Kops

Friday, January 06, 2006

KURSAILUA

Olin päivälliskutsuilla hyvän ystäväni talousihme Ärräpään kotona. Ne ovat tavallisesti nyyttärit, mutta nyt meille tarjottiin isäntäväen kokonaan loihtima ateria. Emäntä ilmoitti vilkkaan keskustelun lomaan että voisimme alkaa aterioinnin. Seurasi parin sekunnin epäröinti ennen kuin kukaan reagoi kehoitukseen. Minulle nousi hiki otsalle kun välähdyksenomaisesti muistin esi-isiemme kursailurituaalit. Sukulaisten 50- tai 60-vuotispäivät parikymmentä vuotta takaperin kun kukaan ei toisellakaan kutsulla käynyt tarjoilujen kimppuun. Kerrankin kutsujen emäntä antoi kolmannen kehoituksen suuttumuksesta ja loukkaantumisesta punoittaen. Olin silloin niin nuori että en voinut tehdä mitään. Suku olisi järkyttyen paheksunut minut maanrakoon.

Siinäkö taas se lestadiolainen ja vanhakirkollinen perinne nosti päätään? Arvokkaammat menevät ensin pöytään ja maan matoset heidän jälkeensä. Lapset syövät lattialle tippuneet murut ja ovat hiljaa. Voi hitto että suututtaa! Pakkopullakin oli ensin syötävä jotta ei vaikuttanut ahneelta kun kävi maukkaampien herkkujen kimppuun.

Tuota ajatellessani haluan hyppiä tasajalkaa ja kirota, mutta sehän osoittaisi yhtä huonoja käytöstapoja kuin nuo pirun kursailut. Kai meitä aina jokin pidättelee tässä yhteiskunnassa vapaasti käyttäytymästä. Haluan kaikin voimin uskoa että aina valintatilanteessa käyttäydyn niin että se ei loukkaa ketään eikä jätä itselleni omantunnontuskia. Isäntäväkeä loukkaava kursailu ei onneksi kuulu tapoihin minun ja ystävieni kutsuilla, missä aikuiset ja lapset ovat yhtä arvokkaita.

Tervetuloa juomaan malja kanssani, kaikki blogistanilaiset, ikään, uskontoon ja ihonväriin katsomatta! Olette kunniavieraita vaatimattomassa blogissani. En ole juuri siivonnut, ja täällä on kauhean näköistä, minulla on vain tällaiset vanhat verhot juuri ikkunoissa ja tällainen vanha riepu tämä leninkikin on, eihän sitä nyt meikäläinen mitään, voi hyvänen aika, mitä te olette menneet lahjoihin törsäämään, siis meikäläiselle, eihän meikäläinen ole mitään...

Ohhoh, mistäs nyt tuollainen nauha lähti yhtäkkiä pyörimään? Eihän luterilainen kasvatusperintö minuun vaikuta.

13 Comments:

  • Voi miten hauska aihe - ja varmasti tuttuakin tutumpi meille kaikille. Itse kirjoitin tänä aamuna ruoka- ja herkkublogeista, joten läheltä liippaa sekin. Käy toki katsomassa, ei tarvitse kursailla eikä koputtaa minunkaan ovelleni. Ota ihan vapaasti vain kolmaskin pala suklaakakkua, ei meillä lasketa! Eikä tarvitse ottaa kenkiä pois jalasta, eihän koirakaan ota sisälle tullessaan ja lattia on sen jäljiltä ihan kurainen kun ei ole viikkoon siivottu. Joten ole kuin kotonasi, älä kiinnitä mitään huomiota kissojen repimiin tapetteihin! Hyvää viikonloppua!!!

    By Anonymous Kuusenkerkkä, at 10:41 AM  

  • Hyvä aihe. Kursailu muuten silti liittyy juuri siihen, että perinteinen, jäykkä arvojärjestys on ollut yhteiskunnasta romuttumassa. Aikaisemmin oli ollut kaikille päivänselvää kuka on arvokkain ja kenellä on oikeus ottaa ensimmäiseksi ja kuka saa tyytyä muruihin. Arvojärjestyksen hämärtyessä alettiin kursailla, toisin sanoen ei enää ollutkaan niin selvää kuka on arvokkain. Edelleenkin kursailua ilmenee, joskin on laimenemaan päin. Täytyy toivoa, että väheneminen ilmaisisi yhteiskunnan tasa-arvoistumista. Olen kuitenkin aika skeptinen sen suhteen.

