Kops

Tuesday, January 31, 2006

TOINEN PYÖRÄTUOLINI ON BMW

Jos istuisit pyörätuolissa ja joku tuijottaisi, eikö olisikin kiva heittää joku älykäs herja, kuten "My other wheelchair is a BMW"? Oheisesta linkistä pääset keräilemään lisää henkeviä heittoja. Samalla kun olet siellä, lue kommentit. Saat tietää Barbiesta pyörätuolissa ja Barbien ystävästä Beckystä jonka pyörätuoli ei mahdu Barbien talon hissiin. Aika kiva tapa opettaa lapsia suhtautumaan luontevasti vammaisiin.

Pyörätuoli

Hyvinhän tämä pyörätuoli kulkee näin liukkaallakin... Mistä tämä alamäki tähän tuliiiii.... Ja prkl rappusetkin vielä... Töyssyti töyssyti töyssyti ... TÖKS.

Mitä te siellä mäen päällä vielä kuppaatte? Aina teitä saa odottaa.

HAJAMIELINEN

Minun piti kysyä yhdeltä blogilaiselta miksi hänelle ei voi jättää kommentteja, mutta siten tajusin että en voinut. Mitä kautta olisin kysynyt?

Kerran nuorena myin auton jotta sain rahaa bensaan.

Kaikkihan tietävät sen tunteen kun ottaa työpaikalla puhelimen käteensä ja aikoo soittaa kotiin kysyäkseen onko meillä puhelin... ai eivätkö?

Vieläköhän outousmeemeihin voi osallistua?

SIIVUJA SIVUSEINÄLLÄ

Kops on lisännyt sivuseinälle muutamia blogeja joiden ovilla kannattaa käydä koputtelemassa.

Nimby keskusteluihin viitaten kannattaa tsekata uusista blogeista Siansyöjä, joka ei missään nimessä halua muslimeita in our backyard. Kirjoituksen perusteella hän vihaa eniten rasismia ja muslimeita, jos käsitin oikein. Siinäpä miettimistä not in my backyard ajattelun vastustajille ja puolustajille.

Monday, January 30, 2006

HYÖTYMEEMI

Mitä jos saman tien tehtäis joku hyötymeemi kun tässä memelöidään?

Olemme kai kaikki kokeneet aikoja jolloin käteinen on vähissä ja pitää yrittää elämästä selvitä hengissä. Miten olette selviytyneet? Onko tarjota yleiseen käyttöön briljantteja säästöniksejä?

Haastan kaikki jotka haluavat ottaa haasteen vastaan. Millä säästää rahaa?

Tässä yksi: Odota niin kauan että tulee kunnon nälkä. Silloin maistuu niin sanotusti mikä tahansa, ja voit syödä hyvällä halulla jotain tosi edullista joka ei ehkä muuten maistuisi. Kaurapuuroa, näkkäriä... Jos rahapula on tilapäinen, säästämisen ideointi saattaa tarjota hauskaa aivovoimistelua.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Sunday, January 29, 2006

ESTETIIKKAA

NELJÄ MITÄ KAUNEINTA BLOGIA

Omaa silmääni hivelevät väreissään ja tyyleissään nämä sympaattisuudet:

Rajallani

Turisti

Mina

Skrubu


Ojennan teille Kultaisen Kopsin.

SUOSITTELEN

Suosittelen luettavaksi Etsimässä minuutta blogia. Asiaa lastenkasvatuksesta, perheiden erilaisuudesta, lasten erilaisuudesta, suhtautumisesta erityislapsiin.

Etsimässä minuutta

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

VÄHEMMISTÖISTÄ

Aivan upeita kirjoituksia, mietteitä ja kokemuksia siitä miten vaikeaa normista poikkeavien ihmisten on elää yhteiskunnassamme, gayt, vammaiset, ylipainoiset, tummaihoiset ja niin edelleen. Viistolla pinnalla blogista löytyy Kauran linkittämiä osoitteita, joista voi käydä lukemassa lisää, ja minun kommenttiosastostani saa - kuten tavallista - lukea antoisia ajatuksia.

