Kops

Tuesday, January 31, 2006

HAJAMIELINEN

Minun piti kysyä yhdeltä blogilaiselta miksi hänelle ei voi jättää kommentteja, mutta siten tajusin että en voinut. Mitä kautta olisin kysynyt?

Kerran nuorena myin auton jotta sain rahaa bensaan.

Kaikkihan tietävät sen tunteen kun ottaa työpaikalla puhelimen käteensä ja aikoo soittaa kotiin kysyäkseen onko meillä puhelin... ai eivätkö?

Vieläköhän outousmeemeihin voi osallistua?

3 Comments:

  • Kyllä minä olen ainakin hajamielinen, niin on poikanikin. Joskus me hymyilemme toistemme unohtamisille, sitä kun tekee, mutta ajattelee muuta.

    Kyllä minä olen pahimmillani etsinyt avaimia ja ne ovat olleet kädessäni, olen etsinyt silmälaseja ja ne ovat silmilläni ja se on kuulkaa tällä näöllä jo hyvä saavutus.

    Sitä vain tablaa jokainen tyylillään ja joskus se on vain hieman erikoinen.

    By Blogger ulkopuolinen, at 9:50 AM  

  • Me Hajamieliset taidamme olla mielenkiintoinen näky kaupassa. Epämääräistä vaeltelua ees-taas (kun kauppalappu on unohtunut kotiin), kassajonosta pois ravaamista ja useampaan kertaan samana päivänä samalla kassalla... Onneksi nykyään on kännykät - saa tekstiviestinä pyydettys unohtuneen ostoslistan. Mutta kun se kännykkä tuppaa olemaan aina hukassa...

    By Anonymous Teme, at 9:59 AM  

  • Hih hih, ihan tuttua touhua, kun etsii tavaraa joka on kädessä tai päässä. Teme, kävin lukemassa päreesi. Kyllä koettiin tuo sentin venytys opiskeluaikoina - tai silloin se oli penninvenytystä. Aina jotenkin pärjättiin, ja monesti tuli hyvä mieli siitä kun pärjättiin.

    By Blogger Kops, at 3:56 PM  

Post a Comment

<< Home