Kops

Saturday, January 28, 2006

MILLAISTA SEURAA OLEN?

Kaikkien joita lastenkasvatusaihe kiinnostaa kannattaa lukea pitkä postaus blogista Minuutta etsimässä. Kirjoittaja antaa paljon havainnollisia esimerkkejä siitä miten on joutunut ponnistelemaan vaikeitten aikojen läpi, mutta toteaa että aina on helppoja ja vaikeita kausia. Hän puhuu siitä miten perheet ovat erilaisia, kuten ihmisetkin ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Moni on totisesti huomannut omista lapsistaan että eihän toisen kanssa käy samat konstit kuin ensimmäisen.

Onko elämä helppoa vai raskasta riippuu pitkälle omasta ajattelutavasta. Voimme itse - usein huomaamattamme - innostaa ja kannustaa itseämme ongelmanratkaisuun ja suorituksiin tai pitää yllä pelkoa ja huolta joka tuo tappiomielialaa ja lannistumisen tuntemuksia jokaiseen päivään. Kun itsensä oikein psyykkaa siihen että kaikki on vaikeaa niin kyllä se sitten sitä onkin. Vanhempien pelko, huoli ja kireys siirtyy lapsiin ja tekee heidät turvattomiksi.

Meidän pitäisi silloin tällöin katsoa itseämme sivusta. Millaista seuraa me olemme muille? Rohkaisemmeko, kannustammeko, onko meissä elämäniloa ja huumoria, viihtyvätkö muut seurassamme? Jos olemme pikkulasten äitejä tai isiä, heidänhän on oltava meidän kanssamme. Ei heille järjesty parempaa seuraa jostain muualta. Lapsi on täysin riippuvainen aikuisista. Ei ole yhdentekevää millainen aikuinen häntä hoitaa.

Laajemmin ajatellen jokaisen tulisi kysyä itseltään: Millaista seuraa minä olen? Millaista seuraa olen työtovereilleni, omalle perheelleni, ystävilleni?

Millainen olen bloggarina?

4 Comments:

  • On niin paljon "helpompi" osoittaa toisten virheitä ja heikkouksia ja huonouksia, kuin omiansa. Siinä on jokaiselle sarkaa.
    Haluaisin olla bloggarina sellainen, joka ei pidä itseään muita parempana ja tärkeämpänä, kilpaile toisten kanssa, vaan toivoisin olevani helpostilähestyttävä ja muut huomioiva. Usein sitä tulee kyllä blogattua melkoisesti oman napansa ympärillä ja oletettua,että se jaksaisi kiinnostaa muita. Mikä on virhe. Välillä pitäisi olla avoimempi keskustelemaan, eikä julistaa vain omassa blogissaan omia asioitaan, kuten minä välillä sorrun tekemään.
    Tätä oliskin hyvä miettiä välillä. Ei tilaajalukujen takia, vaan siksi, että jokainen haluaa varmasti olla jollain tavalla pidetty, vaikka väittäisi muuta. Se on kai aika sisäsyntyistä ihmiselle, että haluaa olla pidetty. Näkeehän sen lapsistakin: lapset ojentavat käsivartensa ja kurottavat syliin, ovat valmiita hymyllä ja eleillä tulemaan lähelle ja pyytävät vilpittömästi rakkautta ja hellyyttä.
    Me aikuiset pyydämme sitä usein epätoivolla, raivolla ja kiukulla, itsetuhoisilla tempuilla ja marttyyriudella.
    -minh-

    By Anonymous minh, at 2:48 PM  

  • Hah, kävin juuri sinun blogiasi lukemassa. Minusta sinä olet hyvinkin vastavuoroinen etkä omanapainen bloggari. Käyt paljon kommentoimassa ja sinulla käy paljon kommentoijia. Sitä paitsi blogi eli verkkopäiväkirja saa tietysti olla vain itselle kirjoitettu. Kyllä itse on tärkeä ja itsetutkiskelu opettaa paljon.

    Mutta kukin tyylillään.

    By Blogger Kops, at 4:39 PM  

  • Olen otettu..

    Olen muuten paljon miettinyt tuota suhtautumista elämään ja omaa asennettani. Haluaisin olla optimisti ja nähdä asioissa aina hyvä puolen. Löytää päivästä aina jotakin hyvää, jokaisesta ihmisestä kunnioitettavan asian.

    Haluaisin antaa jotain toisille ihmisille, en vain olla itsekäs. Ehkä se on jotain tavoiteltavaa, eikö?

    Onneksi lapsen sydän on avara, hän rakastaa vanhempiaan olivatpa he hyviä tai huonoja, olipa heillä hyvä tai huono päivä. Onneksi jokainen äiti ja isä on hyvä äiti ja isä, kunhan he vain välittävät lapsistaan, yrittävät parhaimpansa. Ei meidän täydellisiä tarvitse olla, tottakai saamme tiuskia, jättää kotimme siivoamatta, olla väsyneitä. Sellainenhan ihminen on, kunhan olemme vastapainoisesti niitä äitejä ja isiä, jotka juttelevat lastensa kanssa, peittelevät ja turvaavat heidän elämänsä.

    By Blogger ulkopuolinen, at 12:45 AM  

  • Sellainen entisajan ahdasmielinen kasvatus jossa äiti ja isä olivat muka aina oikeassa oli vihonviimeistä. Isän ja äidin pitää osoittaa olevansa ihmisiä ja selittää että kaikki tekevät virheitä ja ovat epätäydellisiä. Puhut kyllä ihan asiaa!

    By Blogger Kops, at 4:17 PM  

Post a Comment

<< Home