Kops

Sunday, January 29, 2006

VÄHEMMISTÖISTÄ

Aivan upeita kirjoituksia, mietteitä ja kokemuksia siitä miten vaikeaa normista poikkeavien ihmisten on elää yhteiskunnassamme, gayt, vammaiset, ylipainoiset, tummaihoiset ja niin edelleen. Viistolla pinnalla blogista löytyy Kauran linkittämiä osoitteita, joista voi käydä lukemassa lisää, ja minun kommenttiosastostani saa - kuten tavallista - lukea antoisia ajatuksia.

Kun on näin paljon luovaa ajattelutoimintaa blogimaailmassa, me voisimme pistää aivosolut toimimaan ja ideoida tapoja millä "erilaiset" ihmiset voisivat auttaa "normaaleja" suhtautumaan heihin normaalisti. Ellei ole kokemusta vaikkapa vammaisista, eihän sitä tiedä miten pitäisi käyttäytyä, ennen kuin on asiaa ajatellut ja siihen totutellut. Ollaan aika valmiita leimaamaan ihmiset suvaitsemattomiksi, mutta tosiasiassa voikin olla niin päin että sitä erilaista ihmistä on kohdeltu epäkunnioittavasti niin monta kertaa että hän uskoo kaikista uusista ihmisistä pahaa. Hän on valmiiksi puolustuskannalla ja näkee suvaitsemattomuutta vaikka sitä ei esiintyisikään. Olen kokenut sen että tapaan ihmisen joka alkaa jo valmiiksi puolustella: "Tietysti olet sitä mieltä että..." Enkä minä tietenkään ole. Tunnen loukkaantuvani kun minut luokitellaan suvaitsemattomaksi.

Tuo miten kukin suhtautuu erilaisiin ihmisiin ei muuten ole ikäkysymys. Kaikenikäisissä on suvaitsemattomia ja suvaitsevaisia.

Postaan Rita Maestran sunnuntaisin englanniksi. Ujutin siihenkin kirjoitukseen tätä samaa asiaa, esimerkkinä maailmankuulun tenorin Andrea Bocellin näkövamma. Kuuluisat ihmiset saavat valistusta eteenpäin laajoille joukoille ihan eri tavalla kuin tavalliset kansalaiset. Täällä meidän blogimaailmassamme luetuimmilla bloggareilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin vähemmän luetuilla. Jos haluavat vaikuttaa.

3 Comments:

  • Löysin aamulla aivan upean uuden blogin, jossa käsitellään tätä samaa asiaa. Sen nimi on etsimässä minuutta. http://etsimassa.blogspot.com/

    By Blogger Ajatusvirta, at 10:13 AM  

  • Aihe on tietysti tärkeä. Suvaitsevaisuudellakin on rajansa. Joskus joku närkästyi vastauksestani, kun oli kysynyt hakisinko pyörätuolissa olevaa tyttöä tanssiin. En hakisi, ellen tuntisi ja ellen tietäisi kivaksi tyypiksi. Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset ovat enemmänkin mukasuvaitsevaisia, mutta taustalla on sääliä tai jotain muuta tunnetta.

    Olin ennen hiton suvaitsevainen homojen suhteen. Mielestäni he eivät olleet sen kummempia kuin itsekään olin. Kerran eräs homoystäväni ilmoitti rakastuneensa erääseen mieheen. Minut yllätti se järkytys, minkä koin. Eihän miehet voi rakastaa toisiaan! Nehän vaan... no... luulin, etä se on enemmänkin joku seksijuttu.

    Tuon jälkeen olen pitänyt mielessä, etten ehkä olekaan niin suvaitsevainen kuin itsestäni luulen. Nykyään sanon homoille suoraan, jos alkaa tuntua siltä, etten pysty uppoutumaan heidän rakkaustarinoihinsa täydellä mielenkiinnolla. Eivätkä nuo nyt näytä pahoittaneen mieltään.

    By Blogger Tony, at 10:16 AM  

  • Voi minua onnetonta!!! Olen tykästynyt samaan blogiin mutta suositellut sitä vahingossa nimellä Minuutta etsimässä pari postausta takaperin. Äsken juuri kävelylenkillä rupesin ajattelemaan että oliko se sittenkin toisinpäin. Minun on ryhdyttävä linkittämään ihan kunnolla.

    Lenkillä ajattelin myös että koskahan Tony tulee takaisin. Oh joy and rapture! Welcome back. Olen kaivannut suoria reiluja kirjoituksiasi. Hahmoa kaipailin myös. Hänen pitäisi tupsahtaa huomenna maisemiin.

    By Blogger Kops, at 12:05 PM  

Post a Comment

<< Home