Kun on näin paljon luovaa ajattelutoimintaa blogimaailmassa, me voisimme pistää aivosolut toimimaan ja ideoida tapoja millä "erilaiset" ihmiset voisivat auttaa "normaaleja" suhtautumaan heihin normaalisti. Ellei ole kokemusta vaikkapa vammaisista, eihän sitä tiedä miten pitäisi käyttäytyä, ennen kuin on asiaa ajatellut ja siihen totutellut. Ollaan aika valmiita leimaamaan ihmiset suvaitsemattomiksi, mutta tosiasiassa voikin olla niin päin että sitä erilaista ihmistä on kohdeltu epäkunnioittavasti niin monta kertaa että hän uskoo kaikista uusista ihmisistä pahaa. Hän on valmiiksi puolustuskannalla ja näkee suvaitsemattomuutta vaikka sitä ei esiintyisikään. Olen kokenut sen että tapaan ihmisen joka alkaa jo valmiiksi puolustella: "Tietysti olet sitä mieltä että..." Enkä minä tietenkään ole. Tunnen loukkaantuvani kun minut luokitellaan suvaitsemattomaksi.

Tuo miten kukin suhtautuu erilaisiin ihmisiin ei muuten ole ikäkysymys. Kaikenikäisissä on suvaitsemattomia ja suvaitsevaisia.

Postaan Rita Maestran sunnuntaisin englanniksi. Ujutin siihenkin kirjoitukseen tätä samaa asiaa, esimerkkinä maailmankuulun tenorin Andrea Bocellin näkövamma. Kuuluisat ihmiset saavat valistusta eteenpäin laajoille joukoille ihan eri tavalla kuin tavalliset kansalaiset. Täällä meidän blogimaailmassamme luetuimmilla bloggareilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin vähemmän luetuilla. Jos haluavat vaikuttaa.

Saturday, January 28, 2006

NOT IN MY BACKYARD

Blogeissa Vammaisen vartalon kuvat ja Viistolla pinnalla viitattiin ilmiöön jossa ihmiset eivät halua omaan asuinympäristöönsä esimerkiksi kehitysvammaisia, vaan esittävät että näille etsittäisiin joku sopivampi paikka. Not in my backyard eli nimby on yleismaailmallinen ilmiö.

Eikö jo kohta olisi aika kaikkien ihmisten tulla toimeen keskenään? Saako julkisilla paikoilla kulkea vain vammattomia, valkoihoisia, heteroita, jotta ei häirittäisi näiden niin sanottujen normaalien ihmisten sielunelämää? Teoriassa syrjintä on kiellettyä eikä se ole oikein, mutta käytännössä erilaisuutta kavahdetaan ja vierastetaan. Se halutaan lakaista maton alle tai moukkamaisesti tuijottaa ja osoitella.

Ollanhan tottakai päästy pitkälle niistä ajoista kun mielenterveyspotilaita ja vammaisia paheksuttiin ja homoja pidettiin rikollisina, mutta kyllä valistusta ja totuttelua vielä kipeästi kaivataan. Jos ihmiseltä puuttuu joku aisti tai raaja, onhan hän silti ihminen, ja saattaa yhden vajavaisuuden korvata moninkertaisesti jollain muulla ominaisuudellaan. Meistä harva on täydellinen. En kiellä ketään olemasta minun lähimmäiseni jos häneltä puuttuu liikuntakyky tai keuhko, mutta jos puuttuu sydän, myötätunto ja ymmärrys, en halua hänen seuraansa.

Rita Maestra kirjoittaa varmaan vielä Suomessa asuvista ulkomaalaisista ystävistään ja heidän jälkeläisistään, ja niistä ennakkoluuloista joita muunmaalaisiin ja eri rotuisiin kohdistuu.

MILLAISTA SEURAA OLEN?

Kaikkien joita lastenkasvatusaihe kiinnostaa kannattaa lukea pitkä postaus blogista Minuutta etsimässä. Kirjoittaja antaa paljon havainnollisia esimerkkejä siitä miten on joutunut ponnistelemaan vaikeitten aikojen läpi, mutta toteaa että aina on helppoja ja vaikeita kausia. Hän puhuu siitä miten perheet ovat erilaisia, kuten ihmisetkin ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Moni on totisesti huomannut omista lapsistaan että eihän toisen kanssa käy samat konstit kuin ensimmäisen.

