Kops

Tuesday, February 28, 2006

VALINNAT JA PELKO

Ihmisen elämää sävyttävät monenlaiset pelot. Mitä jos en saa sitä työpaikkaa? Mitä jos en pärjää siellä? Mitä jos minulle nauretaan? Hyvin usein jätämme jotain sanomatta tai tekemättä koska pelkäämme. TV:n Dr Phil sanoo että suurin osa ihmisen valinnoista pohjautuu peloille. Olisiko noin?

Minulla on nyt valinta tehtävänä. Tohdinko mennä tarjoamaan neuvojani yhdelle lähimmäiselle? Mitä jos hän ottaa sen pahalla? Neuvojiin suhtaudutaan usein karsaasti. Todetaan happamasti että ei muut voi ymmärtää. Kuka luulet olevasi? Et ole varmasti samaa itse käynyt läpi.

Haluaisin kertoa hänelle että jos hän antaa pelkojen hallita elämäänsä tilanne pahenee viikko viikolta. Koettu perheväkivalta on tunkeutunut uniin ja valvetajuntaan, mutta oikeaa välitöntä vaaraa ei enää ole koska hän on päässyt pois entisestä kodistaan. Olisi aika ottaa oman elämän ohjia käsiin ja turvautua apuun. Liiallinen irrationaalinen pelko lamaannuttaa ihmisen. Sen haluaisin kertoa hänelle.

Kops ei pahemmin pelkää tarjota neuvoja. Pelkää vain sitä että jos sanoo väärillä sanoilla, tulee loukanneeksi. Eikä torjutuksi tuleminen ja haukkumisryöppy tietenkaan mukavia ole... Taidan silti taas kerran karaista itseni ja tarjota neuvojani. Pitäkää peukkuja.

Monday, February 27, 2006

IKUISIA ASIOITA

Olen lueskellut pari kuukautta iltalukemisesksi Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historiaa. Hidasta, koska iltaunisena sammun kuin kynttilä enkä ehdi luetusta paljon tajuta. Vanhat parrat Sokrates, Platon, Aristoteles pistävät miettimään onko loppujen lopuksi mitään uutta auringon alla? Puitteet ja termit muuttuvat, mutta siellä pohjalla näkyvät samat ihmisen taipumukset ja ominaisuudet. Kun nykyään puhutaan masentuneista, silloin oltiin melankolisia. Harvinaisen monet filosofit muuten ovat olleet melankolisia. Ehkä se on se pään ja ajatusten ylikuormittaminen! Vaikka ei se voi pelkästään se olla, koska minä esimerkiksi teen ajatustyötä, enkä kärsi masennuksesta. Luoville ihmisille masennus on tyypillinen reaktio, esimerkiksi kun on saanut kirjan kirjoitetuksi. Vähän niinkuin synnytyksen jälkeinen masennus. Minä en kärsi sellaisestakaan. Ehkä siksi että on aina uutta projektia suunnitteilla.

Toinen asia mikä pisti tänään miettimään onko mitään uutta auringon alla oli kun luin Hurinan blogista hänen tuoreita mietteitään naisen ja miehen erilaisesta ajatusmaailmasta ja viestinnästä. Aivan samoja ikuisia ilmiöitä tulee esiin parisuhdeterapeuttien vastaanotoilla vuodesta toiseen. Naiset valittavat aina samoista asioista partnerinsa suhteen, ja miehillä on aina samoja reaktioita. En tietysti väitä että kaikki ja joka asiassa, mutta kun kerran on olemassa tietty joukko naisille ominaisia ja miehille ominaisia toistuvia ajattelutapoja ja toimintamalleja sekä niistä syntyviä ikuisia konflikteja, miksi ihmiskunta ei paremmin hyödynnä tuota tietoa opiksi ja ennalta ehkäisyksi? Nythän pareja eroaa, liittoja purkautuu, parisuhteita on pulassa...

Annan yhden esimerkin avioliitoista. Avioliittoneuvojille hakeutuvat naiset sanovat olevansa onnettomia liitossa, koska mies ei kuuntele.

Jätän tämän asian pöydälle. Katsotaan kuunteleeko kukaan minua. Parisuhdeterapeutti Kopsilla on todella hyvä onni, koska lukijoissa on sekä naisia että miehiä. Saadaan aikaan monipuolista keskustelua. Varmaan joku hyvä puheenvuoro siitäkin mitä yhtäläisyyksiä naisissa ja miehissä on. Ellei, niin lastuilen itse lisää.

Sunday, February 26, 2006

SIKAMAISTA

Nyt on Hahmo hahmotellut blogiinsa hauskan possupiirroksen. Klikkaamalla sivuseinässäni Kiltin tytön blogia pääsette hämmästelemään maiseman yllä leijuvaa sikaa.

Ihailkaa myös juuri asentamaani riippumatossa röhöttävää sikaa. Röh röh!

HÄN HOITI ASIAT KUIN MIES

Faijani vanha vitsi joka jaksaa minua huvittaa:

"Hän hoiti asiat kuin mies - hän syytti vaimoaan."

Miehille klassisen tyypillinen toimintamalli, jos on sinkku eikä voi vaimoa syyttää, (hihihi) on hukuttaa surut pulloon ja sitten jatkaa elämää. Yksi sympatiamme saava naisbloggari hoiti asiat kuin mies - kävi hukuttamassa surut bilettämiseen ja hipsi juuri kotiin. Kops oli täällä odottamassa ja päivystämässä että H pääsi turvallisesti takaisin Blogistaniin. Kello on 7 sunnuntaiaamuna ja kaikki hyvin blogeissa. Elämä jatkuu. Jotkut valvovat ja toiset nukkuvat. zzzzz

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru on puolitettu suru. Sympatiaa kaikille!

Saturday, February 25, 2006

PARISUHDENEUVOJA

Yhtenä keväänä kaksi eri tuttavaani pyysi minulta neuvoja samantapaiseen tilanteeseen. O. iältään 30 ja päälle, havitteli yhtä miestä omakseen, samoin L, 40 ja päälle. Tapaukset olivat erilaiset yksityiskohtineen, mutta yhtäläistä oli se että kumpikin nainen oli kärsimätön ja halusi hoputtaa ihastuksensa kohdetta. Annoin kummallekin pitkään perustellen neuvon ottaa iisisti ja antaa suhteelle aikaa kehittyä. Kumpikin tilanne oli ollut olemassa vasta toista kuukautta. Jouduin L:ää oikein puhumaan ympäri kun hän oli niin innokas huonon avioliiton jälkeen saamaan vihdoinkin itselleen hyvän parisuhteen. Kaveri yritti jo pakoon pariin otteeseen. Hän oli vapaa, mutta edellisen suhteen henkiset painolastit taakkana.

O on tyyppiä jota ei paljon neuvota. En tiedä miksi hän aina neuvojani pyysi. Hän päätti että odottelu ei hänen luonteelleen sovi ja pisti painostuksen päälle. Hepun piti kuulemma jättää naisystävänsä. O on edelleenkin sinkku, yritettyään monta miestä pyydystää ilman sykseetä. L otti neuvoni, ja sain seurata hänen suhteensä kehittymistä kuukausi toisensa jälkeen toivottuun suuntaan. L on nyt naimisissa.

Suhteen voi pilata hyvin monella tavalla. Pakottaminen, painostaminen, hoputtaminen ja aikarajojen asettaminen ovat nopeita keinoja katkaista juttu. Minä lähtisin ainakin heti jos joku alkaisi ahdistaa enkä saisi olla oma itseni.

