Kops

Wednesday, February 08, 2006

SANOJEN MAHDISTA

Olen auttanut useita masentuneita jaloilleen. Yksi nousi punkan pohjilta kuin taikaiskusta kun nimesin hänen tilansa uudelleen. Hän oli kokenut alemmuutta ja isoa häpeää masentuneisuudestaan, mutta kun selitin hänelle sopivin sanakääntein mitä burn-out merkitsee, koko homma sai uuden värin. Hänhän suorastaan innostui asiasta ja totesi kärsivänsä burn-outista. Kun siinä sitten vauhtiin päästiin saatiin uskomattomia asioita aikaan.

Sana terapia jota pallottelin edellisessä lastussani on nykyään toisissa piireissä suosittu asia, toisissa se herättää vääriä mielikuvia sohvalla makaamisesta ja koko lapsuuden kurjuuden vuodattamisesta esiin tuskallisesti. Kreikan sana terapia merkitsee hoito, ja tuntuu siten viittaavan sairauteen. Haluaisin mielelläni löytää parempia sanoja terapian ja terapeutin rinnalle, ja muuttaa hoidon ideaa elämäntaitojen ideaa kohti. Puhun nyt tässä sellaisesta "terapiasta" joka ei ole tarkoitettu sairaille vaan kaikille ihmisille jotka kamppailevat elämässä vastaantulevien vaikeuksien kanssa.

Pitäisi löytää uusi nimike ja sanoja sille hienolle terapialle jota asiantuntijat antavat nyt, mutta jota jokainen ihminen voisi oppia itse. Miksipä ei vaikka kouluaineena tulevaisuudessa. Oppia ihmissuhteisiin, kriiseistä selviämiseen, asioista puhumiseen.

Minä en ole terapeutti. Kieltäydyn käyttämästä sitä sanaa, mutta toimin kyllä samanlaisissa hommissa kuin terapeutit. Autan ihmisiä saavuttamaan tyytyväisyyttä, selviytymään henkisistä vaikeuksista ja hankalista ihmissuhteista. Annan neuvoja töissä jaksamiseen, opiskelussa pärjäämiseen, asiakaspalveluun. Eräänlaista arkiterapiaa. Haluaisin löytää nimen itselleni ja toiminnalleni.Firma minulla jo on.

Sanoja hoito ja tuki en suosi, koska niissä on se sivumerkitys että ihminen ei tule yksin toimeen. Haluan nimen olevan valmiiksi eteenpäinpyrkivä ja ihmisen kykyjä korostava. Ehdotuksia vastaanotetaan.

11 Comments:

  • Katso edelliseen postaukseesi raapustettu ehdotukseni! =)

    By Blogger Hahmo, at 4:07 PM  

  • Jees mutta kun siis en halua ollenkaan käyttää sanaa terapeutti itsestäni, niin silloin vertaisterapeutti ei tule kyseeseen. Olen kokeillut seuraavia: jaksamisvalmentaja ja motivaattori, mutta haen jotain parempaa ja laajempaa, silti yksinkertaisempaa. Pitäisiköhän vaan odottaa niin kauan että kaikki tietävät mikä on Kops, ja sitten käyttää sitä tittelinä?

    PS Arvostan itse suuresti terapeutteja.

    By Blogger Kops, at 5:06 PM  

  • Minun tekisi mieli kysyä, onko sinulla omakohtaista kokemusta kunnon työuupumuksesta ja/tai masennuksesta, mitenkään kyseenalaistamatta hyvää tahtoasi. Kirjoituksesi antavat kuvat, että ongelmat ovat ratkaistavissa lähes sormennapsautuksella, pienellä juttutuokiolla. Todellisuushan on kuitenkin aivan jotakin muuta. Henkilökohtaisesti minulla nousee karvat aina pystyyn, kun kuulen masentunutta/uupunutta kehoitettavan "korjaamaan asennetta" tai "ottamaan itseään niskasta kiinni". Harva kuitenkaan haluaa väenväkisin rypeä surkeassa olossaan.

