas ollut paljon ilmoja.
D: Päivää naapurit. Kuulitteko kun asunto E taas melskasi pitkin yötä?
A: Taisi olla juhlat.
B: Hirvee mekkala. Meidän lapsikin heräsi.
C: Kyllä nyt jo pitää ilmoittaa isännöitsijälle.
D: Ne tarvis saada kuriin, -rkele.

.... Turpakäräjät jatkuvat.

Asunto E:n heppu: Huomenta. (nolo) Tuota... taidettiin vähän pitää ääntä yönseutuna. (Kakistus) (Köh)

A: Ai ei meille vaan mitään kuulunut.
B: Meiltä taisi itseltä kuulua lapsen huutoa.
C: Minä nukun missä metelissä vaan.
D: Ainahan kerrostalossa ääniä kuuluu.
B: Jos nyt tästä sinne lenkille sitten. Tsau!

HYVÄNTEKEVÄISYYS

Milli muksulle Myös sivulinkkinä.


Tuesday, March 21, 2006

UUDET TUULET JA MUUTOKSET

Blogosfäärimme oma

Blogisanomat

ilmoitti lopettavansa. Käykää lukemassa loppukirjoitus ellette vielä ole lukeneet. Minä kävin siellä ihan juuri, ja mietin josko olisi muutosten aika omissa blogeissakin johonkin suuntaan, Kopsissa ja ensimmäisessä blogissani nimeltä

RitaMaestra

jonka aloitin marraskuussa 2005. Minulla on kolmaskin blogi mutta se ei ole blogilistalla. On tässä nyt miettimistä, mutta Blogisanomat ansaitsee päivien kestävää kiittelyä ja kumartelua uutteruudestaan. Olen aina ihmetellyt millä kukaan voi linkittääkin niin perusteellisesti kun itse saan hädin tuskin pari linkkiä viikossa tähän vedetyksi.

Kiitos kommenteista ja haasteista joihin vastaan kunhan ehdin. Aikamoinen työviikko meneillään ja näin ollen herää ajatus että eikös tämän bloggaamisen pitänyt olla vain harrastus...

Monday, March 20, 2006

FIUUUUU



Voihan vieterit ja hurrikaanit tätä vauhtia.

Vauhdikasta uutta työviikkoa!

Sunday, March 19, 2006

KIITTÄMINEN EIKÄ VALITTAMINEN

Enemmän kiittämistä ja vähemmän valittamista sun muuta turhan ruikutusta ja ilman pilaamista. Näillä linjoilla kirjoittelee rakas ystävämme

Ajatusvirta

Kops suosittelee.

LISÄÄ LUOVIMISESTA

Elämän hallintaan ja luovimiseen liittyvää lisäpohdintaa blogissa

Etsimässä

Kops suosittelee.

Saturday, March 18, 2006

LUOVIMINEN

Elämän hallinta ei onnistu laajassa mittakaavassa. Säähän ei voi vaikuttaa, mutta voi pukeutua sen mukaan millainen sää on. Tietotekniikan ikäviin yllätyksiin voi varautua siten että tekee back uppeja. Kirjoittaessa voi tallentaa sitä mukaa kun kirjoittaa. Omaa elämää voi joka päivä säädellä tilanteen mukaan ja sen mukaan millaiset kortit meille on jaettu. Valtteja ei aina ole. Usein maltti on valttia.

Kaiken kaikkiaan luoviminen tilanteen mukaan on parhaita taitoja elämässä. Ihminen voi tulla siinä aika taitavaksi kun vähänkin ajattelee ja suunnittelee ja ottaa oikean asenteen. Meistä jokainen voi olla oman elämänsä paras asiantuntija, ohjaaja ja operaattori.

Ahdistus ja masennus juontaa usein juurensa siitä että ihminen ei tunne voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Olen auttanut hyvin monta yksilöä pois masennuksesta. Ihan vaan sillä että olen auttanut katsomaan sitä mihin voi vaikuttaa ja käskenyt lakkaamaan tuijottamisen siihen mihin ei voi vaikuttaa. Yksi ystäväni odottaa juuri tietoa siitä onko hänellä syöpä vai ei, joten ennen sitä tietoa hän ei voi tehdä mitään. Ahdistus ja masennus ovat nyt liian suuret. Se on tilanne johon ei pysty vaikuttamaan ja jossa omat voimat ovat riittämättömät. Toinen ystäväni on menettänyt aviomiehensä 53 yhteisen vuoden jälkeen. Ne on kovat kortit.

Kerron tämän siitä huolimatta että tähän tulee lannistavia kommentteja mallia “Joo mutta jos olet turkkilaisessa vankilassa sun on kuule VÄHÄN vaikea säädellä mitään”. Ne kommentit tulevat juuri niiltä jotka eivät käytä koko positiivista kapasiteettiaan, vaan keskittyvät selittämään mihin suuntaan ei voi edetä.