Muuan parikymppinen ystävättäreni ihmetteli silmät pyöreinä mistä oli kyse kun hän ei takuulla pakottanut mihinkään ja poikaystävä lähti pakoon. Poikaystävä sanoi minulle tukka pystyssä kauhun ilmein: “M alkoi puhua ihan VAKAVIA.” En tiedä mitä oli puhunut. En ryhtynyt utelemaan. Ettei vaan ollut sanonut jotain hirvittävän UHKAAVAA, kuten että haluaa joskus lapsia tai omakotitalon. Vähemmästäkin pelästyy. M syytti minua kun olin heidät esitellyt toisilleen. Myöhemmin esittelin hänelle J:n jonka kanssa hän meni sitten naimisiin ja perusti perheen. Mikä oli kiva, koska tuo ensimmäinen kaveri oli aika lailla alkoholisoitunut myöhempien tietojemme mukaan.

Friday, February 24, 2006

PARISUHDEVIESTINTÄÄ


Possut siinä istuvat pöydän vastakkaisilla puolilla. Ettei vaan olisi avioero kyseessä. Vai laaditaanko siinä avioehtopapereita?

Kieltenopettajan blogistani Rita Maestrasta (sivulinkki) löydät vitsinä esitetyn parisuhdevuoropuhelun. Vaikka Martan ja Fredin seurustelu on vitsissa karrikoidusti esitetty, väitän viestinnän alan ihmisenä että ei ole viestintä monilla pareilla paljon vitsissä esitettyä parempaa.

Yleensä ottaen ihmisten välillä viestintä paranee jos käy keskustelua toisen kanssa mistä tahansa vastavuoroisesti. Aktiivinen kuuntelu on hyvä, sellainen missä ei oleteta että toisella on samanlainen ajatuksenjuoksu kuin minulla. Ihmisillä näyttää usein olevan erilaiset määritelmät samoille sanoille. Eilisen lastuni yhteydessä heiteltiin sanoja tyhmyys ja tyhmä. Jokainen kommentoija käsitti sanat omalla tavallaan.

Haluaisin aloittaa keskustelua parisuhteista. Mikä on hyvä parisuhde? Millä löytää itselleen sopivan kumppanin? Kun on löytänyt, millä sen pitää? Mikä on hyödyllistä tietoa miehen sielunelämästä? Entä naisen? Entä ihmisen yleensä? Ovatko riidat tarpeellisia vai tarpeettomia? Jos ollaan suotta erottu, millä päästään takaisin?

Thursday, February 23, 2006

TYHMYYDEN FILOSOFIA

Kun huomaa olleensa tyhmä, tehneensä tyhmyyden, puhuneensa tyhmiä, on ainakin kaksi vaihtoehtoista ajattelumallia.

1) Soimaanko itseäni? Toteanko että en ainoastaan toiminut tyhmästi vaan olen tyhmä? Ei voi mitään. Näinhän se on. Vaivun masennukseen. Eristäydyn muusta maailmasta. En ansaitse olla viisaiden seurassa. Pidän huolta siitä että en toiste joudu tilanteeseen jossa saatan todistaa tyhmyyteni.

2) Vai otanko opikseni ja tuumailenko mitä tapahtui? Punnitsenko sitä että tyhmyys tapahtui itsestäni riippumattomista syistä; ei ollut tarpeeksi tietoa, ei voinut lukea toisten ajatuksia? Armahdanko itseni ja totean että erehtyminen on inhimillistä? Teenkö suunnitelmia sen varalle miten kannattaa vastaisuudessa toimia? Ehkä se ei edes ollut tyhmyyttä, vaan ihan normaali erehdys.

Suosittelen jälkimmäistä. Sovellan sitä menestyksellä omassa elämässäni. On viisasta iloita omasta tyhmyydestään. Se auttaa kasvussa. Kops!

SANOMALEHTIPINOT

Puuh noita lehtipinoja. Ilmaisjakeluita satelee postilaatikkoon. Hesari tungetaan sinne joka aamu, sunnuntaisin kai kenkälusikalla sullomallta. Sukulainen tilasi meille lahjaksi Aamulehden. Postinkantaja tuo sen päiväpostin mukana, joten maanantaisin saamme sekä lauantain, sunnuntain että maanantain lehden. Vino pino ja iso luku-urakka.

Kello on 7 ja Kopsin mies seisoo vierotusoireisen näköisenä ikkunassa. Hesari ei ole tullut! Ei ole luettavaa. Miten tämä on mahdollista?

Wednesday, February 22, 2006

LISÄÄ UNISTA

Lisää unista toisessa blogissani kaikille kiinnostuneille. Sanoin että en itse tiedä näkeväni outoja unia, mutta toissayönä havaitsin yöllä herätessäni unikuvissa olleeni muiden ihmisten kanssa tyhjässä kylpyammeessa pitämässä kokousta. Joku tuli ovesta myöhästyneenä mistä olin hiukan närkästynyt. Istuimme ammeen reunoilla. En keksi mitään muuta selitystä kuin sen että kävin lukemassa Ulkopuolisen (Etsimässä minuutta) unipostauksen ja siellä kävi ilmi että hän näki unia muun muassa hukkumisesta. Ehkäpä minun uneni osoitti että meikäläisellä ei ole mitään hukkumisvaaraa ja todistan se täten. Voisi olla aika tyypillistä minun alitajunnalleni.

KOPS JA JEHOVANTODISTAJAT

Kaikkihan me olemme tainneet kohdata Jehovantodistajia kotiovella tai kadulla. Arkiterapeutti Kops ei ole poikkeus. Tulinpa kopauttaneeksi paria todistajaa kerran pehmustetulla kepilläni, jonka yksi käyttötarkoitus on herätellä pois höpsismistä. Ei silti että se aina tehoaisi.

Kävelin yhteen tapaamiseen musiikki korvalapuissa kun kaksi vastaantulevaa miestä pysäytti minut. Pienessä kiireessä riisuin vain toisen korvalapun. Puoli musiikkia soi toisesta korvasta sisään, kun toisella korvalla puhuin heppujen kanssa. He olivat värittömän oloisia beigevärisissä takeissaan, hillittyjä, oikein miellyttäviä minun mielestäni, eivät ollenkaan sellaisia perinteisiä kaikkien kammoksumia moralisteja joista usein kuulee. Jommallakummalla tai molemmilla oli salkku.

Jotenkin tilanne kääntyi sellaiseksi että Kops alkoi haastatella heitä uskonasioista, tiedonhaluinen kun on. Toinen oikein intoutui asiastaan ja puuskahti: "Kun ihmiset eivät usko!" Sitten hän jatkoi antaumuksella: "Mutta kyllä ihmiset sitten uskovat kun kaikki vuodenajat alkavat tulla yhtäaikaa!"

Arkiterapeutti Kops lausui epäröiden: "Tuota, en uskonasioista paljon ymmärrä, mutta olen käsittänyt uskon sillä tavalla että jos uskoo, uskoo nimenomaan huolimatta siitä että fysikaalisen maailman tieteellisiä todisteita ei ole. Muutenhan kaikki uskoisivat kun siis todisteiden valossa tietäisivät."

Katsoin kelloa ja totesin että pitää lähteä, vaikka olisin mielelläni jatkanut juttua. Kiitin saamistani Vartiotorneista ja jätin kaksi äärettömän hämmentyneen ja mietteliään näköistä Jehovan todistajaa taakseni.

Tuesday, February 21, 2006

KUOLEMANJÄLKEINEN ELÄMÄ

Arkiterapeutti Kopsille tuli pyyntö lausua lohdutuksen sanoja ystävälle joka saa huomenna tiedon onko hänellä sellainen syöpä jota ei voida poistaa, Pakostakin kuolemanpelko valtaa ajatukset, vaikka on hyvin mahdollista että se ei edes ole syöpää.

Ystäväni kysyi meilissään: “Miten sinä suhtaudut kuolemaan?”

