Kops

Sunday, January 15, 2006

VIHA

Blogissa Tris pohditaan vihaa eri ilmenemismuodoissaan ja herätetään keskustelua siitä miten koemme vihan itsessämme ja muissa. Keskustelu on mielenkiintoista ja kommentoijat tuovat esiin monta jännittävää puolta asiasta, mutta sama ongelma kuin niin monessa muussakin keskustelussa; kaikki keskusteluun osallistujat käsittävät vihan eri tavalla. Aihetta ei ole kunnolla rajattu. En sano että sitä välttämättä tarvitsisikaan rajata, mutta viestinnän ammattilaisena kaipaan itse jonkinlaista jäsentelyä omaan kirjoittamiseeni ja puheeseeni.

Toisen ihmisen tunteita ei näe sen enempää kuin hänen ajatuksiaankaan. Tunteita voi arvailla kehon kielen ja sanojen perusteella. Jos naapuri raivoaa ja huutaa naama punaisena, voimme olettaa että hän on vihainen. Voimme olettaa että hänessä on vihaa, mutta raivoaminen saattaa johtua myös esimerkiksi pelosta. Ihminen naamioi sen vihaksi koska huutaminen on helpompaa kuin pelkääminen, sanovat psykologit. Raivoamisen syy tai laukaisija saattaa olla muun muassa turhautuminen, loukkaantuminen, kyvyttömyys ongelmien ratkaisuun, lääkkeet...

Sivusta katsottuna asia on erilainen kuin jos suuttumus ja huutaminen kohdistuu minuun. Tunnen pari äkkipikaista ihmistä joiden normaali käyttäytymismalli on ensin haukkua minut pystyyn ja sitten rauhoittua ja todeta että käsittivät väärin. Haukutuksi tuleminen loukkaa, puolustautuminen on alentavaa ja vie voimani. Jos tyypit eivät vuosien tuttavuuden pohjalta ole valmiita ekaksi reaktiokseen kysymään itseltään, pitäisikö ensin tutkia ja sitten vasta hutkia, kun ennenkin on toistuvasti erehdytty, eikä minusta ole kertaakaan oikeaa syytä löydetty vaan väärinkäsitys on ollut heidän päässään, tervemenoa "ystävyydelle". En ole enää kummankaan meileihin vastannut aikoihin. Toisella heistä on vielä tapana pitää saarna päälle siitä miten "minähän olen sanonut että huutoani ei kannata ottaa vakavasti, se on vain minun tyylini". Just joo - ensin heitetään syytöksiä ja henkilökohtaisia loukkauksia ja mitä vaan sylki suuhun tuo, ja sitten ne pitäisi vain pyyhkiä kaikki muistista. Ei käy! Meitä on siinä tilanteessa kaksi ihmistä ja minä teen omat päätökseni. Eli hyvästi.

Ihmisellä on syntyessään valmiina temperamentti. Minä olen syntynyt rauhalliseksi, mitä pidän lahjana. Haluan uskoa että jos olisin syntynyt äkkipikaiseksi, yrittäisin kaikin voimin opetella vihan hallintaa. En tiedä millaista on PMS raivo jota naiset ympäri maapalloa kokevat sankoin joukoin miesten kauhuksi, mutta mikään ei saa minua uskomaan että aikuinen ei halutessaan pysty säätelemään käytöstään ja sanomisiaan. Mikään eikä kukaan saa minua uskomaan että aikuisella naisella on lupa antaa mennä ja sitten vaan selittää että "en voi sille mitään". Sama juttu perheväkivallassa. En kertakaikkiaan kuuntele selitystä "en voinut sille mitään".

Yhden tyyppinen suuttumus tulisi kuulua jokaisen ihmisen elämään. Meidän pitäisi suuttua vääryyksistä ja sen suuttumuksen ajamina puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

6 Comments:

  • Minä voin kyllä sanoa ihan vilpittömästi, että kun saan raivokohtauksen, en tiedä mitä teen. Olen kärsinyt niistä lapsesta asti. Alan nähdä punaista ja sitten en pysty enää kontrolloimaan itseäni ollenkaan. Se ei ole PMS:ää(vaikka kerran kuukaudessa vedänkin kilarit), enkä syytä siitä mitään muuta tai ketään muuta, kuin itseäni. Tantrumit ovat hirveän vaikeita käsitellä ja häpeän niitä kovasti. Mielialalääkkeet eivät auta, vaan kun alan hermostua, on pakko ottaa Diapamia.
    Minä en hyväksy sitä, että vihaisena ihminen saisi sylkeäö mitä tahansa loukkauksia ja sanoa sitten: "en minä tarkoittanut. Ne sanat vaan tuli suusta". Minä kun raivostus, en löydä edes sanoja, haukkumasanoja korkeintaan, mutta en saa aikaiseksi edes kunnollista loukkausta, pelkää huutoa ja kiroilua(mistä toiset tietty loukkaantuvat).
    Töitä on tehty, usko pois, mutta silti niitä raivareita vieläkin ilmenee. Enkä todellakaan pidä sitä "minun tyylinäni" tai muutenkaan puolustele, mutta sen tiedän, etteivät ne johdu itsehillinnästä. Se on kuin kemiallinen reaktio. vaikea selittää.
    -minh-

    By Anonymous minh, at 1:07 PM  

  • Tietysti voi olla hillitsemätöntä raivoa kuten nurkkaan ahdistettu peto, tai minimal brain damage lapsen raivokohtaukset. Jos ei ole itse kokenut vastaavaa on helppo sanoa sivusta että onpa huonosti kasvatettu lapsi. Tai aineiden vallassa olevan raivo, jota "kunnolliset" ihmiset paheksuvat.