Friday, March 17, 2006

ONNELLISUUS

Katkeilevaa ajatusvirtaa ja Kiltin tytön blogi pohdiskelevat mikä tekee heidät onnellisiksi. Omaa onnellisuuttani tuossa juuri ihmettelin kävelylenkillä. Lähdin hienoon talvi-ilmaan aurinkoiseen säähän. Toiseen taskuun discman josta kuuntelin persian kieliohjelmaa 40 minuuttia minkä se kesti ja toiseen ipod valmiiksi vaihtoa varten.

Heti kun pääsin ulos tunsin hyvää oloa hienosta säästä. Persian kieli lumoaa minut aina - aah. Olin ekstaasissa mikä varmaan loisti kasvoiltani. Yksi pikkutyttö sanoi minulle päivää. Hih. Olin kai jotenkin lähestyttävän näköinen. Monet koiratkin tulevat luokse. Nautin siitä käsittämättömän kauniista persiasta äänteineen. Farsi baladi? Che tori? Kheili khubam. Khoda hafez... Tunsin kihelmöivää odotusta maanantaista. Sain juuri kutsun Iranilaisten bahai-uudenvuoden viettoon. Vuosi on vaihtumassa.

Onko onnellisuus joku kemiallinen tila? Miksi olen aina onnellinen? Cd loppui ja vaihdoin ipodiin. Valitsin Il Divon Ancoran. Ensimmäinen viipale kajahti korviini. El heroe - espanjaksi - Ay caramba! Mikä tunnelataus. Sain melkein kyyneleet silmiin. (No minnekäs muualle?)

Como un libro
Qué no sabes el final
Y te asusta lo qué lees
Asi la vida es

Cuando naces
Ya te expones al dolor
Y de a poco y con valor
Logras crecer

Maailman kauneimman kielen persian päälle siis mitä ihanimmalla äänellä laulettuna maailman toiseksi kauneinta kieltä espanjaa. Korvieni kautta suoraan sydämeeni ja sieluuni. Kohottavaa. Es un paraiso. Paratiisi.

Sitten kotiin edelleen korvasta korvaan hymy kasvoilla. (Can't think of a better place for it.) Ystävältäni Spirolta oli tullut meili. Ilahduin Kutsuin hänet Messengeriin mesomaan. Hitsi miten hauskat huulenheitot siitä alkoivat. Hetken kuluttua näppäilin hänelle että minun pitäisi ottaa ulkovaatteet päältä ja sukset jalasta sekä hakea nenäliina kun nauroin niin että maskara valui. Get this; Spiro sanoi että hänen piti puolestaan laittaa ruokatavarat jääkaappiin. Oli juuri tullut kaupasta. Voi mitä sekopäitä olemme!

Ja sitä rataa tattaraa. Mistä tämmöinen onni ja syntymähumala pulppuaa? Tai mitä sillä väliä. Kunhan pulppuaa.

Nyt bloggailen ja kuuntelen Andrea Bocellin uusinta Cd:tä. Amore. Ah, italiaksi, naturalmente - ei perbacco - setähän alkoi juuri laulaa espanjaksi Besame mucho. Madonna, kyllähän minä besar häntä jolla on tuollainen ääni... (Besame mucho = "Kiss me much") Fantastinen latinorytmi. Iik, mitä nyt kuuntelen, rytmiä, Andrean ääntä vai espanjaa kun on vain kaksi korvaa? Tarvittaisiin kolme.

Tätä kysyn usein: Miksi jotkut eivät ole onnellisia koskaan eivätkä näe ja koe paratiisia? Miksi se annetaan vain joillekin? Miksi jotkut eivät ota sitä vastaan vaikka voisivat?

Tämäkin vielä! Nyt hän alkoi laulaa ranskaksi. Sydän pakahtuu ja maksa poksahtaa.

Thursday, March 16, 2006

JUPUKKA JÄPIKÄINEN RIDES AGAIN

Pyyhin pölyjä oikealla kädellä ikkunalaudalta. Vasemmalla nostin kukkaruukkua. No se kallistui ja multaa kaatui sen verran että jouduin ottamaan imurin esiin. Imuroidessani katsahdin ikkunasta ja silmäni havaitsivat oudon hahmon kaukaisuudessa. Ettei vaan ollut lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen, diplomi-insinööri ja tiedemies. Hän kulki katua ja kaikesta päättäen teki samalla muistiinpanoja lehtiöön kävellessään syvissä ajatuksissa. Ei mutta - ei kai hän nyt harhautunut tiensivuun? Kauhistuksen kabanossi. Siinähän mies kulki pientä ylämäkeä, liukastui, eikä edes lopettanut kirjoittamista vaikka lähti liukumaan kyljellään mäen toista sivua alas.

Siirryin toiseen ikkunaan josta näki paremmin. Huomaamattani vedin imurin mukanani. Laskin letkun käsistäni lattialle ja seurasin tilannetta kadulla. Jupukka oli noussut seisomaan. Mikä ihmeen kyttyrä hänellä oli selässään? Siinä päällä reppu lähes vaakasuorassa.