Onko elämä helppoa vai raskasta riippuu pitkälle omasta ajattelutavasta. Voimme itse - usein huomaamattamme - innostaa ja kannustaa itseämme ongelmanratkaisuun ja suorituksiin tai pitää yllä pelkoa ja huolta joka tuo tappiomielialaa ja lannistumisen tuntemuksia jokaiseen päivään. Kun itsensä oikein psyykkaa siihen että kaikki on vaikeaa niin kyllä se sitten sitä onkin. Vanhempien pelko, huoli ja kireys siirtyy lapsiin ja tekee heidät turvattomiksi.

Meidän pitäisi silloin tällöin katsoa itseämme sivusta. Millaista seuraa me olemme muille? Rohkaisemmeko, kannustammeko, onko meissä elämäniloa ja huumoria, viihtyvätkö muut seurassamme? Jos olemme pikkulasten äitejä tai isiä, heidänhän on oltava meidän kanssamme. Ei heille järjesty parempaa seuraa jostain muualta. Lapsi on täysin riippuvainen aikuisista. Ei ole yhdentekevää millainen aikuinen häntä hoitaa.

Laajemmin ajatellen jokaisen tulisi kysyä itseltään: Millaista seuraa minä olen? Millaista seuraa olen työtovereilleni, omalle perheelleni, ystävilleni?

Millainen olen bloggarina?

Friday, January 27, 2006

HUUMORI

Nauru on synnynnäinen kieli jota me kaikki puhumme.
Tiesitkö että huumori lisää hyvinvointiamme vapauttamalla energiaa?
Jotkut ovat elämän vaikeuksia kohdatessaan unohtaneet nauramisen.
Huumorilla on mahtava voima henkisen tasapainomme säilyttäjänä.
Kunnon naurut voivat lisätä työtehoa ratkaisevasti.
Huumori jalostaa kielteisiä tunteita.
Iloisuus on yksi tapa jolla olot voivat kohentua ja työteho nousta.
Iloisuus tarttuu helposti siinä missä happamuuskin.
Kumpaa haluat levittää?

Testaa lisääntyykö hyvinvointisi ja työenergiasi kun luet nämä:

TAKU RAAPI PÄÄTÄÄN JA SAI TIKUN SORMEENSA.
KUN ROOPEN AUTO SAMMUI HÄN LATASI AKUN.
ALKOI SATAA JA LUPU VETI HUPUN PÄÄHÄNSÄ.

Sitten yksi itse tehtailemani:

HESSU TARTTUI MIKKIIN BAARISSA JA ALKOI LAULAA KARAOKEA.

Thursday, January 26, 2006

SILMÄT JA KORVAT AUKI

Bussissa on usein kiva matkustaaa, katsella maisemia ja suunnitella mitä tekee seuraavaksi. Bussin ikkunasta näkyy kauniita rakennuksia, puistoja sun muita maisemia joita katselee nähtävyyksinä tai taiteena. Jos näkee jotain häiritsevää, voi kääntää katseensa toisaalle tai sulkea silmät.

Korvia ei saa yhtä helposti kiinni. Voin olla omissa ajatuksissani vaikka olisi puheensorinaa ympärillä, mutta kun niskan takana alkaa kirkasääninen kännykkäpuhelu, tai 'ttuseonhyväjätkäniinku keskustelu, haluaisin kiihkeästi sulkea korvat - läps, läps - mutta kun ei onnistu.

Ihmeellinen ilmiö sekin miten kaikki voi olla rauhallista ja saa olla omien ajatustensa kanssa, tasaisen puheensorinan jatkuessa, mutta annas kun yksi ihminen KUISKAA jotain vierustoverille luottamuksellisesti, kaikkien body language ilmaisee että bussintäysi ihmisiä jää jännittyneinä odottamaan miten juttu jatkuu.

Bussilla matkustaminen on loppujen lopuksi aika kiinnostavaa.