    Ajattelin kuitenkin lähinnä sitä miten niin sanotut normaalit ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan lapsiinsa tai aviopuolisoon tai kavereihin, ja vielä pitävät sitä jotenkin oikeutenaan, mitenkään pyytelemättä anteeksi.

    Sitten on vielä luonnevikaiset ja narsistit jotka suuttuvat ihan vaan siitä kun muut ihmiset eivät näe heidän ylivertaisuuttaan eivätkä ymmärrä alistua heidän valtaansa. Uhri uskookin olevansa itse syyllinen kun toisen "täytyy" suuttua.

    Hurja muuten miten monitahoinen asia viha ja raivoaminen on ilmiönä. Rita Maestrakin kirjoitteli siitä eri kannalta kuin Kops.

    By Blogger Kops, at 2:20 PM  

  • Ei ole oikeutettua raivota kenellekkään, mutta PMS on todellinen minulle. Kun on PMS niin joku raivo tulee, en kestä edes mieheni kosketusta. Yleensä koetan hillitä itseni, ehkä sanon miehelle, että mulla on nyt PMS, että anteeksi jos olen vähän lyhytjännitteisempi. Meillä ainakin toimii tuo ja miestä helpottaa suuresti jos hän tietää mistä on kysymys.
    Tämä ei tarkoita, että saisi PMS:n varjolla raivota ja mellastaa mielin määrin, mutta haluan kumminkin tiedostaa, että se on todellinen asia eikä keksitty tekosyy käyttäytyä huonosti.
    Yleensä ihmiset kai purkavat pahaa oloa läheisiinsä. Se ei ole missään mielessä oikein, mutta taitaa olla aika inhimillistä koska läheiset ovat ne jotka eivät hylkää ja joiden on tavallaan kestettävä se toisin kuin vieraiden joilla ei ole tunnesidettä joten ei mitään syytä sitä raivoamista kestää.
    Mutta tiedättekö sellaisia ihmisiä jotka voivat raivota ventovieraille ihmisille jostain mitättömistä asioista, mutta jotka ovat omalle perheelleen ihania. Tai sellaisia "muiden kakarat, meidän lapset" -tyyppejä, jotka purkavat vihansa muiden lapsiin ei omiinsa. Itseasiassa minä olin tälläisen ihmisen uhri lapsena. Outoa.

    By Anonymous emmi, at 1:12 AM  

  • Mielenkiintoisia juttuja. Olen suuressa määrin samaa mieltä tuossa että jos ihminen tietää että häntä ei syytetä, vaan PMS siinä puhuu, olo helpottuu valtavasti. Varsinkin lapsilla on tapana luulla että heille ollaan vihaisia.

    Ylipäätään se että ryöpyttää vihansa kenenkään niskaan on väärin. En tiedä onko sellaisella ihmisellä myötäelämisen kykyä lainkaan. Tai sellaisella joka puhuu syyttelemällä ja haukkumalla. Niillä ihmisillä on uhreja ja oma lapsi on "helppo" ottaa kohteeksi, tai kuka tahansa puolustuskyvytön.

    Jos on hyvä itsetunto pääsee pelastautumaan moiselta kanssaihmiseltä. Olen havainnut että minun kohtaamani terroristit ovat niitä joilla on tosi huono itsetunto. Joissakin huono itsetunto ilmenee alistumisena, joissakin alistamisena. Jos on terve itsetunto, hyväksyy itsensä ja muut.

    By Blogger Kops, at 5:38 AM  

  • Viitsisitkö laittaa linkin oikeaoppisesti niin keskustelusta kiinnostuneet löytäisi sen? :)

    By Blogger Tristan, at 6:43 AM  

  • Omat raivontunteeni ovat paremmin hallinnassa nykyään, kun tiedän suunnilleen, mistä ne johtuvat. Nykyisessä elämässä on joitakin asioita, jotka saavat minut näkemään punaista, koska assosioituvat menneisyyden tapahtumiin. Olen myös oppinut painottamaan ihmisille, että suuttumukseni syy ei ole heissä. Olen sitä mieltä, että se taito on välttämätön nykyistä elämäntilannettani ajatellen. Kumppanini on välillä helisemässä kanssani, vaikka tietääkin, että kilahdan todennäköisesti hänestä riippumattomasta syystä.
    Raivostuessani en ala huutaa ja raivota, vaan muutun räjähdysherkäksi, saatan loukata pahasti toteamalla jonkin loukkaavana asian kuin ehdottomana totuutena. Yleensä poistun ihmisten joukosta suuttuessani, koska vaikutan olevan lahjakas psykologisessa sodankäynnissä ja toisen loukkaamisessa verisesti. Todennäköisesti sanoisin jotain, jota en saisi anteeksi.

    By Blogger elvenroot, at 8:00 PM  

Post a Comment

<< Home