Kohta ovikello soi. Kyttyrä selvisi Jupukan riisuutuessa. Se oli vaatepuu joka oli jäänyt niskaan takin alle pukiessa. Housuissa oli sepalus takapuolella. Kaipa hän huomaa sen säädetyn ajan kuluttua itsekin.

Jupukka tuli eteisestä sisään ja kompastui imuriin. Minä kaaduin hänen päälleen. makasimme maassa ja ulvoimme naurusta. Oli niin kiva tämä kahden kahelin kohtaaminen.

Ekan kerran postasin Jupukasta 15.11.2005

http://muksis.blogspot.com/2005/11/joraan-tn-loppuun.html

Wednesday, March 15, 2006

HIUKSIA NOSTATTAVAA

Kiltin työn blogista (sivulinkkini) voitte lukea kuvausta kampaajalla käynnistä. Kiltti tyttö pyysi minua kommentoimaan - hei, olenko muuttumassa Leelian lepotuoliksi eli Kopsin riippumatoksi? - kirjoitustaan. Tähän hätään en ehdi muuta kuin pistää oheen kuvan tukastani ja toteamaan että kampaajalla on tullut käytyä ja monenmoiset jutut kuultua aina kun olen laittautunut siellä blondiksi. Kampaajani S, aika rivakka nainen, oli kerran heittänyt miesasiakkaan ulos rivojen juttujen vuoksi, vaikka oli vasta puoli päätä leikattu. Sillä lailla! Käykääpä Kiltin työn blogissa ja myös hänen kommenttilaatikossaan.

Terveisiä eräälle kaverilleni joka kuvailee tukkaansa "spiraaliksi". En ole ainoa jolla on hassu tukka.

Jos on kysymyksiä leelian lepotuoliin eli kopsin kiikkumattoon, siitä vaan. Kops vastaa jos ehtii. Ja vaikka ei ehtisikään.

Tuesday, March 14, 2006

KUKA MEITÄ KASVATTAA?

On vanha sanonta että lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä. Ylevä sanonta josta tipahdetaan maanpinnalle kun erehdytään ojentamaan naapurin jälkikasvua joka kukkapenkeissämme juoksee pallon perässä.

Että mitäkö heidän isänsä sanoi? Ei mitään, ja nämä etuhampaat olisin muutenkin vedättänyt pois.

Vakavasti puhuen, lapsia eivät kasvata ainoastaan heidän vanhempansa, vaan monet muut heidän elämässään olevat ihmiset. TV on yksi vaikuttava kasvattaja, samoin se mitä lapsi lukee tai mitä hänelle luetaan.

Haluan hetken hehkuttaa sitä miten suuri vaikuttaja Aku Ankka on ollut minun lapsuudessani. Tupun, Hupun ja Lupun kunnollisuus oli minulle - huomaamattani epäilemättä - innoitus. Muistattehan heidät Sudenpentuinakin partiotouhuissaan? Lapsi jolla on kelvottomat vanhemmat voi saada parempaa mallia heistä. Hei, missäs heidän äitinsä muuten oli? He ovat Aku Ankan siskonpoikia, vaikka heidät suomennoksissa aikanaan veljen- eikä siskonpojiksi nimettiin.

Pikkuhukasta kehnon isänsä kaitsijana voisi sanoa yhtä sun toista lastensuojelun näkökulmasta. Nyt aikuisena siis.

Akut ovat edelleenkin elämässäni, tosin eivät enää suomenkieliset. Siitä enemmän kieltenopettajan blogissani. (Rita Maestra)

Monday, March 13, 2006

KOPS VIRANTOIMITUKSESSA


Eikös Leelian lepotuoli ollut joku yleisöpalsta josta sai kysyä neuvoa ja Leelia vastasi?

Arkiterapeutin vastaanotto voisi olla tämän näköinen; Kops virantoimituksessa rennosti riippumassa riippumatossa. Neuvoa antavat hörpyt lasista.

Tulisikohan asiakkaita pyytämään neuvoa rennolta possulta? Vai sanoisivatko että johan on sikamaista? Terapeutissa ei ole mitään terää. Toisaalta hän on eläessään saanut kärsiä. Tai on ainakin saanut yhden kärsän.

Millainen on hyvä terapeutti? Aika paljon saa kuulla huonoista ja suorastaan kauheista terapeuteista samalla kun hyvistä.

Sunday, March 12, 2006

RÖH

Huomasin sattumalta että possujen kuvaan klikkamalla sen saa isommaksi. RÖH!

LUKEMISIA LAPSILLE



Lapsen henkiselle kehitykselle on tärkeää että hänelle luetaan ja/tai että hän itse lukee. Mielikuvitus kehittyy ihan eri tavalla kuin videoita katsomalla, joissa kuvat ovat jo valmiina eikä niitä luoda mielikuvina omassa päässä.

Aikuiselämästä tulee mieleen radio versus TV, ja äänikirjat leffojen ohessa.

Samaten puutikku voi päihittää liian valmiit lelut, ja itse piirtäminen on paljon kehittävämpää kuin tarran liimaaminen vihkoon.