    Oman asenteen muutos on toki yksi osatekijä. Ilman oman tilanteensa todellista ymmärtämistä ei pääse eteenpäin. On syytä muistaa, että vaikka tänään päätän olla masentumatta huomisista töistä, tilanne ja mieli on toinen huomenna juuri sillä hetkellä, kun tekemättömien töiden vuori kaatuu taas päälle. Tämän päivän työelämässä liialliset "asennemuutokset" (sano yhden kerran liikaa ei) voi tarkoittaa esim. ettei määräaikaisuus enää jatku tms. Toisen ongelman ratkaiseminen voi johtaa uusiin, entistä pahempiin. Asiat ovat moniulotteisia ja yksilöllisiä.

    Lähtökohtaisesti ongelmille on juuret, jotka aiheuttavat oireet. Oireita voi aina hoitaa, mutta tauti paranee vain korjaamalla ne aiheuttavan taudin sieltä pinnan alta. Omalla kohdallani se tarkoitti ensin kahdessa työpaikassa uupumuksen kourissa kärvistelyä ja nelisen vuotta (väärien) lääkkeiden syöntiä, kunnes erinäisten ikävien vaiheiden kautta ongelmien todelliset lähteet löytyivät työn ulkopuolelta, vaikka koko ajan olin säännöllisessä lääkärihoidossa nimenomaisesti työstä aiheutuvan uupumuksen ja masennuksen vuoksi.

    Mitä terapeutteihin tulee, niitä on monenlaisia...

    By Anonymous Iltakajo, at 11:00 PM  

  • Hei Iltakajo,

    Kiitos kysymästä, olen kokenut burn-outin muutamaankin kertaan, yksi niistä oli ns. auttajan burn-out, muut toisenlaisia. En usko että enää päästäisin itseäni siihen tilanteeseen. Puheestani tulee ehkä sinulle sellainen kuva että kaikki omassa elämässäni on ruusunhohtoista. Se johtuu omasta katsomuksestani ja optimismistani. Olen sitä mieltä että selviydyn mistä tahansa ja yleensä niin onkin. Jotkut jutut vaan vievät pidemmän ajan.

    Olet saanut kirjoittamastani kuvan että minun mielestäni kaikki on ratkaistavissa pienellä juttutuokiolla. En ole niin sanonut enkä ole sitä mieltä, mutta tiedätkö että olen sen ihmeen nähnyt niin monta kertaa että TIEDÄN enkä luule että asenteen muutos tulee ihmiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta - huom! usein minun sanojeni vaikutuksesta - ja silloin hän alkaa toimia ja tehdä suunnitelmia. Silti useat tarvitsevat tukea ja kannustusta vielä kuukausia tai vuosia. Tuo henkilö johon kirjoituksessani viittasin, sai avullani aviomiehensä takaisin 3 vuoden eron jälkeen. Ilman minua hän olisi pysynyt lamaantuneena. Saimme sen aikaan kahdessa kuukaudessa. Tunsin että olin tehnyt ihmeteon. Eikä tuo ollut ainoa. Pystyn siis niin sanotusti todistamaan väitteeni. Minulla on "ansioluettelo".

    Kuten sanot, terapeutteja on monenlaisia. Etsin itselleni sopivaa suuntausta ja nimikettä. En ole pyrkimässä hoitoalalle.

    Ai niin, kysyit vielä onko minulla omakohtaista kokemusta masennuksesta. On, mutta ei pitkäaikaisesta. Suvussa on muutama masennukseen taipuvainen, joten läheltä on seurattu. Ja autettu.

    Kiitoksia on saatu, ja usein torjuntaa, koska masentuneella tuppaa olemaan defenssit päällä ja muu maailma nähdään vihamielisenä ja ymmärtämättömänä. Tuokin jota autoin hänen perheensä yhdistämään niin että lapset saivat isänsä takaisin, piti minulle alkuun loukkaavat sinä-et-voi-ymmärtää-puheet, mutta autoin kuitenkin.