Wednesday, January 25, 2006

KOPSIN RUOKABLOGI

Poikkeuksellisesti, yleisön pyynnöstä huolimatta, ruokavihjeitä arkiterapeutti Kopsin osastossa. Eilisillä kutsuilla tarjoiltiin sellaisia pikkujuttuja, joita tarjottimella eteen kannettiin. Yhdellä tarjottimella oli kahtia halkaistuja kirsikkatomaatteja, jotka oli täytetty homejuustotahnalla ja yhdistetty cocktailtikulla. Toisella oli jotain pössähtävän pehmeitä esityksiä joiden taikina vaikutti crepeiltä mutta sisuksesta en osaa sanoa muuta kuin että ihan syötävää. Kolmas tarjottimellinen huumasi minut makuelämyksellään. Pienenpienen ohuen keksinpalan päällä oli nokare Briejuustoa ja sen päällä pala viikunaa. Aah! Lopuksi saimme pikkuisia vuokaleivoksen näköisiä luomuksia joiden ulkokuori vaikutti ensin tummanruskealta paperiselta leivosvuoalta, mutta oli suklaata. Voi mikä makuelämys. Tiramisù vai joku likööri makuna? En tiedä.

(Tilaisuus oli Britannian suurlähettilään läksiäiset, joista myös juttua Rita Maestrassa.)

KÄYTÖSTAVOISTA

Pääsin eilen hienoille kutsuille, minkä johdosta tulin miettineeksi käytöstapoja. Minkälaiset valmiudet ihmisellä yleensä on tavata uusia ihmisiä cocktailkutsuilla kansainvälisessä seurassa, tai ihan vaan lasten koulun vanhempainillassa, pubissa, häissä, hautajaisissa...?

Kenen pitäisi kouluttaa meidät seurustelemaan muiden ihmisten kanssa ja missä iässä kouluttamisen tulisi alkaa? Tästä aukeaa taas uusi ikkuna monipuoliseen keskusteluun kasvatuksesta jota olen käynyt blogituttujen kanssa Kopsissa ja kieltenopen blogissani Rita Maestrassa.

Miten käyttäytyä ihmisten ilmoilla? Olen yhtenä ohjenuoranani käyttänyt ystävällisyyttä ja eilisillä kutsuilla pääsin tervehtimään ja jutun alkuun hymyilemällä ja ottamalla katsekontaktin ennen puhetta. Minulla oli aivan kertakaikkisen sympaattinen ilta. Tapasin ghanalaisen naisen, pari liverpoolilaista miestä, muita brittejä, suomalaisia. Osa oli entuudestaan tuttuja, osa uusia. Ne uudet eivät ole enää uusia sitten kun tapaan heidän seuraavan kerran.

Tuesday, January 24, 2006

KARTTAKEPPI KATKEAA

Mietiskelin hiukan lisää aihetta vahingonilo ja tajusin sen että suomalaisissa kouluissa on tavallista käytöstä nauraa räkättää tai hihittää toisten väärille vastauksille. Vaihto-oppilaat kummastelevat sitä suuresti. Jos menen vielä joskus peruskouluun tai lukioon opettamaan pidän kyllä huolen ilmapiiristä ja siitä että lällätykset ja räkätykset loppuvat ennen kuin ovat alkaneetkaan. Tai karttakeppi katkeaa - niin totta kuin nimimerkkini on KOPS!

Mistä sellainen nauru lähtee joka ei ole hauskaa ja hyvää? Millainen luokkatoveri se on joka nauttii toisen epäonnistumisesta? Millainen työtoveri? Millainen ystävä, jos ei nauti toisen onnistumisesta ja kannusta?

VAHINGONILO

Mietin tuota vahingoilo eli Schadenfreude ilmiötä omassa elämässäni ja totesin että sitä ei juurikaan löydy. Ystäväpiiristäni ovat karsiutuneet pois hapannaamat, lällättäjät, negatiiviset ja ilkeät tyypit jos niitä on jossain vaiheessa ollut pyrkimässä läheisempään kontaktiin. Jo lapsena katsoin oudoksuen sukulaisia jotka nauroivat hähättäen sellaisille TV-ohjelmille, joissa "joku sai opetuksen".

Yritän muistella lapsuuden kouluaikoja. Luulen muistavani että vahingonilo kuului enemmän poikien kuin tyttöjen käyttäytymiseen mutta mitään yksittäistä tapausta ei tule mieleen. Sitä en lähde arvailemaan oliko synnynnäistä vai opittua käyttäytymistä, ja oliko sisäistä vai ainoastaan kaveriipiiriin kuuluvaa ulkonaista esittämistä.