Tässä pätkä vastauksestani:

“Minulla on sellainen toive että kuolemanjälkeinen elämä on jotain ihanaa, ja meille annetaan mahdollisuus uuteen elämään, joko maan päällä tai jossain edistyneemmässä paikassa ja olomuodossa. Olen ollut sitä mieltä jo pari kolme vuotta. Aikaisemmin en välittänyt ajatella mitään uskonasioita, enkä vieläkään välitä uskonnoista.”

Blogini lukijat, miten suhtaudutte kuolemaan? Onko tarjota lohdun sanoja? Ystäväni lukee tätä blogia, ja odottelee vastauksia.

Monday, February 20, 2006

KEPILLÄ KYLKEEN



Arkiterapeutti Kops kopauttaa kepillä herätyksen havahtua parempaan elämään. Kepillä voi myös herättää kaverin kirjaimellisesti unesta. Hei, herää ottamaan unilääkkeesi!

(Itse piirretty. Otan täyden vastuun.)

BLOGGARIN UNET

Nyt tuli kuin tilauksesta uniasiaa. Blogin Etsimässä minuutta kirjoittaja kertoo omista unistaan. Jopa on jännittävää luettavaa. (Sivulinkistäni Ulkopuolinen) Arkiterapeutti Kops on tainnut terapoida itselleen niin rauhallisen mielen että joutuu katselemaan muiden unia kun ei omiaan muista. Tai silloin kun muistaa, se ei ole mitään levotonta tai tavatonta unta, ei mitään häiritsevää. Taidan olla hyvä mainos arkiterapian tehoamisesta. Menneisyydestä kyllä muistan painajaisunia. Unimaailmani on nykyisellään kesy ja tylsä, mutta arkielämäni ei. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Sunday, February 19, 2006

BLOGIUNET

Näkymätön tyttö kirjoitti eilen siitä miten oli nähnyt blogeihin liittyviä unia. Minä en juurikaan muista uniani, mutta marraskuussa veistin pienen lastun siitä miten harjoituksella on mahdollista vaikuttaa uniinsa.

Ajattelin eilen sitä miten huvittavaa olisi nähdä blogiuni. No abrakadabra, enkös sitten jotain unta nähnytkin mihin liittyi Iltakajon musta blogipohja. Eilen sitä tuijottelin tihrustamalla aika kauan kun yritin lukea. Kai se samalla piirtyi alitajuntaan. Harmi että en muista tarkemmin, mutta ei sillä nyt niin väliä. Voin uskoa että unet ovat omia ajatuksiamme ja voimme itse vaikuttaa uniimme. Mistähän päättäisin uneksia ensi yönä? Parasta kerätä oikein mukavia ajatuksia ennen nukkumaan menoa.

Opetus: Unista voi oppia. Otan silmälasit käyttöön kun menen pienipränttisiä blogeja lukemaan. Kyllä minulla lukulasit jossain on. Ettei vaan olis päälaella?

_________________________________________________________

Tässä marraskuussa kirjailemani postaus.

UNIKIRJATKO HÖPSISMIÄ?

Unikirjat ovat aina edustaneet minulle höpsismiä enkä halua tarttua niihin näppylähanskoillakaan. Vääntelehdin kiusaantuneena tuolillani jos joku seurassa alkaa kertoa uniaan ja tulkita niitä. Eräänä päivänä jokunen kuukausi sitten tulin kuitenkin poimineeksi käteeni erilaisen uniopuksen josta lässytykset puuttuivat.

UNEN NÄKEMINEN Anuirmeli Sallamo-Lavi (Gummerus Kustannus Oy)

Luin kirjan ahmimalla. Se kiehtoi mieltäni ja kohta sen luettuani näin kuin tilauksesta painajaisunen. Unessa pystyin kirjan innoittamana ottamaan tilanteen kontrollin omiin käsiini. Heräsin tukka pystyssä mutta voittajan tuntein. Yleensä en näe painajaisia, enkä muutenkaan muista uniani juuri koskaan. Äskeinen todistaa mielestäni sen että unet kumpuavat omasta itsestä, koetusta ja luetusta. Unia pitää peilata omaan elämään, omiin toiveisiin ja pelkoihin.

Tuosta tulee uutta toivoa niille jotka kärsivät painajaisista. Kirjoittaja ohjaa unennäkijän tutkiskelemaan omaa sisintään. Unien ymmärtäminen eheyttää. Painajaisista voi päästä eroon kun käsittää ne. Unien selityksiä ei tarvitse hakea verhotun salaperäisestä symboliikasta. Voi harjoitella vaikka puoliunessa tai päiväunissa. Aloita haaveunista ja testaa miten pystyt ohjailemaan mielikuvien kulkua. Jos on totta että harjoitus tekee mestarin, pian pääset vaikuttamaan yöllisiinkin uniin.

Saturday, February 18, 2006

KULMAKUNNAN KOIRAT JA KISSA

Kirjoitustyön vastapainoksi tein eilen kävelylenkin. Brr, tuulesta ja pakkasesta johtuen lyhyen, mutta piristävän. On se hyvä että on tullut sen verran luetuksi että on päässyt sisätöihin.

Kohtasin kierroksellani pari tuttua koiraa. (Ja niiden omistajat.) Tummaan corgiin tutustuin ekaa kertaa kun se jäi minua odottamaan erääseen tienristeykseen eikä päästänyt omistajaansa jatkamaan ulkoiluttamistaan ennen kuin olin ehtinyt kohdalle silittämään, taputtamaan ja rapsuttamaan. Eilen tapasin samaisen pötkökoiran ja isäntänsä. Toinen entuudestaan tuttu luontokappale, valkoinen labrador, yritti taas niin innokkaasti vetää hanskat käsistäni, että piilotin kädet selän taakse. Pitää seuraavalla kerralla ottaa joku vanha rukkanen taskuun jos ne ovat niin toivottua valuuttaa koiramaailmassa.

Kävelin ja juoksin eteenpäin tuulessa. Yhden omakotitalon nurkalta kuului maukunaa, ja esiin tuli mitä kaunein ruskea persialaiskissa. Ei tainnut olla elementissään lumen keskellä. Se tuli jalkojani kiertämään ja puskemaan. Silittelin kissaa ja kyselin oliko se vahingossa joutunut ulos lukituksi. Sinne se jäi kissamaiseen tapaan tuijottamaan perääni kun kävelin pois.

Olin vajaassa puolessa tunnissa saanut virkistystä ja kivoja kokemuksia kulmakunnan koirista ja kissasta. Lastun aihekin sieltä löytyi, kuten huomaatte. Toivottavasti piditte.

Friday, February 17, 2006

HYVÄ KESKUSTELU

Mitä on hyvä keskustelu? Minusta ainakin se palaute mitä pelkokirjoituksiini on tullut täyttää hyvän keskustelun kriteerit. Keskustelijat tuovat eri näkökohtia mukaan asiaan, antavat esimerkkejä omasta kokemuspiiristään, mietiskelevät asiaa lisää esitettyjen kommenttien pohjalta. Joku on ennen keskusteluun mukaan tuloaan käynyt lukemassa googlesta asiaa ajattelunsa tueksi, mitä on sitten tuliaisina muillekin jakanut. Melkeinpä mikä tahansa aihe on niin laaja, että jyrkät mielipiteet kannattaisi kokonaan hylätä. Näkökulmaa vaihtamalla asia kuin asia saa uutta ulottuvuutta. Jos on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ollaan mielestäni oikeilla jäljillä.

