Kops

Friday, January 20, 2006

FILOSOFIA, PSYKOLOGIA JA USKONTO

Voisikohan olla niin että filosofian, psykologian ja uskonnon yksi perustavoite on sama? Eikö niissä kaikissa etsitäkin mahdollisimman hyvää elämää sekä ihmiselle että yhteisöille? Filosofia keskittyy järkeen, psykologia mieleen ja tunnepuoleen, uskonto henkeen, sieluun ja ikuiseen elämään. Lihat, nahkat ja luut eivät ole tutkiskelussa päällimmäisinä, eikä sydän elimenä.

Kauheata kun alkoi päätä kiristää eilen kun luin filosofian kirjasta että ei voi alkaa pohtia Jumalaa, koska jos ensin miettii sitä onko Jumala luonut kaiken, pitää seuraavaksi miettiä kuka on luonut Jumalan. Ei tällaisen kotifilosofin pää sellaiseen riitä joten jätän sikseen.

Yksi mikä nykyajan kiireisestä työrytmistä ja söheltämisestä jää monelta puuttumaan, on filosofinen pohdinta. Tai uskonnollinen. Tai omien tunteiden tutkailu. Olisiko siinä syytä nykyihmisen pahoinvointiin? Koko ajan mennään ja suoritetaan, mahdollisesti harrastetaan liikuntaa tai jotain muuta virkistävää, mutta ihmiseltä puuttuu tärkeä kolmas ulottuvuus ellei hän mietiskele itseään, olevaista ja syntyjä syviä.

8 Comments:

  • Oletko tutustunut itämaiden tapaan ajatella noista asioita? Minä olen nyt lueskellut noita meditaatiokirjoja ja useassa kerrotaan itämaisesta tavasta ajatella asioista.

    Ulrica Norberg kirjoittaa kirjassa Meditaatio näin: "Lännessä me useimmiten erotamme filosofian uskonnosta, kirkon valtiosta ja tajunnan kehosta, mutta idässä asenne on eri. Siellä filosofia liittyy läheisesti uskontoon ja yhteiskuntaan. Filosofia on uskonnon perusta, eikä nimitysten välinen rajanveto ole yhtä jyrkkää kuin lännessä."

    Suosittelen muuten tuota kirjaa. Se on hyvä!

    Ehkä Kopsillekin tekisi hyvää hiljentyä, rauhoittua ja pysähtyä sekä tutustua meditaation ihanuuksiin? On muuten todella virkistävä harrastus!

    By Blogger Hahmo, at 8:16 AM  

  • Minulle taas aivojen nyrjähtämistä aiheuttaa sellainen ajatus, että jos maailmankaikkeudella on tietty ikä, niin mitä on ollut sitä ennen? Tai jos maailmankaikkeudella on rajat, niin mitä sen ulkopuolella on?

    Luulen, että kompastuskivenäni toimii se, että ajattelen aikaa klassisen fysiikan enkä suhteellisuusteorian mukaan. Tai jotain.

    Mutta silti, miten niin jossain on "ei mitään", ja mitenniin ei mitään häh??!

    By Anonymous antti-fantti, at 9:15 AM  

  • Hahmo, en ole tutustunut Ulrika Nordbergiin, mutta luen juuri ruotsalaisen Anna Bornsteinin kirjaa Arkipäivän psykologiaa buddhalaisittain. Tajunnallinen maailma innostaa minua, mutta ei liiallinen mystiikka. Löydän aika paljon itselleni sopivaa taolaisuudesta ja zenbuddhalaisuudesta. Huomasitko muuten että Rita Maestra viittasi sinuun edellistä viimeisessä kirjoituksessaan?

    By Blogger Kops, at 11:06 AM  

  • Antti, piposi kiristää siis samasta syystä kuin minunkin. Ajattelemme asioita joihin meillä ei ole pipokapasiteettia. Vaihtakaamme päähän sombrero. Ehkäpä meille annetaan isommat päät seuraavassa elämässä.

    By Blogger Kops, at 11:08 AM  

  • En huomannut Rita Maestran vinkkiä, koska en kuulu hänen bloginsa vakituisiin lukijoihin. ;)

    Mutta tämä Kops tyyppi on mainio... Vieläkin naureskelen peijakkaan perhosille.

    By Blogger Hahmo, at 11:41 AM  

  • Olen varmaan aika tylsä käytännönläheinen ihminen (arkitehtipa hyvinkin), kun en ole enää sitten lapsuuden vaivautunut miettimään maailmankaikkeuden rajattomuutta tai sitä mitä rajan ulkopuollella mahdollisesti olisi (siis, ei mitään). Sama kohtalo Jumalalle: jos on asiaa niin tulkoon koputtamaan kuin Saulia Damaskoksen tiellä. Odotellessani pyrin hoitamaan hyvin ja vastuullisesti oman maatilkkuni: olen siitä vastuuss muutamalle miljardille lähimmäiselleni, lukemattomille mönkijöille ja itse Äiti Maalle...

    By Blogger Katja, at 1:04 PM  

  • Oma maallinen majamme eli kehomme ja mielemme voidaan myös käsittää maatilkuksemme, jota meidän on viljeltävä ja ravittava. En yleensä liiemmin pohdi asioita joihin pääni on liian pieni. Yritän vain elää mahdollisimman merkityksekästä elämää ja tehdä hyvää.

    By Blogger Kops, at 2:00 PM  

  • "Ehkäpä meille annetaan isommat päät seuraavassa elämässä."

    Hymähdin tälle lausahdukselle, pääni on nimittäin kokoa 62 ja minulla on todella suuria vaikeuksia löytää mistään itselleni sopivia hattuja. Vain havis amandalla tuntuu olevan suurempi teekkarilakki kuin minulla.

    By Blogger Antti, at 4:26 PM  

Post a Comment

<< Home