Kateus lienee jotain sukua vahingonilolle, eikä kostonhimokaan ole kaukana. Miten kauhean raskasta elämä on jos joutuu koulussa, työssä tai yksityiselämässä tekemisiin noiden kanssa. Miten tappavaa se onkaan ihmiselle jota nuo tuntemukset jäytävät?

Lähden kevyellä mielellä töihin. Miten yleistä työilo on suomalaisessa yhteiskunnassa? Olenko outo lintu kun koen työniloa ja intoa joka päivä?

Monday, January 23, 2006

ARTIKKELI VAHINGONILOSTA

Suosittelen luettavaksi artikkelia vahingonilosta, jonka meille tarjoaa blogi Diletantin päivällinen. Kopsin kämpän sivuseinästä sinne pääsee, ja jos takaisin haluaa tulla kommentoimaan, Kopsin linkki roikkuu siellä Diletantin seinälle ripustettuna.

Artikkelista saa paljon miettimistä. Naisten ja miesten vahingonilo. Vahingonilo vastaan empatia. Opettavatko vahingoniloiset vanhemmat lapsilleen vahingoniloa? Onko meissä jo valmiina niin paljon jompaakumpaa että toista ei mahdu? Millä tavalla empatiaa voi oppia ja opettaa? Jos luonnevikainen ei kykene myötäelämään muiden iloja, saako hän tyytyväisyyttä vahingonilosta?

Sunday, January 22, 2006

KUKKOA VAI KANAA



Oletko kissaihminen vai koiraihminen? Kops on molempia ja sikaihminen ja kilpikonnaihminen sekä lintuihminen ja ties mikä muu. (Muumuu?) Schweinehund.

Lainaus ystävältäni Charlottalta.

"Olen possun ystävä - maiskis."

Possujen kannanotto:

"Ihmiset, syökää hot dogeja."

GALLUP: Mikä on suosikkieläimesi?

Saturday, January 21, 2006

OUDOT TAVAT?

Olen lueskellut aika monesta postauksesta väitettyjä outoja tapoja enkä ole vielä löytänyt yhtäkään. Mistähän tämä on merkki? Onko kukaan todennut lukiessaan muiden listaamia outoja tapoja, että onpas tuossa outoja tapoja?

Luulisi että blogimaailman arkiterapeutti olisi outouksien asiantuntija ja bongaisi ne kuin ornitologi kopstiaisen tai korppikopsin, vaan ei. Ei hömökopsiaisen vertaa!

Kenet haastaisin jotta saisin haaviini yhden kunnollisen outouden...?

SATUJEN MERKITYKSESTÄ

Usein kun tulee puhetta pikkulasten kasvatuksesta puhutaan vain fyysisestä puolesta, lasten ulkoiluttamisesta, syöttämisestä ynnä muusta sellaisesta. Ei ihme koska se on jo kokopäivähommaa. Kaikki eivät edes tule ajatelleeksi henkistä kehitystä.

Ne vanhemmat jotka itse ovat lukuihmisiä pitävät varmaan itsestään selvyytenä hankkia lapselle sopivaa luettavaa mahdollisimman varhain eivätkä vain pistä satuvideoita pyörimään. Enpä ketään kyllä siitäkään moiti. Pakko saada hengähdyshetki aina välillä.

Lapsen henkisen kehityksen kannalta on äärimmäisen antoisaa jos hänelle luetaan. Sadut ja kertomukset opettavat hyvän ja pahan eroa. Mielikuvitus kehittyy kun ei saa valmiina animaatioita vaan kuvat kehittyvät omassa mielessä. Lapsi tuumailee, muistelee ja pohdiskelee tarinoiden henkilöitä, tapahtumia ja opetuksia. Ehkä niissä piilee avaimet tuleviin ongelmanratkaisutaitoihin. Itse luin lapsena paljon satuja ja vuosikaudet Aku Ankkaa. Olen hyvin innostunut ongelmanratkaisuista omalla alallani ja taitava siinä. Mahtaisiko olla yhteys? Juontavatko taitoni juurensa Ankkalinnasta?