Yksi hyvän keskustelijan mitta on se että ei suoralta kädeltä tyrmää toisten esittämiä ajatuksia vaikka ne eivät omaan ajatusmaailmaan istuisikaan. Kaikestahan voi puhua. Puhe katkeaa turhaan siihen että aletaan vaatia jotakuta tilille hänen sanomisistaan riidanhaluisesti "Väitätkö että...? Sitten "syytetetyltä" katoavat halut avoimesti jatkaa keskustelua. Hän vetäytyy joko heti pois, tai vetäytyy annettuaan vihaisen tai loukkaantuneen puolustuksen aikaisemmalla mielipiteelleen. Kehnoimmassa tapauksessa hyvästä alusta muotoutuukin riitely. Parhaassa tapauksessa antoisa väittely hyvässä hengessä.

Mielipiteitä? Mitä on hyvä keskustelu? Mitä on huono keskustelu? Pääsetkö usein mukaan hyvään keskusteluun? Mitä teet jos huomaat olevasi huonossa keskustelussa?

Thursday, February 16, 2006

PELKOA EI OLE OLEMASSA?

Minulla oli sessio jossa keskustelunaiheena oli pelot. Aivan odotetusti ilmoille heitettiin väite: "Pelkoa ei ole olemassa. Se on vain kuvittelua." Pitää aivan varmasti paikkansa joskus ja jossain ja jonkun päässä, silloin tällöin takuulla jokaiselle meistä käy niin että läpikäymme kuviteltua pelkoa.

Ihmisen kehitykseen kuuluu lapsuuden pelot jotka toivottavasti kasvaessa muuttavat olemustaan ja opitaan tunnistamaan ja hallitsemaan. Lapsi pelkää pimeää metsää, koska siellä voi olla mörköjä, aikuinen pelkää pimeää metsää, koska siellä voi olla ryöstäjiä ja raiskaajia. Lapselle järkeillään että mörköjä ei ole, kunnes hän oppii itsekin rauhoittamaan itseään sillä tiedolla. Kodin pimeys on turvallinen, metsän ei niinkään. Tosin kotiinkin voi tulla murtomies.

Historiallisesti ajatellen nykyihminen ei enää pelkää kaikkia samoja asioita kuin aikaisemmat ihmiset. Keski-aika tulee mieleen noitavainoineen.

Palatakseni vielä tuohon väitteeseen että pelkoa ei ole olemassa, uskoisin että siinä menee sekaisin kaksi eri asiaa. Pelon tunne on kyllä hyvinkin todellinen ja olemassa. Tunteet ovat olemassa vaikka niitä ei näekään. Tunteet eivät näy, tunteet tunnetaan. Ne ovat omakohtaisia, joten toisen tunteita ei voi nähdä. Eikä näinuodoin voi väittää toiselle ihmiselle että hänen pelkoaan ei ole olemassa. Ei sitä voi ulkopuolelta käsin todistaa puoleen eikä toiseen. Sen sijaan jos aiheeton pelko muodostuu mielikuvituksessa, ja sitä vielä ruokitaankin lisäkuvittelulla, se on eri asia, ja väärin käytettynä lamaannuttava ja tuhoisa ihmiselle itselleen.

Ne jotka asia-on-loppuunkäsitelty äänellä pamauttavat keskusteluun "Mikä se semmoinen pelko on. Ei pelkoa ole olemassa" eivät ole pelon ilmiötä tarkastelleen ja ajatelleet omaa nenäänsä pidemmälle. Kukahan tuon älähdyksen on suustaan päästänyt, ja miten niin monet toistelevat sitä samoin äänenpainoin? Eräs ystäväni odottaa juuri tietoa siitä onko hänen syöpänsä levinnyt. Toinen pelkää mitä alkoholistipuoliso seuraavaksi tekee. Toivottavasti kukaan ei mene heille tokaisemaan että pelkoa ei ole olemassa. Pelkään kuitenkin että edelleen ihmiset töksäyttelevät ja töräyttelevät. Joskus sentään edes jälkikäteen tajuamme hävetä. Töks.

Wednesday, February 15, 2006

HUUMORINTAJU

Huumorintaju on usein elämässä tarpeen. RitaMaestrassa kirjoittelen tänään siitä miten naiset ja miehet arvostavat huumorintajua piirteenä rakkautensa kohteessa. Tutkimusten mukaan naiset haluavat miehen joka saa heidät nauramaan, miehet haluavat naisen joka nauraa heidän vitseilleen. Onko hyvä parisuhde heteroilla siis sellainen että molemmat nauravat miehelle? Hah hah. Mienkähän gay-liitoissa?

On kilttejä vitsejä ja tuhmia vitsejä, mauttomia vitsejä, kuivaa brittihuumoria, hersyvää huumoria, henkeviä sutkauksia, pahemmanpuoleisia letkauksia, tilannekomiikkaa, sanaleikkejä, koululaisvitejä... Huumori on paljolti makuasia.

Eri kulttureissa ei välttämättä pidetä samoja asioita hauskoina. Suomalaiset ja englantilaiset nauravat sille kun joku toikkaroi kännissä. Italialaiselle se ei välttämättä avaudu. Eikä varmastikaan alkoholistin puolisolle.

Joittenkin ihmisten nauru tarttuu. Nauruja on hyvin monenlaisia. Alkaa naurattaa kun vain ajatteleekin joitakin.

Millä koomikko saa ihmiset nauramaan? Kaikki eivät siinä onnistu. Arvostan hyviä lavakoomikkoja kuten Jerry Seinfeld. Hän opettaa meille jotain itsestämme, osoitellessaan ihmisien hassuja tapoja.

Huumorintaju voi pelastaa paljon, ja keventää tunnelmaa, ja tuoda iloa elämään, mutta huumori väärässä paikassa väärään aikaan voi aiheuttaa hankaluuksia. Tai väärässä seurassa. Hyvääkin tarkoittava huumori voi loukata. Aikomus hah hah - tulos huh huh.

Tuesday, February 14, 2006

AKTIVISTIT

Tony vaahtoa Viidakonsanontoja blogissaan aktivisteista ja kannattaa passivisteja (mene sivulinkistäni). Aihe kiinnostaa minua koska olen jo jonkin aikaa epäillyt muuttuneeni aktivistiksi. Kops puolustaa vuorotellen kaikkia vähemmistöjä, heikkoja ja sorrettuja. Olenko aktivisti? Toisaalta aktivistia ajatellessa tulee mieleen isompia fanaatikkoja kuin Kops. Sellaisia jotka toden teolla riehuvat ja liikkkuvat ryhmissä. Joskus ne kantavat kylttejä. Tottahan niitä on eriasteisia kai? Se on selvä että jotkut heitä kauhistelevat ja toiset ihailevat. Mitähän käsite aktivisti oikeasti pitää sisällään? Sitä pitää ryhtyä oikein aktiivisesti miettimään.

Öh, ja eikös minulla ole Wikipedia juuri asennettuna seinään?

VAPISIN PELOSTA

Huh kun vieläkin vapisen! ADSL:n muutos hajotti eilen modeemin ja nettiyhteys meni. Ihan juuri sain uuden modeemin, mutta vieläkin vapisen pelosta... Millä olisin päässyt blogeihin? - Ai niin, ja töitä tekemään. Huh.

Monday, February 13, 2006

PELOT

Suunnittelen huomiseksi sessiota jonka aiheena ovat "Pelot". Kaavailen, kartoitan, luokittelen, luonnostelen, listaan... aihe sen kun laajenee joka suuntaan. Ei tässä nyt oikein ehdi blogiakaan päivittää, pahoin PELKÄÄN.

Heitän vain ilmoille yhden typerääkin typerämmän lauseen, jonka yksi ihminen on epäilemättä jossain yhteydessä ilmoille heittänyt, ja nyt bää bää lammaslaumassa leviää sama lause, samoilla töksähtävillä äänenpainoilla suusta suuhun. Jokainen sanoo sen kuin olisi itse ikitotuuden keksinyt: "Mikä se semmoinen pelko on? Ei sitä ole olemassa."

