Kops

Friday, February 24, 2006

PARISUHDEVIESTINTÄÄ


Possut siinä istuvat pöydän vastakkaisilla puolilla. Ettei vaan olisi avioero kyseessä. Vai laaditaanko siinä avioehtopapereita?

Kieltenopettajan blogistani Rita Maestrasta (sivulinkki) löydät vitsinä esitetyn parisuhdevuoropuhelun. Vaikka Martan ja Fredin seurustelu on vitsissa karrikoidusti esitetty, väitän viestinnän alan ihmisenä että ei ole viestintä monilla pareilla paljon vitsissä esitettyä parempaa.

Yleensä ottaen ihmisten välillä viestintä paranee jos käy keskustelua toisen kanssa mistä tahansa vastavuoroisesti. Aktiivinen kuuntelu on hyvä, sellainen missä ei oleteta että toisella on samanlainen ajatuksenjuoksu kuin minulla. Ihmisillä näyttää usein olevan erilaiset määritelmät samoille sanoille. Eilisen lastuni yhteydessä heiteltiin sanoja tyhmyys ja tyhmä. Jokainen kommentoija käsitti sanat omalla tavallaan.

Haluaisin aloittaa keskustelua parisuhteista. Mikä on hyvä parisuhde? Millä löytää itselleen sopivan kumppanin? Kun on löytänyt, millä sen pitää? Mikä on hyödyllistä tietoa miehen sielunelämästä? Entä naisen? Entä ihmisen yleensä? Ovatko riidat tarpeellisia vai tarpeettomia? Jos ollaan suotta erottu, millä päästään takaisin?

7 Comments:

  • Hyvä parisuhde? Sellainen, jossa kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, ja jossa on varaa muuttuakin. Hyvässä parisuhteessa ei jymähdetä vastuunkantaja-alivastuullinen -kuvioon, vaan vaihdetaan rooleja ja uskalletaan heittäytyä.

    Avainsana on avoimuus. Avoimuus on yleensä helppoa suhteen alussa - ellei sitten tee sitä virhettä, jonka nuorena kai kaikki tekevät, että yrittävät epätoivoisesti miellyttää toista ja hukkaavat siinä hommassa itsensä. Kaikenlainen pelaaminen on syytä unohtaa jos haluaa hyvää suhdetta.

    Avoimuudesta syntyy luottamus. Luottamuksen oloissa ei ole mitään, mistä ei toiselle voisi kertoa, ja suoraan kysymykseen saa suoran vastauksen. Aina se ei ole kivaa, mutta siitäkin pääsee yli kun on oikeus kertoa omista tunteistaan.

    Riidat ovat välttämättömiä ja väistämättömiä jos kaksi vierasta ihmistä ryhtyy hankkiutumaan yhteen. Riidat ovat parisuhteen viemäri. Riitelyn taito on jalo taito, siinä pitää opetella puhumaan itsestään ja oppia myös pyytämään anteeksi.

    En usko, että eron jälkeen on kovinkaan helppoa päästä takaisin yhteen. Se vaatii lähes yli-inhimillisiä kykyjä käsitellä omia hylkäämiskokemuksiaan, antaa anteeksi ja avata uusi aukeama. Mutta kyllähän jotkut siinäkin onnistuvat.

    Sopiva kumppani on ensin löydettävä itsestä, vasta sen jälkeen sille voi löytää kaverin. Kuulostaa triviaalilta, kuten kaikki totuudet näissä asioissa. Minulle ainakin tämä oli lähes uskonnollinen kokemus ;-) meinaan se, kun tajusin mikä minä olen. Ja kas, siinä se unelmieni mies sitten olikin.

    By Anonymous Tiina K., at 9:36 AM  

  • Avoimuus on hieno lähtökohta jos se on mahdollista. Siinä pitäisi sitten varmaan olla kaksi ihmistä joilla on valmiiksi hyvä itsetunto. Tai avoimet luottavaiset luonteet. Minusta liika avoimuus saattaa toisaalta olla pahasta. Siinä voidaan rysäyttää toisen päälle sellaista mitä tämä ei ole valmis kuulemaan.

    Riitelemisestä minulla on mielipide että se on tarpeetonta jos on oppinut kommunikoimaan oikealla tavalla. Voin tarjota itseni esimerkiksi ihmisestä jonka ei tarvitse riidellä. Ehkä osaisin tarvittaessa mutta ei ole juuri tullut tarvetta. Ei ainakaan avioliitossa.

