Kops

Monday, January 02, 2006

JÄLJITYSTÄ

Kävelin juuri virkistävässä sateessa ja katselin nautinnollisesti lumeen jääneitä jälkiä. Isäntiä ja emäntiä koirineen oli kulkenut edelläni. Filosofisesti pohdiskelin miten kuka tahansa saattaa elämässä päätellä kaikenlaista jäljistä ja muista johtolangoista, mutta harjaantunut tarkkailija päihittää aloittelijan.

Arvelen että pienet tassunpainallukset on jättänyt lumeen pieni koira, mutta rotua en osaa ryhtyä arvailemaan. Onkohan joillakin pienillä koirilla tai pennuilla isot käpälät? En ole Sherlock tuolla alalla, mutta omalla sarallani tässä elämässä huomaan silloin tällöin olevani jälkiä seuraavan intiaanin veroinen.

Parhaita palkkioita terapeutille on kuulla "Mistä saatoit arvata ajatukseni?" Äänensävy ja voimakkuus määrittelevät palkkion suuruuden.

Toisen ihmisen ajatuksia ei voi lukea, mutta jäljet johtavat joskus lähelle. Jälkiä voi seurata kun kuuntelee ihmistä; mitä hän sanoo, miten hän sanoo sen, minkälaisesta ajatusmaailmasta, filosofiasta, suhtautumisesta hänen puheensa kertoo, mitä voi päätellä hänen taustastaan.

Jäljitys ei ole 100 prosenttisen tarkkaa, mutta harjaantuneen tarkkailijan prosentit ovat isommat kuin harjaantumattoman.

5 Comments:

  • Hei.
    Koirantassun jäljistä lumessa tulee mieleen nyt jo paremmille apajille siirtynyt koiraystäväni. Hän oli pikkuinen kaveri, joka ulkoilureissuilla kiipesi lumivallien huipulle tekemän asiansa ilmaistakseen muille koirille "näin iso olen, jotta...". Joskus kuulen sanottavan, etteivät eläimet valehtele, mutta oma havaintoni on, että ne osaavat ainakin manipuloida ympäristöään. En sano tätä millään pahalla, luonnollistahan se vain on.

    Tänään tapasin rappukäytävässä vanhan koiran, joka oli kuulemma naapurini luona väliaikaishoidossa. Olisin kovasti halunnut kontaktia koiran kanssa, mutta se ulvahti silittäessä ja sitten meni hoitajan jalkojen taakse piiloon. Kun juttelin sille, se heittäytyi vallan onnettomaksi. Ja minä kun niin tykkään koirista, ja kaikista eläimistä yleensä. Mutta toisaalta tuollaiset vanhat, hiukan herkät koirat tarvitsevat varmasti oman rauhansa. Kaikki eivät ole innokkaista tapaamaan uusia tuttavuuksia. Sitä on kunnioitettava.

    By Anonymous Maria, at 1:24 PM  

  • Eläimien sielunelämä on kiinnostavaa.
    Koirat ovat sympaattisen liikuttavia.
    Minullakin on monta erilaista kokemusta koirista. Niistä voisi kirjoittaa kirjan.

    By Blogger Rita Maestra, at 2:48 PM  

  • Koirista minäkin kirjoitan, kun meillä on koirakeskutelu menossa. Appivanhempien vanha kotilurppa on jo niin vanha, että saa nähdä, jaksaako vielä tämän vuoden. Se on arka ja miellyttämishaluinen skotlanninterrieri, joka on aina elänyt muotovalion rotutoverinsa vanavedessä ja oppinut mallia katsomalla toiselta kaikki pakolliset koulutusasiat. Välillä se on niin hermostunut, ettei uskalla syödä ja sitä pitää syöttää ja analysoimme koiraa juuri viikonloppuna, että siitä on tullut arka ja epävarma varmaan siksikin, että siltä ei ole vaadittu koskaan trimmattua turkkia tai hienoja tapoja, kuten siltä toiselta ja sen pikku omituisuuksille(talja-asennot sun muut) on aina hyväntahtoisesti naureskeltu. Kai se nyt syö koiran itsetuntoa.
    Nyt, kun toinen on ollut yli kaksi vuotta kuolleena, on tästä kotilurpasta tullut lellikki ja tärkeä keskipiste appivanhempien elämässä.
    Ajattelimme hankkia heille vanhuksen kaveriksi pennun ja lieventämään koirattomuuden aiheuttamaa lamaannusta kun tästä yhdestä aika jättää.
    Mutta kysymys kuuluukin: olisiko vanha koira kuitenkin ansainnut paikkansa nyt huomion keskipisteenä viimeiset aikansa?
    Tulee vähän surku, kun ajattelee, että se joutui elämään toisen varjossa melkein kymmenen vuotta, vähän alistettuna ja nyt se on yksinäinen...
    Onko eläinpsykologiasta kokemusta?
    -minh-

    By Anonymous minh, at 2:49 PM  

  • Niin, onko koiralle parempi saada koirakaveri vai saada pitää perheen ainoan hemmotellun koiran osa? Onnistuisko molemmat? Ja onko appivanhemmille parasta saada uusi koira nyt vai myöhemmin? Sitä kannattaisi heiltä kysellä ja porukalla miettiä. Myös yksi idea olisi katsoa miten vanha koira suhtautuu muihin koiriin. Saisiko jotain tuttujen koiraa kyläilemään? Niin, ja onko kyseessä naaras vai uros? Kai sekin on merkityksekästä.

    Tuleeko Kopsista eläinpsykologi? Käytänkö keppiäni siihen että heitän sitä koiralle haettavaksi? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

    By Blogger Kops, at 3:19 PM  

  • Merkinnästä mieleen juolahtanutta: Isojen rotujen pennuilla on ainakin joskus aivan hulvattoman isot tassut. :)

    By Anonymous Herkku, at 10:38 PM  

Post a Comment

<< Home