    By Anonymous Kirsti, at 10:46 AM  

  • Ainoa elävä muistikuva mummistani on jäätävä tokaisu jostain hajuvedentuoksuisista korkeuksista: "Aikuiset ensin." Itse toivon, että minusta jää jotain hehkeämpää lapsituttujeni mieleen.

    By Blogger Kaura, at 10:54 AM  

  • Kerkkis, hauska kommentti, etenkin tuo koira-osuus, hihihii.

    Kirsti, vau, hyvä tietää. En olisi arvannut, mutta pitäishän se tietää että kehitys kehittyy kaiken aikaa, samoin kuin arvot sun muu elämään liittyvä. Minä en ole skeptinen, opettaja kun olen ja pääsen vaikuttamaan asioihin työssä ja muussa elämässä, jopa blogeissa, heh heh.

    Kaura, isoäitisi pystyy kasvattamaan sinua tuolla muistollaan. Karkeasti sanoen kasvattajina toimimme samoin tai toisin kuin meidän kasvattajamme. Tuntuu mukavalta kuulla että aiot sulostuttaa että jäädyttää lastesi kehitystä. Olen vieraillut sellaisissakin perheissä joissa pidetään periaatetta "lapset ensin" kunniassa ja ilmapiiri on ihana.

    By Blogger Kops, at 11:14 AM  

  • Eikö se ole yksinkertaisesti, että vanhin vieraana oleva nainen aloittaa (ellei paikalla ole pappia tai huomattavasti muita iäkkäämpää miestä)?

    Hänelle voi sanoa suoraan, että menepä nyt ottamaan että me muutkin saamme.

    On toiminut ilman mitään kummempia draamoja. Siinä ikäänkuin samalla hoputetaan ja tunnustetaan arvojärjestys. Aikaa ei juurikaan kulu kursailuun.

    By Blogger tommi, at 12:08 PM  

  • Noinhan sen pitäisi toimia, mutta kun se vanhin nainen oli niin arkaileva, estynyt tai jotain yksissä pidoissa, että kukaan muu ei tohtinut tehdä mitään ennen kuin emäntä tuli punaisena keittiöstä kolmatta kertaa kehoittamaan ja silloin joutui sanomaan "Aloita sinä, E, vanhimpana." mikä minusta oli yhtä kauheaa kuin tuo kaikki muukin käytös. Eivät olleet omaa sukuani vaan miehen, avioliiton alussa, joten tunsin olevani vieraassa ympäristössä ja ajassa. Kutsuilla olijat olivat enimmäkseen sukua toisilleen joten ei nyt luulisi että ongelmaa syntyi.

    By Blogger Kops, at 12:58 PM  

  • Hassua tuossa isoäititilanteessa oli se, että olimme meidän jättiperheemme kotona, jossa olisi pitänyt noudattaa meidän sääntöjämme. Minusta oli hirvittävän epäkohteliasta tulla meille kylään nolaamaan tyttären lapsia tuolla tavoin.

    Isoäidin opetus oli monijakoinen. Yksi opetus minulle oli se, että täytyy tuntea etiketti, jotteivät Ne pääse näpäyttelemään ja pilaamaan iloani herkuista ynnä muista juhlan mukavista puolista. Toinen opetus oli se, että minä ainakin aikuisena määrään, miten juhlani menevät (oma äitini ei ole äitinsä tyylinen joten hänkään ei tule juhliani pilaamaan). Olenkin viettänyt kaikki juhlani itsekkäästi siten kuin minusta on kivaa ja aion jatkaa samalla linjalla. Kolmas juttu oli se, että päätin muistaa tuon tunteen ja tilanteen loppuikäni, jotten koskaan itse tekisi lapsille (omille tai muille) mitään vastaavaa.

    Jostain syystä emme tavanneet äidinäitiä kovinkaan usein.