Millaisia pelkoja teidän mielestänne on? Olen alustavasti tehnyt kahtiajaon järkevät ja järjenvastaiset pelot.

Sunday, February 12, 2006

VETOVOIMA

Terveisiä kävelylenkiltä! Katselin erilaisia kivoja koiria ja niiden mukava muisto
mielessäni tulin blogeihin. Mitä löysinkään? Marian koiran Söötti!

Aamulla olin jo Ajatusvirrasta lukenut miten voimme sopivasti virittäytyneinä vetää puoleemme sitä mitä haluamme. Hmm...

OPTIMISMI

Martin E.P. Seligman on yksi niitä psykologeja jotka ovat kiistatta havainneet optimistien elävän terveemmän ja paremman elämän kuin pessimistien. Jos suhtautuu myönteisesti, ajattelutapana tehdä se mitä voi tehdä sen sijaan että aina kiinnittäisi huomion siihen mitä ei voi tehdä, asiat etenevät. Jos suhtautuu kielteisesti kaikki junnaa ja oma henkinen ja fyysinen pahoinvointi sen kun lisääntyy ja ystävät kaikkoavat ympäriltä.

(Jos luit äskeisen myötäillen, saatat olla optimisti, jos lähdit mielessäni happamasti vastustamaan kirjaamaani, saatat olla pessimisti.)

Seligman keksi jo hyvin varhain urallaan kiinnostavan ilmiön nimeltä OPITTU AVUTTOMUUS. Joillekin ihmisille on tyypillistä luovuttaa ja lakata yrittämästä heti kun vaikeuksia tai vastoinkäymisiä ilmaantuu. Hän havaitsi omissa terapia-asiakkaissaan selkeän mallin. Toistuvasta masennuksesta kärsivien puheesta tuli aina uudelleen ilmoille: “Ei siitä kuitenkaan mitään tule.” “Ei se ole ennenkään onnistunut.” “Ei kannata yrittää.”

Jos tuohon asenteeseen lisää torjuvan pessimistisen ajattelutavan, eli sen että henkilö etsii aktiivisesti ja automaattisesti kaikesta huonot puolet, eikä tee elettäkään olojen parantamiseksi, hän kaivaa omaa hautaansa, koska kaikille negatiivisille tuntemuksille ihmisen psyykessä on fysiologinen tuntemus kehossa. Ihminen voi siis kirjaimellisesti ajatuksen voimalla tehdä itselleen haittaa.

Seligman kertoi asiakkaastaan joka kärsi hyvin lamaannuttavasta masennuksesta mutta oli suunnattomasta jokapäiväisestä uupumustilastaan huolimatta jaksanut tapetoida kotonaan. Masentuneesti hän totesi että työ oli epäonnistunut. Muut ihailivat tapetteja ja ihmettelivät mitä hän tarkoitti. Hän osoitti yhtä pientä kohtaa jossa kuviot eivät osuneet aivan kohdakkain kahden tapetin liitoksessa.

Millaista tuollaisen ihmisen elämä on? Voi hirveää. Ja kuvitelkaa että joutuu elämään pessimistin kanssa. Hänhän vetää muutkin synkkiin tunnelmiin. Ajatelkaa että jos olette kirjoittaneet blogikirjoituksen, ja pessimisti tulee aina osoittamaan sieltä yhden lauseen joka pilaa koko kirjoituksen. Jos kuvittelette sen tunnelman, voitte saada pienen aavistuksen siitä miten raskasta ja kurjaa on olla pessimisti tai elää sellaisen lähellä.

Myönteisesti suhtautuva valoisa ihminen sen sijaan tekee elämästä kevyempää, miellyttävämpää ja tuottoisampaa. Hän levittää hyvää tahtoa ympäristöönsäkin. Optimismi parantaa elämän laatua.

Saturday, February 11, 2006

AJATUKSET

Luin jostain että AJATTELEMME PÄIVITTÄIN 80 000 AJATUSTA. (vai 60 000?) Millähän sekin on laskettu? Hällä väliä, joka tapauksessa siis ajattelemme kaiken aikaa. Se mikä oikein iski tajuntaani siitä lukemastani oli seuraava väite: USEIMMAT MEISTÄ AJATTELEVAT SAMAT AJATUKSET AINA UUDELLEEN!

Voihan porsaksen posket! Tuon luettuani havaitsin että seuraavan viikon ajan nuo kaksi lausetta pulpahtivat tietoisuuteni monta kertaa päivässä. Työstin tuota asiaa vertaamalla jälkimmäistä väitettä omaan ajatusmaailmaani, omaan kehitykseeni ajassa ja erinäisiin tuntemiini ihmisiin ja heidän sanomisiinsa. Ainoa tapahan minulla on päästä muiden ajatuksia tutkailemaan jos kuuntelen heitä tai luen heidän tekstiään.

Haku pääni sisässä tuotti monta tuntemaani henkilöä jotka sanovat aina samoja asioita tavatessamme. Lähin ystäväpiirini sitä vastoin koostuu ihmisistä joilla on usein uutta sanottavaa. Itse olen työni puolesta niin sanottu “harjaantunut ajattelija”. Monilla bloggareilla tuntuu riittävän aina uutta tutkailtavaa. Koulutusalan ihmisenä kiinnitän huomiota ihmisiin jotka vaikuttavat edistyvän hankkeissaan ja kehityksessään, ja toisaalta niihin jotka polkevat paikallaan.

Loistava itsetarkkailun aihe:

1) Olenko sanonut tämän lauseen aikaisemmin, ja toistelenko sitä kaikille? Pitäisikö minun poistaa päästäni hyödyttömät ajatukset?

2) Ovatko julkisiksi tarjoamani ajatukset hyviä vai huonoja, tyhjiä vai onko niissä sisältöä? Puhunko itselleni vai muille?

Tätä listaa voi jatkaa mielensä mukaan.

Friday, February 10, 2006

MIKSI EMME SAA NAURAA?

Ystäväni Anna oli miehensä kanssa elokuvissa. He nauroivat katketakseen Down pojan hassulle koheltamiselle ja saivat välittömästi paheksuvia katseita muulta yleisöltä joka ymmärsi olla nauramatta vammaiselle. Anna kertoi jälkikäteen että olisi voinut tietysti sanoa että kyllä meillä on lupa nauraa kun meidän poika on samanmoinen Down lapsi ja myös aika veijari.

Todistan tarvittaessa. Tapasin heidän poikansa kun tämä oli 12-vuotias ja hurmaannuin moneksi päiväksi. Hän oli innostunut hommaamaan uuden vuoden paukkuja ja piti tosi huvittavana sitä kun sanoin että naiset pelkäävät kun hän alkaa paukutella. Nauroimme tuolle yhdessä. Äitinsä sanoi että poika on täysin tietoinen omasta viehätysvoimastaan ja oli saanut pari tätiä huiputetuiksi kutsumaan itselleen ambulanssin teeskentelemällä sydänkohtausta. Siten hän sai sympatiaa ja huolenpitoa itselleen. Aikamoinen velikulta!

Eikö me kaikki voitaisi iloita yhdessäolosta eikä leimattaisi niitä jotka ovat erilaisia. Kaikkihan me olemme erilaisia. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Aina putkahtaa joku paheksumaan ja pilaamaan toisten ilon, ja selittämään että noin ei voi tehdä ja karsinoimaan meitä vammojen laadun, ihonvärin, uskonnon ja ties minkä vuoksi. Tilanne on parempi kuin ennen, mutta aina noita hiton paheksujia vaan keskuudessamme riittää muiden iloa pilaamassa.