Suomessa kaikilla lapsilla on mahdollisuus lukea koska on koulut ja kirjastot. Joka puolella maapalloa ei ole. Sivulinkistäni Hungersite pääset klikkailemaan ilmaiseksi apua muutamaan kohteeseen, joista yksi on lasten lukukampanja. Firmat maksavat tuotoistaan prosentit kun saavat mainostaa noilla sivuilla. Kutakin kohdetta voi klikata vain kerran päivässä; apua nälkäisille, sairaille lapsille, hylätyille eläimille jne.

(Rita Maestrassa on tänään puhetta pikkulasten hoidosta.)

Friday, January 20, 2006

KOPS BUSSISSA

Tulee joskus mieleen bussin kanssamatkustajalta kysyä - vaikka en tietenkään kysy - että mihin tarkoitukseen olet alunperin halunnut lapsen kun sinua niin näyttää ärsyttävän keskustella hänen kanssaan? Matkan aikanahan olisi tilaisuus olla vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa, oppia, opettaa, vaihtaa ajatuksia, kuulumisia, nauttia toistensa seurasta. Jo 3-vuotiailla on mitä mainioimpia jutunaiheita.

Yksi äiti korjasi kyllästyneellä äänellä, joka sopi hänen kyllästyneeseen naamaansa, muutaman vuoden ikäisen tyttärensä puhetta määrätietoisesti oikeelliseksi kirjakieleksi, lainkaan vastaamatta siihen mitä tyttö sanoi. Isä istui mykkänä vieressä. Arkiterapeutti Kops istui heidän takanaan ja toivoi voivansa kopauttaa aikuisia päähän. “Jutelkaa sen jälkikasvunne kanssa. Olkaa perhe.”

Kirjoittelen Rita Maestrassa kasvatuksesta ja haastan muita bloggareita samaan. Kasvatukseen ei kuulu ainoastaan fyysisistä tarpeista huolehtiminen, vaan myös henkisistä.

FILOSOFIA, PSYKOLOGIA JA USKONTO

Voisikohan olla niin että filosofian, psykologian ja uskonnon yksi perustavoite on sama? Eikö niissä kaikissa etsitäkin mahdollisimman hyvää elämää sekä ihmiselle että yhteisöille? Filosofia keskittyy järkeen, psykologia mieleen ja tunnepuoleen, uskonto henkeen, sieluun ja ikuiseen elämään. Lihat, nahkat ja luut eivät ole tutkiskelussa päällimmäisinä, eikä sydän elimenä.

Kauheata kun alkoi päätä kiristää eilen kun luin filosofian kirjasta että ei voi alkaa pohtia Jumalaa, koska jos ensin miettii sitä onko Jumala luonut kaiken, pitää seuraavaksi miettiä kuka on luonut Jumalan. Ei tällaisen kotifilosofin pää sellaiseen riitä joten jätän sikseen.

Yksi mikä nykyajan kiireisestä työrytmistä ja söheltämisestä jää monelta puuttumaan, on filosofinen pohdinta. Tai uskonnollinen. Tai omien tunteiden tutkailu. Olisiko siinä syytä nykyihmisen pahoinvointiin? Koko ajan mennään ja suoritetaan, mahdollisesti harrastetaan liikuntaa tai jotain muuta virkistävää, mutta ihmiseltä puuttuu tärkeä kolmas ulottuvuus ellei hän mietiskele itseään, olevaista ja syntyjä syviä.

Thursday, January 19, 2006

VANHEMMUUDESTA

Vanhemmuudesta ja yksinhuoltajuudesta voi lukea asiallista asiaa Tiina Kaarelan blogista. (Sivulinkkini) Kannattaa mennä takaperin muutama postaus.

FILOSOFIAA

Brr, kylmä kuin eskimon ulkohuoneessa. Kävin kampaajalla kun aloin jo astua ja istua liian pitkän tukkani päälle. Löysin lehtiartikkelin filosofi Pekka Himasesta. Hänen partansa kaipaisi saksia mutta muuten ei moittimista. Heppu väitteli 20-vuotiaana tohtoriksi. Niin, luit aivan oikein. Nyt hän on 32, vaikka parta lisää oletettuja vuosia. Äh, jätetään nyt se parta rauhaan.