Kokemuksia? Mielipiteitä? Ajatuksia?

Saturday, March 11, 2006

KOPS MIELISAIRAALASSA

Opiskelin 19-vuotiaana Perugian yliopistossa Italiassa. Elämä ei koostunut pelkästään opinnoista tietenkään. Italialaisuus, pienen etruskilaiskaupungin kansainvälinen, mutta historiaa huokuva ilmapiiri... ei pahus, nyt olen väärässä blogissa. Taidan säästää nuo kieltenopettajan osastooni (Rita Maestra). Minun piti kertoa siitä miten minusta tuli arkiterapeutti Kops. Ehkä olen aina ollut sitä.

Toisen suomalaistytön ja minun ympärillä parveilevista opiskelutovereista sun muista erottui vähän vanhempi mies Giuseppe, joka ryhtyi iskemään tarinaa minun kanssani. Hätistelin häntä tiehensä sillä rutiinilla mikä naiselle Italiassa helposti muodostuu, mutta yhtäkkiä hän sai tarkkaavaisuuteni. Hän mainitsi olevansa psykiatri ja sanoi että mielisairaalaan oli tuotu suomalainen tyttö joka ei puhunut mitään. Tiukkasin häneltä onko se totuus vai yrittikö hän vain jotain. Sekin Italiassa muovautunutta rutiinia. Hän vakuutti puhuvansa totta. Tyttö oli pyörtynyt junassa ja kun hän ei puhunut hänet oli viety mielisairaalaan eikä tavalliseen. Arkiterapeutti Kops heräsi minussa. Käskevällä äänellä, jota en normaalisti käytä, kehoitin häntä viemään meidät sinne.

Ahtauduimme hänen Fiatiinsa ja ajoimme Perugian mutkittelevien katujen läpi - yksisuuntaisia sillä tavalla että voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa, mutta mahtuu vain yksi auto kerralla joten parasta ajaa kovaa - ja saavuimme sairaalaan kaupungin laidalla. Muistan käytävän jota pitkin kuljimme ja harjanvarteen nojaavan siivoojan jonka suupielessä roikkui savuke. Saavuimme suureen huoneeseen. Yhdellä monista sängyistä istui ilmeetön ja liikkumaton suunnilleen minun ikäiseni olento. Muitta mutkitta arkiterapeutin aseman nojalla menin hänen luokseen ja kysyin ystävällisesti ja iloisesti oliko hän suomalainen. Hän katsoi minuun ja sanoi olevansa. Puhuin hänen kanssaan, minkä jälkeen ilmoitin Giuseppelle että voisimme viedä tytön asuntoomme.

Niinhän lähdimme sieltä tyttö mukanamme. Giuseppe kyseli tietenkin olenko varma että tyttö on henkisesti kunnossa, ja ilmeisesti joko luotti minuun tai ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Vuokraemäntämme la signora Gallo toimitti ylimääräisen vuoteen reilunkokoiseen huoneeseemme.

Siitä on kauan, mutta eilen muistellessani tapausta ajattelin: Onko arkiterapeutti Kopsin tehtävä pelastaa hiukan eksyneet ihmiset normaaliin elämään? Tuo ei ollut suinkaan ainoa tapaus, vaikkakaan muut eivät yleensä ole noin dramattisia keissejä. Onhan meistä jokaisella tilaisuus olla arkiterapeutti muille, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä voimakasta kutsumusta eikä taipumuksia. Joillakin on halua terapoida ainoastaan valikoitua joukkoa, kuten ystäviä. Ihan oikean arkiterapeutin käsitän sellaiseksi jolla on myötätuntoa kaikille.

Friday, March 10, 2006

MIEHET

Luin juuri Hurinan viimeisimmän postauksen. Samalla huomasin päässeeni hänen sivulinkkeihinsä. Se on kuin sulka hattuuni. Tarpeellinen lisä pituuteeni. Ilman sulkaa olen vain 155 cm pystysuorassa.

Hurina oli julistanut miestenpäivän. Mukava idea. Eilen ajattelin samaa naistenpäivää ajatellessani. Minulle tuli aikanaan yhtäkkinen muutos ajatteluun luettuani miesten sielunelämästä. Aloin arvostaa vastakkaista sukupuolta tavattoman paljon manuaalin luettuani. Olin käsittänyt monta miehistä piirrettä väärin. Pidin itsekkyytenä sitä kun miehet eivät naisten tavoin työpaikalla olleet valmiita tarjoamaan toiselle apua. Heti kun sain kirjasta tiedon että miesten maailmassa on tapana kunnioittaa toista sillä että antaa apua vasta kun toinen sitä pyytää eikä aikaisemmin, jotta ei loukkaisi, näin asian uudella tavalla ja miehet saivat kunnioitukseni. Miehenhän kuuluu selviytyä ja suoriutua itse. Se on tärkeää miehen itsetunnolle. Naiseuteen taas kuuluu auttaminen ja yhteistyö.

