Kops

Wednesday, January 25, 2006

KÄYTÖSTAVOISTA

Pääsin eilen hienoille kutsuille, minkä johdosta tulin miettineeksi käytöstapoja. Minkälaiset valmiudet ihmisellä yleensä on tavata uusia ihmisiä cocktailkutsuilla kansainvälisessä seurassa, tai ihan vaan lasten koulun vanhempainillassa, pubissa, häissä, hautajaisissa...?

Kenen pitäisi kouluttaa meidät seurustelemaan muiden ihmisten kanssa ja missä iässä kouluttamisen tulisi alkaa? Tästä aukeaa taas uusi ikkuna monipuoliseen keskusteluun kasvatuksesta jota olen käynyt blogituttujen kanssa Kopsissa ja kieltenopen blogissani Rita Maestrassa.

Miten käyttäytyä ihmisten ilmoilla? Olen yhtenä ohjenuoranani käyttänyt ystävällisyyttä ja eilisillä kutsuilla pääsin tervehtimään ja jutun alkuun hymyilemällä ja ottamalla katsekontaktin ennen puhetta. Minulla oli aivan kertakaikkisen sympaattinen ilta. Tapasin ghanalaisen naisen, pari liverpoolilaista miestä, muita brittejä, suomalaisia. Osa oli entuudestaan tuttuja, osa uusia. Ne uudet eivät ole enää uusia sitten kun tapaan heidän seuraavan kerran.

4 Comments:

  • Tämä liittyy tietysti lastenkasvatukseen taas...
    Olen huomannut, että monet vanhemmat lopettavat kyläilyn ja ulkonasyömisen kun lapset ovat leikki-ikäisiä. Selitys kuuluu: "se on niin hirveätä tappelua ja melskausta, ettei kellään ole kivaa". Minä olen toista mieltä. Lapset voi ihan hyvin ottaa mukaan eri paikkoihin ja he oppivat nopeasti käytöstapoja ja miten olla vieraiden ihmisten kanssa, jos tapahtumista tekee lapsille kiinnostavia ja mukavia.

    Vanhempani veivät minua ja pikkusiskoa kun olin 5 ja siskoni 3, ulos syömään sunnuntaisin. Joskus oli tuttavaperheitä mukana, joskus käytiin syömässä joidenkin luona. Halusimme siskon kanssa kovasti oppia oikeat ruokailutavat, miten ravintolassa ollaan ja kaikkea, mitä siihen liittyy.

    Ne ovat hyviä muistoja. Seurustelu ja ihmisten kanssa oleminen, varsinkin vieraiden ihmisten, on joillekin tuskaa. Minulle esimerkiksi, koska olen niin hemmetin ujo. Mutta joka paikassa pärjää minusta hymyilemällä ja olemalla ystävällinen. Aina ihmiset eivät tiedä, mikä on sopiva etäisyys vieraisiin ihmisiin, joiden kanssa on tarkoitus seurustella jollain kutsuilla, avajaisissa, julkkareissa tms. Jotkut ryhmittyvät kavereidensa kanssa ja pitävät tuntemattomat loitolla. Eräs ystäväni, joka pyörii paljon taidemaailmassa, on vaikea tapaus. Hän on miellyttävä ja ystävällinen ihminen, mutta hän juo aina juuri sen verran liikaa, että ei tunnista sopivaa etäisyyttä ihmisiin. Hän naulitsee jonkun seinää vasten ja alkaa puhua itsestään. Jotkut miehet ovat hurmaantuneet häneen tämän takia, jotkut joutuvat pakokauhun valtaan ja useimmat vain seisovat ilmeettöminä, kun monologia on jatkunut triplasti yli lakisääteisen ajan ja loppua ei näy. Ystävälleni on turha selittää, että ihmiset kiusaantuvat, eivät halua kuulla niitä henkilökohtaisia ongelmia ja haluavat vuorovaikutusta. Ystäväni vetoaa siihen, että hän on niin pidetty ja ihmiset tulevat hänen luokseen ja hän on niin puhelias("on niin paljon asiaa"), että hän on vain erikoinen persoona, ei sen kummempaa. Tämä erikoinen persoona on valitettavasti juuri sellainen, joka aiheuttaa minulle pakokauhureaktion.
    Itse olen huomannut, että aluksi seisoksin yksinäni ja kävelen katselemasa ihmisiä ja sitten ajaudun jonkun kanssa juttusille, ihan kevyesti ja alan rentoutua, jos jutustelu on sopivan pinnallista. Tämä kuullostaa ehkä toisista kauhealta, mutta minusta täytyy osata olla sopivan pinnallinen tuollaisissa tilaisuuksissa, että niissä on kaikilla mukava olla. ystäväni, Erikoinen Persoona ilmoittaa, ettei "jaksa käydä lässyttämässä pinnallista paskaa, vaan keskustelun pitää olla syvällistä". Valitettavasti hän ei tajua, että syvällinen ja henkilökohtainen tilitys ovat kaksi eri asiaa.
    -minh-

    By Anonymous minh, at 2:28 PM  

  • Kirjoitit taas kerran briljantin puheenvuoron. Kaikki sanomasi olisi kivaa keskustelunaihetta joillekin kutsuillekin. Dialogi on aina parempi kuin monologi, on minun kantani. Jokaisen tulisi pitää huolta siitä että kuuntelee toista ja tarjoaa puheenvuoroa, mutta hoitaa myös oman osuutensa, eikä seiso tuppisuuna.

    By Blogger Kops, at 3:39 PM  

  • Hymyllä olen päässyt toisinaan pitkälle, ja toisinaan tie on tyssännyt siihen. Onkohan hymyssäni jotain vikaa.

    By Anonymous KB, at 5:52 PM  

  • Hymyjä on muuten tosi monenlaisia, nyt kun mainitset. Samaten ihmisten reaktioita hymyyn. Kutsuille mennään seurustelemaan ihmisten kanssa, joten siellä hymy on paikallaan, mutta esim. julkisilla paikoilla voi herättää epäilystä jos menee hymyilemään vieraille ihmisille.

    Terveisin Kops

    By Anonymous Kops, at 10:39 AM  

Post a Comment

<< Home