Mikä teki minuun vaikutuksen Himasen henkilössä on se että hän ei briljeeraa vierasperäisillä sanoilla, vaan puhuu niin että kaikki pystyvät kuuntelemaan vaivatta. Hän on innostunut elämästä ja erilaisista ihmisistä ja maailmoista. Hänellä on tapana lukea yksi kirja joka päivä.

Minä taas luen kirjoja pätkittäin siten että minulla on kesken ties miten monta opusta. Vieressäni on tällä hetkellä filosofian historian teos. Olen ajoissa ennen Sokratesta; Pytagoras, Anaksagoras, Herakleitos... Saisipa noita heppuja osallistumaan blogimaailman omituisuusmeemeihin!

Wednesday, January 18, 2006

OMITUISET TAVAT

Kopsia haastettiin mukaan listaamaan omia henkilökohtaisia outoja tapoja. Eka reaktioni oli että ei minulla muunlaisia taida ollakaan. Lueskelin muutamasta blogista väitettyjä outouksia, enkä havainnut niissä mitään outoa. Hmm... outoa.

Mieleen tuli että pidän kyllä epätavallisen paljon ohukaisista. Kysäisin yhdeltä ohikulkijalta onko hänen mielestään outoa että pitää ohukaisista. Ei ollut, joten ei minulla sitten ilmeisesti ole mitään omituisia tapoja.

Kutsuin ohikulkijan sisälle koska oli vähän kylmä eikä minulla ollut postilaatikolla käyntiä varten muuta ylläni kuin ratsastussaappaat ja Batman-viitta. Esittelin ohikulkijalle ohukaiskokoelmani. Sitä on kolme matkalaukullista sängyn alla ja muutama arkullinen vintillä.

Tuesday, January 17, 2006

KUN SINUSTA TULEE PIENI

Kun lapsella alkaa ilmetä omaa tahtoa, hän julistaa kiukkuisena äidille tai isälle joka estää itsenäistymispyrkimykset:

“Kun minusta tulee iso, ja sinusta tulee pieni...”

Niin maailmanjärjestyksessä sitten tapahtuukin. Vanhana aikuisesta tulee pieni ja heikko, ja siitä lapsesta tulee isompi ja vanhempiaan vahvempi. Elämänkaaren kokonaisuutta ei tule aina ajatelleeksi.

Isommalla ja vahvemmalla on valta ja voima alistaa ja nujertaa, tai nostaa ja auttaa. Eikö luonto olekin suurenmoisesti järjestetty? Ihanteellisesti isompi ja vahvempi tukee ja auttaa pienempiään ja heikompiaan. Lempeät ja viisaat vahvat vanhemmat ja hallitsijat kun olisi kaikilla ja kaikkialla, meillä olisi varmaan maailmanrauhakin.

Edellytykset on annettu. Lapset ovat kääpiökokoisia vanhempiin verrattuina. Miten ihmeessä heitä voisi käsitellä jos he olisivat vanhempiaan isompia? Hyvä kasvattaminen ei silti saa olla alistamista ja oman tahdon nujertamista, puhuttiin siten ihmisistä tai koirista. Hyvä hallitseminen ei ole sortamista.

Herätän Rita Maestrassakin keskustelua kasvattamisesta. Tervetuloa sinnekin. Työtehtävät pitävät minua tästä lähtien aika kiireisinä. Opetan nettikursseillani mm. jaksamista ja työuupumuksen estoa, joten omien opetusteni mukaan säännöstelen voimiani. Jos olisi enemmän aikaa, vastaisin hyviin kommenttikirjoituksiinne pidemmin ja paremmin. Monet kiitokset kaikista kommenteista! Ne ovat tervetulleita ja arvostettuja.

Monday, January 16, 2006

VIHAN VASTAKOHTA

Lisää vihakeskusteluun: Yleisesti ajatellaan että viha ja rakkaus ovat toistensa vastakohdat, mutta se ei pidä paikkaansa ihmissuhteissa. Ajattele parisuhteita, seurustelua, kosiskelua ynnä muuta sellaista. Mies voi olla hirveän vihainen kun ei saa haluamaansa naista, vaan tämä on toisen kanssa. Vihainen riitely ei merkitse että aviopuolisot vihaavat toisiaan. Kun äiti huutaa lapsilleen se on jotain muuta kuin vihaa. Esimerkiksi kyvyttömyyttä kommunikoida, turhautumista, väsymystä.