Monta muutakin toiselle sukupuolelle ja omalleni ominaista piirrettä luin manuaalista ja ymmärrykseni heräili. Pystyin arvostamaan sekä miehiä että naisia uudella tavalla siitä pitäen. Jos on tietoinen toisen sukupuolen ajattelutavoista pystyy paremmin yhdistämään voimavaroja ja opettamaan ja selittämään toiselle omiaan.

En sanonut edellä että kaikilla miehillä on samat ajattelutavat ja kaikilla naisilla samat. Älkää kommentoiko yleistämisestä ikään kuin yleistäminen ei olisi missään oloissa sallittua ja tarpeellista. Antakaa rakentavia kommentteja. Ehkäpä intoudun kertomaan lisää miehistä - ja naisista - ja yksilöistä.

Thursday, March 09, 2006

MIELIKUVAOHJAAMINEN

Luin Kodin psykologiasta artikkelin siitä miten lasten pelkoja saadaan pois samalla menetelmällä kuin ne ovat syntyneetkin. Kuvitelkaa että lapsi on pelästynyt yhtäkkiä tielleen hyppäävää koiraa joka on alkanut haukkua. Todellisuudessa koira on ollut kytkettynä eikä se ylety lapseen, mutta kun lapsi alkaa jälkikäteen muistella tilannetta hän saattaa jopa muistaa että koira on purrut häntä. Lapsi ei hahmota toden ja kuvitellun rajaa kovin selvästi. Hän alkaa ehkä pelätä kaikkia koiria.

Pelon voi saada hälvenemään mielikuvaharjoittelulla. Autetaan lasta kuvitelemaan tilanteita joissa on rauhallisia koiria. Koiria kohdataan mielikuvituksessa erilaisissa paikoissa, pururadalla, kaupan edessä, metsässä, aina rauhallisessa paikassa. Kuvitellaan tavoitekäyttäytymistä ja aiempi pelkoreaktio väistyy.

Samaan ideaan perustuu urheilijoiden mielikuvaharjoittelu. Aikuiset, ja ilmeisesti vähän kaikenikäiset, joilla on toimivat aivot ja mielikuvitusta, pystyvät parantamaan elämänsä laatua, psyykkaamaan itseään suorituksiin, poistamaan estojaan ja pelkojaan.

Eiköhän tuohon liity sekin kun lapsella on mielikuvitusystävä. Usein luullaan että lapsi luo sellaisen koska on yksinäinen, mutta käsittääkseni näkymätön kaveri auttaa lasta käsittelemään pelkojaan.

Ennen kuin luin tuon artikkelin, tulin kokeilleeksi mielikuvaohjaamista pienimuotoisesti tällä tavalla pari viikkoa sitten:

Ajattelin yhtä mukavaa lapsuusmuistoa. Talvella ajoimme koko perhe autolla ison pellon reunaan ja lähdimme siitä hiihtämään latuja pitkäksi aikaa. En muista muuta mutta loin itse ihanan lisämuiston jossa palasimme kotiin ja nautimme höyryävää kaakaota. Äiti teki sitä oikeasta suklaasta, nam. Se muisto tuntui yhtä oikealta kuin tuo oikea muisto ja teki minulle hyvän mielen!

KODIN PSYKOLOGIA, Henkiseen hyvään oloon, WSOY 2002, toimitus Raisa Vuohelainen

Wednesday, March 08, 2006

RAUHOITTAMINEN

Yritin muistella kauan sitten näkemääni elokuvaa Hevoskuiskaaja jossa Robert Redford rauhoitti vikuroivia hevosia. Osaako kukaan kertoa tarkemmin? Oliko pääosassa olevaa hevosta hakattu vai mikä tausta kertomuksella oli? Kärsivällisellä asiantuntevalla työllä hevosesta tehtiin lopulta ihminen... öh, siis hevonen.

Tarua vai totta että villipedot voidaan rauhoittaa musiikilla?

Millä saa itkevän vauvan rauhoittumaan? Sitäpä eivät monet tuoreet vanhemmat tiedä, eivätkä happamatkaan, ei sen puoleen. Dr Phil Show’ssa vieraili asiantuntija joka näytti neljä konstia saada vastasyntynyt lopettamaan itkunsa. Yksi niistä oli ottaa vauva käteen ja tehdä SHHH-ääntä korvaan. Pikkuötökkä nukahti heti! Ja miksikö? No siksi että se oli kohdussa tottunut hitonmoiseen mekkalaan. Siellä kuuluu sydänääniä, sihinää, suhinaa, kohinaa ja rahinaa. Monet isät ja äidit luulevat että vauva tarvitsee hiljaisuutta ja hyssyttävät ihan vääriin suuntiin kun käskevät muita perheennjäseniä olemaan hiljaa.

Opetus: Käänny asiantuntijan puoleen. Säästät aikaa ja energiaa sen sijaan että etenisit yrityksen ja erehdyksen menetelmällä, tai sen sijaan että annat vastoinkäymisien lannistaa itsesi.

