Kops

Saturday, January 07, 2006

LAPSEN ITSETUNNOSTA

Ihmisyyteen liittyvät asiat ovat monitahoisia. Esimerkiksi itsetuntoa voidaan punnita edestakaisin ja tarkkailla sen seitsemästä kuvakulmasta. Samalla kun todetaan että ihmisen itsetunto on välillä kovallakin koetuksella elämän kolhuissa ja melankolis-luterilaisen kasvatuksen ikeessä, voidaan esittää että ilman hillitsevää kasvatusta lapselle luontainen vahva itsetunto saattaisi hänet vaikeuksiin.

Joka on vähänkin hoitanut lapsia tietää millaiset suuruuskuvitelmat pikkupojan puheista ja eleistä välittyvät kotipihan leikeissä. Hän pystyy nostamaan “ainakin tämän talon kokoisen”kiven. Hän on voittamaton. Aikuisen on pieni pakko palauttaa lapsen suhteellisuudentajua jotta tämä ei hyppää pää edellä joka vaaratilanteeseen. Lapsi ei tiedä maailman vaaroista. Aikuisen on suojeltava häntä.

Kasvatuksessa on kaksi kammottavaa ääripäätä joita kannattaa välttää. Toinen on kaiken salliva vapaa kasvatus, joka jättää lapsen turvattomaksi. Toinen on pusertava, musertava, alistava, “luulot pois”, “sinä et ole mitään” kasvatus. Noitten keskiarvoon kun tähtää, alkaa olla oikeilla jäljillä. Toinen hyvä periaate kasvatuksessa on se että muistaa kaksisuuntaisuuden: Lapsi kasvaa itsekin. Ei häntä tarvitsse koko ajan kasvattaa. Vanhemmuus ei saa muodostua kielto-käsky-saarna-luento tyyppiseksi kokemukseksi josta puuttuu ilo. Lapsuutta ei saa takaisin, ei liioin vanhemmutta, sitten kun lapsi on tullut aikuiseksi.

5 Comments:

  • This comment has been removed by a blog administrator.

    By Blogger Leonoora, at 12:00 AM  

  • Kirjoitat tärkeistä asioista.
    Tekee pahaa kun kuulee varsinkin äitien jäkyttävän, ja vänkyttävän vihamielisinä vain käsky ja kieltolauseita lapsilleen. Yleensä se ajanmittaan toimii päinvastoin kun on tarkoitus.
    Ja totta tuo ettei lapsia pidä hampaat irvessä "kasvattaa". Riippuen tietysti iästä, lapset myös jäljittelevät, oppivat koko ajan muilta ihmisiltä ja erilaisista esimerkeistä. Luottamus on hyvin tärkeä asia lastenkasvatuksessakin.

    By Blogger Leonoora, at 12:01 AM  

  • Hei Leonoora

    Luottamuksesta voisi kirjoittaa erikseen. Se on huomionarvoinen puoli ihmiseksi kasvamista. Tosiaan tekee pahaa kun joutuu sivusta seuraamaan lasten "kasvatusta" julkisilla paikoilla.

    By Blogger Kops, at 7:30 AM  

  • Tosi hyvä kirjoitus! Meillä koitetaan "kasvattaa" lapsia juuri kuvailemallasi "keskitiellä".

    Mun kolmevuotiaalla on ainakin itsetunto kohdallaan: "Äiti on taiteilija, isi on nörtti, pikkusisko on prinsessa ja minä oon sivistynyt!"

    Mun mielestä lapsella pitää olla luonnollinen paikka perheessä. Ei keskipisteenä, mutta keskipisteessä.

    By Blogger Ninni, at 8:43 AM  

  • Kiitos taas inspiroivasta jutusta! Luettuani tämän tulin joidenkin assosiaatioketjujen kautta kirjoittaneeksi sukupuolista omaan blogiini :-)

    Se varsinainen vapaa kasvatus (summerhilliläinen) on ilmeisesti ihan OK suuntaus hyvin toteutettuna. Tunnen summerhilliläisen kasvatuksen saaneita ikätovereita, jotka ovat erittäin hyviä tyyppejä, tasapainoisia, elämästä nauttivia, vastuuntuntoisia, ihmisiä parhaasta päästä. Itse en kasvattajana noudata mitään koulukuntaa, mutta olen utelias moneen suuntaan ja hyödynnän surutta eri suuntauksien ajatuksia.

    Usein näkee vapaa kasvatus -sanaparia käytettävän synonyyminä hällä väliä -asenteelle. Jos lasta ei ohjata ja opeteta toimimaan maailmassa eikä hänen turvallisuudestaan ja terveydestään huolehdita riittävästi, on kyseessä välinpitämätön tai summittainen, vastuuntunnoton epäkasvatus. Silloin lapsi jätetään pitkälti oman onnensa nojaan. Sellaisen taustalla on usein erilaisia päihde- ja mielenterveysongelmia tai vanhempien työnarkomaniaa ja uupumusta.

    Itse olen kasvatuksesta ajatellut jo pitkään, että kaikki ääripäät ovat riskaabeleita. Vain väkivallattomuudessa voi huoleti mennä äärimmäisessä nollassa. Minunkin mielestäni parhaat ratkaisut löytyvät luovimalla erilaisten ääripäiden välimaastossa lapsen tarpeita kuunnellen.

    Kasvatus on muuten silläkin tavoin kaksisuuntaista, että vanhemmalla on tuhannen taalan paikka kasvaa itsekin! Itse olen ainakin tuumannut, että aikuisikäni raaoimmat, hellimmät, rakkaimmat ja tehokkaimmat kasvattajat ovat nuo kaksi natiaista, jotka meillä temmeltävät :-)

    By Blogger Kaura, at 10:58 AM  

Post a Comment

<< Home