    By Blogger Kops, at 5:40 AM  

  • On suuri vaara, että teet ammatilliselle auttamistoiminnalle suurta hallaa kommentoimalla noin vahvasti asioista, joista kuitenkin tunnut tietävän melko vähän. Niin kuin itsekin toteat, sanoilla on valtava mahti, myös omilla sanoillasi! On paljon tilanteita, joissa nimenomaan pitkän ammattikoulutuksen saaneet ammattilaiset ovat parhaita avun antajia ja auttajia. Asioiden ja ongelmien jaottelu psykiatrisiin ja ei-psykiatrisiin tuntuu epätodelta. Jokainen ihminen voi sairastua esimerkiksi pyskoosiin ja on sanottu, että meissä kaikissa asuu pieni persoonallisuushäriö.

    Jos otat palveluksistasi maksua tai muutoin asetut ammatilliseen suhteeseen toiseen ihmiseen/asiakkaaseen, otat myös vastuun siitä, jos asiat menevät pieleen. Mieleen tulee heti useampia oikeusjuttua/korvausvaatimuksia, joissa koulutustaustaltaan vaatimaton terapeutti on tehnyt ammattieettisesti arveluttavia asioita ja virheitä. Terapeutiksi julistautuminen ilman asianomaista koulutusta on hyvin arveluttavaa. Koulutusvaiheessa myös oleskelulla terapiayhteisöissä on merkitystä. Näin omia ajatuksia voi tarkistella suhteessa muihin.

    Maintisit jossain kohtaa Kopsin tarjoavan myös esimerkiksi psykoanalyysipalveluita tai annoit ainakin kehoituksen asettua psykonanalysoitavaksi. Esimerkiksi psykonalyytikoksi valmistuminen on pitkä tie. Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistyksen psykoanalyytikkokoulutukseen voidaan valita laillistettuja lääkäreitä ja psykologeja. Poikkeustapauksessa voidaan koulutukseen hyväksyä muukin korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, mikäli hänellä arvioidaan olevan riittävät edellytykset teoreettisen ja käytännöllisen koulutuksen suorittamiseen. Hakijalta edellytetään riittävää kliinistä työkokemusta ja riittävän pitkälle edennyttä henkilökohtaista psykoanalyysiä koulutusanalyytikolla. (http://www.psykoanalyysi.com/psykoanalyysi/koulutus.html) Myös muissa erilaisissa terapiakoulutuksissa oma terapia on usein vaatimuksena. Sen ajatellaan olevan tärkeää itsetuntemuksen takia silloin, kun oma persoona on työvälineenä.

    Käsittelemäsi aiheet ovat tärkeitä ja yleistä mielenkiintoa herättäviä. Sen huomaa esimerkiksi vilkkaasti kommentoinnista blogeissasi. Toivon kuitenkin, että selkiinnytät käsitteistöäsi ja vältät voimakkaiden negatiivisten ilmiasujen käyttämista asioista, jotka ovat elintärkeitä monelle ongelmista kärsivälle henkilölle. Uskon, että minkä tahansa auttamisammattikunnan eettisiin ohjeisiin perhetyminen voisi auttaa sinua ymmärtämään auttamisprosessia monipuolisemmin.
    Ja muuten voisiko nimekkeesi tulvaisuudessa olla arkikonsultti?

    By Anonymous Anonymous, at 10:25 AM  

  • Arkikonsultti on aika kiva nimike.

    Tässä menee nyt hiukan sekaisin asiasta puhuminen ja hassuttelu joita kirjoituksissani esiintyy. Olen pahoillani. Yritän jatkossa ottaa huomioon että kaikki eivät ole lukeneet minua kauan eivätkä tutustuneet molempiin blogeihini. Ihan aiheellinen varoitus.

    Toimin kieltenopettajana sekä opintokonsulttina ja jaksamisvalmentajana yms. omassa yrityksessäni jonka kotisivut löydät halutessasi toisen blogini Rita Maestran sivulinkistä Pretty Polly Kielikoulutus Oy. Sen firman yhteyteen olen suunnittelemassa toiminimeä, joka tarjoaisi joidenkin terapeuttien tapaisia palveluja ja kursseja - EI HOITOTYYPPISTÄ kuten jo kirjoitinkin - vaan sellaisia joihin minulla on koulutusta ja kokemusta.