Tuesday, March 07, 2006

SANAVALINTA

Nauroin ystäväni Charlottan kanssa juttua jonka olin lukenut naisten ja miesten viestinnästä ja hänelle kertonut. Esimerkkitapauksessa vaimo pisti ämpärit kesämökin oviaukkoon ja sanoi miehelleen: “Käypä katsomassa onko kaivossa vettä.” Hän tarkoitti: “Toisitko minulle vettä kaivosta?” Mies teki juuri sen mitä pyydettiin, ja tuli ilmoittamaan että vettä oli. Tervetullut tieto hellekesänä. Vaimo suuttui. Tuo on yksi melko yleinen tyyppiesimerkki naisen ja miehen erilaisesta viestinnästä. (Älkää vaivautuko kommentoimaan yleistämisestä. En sanonut tyypillinen, hyvin yleinen enkä edes yleinen, vaan melko yleinen. Todistajia löytyy tarvittaessa.)

Charlotta meni vanhempiaan tapaamaan ja halusi hauskuttaa isäänsä samaisella jutulla. Hän aloitti näin: “Minulla on yksi juttu naisten ja miesten psykologiasta...” Isä keskeytti hänet päättäväisesti: “Psykologia on semmoista turhaa höpötystä.” Eipä siihen sitten voinut mitään sanoa.

Arkiterapeutti Kops ehdotti että kokeilee seuraavalla kerralla kertoa saman jutun ilman esipuheita, minä Charlotta sitten tekikin. Isä nauroi jutulle mahdottomasti ja kertoili kavereilleenkin.

Juttuni ydin ja opetus on tämä: Ellet onnistu yhdellä tavalla, kokeile toista. Kops!

Monday, March 06, 2006

KOPSIN KEITTIÖSTÄ

Helmikuu mutta ostin glögiä. Vinkki jäi päähän yhden blogin pitäjän postauksesta. Hurmaavan itsemurhan Brim juo kahvin sijaan glögiä ympäri vuoden. Kysykää ihan rauhassa Kopsilta jos haluatte: "Jos joku hyppäisi ikkunasta, hyppäisitkö perässä?" "Jos joku juo glögiä muulloin kuin jouluna, pitääkö sinunkin juoda?"

Glögi oli tarjouksessa, ja tässä mukava ohje säästämishaluisille, nostalgisille ja kierrätyshenkisille jotka eivät halua tuhlata mitään. Jäikö vanhaa pullaa tai vaaleaa leipää? Jos jäi, pistä vaikka pakastimeen kokkaamisinspiraatiota odottelemaan.

LEIPÄVANUKAS ELI PAPPILAN HÄTÄVARA perinneresepti

Voitele uunivuoka. Lado pohjalle pullan tai leivän palasia, ehkä keksejäkin, kerroksittan mansikkahillon kera. (Älä liian täyteen, hommeli kohoaa vähän.)

Sekoitetaan:

1 - 2 munaa
maitoa
vanilliinisokeria

Kaada munamaito joukkoon siten että leivät peittyvät.

Paista hiukan vajaassa 200 asteessa noin tunti.
Syö esimerkiksi kermavaahdon tai jäätelön tai maidon kanssa.

Sunday, March 05, 2006

KARSEAT TUNNUSTUKSET

No niin. Eilen Kops puhui eläinsuojelusta blogissa. Sitten hän lähti herra Kopsin kanssa ruokakauppaan. City Marketin maistiaisista kääretorttua kipossa, yh, vähän kuivaa, mutta mitäs herkkua tuolla paistetaan? Herrasväki Kops huomasi kohta maiskuttelevansa poronkäristystä ja pakastepuolukoita. Iik, Petteri Punakuono! Myöhäistä. Kipon lentäessä roskikseen poron miniviipaleet olivat jo repaleina ruuansulatuksessamme. Mutta vannon että jos esittelijä olisi kysynyt saako olla lisää, olisimme sanoneet Ei kiitos, olemme kasvissyöjiä.

Kassalla havaitsin herra Kopsin pistäneen kärryymme halonkokoisen pötkön - gulps - lauantaimakkaraa. Nostin sen käteeni ja sopersin: "Voihan porsasten posket! Tähänhän tarvitaan jo aseenkantolupa." Söimme lounaaksi kevytnakeista tehtyä keittoa, jossa oli perunoita ja lanttua. Mistähän kevytnakit on tehty? Laihoista possuista? Gulps.

Jos ihminen on sitä mitä syö, olenko sika? Jos puhun yhtä ja teen toista, olenko kaksinaamainen possu? Onko kaksinaamainen sika pahempi kuin yksinaamainen sika? Alkaisiko nyt tässä rypeä vai kävisikö suihkussa ja aloittaisi puhtaalta pöydältä?

- Pöydältä - mmm - mitähän tänään tekisi lounaaksi?

Saturday, March 04, 2006

LAUANTAIMAKKARAA




Hui, älkää ajatelko makkaraa tai kinkkua.
Soitan eläinsuojeluyhdistykseen!
Onneksi muutamat bloggarit puolustavat eläimiä.