    Minun juhlissani ne saavat ottaa ensin, jotka eniten hinkuavat pöydän antimia. Muut joutavat odottamaan. Pöytään ryntääminen on juhlissani arvostuksen osoitus ja viestii emännälle, että tarjoomukset houkuttavat. Jos paikalla on liikuntapulmaisia tai pikkuvauvojen äitejä, heitä passataan.

    Minun juhlani eivät koskaan ole järin muodollisia. Se varmaankin ahdistaa muotoihin tottuneita ihmisiä, mutta jos minä kestän 100 kertaa muotojuhlia, he saavat kestää silloin tällöin jotain muuta.

    By Blogger Kaura, at 4:03 PM  

  • Hih, Kaura,

    Kävin juuri sinun blogissasi, tosin Ritana enkä Kopsina. Sitten kävin pistämässä blogisi linkin opettajanblogiini, jonne olen pistänyt kielilinkkejä ja opetuslinkkejä. Ajattelin sinua kasvatuslinkiksi tms.

    Oikein hyvä tuo juhlakirjoituksesi. Toivottavasti sitäkin tullaan vielä lukemaan kun ehdin jo tehdä toisenkin postauksen tänään tämän kursailujutun edelle.

    By Blogger Kops, at 4:28 PM  

  • Meillä sanottiin kotona "ät nu egna folk, de främmande kastar nog i sig" eli ei esiintynyt kursailua. Kursailuun tuli kyllä sitten myöhemmin tutustuttua, tottunut en ole siihen koskaan.

    Etiketti, nokitusjärjestelmä ja tavat istuvat tiukasti joissakin piireissä, onneksi ei kuulu niihin :)

    By Anonymous SusuPetal, at 5:33 PM  

  • Kops, näitä juttuja varmaan luetaan muualtakin kuin tuoreimman merkinnän kohdalta :-)

    By Blogger Kaura, at 11:17 AM  

  • Kops:"En ole juuri siivonnut, ja täällä on kauhean näköistä, minulla on vain tällaiset vanhat verhot juuri ikkunoissa ja tällainen vanha riepu tämä leninkikin on, eihän sitä nyt meikäläinen mitään, voi hyvänen aika, mitä te olette menneet lahjoihin törsäämään, siis meikäläiselle, eihän meikäläinen ole mitään..."

    Haa, tuosta tulikin mieleeni Minäparka, josta kerrotaan eräässä kirjassa (Oivaltava tietoisuus). Minäparan strategiana on kuulemma järkyttää tasapainoamme ja saada meiltä energiaa luomalla meihin syyllisyyden tai epäilyksen tunne. Minäparka yrittää manipuloida meitä tuntemaan sympatiaa.

    Mutta eihän Kops ole oikeasti Minäparka. Hän vain tässä esitti sellaista....hmmm...

    By Blogger Hahmo, at 5:46 PM  

  • Minäparka kuulostaa mielenkiintoiselta. Tulee mieleen se puoli ihmisissä että osa meistä heittäytyy uhreiksi. Hih, Kops ei todellakaan ole minäparka, vaikka on saattanut joskus nuorempana olla. Pitääpä mennä guugeloimaan Oivaltava tietoisuus.

    By Blogger Kops, at 7:33 AM  

  • Hierarkia itse asiassa nopeuttaa pullansaantia. Se antaa jonkinlaisen järjestyksen jolla lähestyä tarjokkeita. Estää ryntäilyä, tungosta ja kaaosta ja kun jokainen tietää paikkansa, lyhentää jonotusaikoja kun voi suunnilleen hahmottaa koska jonottamaan kannattaa mennä.

    Aistin jonkinlaista moraalista kiukuttelua näitä vanhoja tapoja kohtaan. Ehkä se on sukupuolikysymys. Pojille ja miehille yleensä opetetaan (suoraan tai epäsuorasti), että nokkiin ottaminen jonkin tädin sanomisista kertoo vain sen, ettei omassa elämässä selvästikään ole tärkeämpää huolehdittavaa.

    Ehkä nämä asiat ovat vain niin helppoja siksi, että itse kuuluu käytännössä aina vähäarvoisimpiin. Ei tarvitse pohtia omaa karmaa ja miettiä ketä ohittelee.

    By Blogger tommi, at 4:53 PM  

Post a Comment

<< Home