Haluan nauttia elämästä ja jakaa elämäniloni kaikkien kanssa. Jos kaikki happamat sitruunanaamat ja negatiiviset ryppyotsat pistettäisiin riviin päiväntasaajalle niin se olisi tosi hyvä juttu!

Thursday, February 09, 2006

TAPAKASVATUSTA

"Vähän tapakasvatusta" on otsikoitu täältä löytyvä kirjoitus Pipo

Käytössääntöjen mukaan naiset voivat pitää päähinettä sisällä, miehet eivät. Enpä oikein käsitä miksi, enkä pidä asiaa tärkeänä. Lupaan kuitenkin harkita asiaa uudelleen jos joku antaa vakuuttavat syyt miksi noin on.

Ystäväni meni sijaiseksi opettamaan tarkkisluokalle. Hänelle annettiin ohjeeksi että kahdesta säännöstä tuli pitää kiinni, ja toinen oli se että pipo jokaiselta päästä. En muista mikä se toinen oli kun vaivasin tuolla yhdellä niin kovasti päätäni. Pääsikö hän koskaan opettamaan mitään, tiedä häntä, mutta sen muistan miten hän oli yrittänyt kavereita ympäri luopumaan pipoistaan tunnin ajaksi. En usko että onnistui. Minä olisin mieluummin käyttänyt tunnin opettamiseen. Taidan olla vailla käytöstapoja.

Jos joku perustelee tyydyttävästi minulle ja tarkkisluokkalaisille miksi, niin yritän saada heidän kuorimaan pipot päästä tilaisuuden tullen.

YRITÄ NYT VÄHÄN RYHDISTÄYTYÄ

Sain edelliseen kirjoitukseeni varteenotettavan kommenttikirjoituksen. Iltakajo otti puheeksi asian joka minusta on aika yleinen masentuneisuudesta kärsivien ongelma. He joutuvat kaiken muun päälle kestämään neuvoja kuten "Ota itseäsi niskasta kiinni" tai "Yritä nyt vähän ryhdistäytyä". Tosi loukkaavaa ihmiselle joka on ilman omaa syytään joutunut henkiseen lamaan. Se joka haluaa auttaa masentunutta, valitkoon sanansa paremmin. Jos neuvoja ei itse käsitä että esimerkiksi nuo tokaisut sisältävät oletuksen siitä että henkilö on veltto ja itse vastuussa masennuksestaan, ne pitäisi jonkun hänelle selittää ennen kuin hän menee lyömään lyötyä. Mielelläänhän masentunut varmaan ystävyyttä ja myötätuntoa ottaisi osakseen.

Asialla on ikävä kyllä toinenkin puoli, ja se on se että nuo neuvojat eivät suinkaan aina tarjoa apua, vaan ilmaisevat närkästyksensä siitä että lähimmäinen on lamassa. Näin aikanaan läheltä sen miten naapurit jakautuivat kahteen leiriin kun talossa asui masentunut henkilö. Puolet väestä otti masentuneen siipiensä suojaan. Toinen puoli ärsyyntyi niin että vihamielisyyttäkin esiintyi. Näin sitä aikanaan 5 vuotta yhdessä talossa asuessani. Muutettuani pois hankin tuolle henkilölle asunnon siitä talosta johon muutin. Sama alkoi siellä. Tilanne parani vasta kun henkilö itse ryhdistäytyi, joten ei se neuvo sinänsä huono ole. Sen on parasta tulla henkilöltä itseltään.

Pikaterapeutti Kopsin neuvot masentuneille: Peitä masentuneisuutesi julkisilla paikoilla. Puhu sellaiselle henkilölle joka on myötämielinen kuulija. Jos arvelet että toinen ei ymmärrä sinua, älä syytä häntä siitä, vaan selitä tilannettasi ja mielialaasi.

Neuvot ei-masentuneille: Jos haluat auttaa, asetu kuulijaksi ja yritä ymmärtää. Puhu normaalisti. Älä surkutellen tai neuvoja tyrkyttäen. Jos et halua auttaa, pidä nassu kiinni.

Wednesday, February 08, 2006

SANOJEN MAHDISTA

Olen auttanut useita masentuneita jaloilleen. Yksi nousi punkan pohjilta kuin taikaiskusta kun nimesin hänen tilansa uudelleen. Hän oli kokenut alemmuutta ja isoa häpeää masentuneisuudestaan, mutta kun selitin hänelle sopivin sanakääntein mitä burn-out merkitsee, koko homma sai uuden värin. Hänhän suorastaan innostui asiasta ja totesi kärsivänsä burn-outista. Kun siinä sitten vauhtiin päästiin saatiin uskomattomia asioita aikaan.

Sana terapia jota pallottelin edellisessä lastussani on nykyään toisissa piireissä suosittu asia, toisissa se herättää vääriä mielikuvia sohvalla makaamisesta ja koko lapsuuden kurjuuden vuodattamisesta esiin tuskallisesti. Kreikan sana terapia merkitsee hoito, ja tuntuu siten viittaavan sairauteen. Haluaisin mielelläni löytää parempia sanoja terapian ja terapeutin rinnalle, ja muuttaa hoidon ideaa elämäntaitojen ideaa kohti. Puhun nyt tässä sellaisesta "terapiasta" joka ei ole tarkoitettu sairaille vaan kaikille ihmisille jotka kamppailevat elämässä vastaantulevien vaikeuksien kanssa.

Pitäisi löytää uusi nimike ja sanoja sille hienolle terapialle jota asiantuntijat antavat nyt, mutta jota jokainen ihminen voisi oppia itse. Miksipä ei vaikka kouluaineena tulevaisuudessa. Oppia ihmissuhteisiin, kriiseistä selviämiseen, asioista puhumiseen.

Minä en ole terapeutti. Kieltäydyn käyttämästä sitä sanaa, mutta toimin kyllä samanlaisissa hommissa kuin terapeutit. Autan ihmisiä saavuttamaan tyytyväisyyttä, selviytymään henkisistä vaikeuksista ja hankalista ihmissuhteista. Annan neuvoja töissä jaksamiseen, opiskelussa pärjäämiseen, asiakaspalveluun. Eräänlaista arkiterapiaa. Haluaisin löytää nimen itselleni ja toiminnalleni.Firma minulla jo on.

Sanoja hoito ja tuki en suosi, koska niissä on se sivumerkitys että ihminen ei tule yksin toimeen. Haluan nimen olevan valmiiksi eteenpäinpyrkivä ja ihmisen kykyjä korostava. Ehdotuksia vastaanotetaan.

MITÄ TERAPIA TARKOITTAA?

Mikä terapeutti on? Mikä on terapeutin tehtävä? Mikä on terapian tehtävä? Jätän tästä nyt sivuun psykiatrian ja sairaudet. Ajattelen normaalia ahdistusta ja stressiä johon kuka tahansa ajautuu, vaikeat ihmissuhteet, kriisit yms.

Pohjimmainen tai päällimmäinen anti terapiassa on se kun saa puhua vaivaavista asioista myötämieliselle kuulijalle. Ahdistuksen poistuessa ihminen on aika hyvä keksimään itse ratkaisuja omaan elämäänsä. Ammattiterapeuttia ei tarvita jos on tilaisuus puhua sopivassa paikassa sopivalle kuulijalle. Jos ei ole ketään jolle puhua, pieni ongelma voi kasvaa hirvittävän ison ahdistuksen aiheeksi, mistä poikii pahaa oloa, masennusta, neuvottomuutta...

Elmatäti kertoi yhden huolensa bloginsa lukijoille ja taisi saada helpotusta avoimesta keskustelusta. Puhuminen, kirjoittaminen, keskustelu, elämäntaitokirjojen lukeminen ja ajatustyö, neuvonpito oman sisäisen minänsä kanssa... Minun käsittääkseni arkiterapia on aika pitkälle juuri tuota. Ihminen voi olla oman itsensä terapeutti, mutta usein auttaa saada ulkopuolista kannustusta.