    Tuosta mainitsemastasi pelien pelailusta oli aikanaan kuuluisa kirja, Games People Play, en muista kenen kirjoittama. Siihen kun yhdistää käsityksen että meistä jokaisessa on Aikuinen, Isä tai Äiti ja Lapsi, ja ajattelee että parisuhteessa toisen tai molempien sisäinen Lapsi alkaa temppuilla ja pelailla pelejä, ei ole ihme että eroja on niin paljon.

    Joku parisuhdekoulu olisi hyvä teini-ikäisille ennen vakiintumista. Samaten lastenkasvatuskoulutus.

    By Blogger Kops, at 11:44 AM  

  • Luulen, että tuo parisuhdekoulu olisi hyväksi jokaiselle suhteelle, jossa on muuttuvia elementtejä. Siis lapsi luo muutoksen, työhönmeno, lasten kasvaminen useampaankin kertaan, asunnon hankkiminen. Tosin millä tasolla, minkälaisena parisuhdekoulun käy on eri asia.

    Jokaisessa tilanteessa on haasteensa. Mutta pahinta kai on, jossain vaiheessa tajuta, että vieressäni istuu henkilö, jota en enää tunne vaikka monta vuotta on yhdessä talsittu.

    Niinhän se on, että parisuhteessa ihminen kasvaa, joskus itsenäisesti, joskus toiseen kiinni, mikä on se ihannetilanne, niitä on useita. Parisuhde on silloin terve ja hyvä, kun siinä on molemman hyvä hengittää ja elää omaa elämäänsä yhdessä toisen kanssa.

    Pahinta mitä ihminen voi itselleen ja parisuhteelleen tehdä on verrata sitä toiseen parisuhteeseen. Koska miehiä on monenlaisia, naisia on monenlaisia, erilaisia ihmisten muodostamia parisuhteita on vielä useampi, joten oikeastaan jokainen suhde on ainutlaatuinen, toki siinä voi olla piirteitä samankaltaisesta suhteesta, mutta kun kaksi ihmistä kohtaa, heidän persoonansa enemmän ratkaisee kuin sukupuoli. Myös historia, perhetaustat, mielenkiinnonkohteet ja työolot muuttavat parisuhteita siten, että vertailu on mahdoton. Sitä vain tekee hallaa, jos sille tielle menee.

    Riidoista ja eroamisesta en oikein osaa mitään sanoa, olen aivan liian mukavuudenhaluinen sellaiseen.

    Mutta sinkuille tiedoksi, sen olen huomannut, että kumppani ei löydy etsimällä, niin moni ihminen etsii löytämättä, mutta kun keskittyy omaan elämään ja antaa korttien olla avoimena niin silloin aivan kuin varkain saattaa löytää kumppaninkin.

    By Blogger ulkopuolinen, at 7:06 PM  

  • Itse harrastin kumppanini suhteen hakuammuntaa: laitoin nettiin viestin, jossa hain siistiä, ehkäisystä huolehtivaa seksiseuraa. Seuraavan kahden päivän aikana vastasin todella moneen puheluun. Erinäisten tapahtumaketjujen jälkeen sitten kumppanini jäi kanssani yhteistä leipää nakertamaan.
    Olen todiste siitä, että niinkin asiat voivat onnistua...

    Löysin huomaavaisen, hellän kumppanin, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Suhteessamme itsenäisyydellä on aina ollut suuri merkitys: kummallakin on alusta asti ollut oikeus omiin menoihinsa, kunhan ilmoittaa aikatauluistaan toiselle. Se toimii meillä: sanattomasta sopimuksesta yritämme järjestää myös yhteistä aikaa.

    Tärkeää on olla oma itsensä ja huomaavainen toista kohtaan, antaa myös toisen olla sellainen kuin on. Kuunnella, mitä toinen sanoo. Tehdä yhteisiä suunnitelmia, miettiä tulevaisuutta.

    Meillä ei ole tapana riidellä. Minä voisinkin, mutta kumppanini ei... Ja parempi onkin niin, koska olen niin pitkävihainen. Eri mieltä voidaan olla, mutta siitä ei seuraa huutamista, korkeintaan huumorilla höystettyä väittelyä. Riitely ei meillä ole tarpeellista: siis perinteisessä mielessä.