(Toisessa blogissani kaikille halukkaille haaste kertoa kodin oudoista esineistä. Rita Maestra sivulinkissäni.)

Friday, March 03, 2006

SANANVAPAUS JA KESKUSTELU

On verratonta jos ihmisellä on elämässään hyviä keskustelukumppaneita. En tiedä paljon nautinnollisempia asioita kuin antoisa keskustelu. Erittäin mielelläni lähden mukaan puhumaan varsinkin oman alani aiheista; psykologiasta, viestinnästä, kasvatustieteistä, muutamia mainitakseni. Hyvien monivuotisten ystävien kanssa se on hieno tapa viettää aikaa yhdessä.

Sananvapaus on hieno asia. Saa sanoa oman näkemyksensä tai mielipiteensä, tai vain heitellä hajatietoa mukaan ja katsoa mitä syntyy yhteisen mietinnän tuloksena. Minä pidän usein avointa mieltä lähtökohtanani. Siitä on muodostunut välttämättömyys koska monella alalla toimimisen seurauksena katselen asioita useasta näkökulmasta, enkä siten voi antaa yhtä lausuntoa tai mielipidettä - oikeastaan mistään. Se on uusien ihmisien kanssa jutellessa aikamoinen rasitus, koska kaksi harmillista ilmiötä tapahtuu ja saa minut toivomaan että olisin älynnyt käyttää sananvapauttani suuni kiinni pitämiseen enkä puhumiseen. Ensimmäinen ilmiö on jonkinlainen olettaminen tai leimaaminen sen perusteella mitä olen sanonut, toinen on se että suututaan jos minun oletettu mielipiteeni on eri kuin puhekumppanilla.

Tulee mieleen esimerkiksi John Gray ja hänen kirjansa. Olen muutama vuosi sitten lukenut niistä aika monta, ja löytänyt erittäin paljon kehittelemisen ja ajattelemisen arvoisia aiheita omaan työhöni. Hänen mullistavat ideansahan tulivat suuren yleisön tietoisuuteen jo niin pitkä aika sitten että sellaisenaan sieltä ei voi soveltaa meidän aikaamme ja Suomeen kuin murto-osan. Sama juttu antiikin filosofien kanssa joista juuri lueskelen Bertrand Russelin esitystä. Lukemani antaa aineksia omaan ajatteluun, ei se millään muotoa merkitse sitä että imisin siitä kaiken sellaisenaan ja sitten toitottaisin sitä oikealle ja vasemmalle ikitotuutena.

Minulla oli yksi (huomatkaa imperfekti) tuttava muutaman vuoden ajan joka avasi mielellään keskustelua psykologiasta. Hänellä oli selkeitä jyrkkiä mielipiteitä asiaan kuin asiaan, joten välillemme kehkeytyi usein pientä väittelyä kun minä en suostunut allekirjoittamaan hänen mielipiteitään ja suppeita kuvakulmiaan. Tuloksena keskustelusta alkoi yhä useammin olla että hän suuttui minulle. Viimeisiä muistojani on hänen tiuskaisunsa: "Sinähän luet John Graytä kuin raamattua!" Typerä väite minulle joka pidän periaatteenani että minulla on aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja vastauksetkin pidän avoimina muutoksille.

Sananvapaus on kylläkin periaatteessa olemassa, mutta kun olen jotain sanonut, niin olen vaarassa joutua väärin tulkituksi tai syytetyksi. Mistä ihmeestä tuokin ihminen oletti että kun pari esimerkkiä otin pöydälle John Graysta jota juuri olin lukenut, luin sitä "kuin raamattua" ja siis pidin kaikkea kirjoittaja sanomaa oikeana, virheettömänä ja pyhänä? Minä en lue edes raamattua kuin raamattua! Se että olen lukenut minkä tahansa kirjan, ei merkitse sitä että olen samaa mieltä kaikessa tai missään mitä kirjassa lukee.

Mistä ihminen saisi itselleen keskustelukumppaneita, jotka a) pitävät avoimen mielen b) eivät pidä tavoitteenaan julistaa muita keskustelijoita holhoukseen heti kun luulevat kuulevansa omien (täysin oikeiden?) mielipiteittensä vastaisia väitteitä?

Olisikohan helpointa käyttää sananvapauttaan siihen että ei puhu? En joskus tiedä miksi vaivaudun.

Thursday, March 02, 2006

AJATUKSEN VOIMA

Olin isoäitini hautajaisissa vuonna 2001. Hän oli ollut niin tärkeä ihminen elämässäni että suuri suru valtasi minut menetykseni vuoksi. Vaikka ajattelin että hän ansaitsi päästä lepoon en voinut olla surematta omasta puolestani. Surun ja menetyksen tunteet saivat minut valtaansa, ja kyyneleet valuivat poskilleni.