Kunpa keksisin jonkin paremman sanan tuolle toiminnalle kuin terapia. Jotain tervehenkistä, kivaa ja haasteellista, mistä kenellekään ei tule mieleen mikään epänormaali tai häpeällinen asioiden penkominen, tai vihonviimeinen lässytys ja länkytys.

Tuesday, February 07, 2006

ASSOSIAATION VOIMA


Kysyin psykologisessa testissä mitä sitruunan näköinen kannuni sisältää. Onnistunut testaus. Vaihtelevat vastaukset ja niiden analyysit arkiterapeutti Kopsin vastaanotolla.

Sivuvaikutukset. En voi enää juoda vettä kyseisestä kannusta, koska Tommi antoi minulle mielleyhtymän eli assosiaation siitä mitä siellä saattaa kellua. Nauroin vedet silmissä kun sen muistin, mutta pakko oli vaihtaa toinen kannu tilalle.

Siinä on Kopsin kellokin joka pitää piilottaa kleptomaanipotilaalta. Toivottavasti muistan tyhjentää veden ensin pois.

Testivastaukset edellisen postauksen kommenttilaatikossa.

PSYKOLOGINEN TESTI




Arkiterapeutti Kopsin vastaanotolla/
psykologista testausta.

Mitä luulet? Mitä kannussa on?

Monday, February 06, 2006

PROVOSOINTIA

En pysty eläytymään mieheksi kun olen tähän elämään naiseksi syntynyt. Jos joutuisin näyttämöllä esittämään miestä sanaharkassa toisen miehen kanssa, voisin varmaan näytellä ilmein ja elein, mutta hyvän näyttelijänhän pitäisi eläytyä rooliin. Mistä etsisin eläytymiskyvyn siihen että vaistonvarainen reaktioni ja pyhä velvollisuuteni on kumauttaa toiselta taju kankaalle heti kun hän asiaankuuluvin haastavin ilmein heittää herjan "Sun äitis..."?

Siis jos tuo olisi käsikirjoituksessa. Oikeassa elämässähän on mahdollista jättää tyypin typeryys omaan arvoonsa, yritti hän sitten loukata äitiäni, isänmaatani tai uskontoani. Vai enkö vaan käsitä juttua kun en ole mies? Vai eikö noin tapahdu ja olen katsellut liikaa elokuvia?

Sunday, February 05, 2006

KOPS KEVÄTTÄ KOHTI



Kops kops kopotellaan talvisaappaissa, mutta kohta kipitellään kevyesti K-kengän kevyemmissä kengissä.

Naftaliinista nämä nilkkurit näkösälle. Niin!

Vautsi! Vihreä väri virkistää verrattomasti.

JAKSAMISESTA

Pääsin perjantaina kokeilemaan motivaattorin ja jaksamisterapeutin taitojani. Se onnistui niin että sain itselleni innostusenergiaa ja tulin kotiin virkistyneenä. Tavallisesti ihmiset palaavat töistä väsyneinä. Jaksamisterapia tehosi siis ainakin itseeni.

Muutaman tunnin istunto on selvästi parempi kuin 45 minuutin vastaanotto. Kävin yhden ihmisen kanssa läpi hänen työpaikkansa ongelmia. Työpaikalla on uusi esimies, joka ei ole perehtynyt asioihin, eikä vaikuta lainkaan varmaotteiselta ja päättäväiseltä. Se aiheuttaa epävarmuutta työntekijöissä. Huono työilmapiiri, negatiivinen lataus, muutama pinnari, monta sitruunanaamaa, kaikki valittavat ja syyttelevät, kukaan ei ehdota parannuksia positiivisella tavalla, muutama työtoveri on niin ärsyttävä että niitä ei haluttaisi edes nähdä. Töihinmeno on vastentahtoista. Missään hänen aikaisemmista työpaikoistaan ei ole koskaan ollut noin tulehtunutta ja raskasta ilmapiiriä.

Aika pitkään asiakkaani puhui työasioista selvästi ahdistuneena, kasvoilla kärsivä ilme. Hän teki torjuvia eleitä kertoillessaan työtovereista. Tein kysymyksiä, tarjosin pieniä kommentteja sinne tänne, rohkaisin puhumaan lisää. Söimme lounasta vällä, mutta jatkoimme puhumista. Hän kertoi myös edellisistä työpaikoistaan ja hauskoista muistoista. Lounaan jälkeen alkoi jo löytyä hyviä muistoja nykyisistäkin työtovereista. Ne huonot asiat piti vain ensin purkaa pois sydämeltä.

Siinä vaiheessa aloin tarjota hänelle käytännön keinoja vaikuttaa työpaikan oloihin. Annoin erilaisen näkökulman muutamaan asiaan, ja hän tarttui niihin innokkaasti. Minäkin innostuin lisää. Teimme toimintasuunnitelmia. Hänen asennoitumisensa muuttui toivottomasta ja torjuvasta valoisaksi kun hän tajusi voivansa itse asennoitua myönteisellä tavalla ja itse asiassa pystyvänsä saamaan aika tavalla muutosta aikaan. Siihen asti hän oli keskittänyt kaikki voimavaransa torjumiseen eikä siitä jäänyt ylimääräisiä voimia. Hän oli tuijottamut vain epäkohtia.

Voimavarat löytyvät meidän sisältämme, korvien välistä. Motivaattori antaa sysäyksen ulkopuolelta. Kun voimavarat vapautuvat, jokainen keksii itse keinoja joita voi kokeilla olojen parantamiseksi. Jos ne keinot loppuvat, minulla on lisää.

POSTAUKSIA

Ajatusvirta kirjoitteli lisää töissä jaksamisesta ja viihtymisestä. Käsittelin sitä aihetta pari lastua sitten. Paitsi että se on kadonnut (!)

Minulta hävisi eilen yksi postaus Rita Maestrasta. Se oli otsikolla Pakkosuomi. Sen jälkeen tein toisen postauksen, joka oli ensin blogissa jonkin aikaa, mutta katosi myöhemmin. Kirjoitin asiasta omaan kommenttiosastooni. Kommentti oli myöhemmin haihtunut. Laitoin vielä yhden kirjoituksen jossa viittasin Anttilan Antin viestintäkirjoitukseen. Tänä aamuna sekin oli poissa.

Viimeisin Kops postaukseni on kadonnut sekä blogista että Bloggerista... What's happening?

Friday, February 03, 2006

KONTROLLISTA

Voiko elämää hallita? Voiko ihminen hallita omaa elämäänsä? Jatkan juttua parin päivän takaisesta päreestäni, jonka kaikki lukijat käsittivät omalla tavallaan. Virisi keskustelua, johon lisään lastun.

Hallinta on vahva sana. Olisi toivottavaa että ihminen voisi VAIKUTTAA omaan elämäänsä mutta tiukka kontrolli ja hallinta tuntuu jotenkin hyvän elämän vastaiselta ajatuksena.
Sellaiselta missä ei ole sijaa rentoutumiselle ja elämän yllätyksistä nauttimiselle. Jos pistää kaiken energiansa hallitsemiseen, mahtaa olla väsynyt illalla.

Jotkut yrittävät selviytyä elämän vaikeuksista sellaisin konstein jotka eivät minun mielestäni voi antaa hyvää elämää, kuten alkoholi, itsensä kovettaminen, alistuminen kynnysmatoksi. En ainakaan ole tavannut yhtään onnellista alkoholistia, kovista tai itsensä alentajaa. Päinvastoin väärät pärjäilykeinot vievät aina vaan vaikeampaan suuntaan. En näe tuota elämän hallintana vaan elämän pakoiluna.