    Kumppanin sielunelämä sitten... Jaa-a. Lähinnä se tuntuu keskittyvän konkreettisiin asioihin, vihjailut eivät ainakaan mene perille. Mitä suoremmin asiat ilmaisen, sitä paremmin tulen ymmärretyksi. Joudun edelleen opettelemaan sitä, että sanon juuri sen mitä tarkoitan.

    By Blogger elvenroot, at 8:28 PM  

  • Hei Ulkopuolinen

    Ihan samaa mieltä siinä että toisiin vertailu voi olla huono homma. Useat avioliitot lähtevät huonoille raiteille jo siinä kun on epärealistisia odotuksia ENNEN avioliittoa. Tulevaa avioliittoa verrataan haavekuvaan. Siksi olisi hyvä saada "koulutusta" etukäteen. Tutkimusten mukaan monet naiset suunnittelevat vain häitään mutta eivät mitään muuta, eli siis arkea. Jos sitten omaa vertaillaan tuttavien ja julkkisten liittoihin, ei siitä tule mitään oikeaa.

    Elvenroot, osuit siihen mikä minusta on lähes tärkeintä omassa parisuhteessani. Olen aina saanut olla oma itseni. Se on parempaa kuin kaikki maailman raha.

    Jos olisin vailla elämänkumppania, lähtisin kyllä nettiin tai ulkomaailmaan etsimään, veisin itseni paikkoihin joista minut voidaan löytää. Elämäntoverin voi löytää mistä tahansa. Vaikka Ulkopuolinen lienee oikeassa siinä että ei sitä pakonomaisesti etsimällä löydä. Tunnen yhden naisen joka ei juuri muuta tee kuin yrittää iskeä kax-lahkeisia. Heput juoksevat pakoon, ja sinkkuna pysyy.

    By Blogger Kops, at 5:05 AM  

  • Eikö ole ihania nuo ihmiset, jotka ovat niin vahvoja persoonia, että heitä ei oikein edes voi neuvoa, silti sitä jälkeenpäin huomaa, että on antanut heille uusia ajatuksia ja he ovat tehneet ratkaisuja, jotka tunnet omaksi ideaksi.

    By Blogger ulkopuolinen, at 10:49 AM  

  • Minusta pitkällä suhteella on hyvät edellytykset onnistua, kunhan symbioosi-vaiheen yli päästään järkevästi, eikä jompikumpi tai molemmat jämähdä ajatukseen, että sulaudutaan tässä nyt yhdeksi ihmiseksi. Minusta kahden ihmisen yhteiselo on parhaimmillaan(omasta kokemuksestani ainakin) kun se on rinnakkaiseloa, eikä symbioottista sisäkkäinoloa.
    Se on sitten eri asia, kuinka kauan se vaihe kestää ja miten siitä siirrytään rinnakkaiseloon, koska onhan symbioosivaihe tärkeä osa suhteen rakentamista, se vahvistaa yhteenkuuluvaisuudentunnetta, luottamusta, toisen tuntemista ja läheisyyttä.
    Itse koen olevani parhaimmillani juuri silloin, kun symbioosista on päästy yli ja toinen on hyväksynyt sen, että olemme itsenäisiä ihmisiä joilla on omiakin asioita, myös salaisuuksia ja sellaisia, joita ei halua jakaa toisen kanssa. ja että se ei aiheuta katkeruutta ja epäluottamusta, vaan sitä, että hyväksyy rakastamansa ihmisen epätäydellisenä ja omanlaisenaan yrittämättä muokata tästä omaa peilikuvaansa.

    Riitely puhdistaa ilmaa joskus. Minä riitelen helpostikin, jos minulle tulee tunne, että toinen suhtautuu minuun itsestäänselvyytenä, on välinpitämätön tai epäystävällinen. Saan valtavia, pitkiä riitoja ja selvittelyitä aikaan, mutta tässä suhteessa ne ovat olleet molemmille hyväksi ja auttaneet molempia kunnioittamaan toisen persoonaa ja omaa elämää, sekä arvostamaan toisen ponnisteluja suhteen eteen, pieniäkin eleitä...
    -minh-

    By Anonymous minh, at 2:39 PM  

Post a Comment

<< Home