Kaikeksi onneksi olin juuri lukenut Martin E.P. Seligmanin kirjoittaman Optimistin käsikirjan, ja tajusin mitä olin tehnyt itselleni. Isoäitini kuoli oikeasti vasta vuonna 2005, eli olin surrut hänen menettämistään ennakkoon. Seligman kertoi kirjassaan siitä miten ihminen voi halutessaan kuvitella huonoja kokemuksia tai palauttaa vanhan kipeän muiston mieleensä lukemattomia kertoja ja elää uudelleen samat tuskat. Psykologina hän havaitsi tuon ilmiön useissa asiakkaissaan jotka kärsivät pitkäaikaisesta masennuksesta.

Minä en sitten toista kertaa tehnyt samaa temppua itselleni. Riitti kun tajusin ilmiön Seligmanin avulla. Minulle toimitettiin juuri eilen kaksi tilaamaani opusta:

Martin E.P.Seligman: What You Can Change and What You Can't ja saman tekijän: Authentic Happiness. Toivon että hän on oppinut kirjoittamaan vähän selkeämmin kuin ennen. Optimistin käsikirja ei ollut kaikin paikoin ihan helppolukuista.

Hän kertoo molemmissa miten ihminen on oman onnensa seppä ja ainekset henkiseen hyvinvointiin tai edes siedettävään olotilaan löytyvät omien korvien välistä. Hyvin paljon riippuu siitä millä tavalla ajatuksiaan ohjailee, miten suhteutuu asioihin, suuntaako voimavaransa siihen mitä voi tehdä vai siihen mitä ei voi tehdä.

Wednesday, March 01, 2006

MIEHET OVAT MARSISTA, NAISET VENUKSESTA

Parisuhdeterapeutti John Gray mullisti maailmaa opettamalla naisia ja miehiä ymmärtämään toisiaan. Hänen kirjansa Men Are From Mars Women Are from Venus antoi rakastavaisille ja aviopareille keinoja parantaa viestintää ja niin ollen koko suhdetta. Sitten kun vielä saisi ihmisiä lukemaan kirjoja. No teidän ei tarvitse. Pikaterapeutti Kops tiivistää. Nimeni oli ennen tiivistämistä Kopotikopotikops.

Aika paljon vaikeuksia syntyy siitä kun yrittää tulkita toisen sanomisia ja käyttäytymistä oman sukupuolensa näkövinkkelistä. John kuunteli pariskuntia vastaanotollaan ja alkoi tajuta miten huonosti naiset ja miehet ymmärsivät toisiaan. Ihan samat valitukset toistuivat. Naiset valittivat että miehet eivät kuuntele. Miehet sanoivat etteivät he olleet tajunneet että avioliitossa oli mitään vikaa., tai miehet sanoivat että heitä ei ymmärretä ja arvosteta. Naiset kokivat myös että heitä ei arvosteta. Naiset valittivat usein sitä että mies ei koskaan sanonut rakastavansa heitä.

Kops antaa nyt tänään vain yhden esimerkin. Tästä on tietenkin poikkeuksia, mutta on yleistä että nainen odottaa helliä, tai edes hyväksyviä SANOJA. Miksi mies ei koskaan kerro rakastavansa vaimoaan? Samaan aikaan joka hiivatin päivä mies kertoo rakkaudestaan tuhansin tavoin TEKEMÄLLÄ TEKOJA naisen puolesta, käymällä työssä hakemassa elatusta perheelle, lapioimalla lumet, huoltamalla perheen autot jne. Mies kokee nahoissaan sen että ei saa raatamisestaan mitään kiitosta. Nainen ei huomaa kiittää koska ajattelee että totta kai mies tekee töitä siinä missä nainenkin. Eihän nainenkaan saa töistään kiitoksia. Samalla nainen keskittää huomionsa SANOJEN puutteeseen.

Tiivistän:

Nainen puhuu tunteistaan sanoin ja olettaa että mieskin tekee niin. Joku mies voi niin tehdäkin, mutta koska tämä on niin yleinen syy naisten tyytymättömyyteen parisuhteessa, yleistetään siten että mies puhuu tunteistaan teoin. Jos nainen katsoisi niitä tekoja ja antaisi niistä kiitosta, parempi viestintä alkaisi siitä. Nainen voisi pikkuhiljaa opettaa miehelle tunteista puhumista, jos ei se tule mieheltä luonnostaan.

Poikkeuksena esimerkiksi latinomiehet ja 80 % Kopsin ex-poikaystävistä (huh). Olen allerginen rakkaudentunnustuksille ja lurituksille. Kiintiö täynnä.

Jatkuupi myöhemmin.

NEUVOMISESTA

Edellisen postauksen yhteydessä virisi keskustelua toisten neuvomisesta. Saako neuvoa, kuuluuko tarjota neuvoja, miten neuvot otetaan vastaan...? Jatkan sitä jutustelua myöhemmin, mutta pistin kieltenopettajan blogiini (RitaMaestra; sivuseinälläni) pienen lastun siitä kun kerran annoin opintoneuvontaa. Neuvo otettiin ihastuneesti vastaan, mutta...

Teoriasta on vielä aikamoinen harppaus käytäntöön, ja suunnitelman toimeenpanoon.