    Mutta mihin pohjaat käsityksesi että minä tunnun tietävän asioista vähän?
    Olen toki lukenut psykiatriaa ja psykologiaa, kasvatustiedettä, aikuiskasvatustiedettä, sosiologiaa jne jne. Se että kirjoitan yksinkertaisesti ei tarkoita että olen yksinkertainen.

    Kiitos kiinnostavasta kommentistasi.

    rita.ahonen@sci.fi

    By Blogger Kops, at 12:45 PM  

  • Ai niin. piti vielä sanoa, että minulla on yleensä niiden ihmisten lupa joista kirjoitan blogissa. Esim. kun kerron juttuja ystävästäni "Charlotasta" hän tietää sen ja odottaa pääsevänsä julkisuuteen. Ei tarvitse kauhistella mitään vaitiololupausten pettämisiä.

    By Blogger Kops, at 12:56 PM  

  • Minusta "mentori" (opastaja, ohjaaja) ei myöskään ole huono sana, vaikka aluksi sitä vierastin.

    Mikään ei tunnu olevan niin vaikeaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa kuin masentuneen ihmisen tukeminen. Erityisen vaikeaa se on, jos virheellisesti olettaa, että tuloksia syntyy pian tai että niitä ylipäätään syntyy tuen avulla.

    Masentunut ystävä tarvitsee eniten ystävää, joka jaksaa kestää sen masennuksen. Piristää voi puhelinsoitolla, pyynnöllä kävelylle tms. ilman varsinaisia "yritä nyt piristyä" -hölmöilyjäkin mutta tärkeintä lienee se, että on käytettävissä ja kiinnostunut. Ehkä vielä yksi käytännön neuvo voisi olla se, että yrittäisi kiinnittää ystävänsä huomiota niihin asioihin, joissa hän on rehellisesti hyvä, onnistuu tms.

    By Anonymous Tiina, at 2:25 PM  

  • Kiitti, Tiina, nuo ovat hyviä yleisohjeita. Olen samaa mieltä siinä että homma voi kestää kauan, ja että se ei onnistu tukemalla. Tuo kerrostalon asukas ja hyvä ystäväni silloin, tukeutui minuun liikaa. En älynnyt sitä silloin nuorena ja kokemattomana, mutta enää en tekisi samaa virhettä. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä oppii. Tuon tapauksen jälkeen olin pitkän aikaa allerginen masentuneille, kunnes otin ja opiskelin kirjoista, uskaltauduin kokeilemaan juttuja kun minulta pyydettiin apua, ja jumatsukka mikä syksee.

    Mentori on hyvä, jopa erittäin hyvä, mutta ymmärtäisivätkö ihmiset sen?
    Pistetään korvan taakse. Kävin muuten juuri blogissasi, ja katsomassa kuvaa sinusta ja esikoisestasi. Kiva kuva, samoin ne palazzot ja piparkakut.

    By Blogger Kops, at 3:05 PM  

  • Kun kieli-ihmisiin kuulut, koitapa vääntää suomeksi sana empowerment, ja kerro sitten minullekin mitä siitä tuli :) Minun mielessäni arkikonsultoinnin sukulaisia ovat rippi, sparraus ja kannustava olkapäälle taputtelu, työkalujen antaminen apua tarvitsevalle tai vieläpä paremmin muistuttaminen niistä työkaluista joita ko. henkilöllä jo on!

    By Blogger Katja, at 12:08 PM  

  • Kiitos panoksestasi keskusteluun, Katja! Empowerment on vaikea suomentaa. Sain kesällä koulutusta ja suurenmoiset kehut siitä että minulla on selvät luontaiset lahjat kyseiseen toimintaan... nyt kun vielä tietäisi mitä se on suomeksi, niin voisi diplomiksi ripustaa seinälleen.

    Kun mainitset rippi - olen aika paljon miettinyt sitä miten teillä Italiassa papit sielunhoitajina ovat käytännössä terapeutteja. Aioin tehdä asiasta postauksenkin, mutta unohdin.

    By Blogger Kops, at 12:39 PM  

Post a Comment

<< Home