Kops

Monday, January 09, 2006

EIHÄN NYT MEIKÄLÄINEN

Kun kerran eläessään kuulisi VOI KIITOS kun antaa suomalaiselle lahjan. No ehkä vähän liioittelen. Ei kai se niin kovin usein satu kohdalle että lahjan saajan reaktio menee tähän tapaan:

“Mitä sinä olet mennyt törsäämään!”
“Tämä nyt on ihan liikaa meikäläiselle.”
“Voi ei, minulla ei ole sinulle mitään!”
“Ooo - tuon sinulle ensi kerralla kahvipaketin”

Minä kuulisin mieluummin:

“Kiitos kun ajattelit minua.”
“Tämäpä ystävällistä.”
“Hei, tämäpä kiva juttu.”
“Jee, lahjoja on mukava saada.”
“Joulu tuli aikaisin tänä vuonna.”
“Tulee oikein mukava mieli.”

Lahjoja ei osata vastaanottaa, ei liioin kehuja.

- Onpa kaunis villatakki.
- Tämäkö? Vanha riepu.

- Sinähän olet varsinainen keittiötaituri.
- No joskus onnistuu.

- Kiitos tästä ihanasta lahjasta!
- Eihän se nyt ole mitään erityistä.
Tuommoinen vaan oma tekemä.

________________________________________________________

Tämä nyt oli vaan tämmöinen kirjoitus, mutta jos joku säälistä haluaa kommentoida niin voinhan sen lukaista.

Kommenttikirjoitukset ovat kuitenkin parempia kuin nämä onnettomat harakanvarpaani. Pitäisi varmaan jättää postaamatta koko esitys.

Rita Maestra kirjoittaa tänään myös samantapaisesta aiheesta. Luonnollisesti paljon paremmin kirjoitettuna, kun on käynyt koulujakin. Minä en osaa edes pilkkusääntöjä.

- Ei, älkää yrittäkö kannustaa. Tiedän oman rajoittuneisuuteni. Vanhemmat jo aikanaan - blaa blaa blaa - blääh!

9 Comments:

  • Hehe, hyvin demonstroitu :-D

    Mulla on semmoinen pulma, etten useinkaan tiedä, milloin kehutaan vain kohteliaisuuden vuoksi ja milloin oikeasti. Otan sitten kaikki kehut vastaan sillä oletuksella, että niitä tarkoitetaan. En oikein osaa tätä etikettiä, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista (mikä oli myös hyvin mukavaa tyttöaikoina, kun en ymmärtänyt salapiikkejä, hahaa). Tietysti, jos toinen menee kehuissa yksityiskohtiin, on aika ilmeistä, että hän on tosissaan. Ja vaikka kehuttaisiin tavan vuoksi, tarkoituksena on todnäk tuottaa hyvää mieltä, mikä on aina myönteistä.

    Minulla on joka tapauksessa projekti: yritän opetella ottamaan kiitoksia ja kehuja vastaan rautaisella rehellisyyden ja eleganssin yhdistelmällä ja deadline on 80-vuotispäivän tienoilla. Onneksi osaan jo aika hyvin itse kiitellä ja kehuskella.

    By Blogger Kaura, at 8:16 AM  

  • Taas kuulostaa tutulta. Ihan ku kirjoittelisit mun ajatuksia. =D

    By Anonymous Titta, at 10:30 AM  

  • Olipa hyvä lastu tänään täällä ja Rita Maestrassa. Taputuksia ja aplodeja!!!

    By Anonymous kerkkis, at 11:21 AM  

  • Se muuten on vaikea ottaa kohteliaisuuksia, sekä lahjoja vastaan. Ihan kuin ei olisi niiden arvoinen. Yksi opeteltava asia lisää..

    By Anonymous Kirsi, at 12:00 PM  

  • Kerkkiksellä on oikea ideaa! Pitää varmaan alkaa opettaa Suomen kansaa antamaan ja ottamaan vastaan myönteistä palautetta.

    Käykääpä muuten vielä Diapam-kirjoituksen kommenteissa. Minh kirjoitti sinne tosi eloisaa juttua apteekeista.

    By Blogger Kops, at 1:43 PM  

  • Siitä on jo aika kauan aikaa, kun otin asiakseni opetella ottamaan kehut ja kiitokset vastaan. Pian tämän jälkeen tajusin, että todellakin! - riittää, kun kiittää! Ja siitä tulee hyvä mieli molemmille.

    Olen sittemmin saanut ihan suoraa kiitosta siitä, että osaan ottaa kehut vastaan.

    By Anonymous Herkku, at 2:03 PM  

  • Kops, hienoa. Täällähän käy jatkuvasti vilske ja keskustelu. Laitan nyt mukaan tämän yhden surkean oman kommentinkin, ihan sillä, että jos niin muille tulee vielä parempi mieli... ;)

    By Anonymous sumea, at 11:43 PM  

  • Säikähdin järjiltäni kun kerran panostin ystäväni syntymäpäivänä oikeen ja hommasin sille sen lempiväriset Pilgrim-korvikset ja se huusi paketin avattuaan, että SÄ OLET IHAN HULLU. En uskaltanut sen jälkeen ostaa sille ollenkaan lahjoja. Näin meillä Suomessa!

    By Blogger Susienne, at 4:41 PM  

  • Hyvät hyssykät! Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, suomalaiset eivät osaa ottaa vastaan lahjoja eivätkä kehuja.

    By Blogger Kops, at 7:42 AM  

Post a Comment

<< Home