Kops

Wednesday, February 01, 2006

EN MINÄ VOI ...

Oletteko koskaan kokeneet tätä?

Sanon kirpparilla että tavara on hiukan kallis. Vastaukseksi tulee "en minä voi sitä ilmaiseksi antaa". Naapurin lapset juoksevat kukkamaassani. Lasten äiti sanoo "en minä voi heidän jokaista askeltansa vahtia. Ihmettelen miten ystävälläni on paksu villatakki kesähelteellä. Ystävä vastaa "en minä voi alasti kulkea". Vihjaisen miehiä metsästävälle ystävälleni että hillitsisi intoaan kun pelottaa sulhaskandidaatit pois. Vastaus: "En minä voi koko persoonallisuuttani muuttaa".

6 Comments:

  • Tuttua! Tää on liiankin tuttua. Tähän törmää joka ikinen päivä ainaki viis kertaa. =D

    By Anonymous Unenvarjo, at 4:19 PM  

  • Jep jep. Kovin tutultahan tuo kuulostaa.

    Teininä yritti pyytää rahaa illan rientoihin tai uusiin farkkuihin. Äidin vastaus oli "En minä voi rahaksi muuttua".

    En löydä kaupasta seinällä esilläolevaa tuoteta hyllystä. Myyjän vastaus tiedusteluin "En minä voi kaikkea tietää"

    Tosin olen itsekin joskus sortunut moiseen. Koulussa pyydetään johonkin uuteen projektiin mukaan. Yritän esittää kiireistä, vaikka oikeasti minua vain laiskotuttaa. Vastaukseni "En minä voi joka paikkaan revetä"

    By Anonymous viuhti, at 6:42 PM  

  • En kyllä ymmärrä tämän pointtia? Mitä sitten pitäisi vastata?

    By Anonymous Iltakajo, at 10:04 PM  

  • Unenvarjo, tervehdys. Olet kirjoittanut hurjasti uutta juttua blogiisi. Nyt vain vilkaisin, tulen lukemaan tarkemmin.

    Viuhti, uusi tuttavuus, kivaa.

    Iltakajo, IHAN JUURI ajattelin sinua, että vieläkö käyt täällä. Oli oikein ikävä, vaikka emme edes tunne toisiamme, mitä nyt jotain luulemme luulevamme. Ei tässä ollut pointtia, paremminkin kyselen muilta jos joku keksii. mihin tuo ihmisen toiseen ääripäähän heilahtaminen liittyy. Eihän siinä JÄRKEÄ ole, että kun sanon tavaran olevan hiukan kallis niin myyjä tulkitsee minun haluavan sen ilmaiseksi. Tykkään aina miettiä ihmisten käytöstä, reaktioita ja ajatusmaailmaa. Usein varsinkin järjen ja tunteen tai vaistojen yhteensovittamattomuus pysäyttää ihmettelemään.

    Ja rivien välissä muuten ei lue että en itse syyllistyisi samaan reagointiin. Se on itsessä yhtä hassua havaita kuin muissa.

    By Blogger Kops, at 5:00 AM  

  • *ei koskaan luule, vaan tietää*

    Oikeastaan nuo ovat täysin normaaleita vastauksia. Lähelle ääripäätä mennään sitten, kun toivotetaan toinen alimpaan mahdolliseen helvettiin järeimmillä mahdollisilla suomen kielen ilmaisuilla. Vielä lähempänä ohi kiitelee tunnistamattomia lentäviä esineitä. Ääripäätä ei kannata edes ajatella.

    Omalla kohdallani ääripäähän heilahtaminen on persoonallisuushäiriöstä johtuvaa. Sinänsä viaton kysymys tai kommentti muuttaa merkityksensä matkalla aivoihini, siitä muodostuu useimmiten syytös. Syytös on kuin pistävä tikari, sitä pitää väistää ja sivaltaa sanan säilällä takaisin itsepuolustuksena. Sillä hetkellä täysin rationaalista ajattelua ja toimintaa, jälkeen päin ehkä vähemmän.

    By Anonymous Iltakajo, at 9:35 PM  

  • Iltakajo, kiitos sanoistasi. Minä joudun aika usein tilanteeseen että minun luullaan syyttävän vaikka päinvastoin olen ammatissa jossa autan ihmisiä. Kun puhuu hyvää ja hyvällä, toisen reaktio läpsähtää kuin isku kasvoihin. Tuntuu tosi mukavalta kun silloin tällöin saa kuulla että itsepuolustus oli tarpeetonta ja minut käsitettiin väärin. Semmoinen syyttä suotta loukkaantuminen on kurjaa molemmille osapuolille. Mistähän siihen keksisi parannuskeinoja? Omaa puhetta voi tietysti yrittää säädellä mutta kun joskus tuntuu että ei voi edes kysyä Mitä kuuluu? kun toinen jo tiuskaisee että Mitä tuokin muka tarkoittaa?

    By Anonymous kops, at 7:22 AM  

Post a Comment

<< Home