Nauhoitin TV:stä ohjelman jossa haastateltiin avioparia. Sain entistä lujemman uskon siihen että jokainen voi löytää hyvän elämän kun löytää oikean tien. Mies on vankilassa kahdesta taposta ja vaimo entinen huumeidenkäyttäjä ja diileri. Molemmilla on ollut hyvin vaikea lapsuus. He löysivät toisensa kirjeenvaihdossa, ja auttoivat toinen toistaan pääsemään selvyyteen elämästään. Jos ihmisellä on joku joka uskoo häneen, siitä saa voimia. Vastaavasti jos ympäristö syyllistää ja tuomitsee, ihminen lannistuu. Mistä muuten aina löytyykin se joku joka heittää "ensimmäisen kiven"?

Oman elämän hallinnassa tai omasta elämästä selviytymisessä on omat lainalaisuutensa, mutta kaikkein suurin motivaattori ja auttaja löytyy läheltä, omasta päästä ja sydämestä. Kannustusta ja tukea pääsee hakemaan Blogistanissa Kopsin luota. Joka ei usko niin sitä kepillä päähän. Kops!

Thursday, February 02, 2006

KULTAISET KOPSIT

Haluan onnitella ja kannustaa monia bloggareita ja jaella teille Kultaisia Kopseja arvostukseni osoitukseksi.

Nyt juuri kävin blogissa Viistolla pinnalla. Maailman vaativin ammatti on äidin ammatti. Jaksamista teille kaikille ja kunnioitukseni. Etenkin jos on erityislapsesta kyse tai vaikeatemperamenttisesta, tai jos perheessä on sairautta tai muuta rasitetta.

Turistissa kävin ja haluan kannustaa ja onnitella kaikkia jotka lopettivat tupakanpolton kuukausi sitten, kaikkia jotka pitivät tipattoman tammikuun, aloittivat laihduttamisen tai muuten terveemmän elämän. Kultainen Kops kolahtakoon kouraanne.

Onnea kaikille uusille ja vanhoille blogeille joiden kirjoittajat yrittävät parantaa elämäänsä jollain tavalla; lisätä itsetuntemustaan, luopua haitallisista rooleistaan, löytää paremman elämän, keksiä ratkaisuja ongelmiin. Olen lukenut aika monta sellaista joista käy ilmi että kirjoittaja on saavuttanut tavoitteitaan ja on matkalla parempaa tulevaisuutta kohti, kuten Unenvarjo, Kiltin tytön blogi, Katkeilevaa ajatusvirtaa, Etsimässä minuutta ja Mietintämyssy. Kultaiset Kopsit kopsahtavat kämppäänne, kuten moniin muihinkin joita luen. Niitä on niin monta että en voi luetella kaikkia.

Kultainen Kops myös niille jotka vastaavat saamiinsa kommentteihin, sekä kaikille niille joiden blogeja on mukava lukea, muun muassa sivulinkeistäni löytyvät. Muita lukemiani on kieltenopettajan blogini Rita Maestran sivulinkeissä. Luen kyllä aika paljon muitakin, joita en ole ehtinyt linkittää, kuten SusuPetal ja Kaikki on hetken tässä, ja Minh ja Kirjailijan häiriöklinikka jne jne. Joitakin hyviä olen hukannut, kuten Niksijuttu jossa oli piirroksia ja hauskoja lastenkasvatusniksejä pilke silmäkulmassa. Ehkä se vielä löytyy. Uusissa blogeissakin on lupaavia. Nopean lukemisen taito on tarpeen koska hyvää luettavaa löytyy lisää. Toiset kirjoittavat valtavat määrät tekstiä pienellä präntillä, jotkut postaavat lyhykäisiä lastuja. Pituus ei ratkaise laatua.

Kiitos osallistumisesta Kultaisten Kopsien jakotilaisuuteen.

VIESTINNÄSTÄ

Besozzo, Italia. Olin 18-vuotias, poikaystävä Michele 17. Aurinko paistoi, kävelimme pienen paikkakunnan kadulla ja juttelimme. Sanoin yhden näyteikkunan kohdalla: Sinulle sopisi silmälasit. Heppu alkoi raivota: Jos haluat jonkun lukeneemman tyypin, sen kun painut etsimään muualta. En minä ole mikään kouluja käynyt kaveri, eikä minusta saa mitään professoria...!!! Totesin että olin vain sanonut että hänelle sopisi silmälasit. Noin niinkuin ulkonäköön. Hän rauhoittui ja sanoi ai jaa.

Viesti ei yleensä mene perille, paitsi sattumalta. Lukee jossain vanhassa viestinnän oppikirjassani. Totean saman joka päivä. Kirjoittaessa ja puhuessa.

Viestinnän oppikirjoissa lukee myös tämä: Vastuu on viestin lähettäjällä.

Onko tosiaan?

Wednesday, February 01, 2006

EN MINÄ VOI ...

Oletteko koskaan kokeneet tätä?

Sanon kirpparilla että tavara on hiukan kallis. Vastaukseksi tulee "en minä voi sitä ilmaiseksi antaa". Naapurin lapset juoksevat kukkamaassani. Lasten äiti sanoo "en minä voi heidän jokaista askeltansa vahtia. Ihmettelen miten ystävälläni on paksu villatakki kesähelteellä. Ystävä vastaa "en minä voi alasti kulkea". Vihjaisen miehiä metsästävälle ystävälleni että hillitsisi intoaan kun pelottaa sulhaskandidaatit pois. Vastaus: "En minä voi koko persoonallisuuttani muuttaa".

ELÄMÄN HALLINTA

Blogissa Huvin vuoksi hullu virisi keskustelua siitä voiko elämää hallita. Se on hyvä kysymys. Meistä kukaan ei pysty hallitsemaan elämää ja kohtaloa yleensä. Se on korkeampien voimien hallussa, mutta omaa elämäänsä jokainen voi säädellä. Ei, en sanonut hallita. Sanoin säädellä.

Meille annetaan aina uusi päivä, ja joka ikisenä päivä meillä on mahdollisuus lukemattomiin valintoihin. Nillä ihmisillä jotka toistuvasti kiinnittävät huomionsa asioihin joita EI voi muuttaa on raskastakin raskaampi elämä. Niillä jotka ottavat asiakseen pelata annetuilla korteilla ja keskittyä asioihin joihin VOI vaikuttaa, on tuhat kertaa kevyempi askel.

Blogissa Menopaussi pohdiskellaan kysymystä “Ottaisinko fyysisen vai henkisen kivun jos saisin valita?” Millaista energian tuhlausta lähteä puntaroimaan vaihtoehtoja joita ihmiselle ei ole annettu. Jos käyttää jokapäiväisen energiansa johonkin tuottoisampaan ajatteluun elämä on hyvää ja antoisaa. Miksi lähtisin rasittamaan mieltäni kuvittelemalla itselleni vuoroin fyysistä, vuoroin henkistä kipua? Monet tekevät juuri noin. He kuormittavat ajatuksensa eivätkä sitten jaksa edes aamulla nousta sängystä.

Olen löytänyt hyvän elämän salaisuuden. Minulla riittää energia joka päiväksi. Jätän lopullisen kohtaloni maailmankaikkeuden huomaan. Elän iloisena ja myönteisenä tätä päivää, kiitollisena siitä että voin tehdä parhaaksi katsomiani valintoja joka päivä. Joskus se valinta on vain “pienempi kahdesta pahasta”, mutta olen siihen tyytyväinen. Tämän enempää en toivo. Minulla ei ole halua hallita elämää eikä muita ihmisiä.

Tagataan bloos, blogataan taas. Gops.