Kops

Tuesday, January 10, 2006

ENSIVAIKUTELMA

Usein kuulee väittämän “ensivaikutelma on kaikkein tärkein”. Saattaa ollakin jos sillä tarkoitetaan sitä katkeaako ihmissuhde siihen tai luodaanko siinä perusta hyvään suhteeseen. Muistettakoon että se on kaksisuuntainen juttu, ja paljon riippuu tulkinnasta. Kauneus on katsojan silmässä, samoin rumuus.

Minulle tulee mieleen ne lukuisat kerrat kun olen muuttanut mieltä tapaamastani ihmisestä. Saamani ensivaikutelma on voinut muuttua olennaisesti suhteen edettyä.Itse asiassa kun tietää vanhan totuuden vieraskoreudesta, ja kun nykyään puhutaan runsaasti naamioista ja julkisivuista ja kulisseista. joita ihmiset pitävät yllä, on melkein naurettavaa pitää johtotähtenään ensivaikutelmaa kenestäkään. Sehän voi kai pitää paikkansa ainoastaan täysin avoimeen, rehelliseen, hyvän itsetunnon omaavaan yksilöön nähden, olettaen että myös hänen arvioijansa omaa samat ominaisuudet ja osaa lukea toista ihmistä kuin avointa kirjaa.

Kerron pari esimerkkiä joissa muutin mieltäni. Tapasin henkilön jota ihailin hänen suorapuheisuutensa ansiosta. Hänen rehtiytensä ja suoruutensa vaikuttivat olevan vertaansa vailla. Parin kuukauden kuluttua tajusin että tyyppi ei osannut pitää sisällään hänelle uskottuja salaisuuksia, vaan ampui ulos mitä sylki suuhun toi, piittaamatta kenenkään tunteista. Hän oli täysin itsekäs, eikä kuunnellut ketään, vaan hoiti puhumisen itse.

Toinen esimerkkini on henkilö jota ihailin koska hän ei koskaan puhunut pahaa muista ihmisistä. Luokittelin hänet mielessäni sellaiseksi ihmiseksi jolle on kunnia-asia olla ketään panettelematta. Muutamaa vuotta myöhemmin ymmärsin että hän kylläkin ajatteli pahaa, mutta oli lähtöisin kodista jossa kaikki tunteenpurkaukset piti tukahduttaa , ketään ei saanut kehua eikä liioin haukkua. Hänet oli vaiennettu, kuten niin monet muutkin körttiläistyyppisen kasvatuksen saaneista. Varsinkaan itseään ei saanut kehua, mikä kai osaltaan minun mielessäni oli eduksi ja kiilloitti "vaatimattomuus kaunistaa" kilpeä.

Ensivaikutelmako kaikkein tärkein? En suostu allakirjoittamaan.

(Rita Maestra kirjoittaa tänään vaikutelmasta, jonka ihmiset yrittävät liikemaailmassa itsestään antaa.)

5 Comments:

  • Kuinka ollakaan, mietin tuota samaa taannoin luettuani lehtiartikkelin psykopaateista. Olen tavannut heitä mm. työpaikoilla, mutta myös muualla, ja mennyt niinsanotusti lankaan itsekin.
    Ehkä itsekkään en ole aivan puhtoinen, mutta tunteeton en koskaan, mikä on aidon psykopaatin tunnusmerkki. Hän kyllä osaa näytellä tunteita, mutta ei tuntea niitä todella. Hirveintä on, että psykopaattia ei muka rakkaus tai terapiakaan paranna!

    By Blogger Leonoora, at 5:01 PM  

  • Vielä: Rooleja, tarpeellisia ja tarpeettomia, niiden avullahan me ihmiset kommunikoimme etupäässä keskenämme. Tässä kaoottisessa ja sirpaleisessä maailmassa, kuka meistä voi sanoa tuntevansa edes itsensä täysin. Minä en ainakaan!

    By Blogger Leonoora, at 8:42 PM  

  • Noista pitää kirjoittaa lisää!

    Elämässä jännimpiä hetkiä ovat ne kun oivaltaa itseään uudella tavalla. En edes haluaisi tuntea itseäni täysin. Sitä paitsi muutun koko ajan - parempaan suuntaan, toivon.

    By Blogger Kops, at 7:24 AM  

  • Ensivaikutelma on kyllä tärkeä, mutta usein se on hyvin harhaanjohtava. Vasta aika näyttää millainen kukin on. Monen kohdalla saa yllättyä opittuaan tuntemaan henkilöä paremmin.
    Itsestänikin saadaan varmaan hyvin monenlaisia vaikutelmia tilanteesta ja henkilöstä riippuen, mutta tuskimpa mikään niistä on oikea.
    Hädin tuskin tunnen itsekään kunnolla itseni, saati sitten joku muu.
    tv. odysseus

    By Anonymous Anonymous, at 7:43 PM  

  • Itseäänköhän se Odysseuskin niillä harharetkillään etsi? Ainakin kestivät vuosia. Hah hah.

    By Blogger Kops, at 7:38 AM  

Post a Comment

<< Home