Ihmissuhteissa viha ja välinpitämättömyys ovat toistensa vastakohdat. Kops!

Sunday, January 15, 2006

VIHA

Blogissa Tris pohditaan vihaa eri ilmenemismuodoissaan ja herätetään keskustelua siitä miten koemme vihan itsessämme ja muissa. Keskustelu on mielenkiintoista ja kommentoijat tuovat esiin monta jännittävää puolta asiasta, mutta sama ongelma kuin niin monessa muussakin keskustelussa; kaikki keskusteluun osallistujat käsittävät vihan eri tavalla. Aihetta ei ole kunnolla rajattu. En sano että sitä välttämättä tarvitsisikaan rajata, mutta viestinnän ammattilaisena kaipaan itse jonkinlaista jäsentelyä omaan kirjoittamiseeni ja puheeseeni.

Toisen ihmisen tunteita ei näe sen enempää kuin hänen ajatuksiaankaan. Tunteita voi arvailla kehon kielen ja sanojen perusteella. Jos naapuri raivoaa ja huutaa naama punaisena, voimme olettaa että hän on vihainen. Voimme olettaa että hänessä on vihaa, mutta raivoaminen saattaa johtua myös esimerkiksi pelosta. Ihminen naamioi sen vihaksi koska huutaminen on helpompaa kuin pelkääminen, sanovat psykologit. Raivoamisen syy tai laukaisija saattaa olla muun muassa turhautuminen, loukkaantuminen, kyvyttömyys ongelmien ratkaisuun, lääkkeet...

Sivusta katsottuna asia on erilainen kuin jos suuttumus ja huutaminen kohdistuu minuun. Tunnen pari äkkipikaista ihmistä joiden normaali käyttäytymismalli on ensin haukkua minut pystyyn ja sitten rauhoittua ja todeta että käsittivät väärin. Haukutuksi tuleminen loukkaa, puolustautuminen on alentavaa ja vie voimani. Jos tyypit eivät vuosien tuttavuuden pohjalta ole valmiita ekaksi reaktiokseen kysymään itseltään, pitäisikö ensin tutkia ja sitten vasta hutkia, kun ennenkin on toistuvasti erehdytty, eikä minusta ole kertaakaan oikeaa syytä löydetty vaan väärinkäsitys on ollut heidän päässään, tervemenoa "ystävyydelle". En ole enää kummankaan meileihin vastannut aikoihin. Toisella heistä on vielä tapana pitää saarna päälle siitä miten "minähän olen sanonut että huutoani ei kannata ottaa vakavasti, se on vain minun tyylini". Just joo - ensin heitetään syytöksiä ja henkilökohtaisia loukkauksia ja mitä vaan sylki suuhun tuo, ja sitten ne pitäisi vain pyyhkiä kaikki muistista. Ei käy! Meitä on siinä tilanteessa kaksi ihmistä ja minä teen omat päätökseni. Eli hyvästi.

Ihmisellä on syntyessään valmiina temperamentti. Minä olen syntynyt rauhalliseksi, mitä pidän lahjana. Haluan uskoa että jos olisin syntynyt äkkipikaiseksi, yrittäisin kaikin voimin opetella vihan hallintaa. En tiedä millaista on PMS raivo jota naiset ympäri maapalloa kokevat sankoin joukoin miesten kauhuksi, mutta mikään ei saa minua uskomaan että aikuinen ei halutessaan pysty säätelemään käytöstään ja sanomisiaan. Mikään eikä kukaan saa minua uskomaan että aikuisella naisella on lupa antaa mennä ja sitten vaan selittää että "en voi sille mitään". Sama juttu perheväkivallassa. En kertakaikkiaan kuuntele selitystä "en voinut sille mitään".

Yhden tyyppinen suuttumus tulisi kuulua jokaisen ihmisen elämään. Meidän pitäisi suuttua vääryyksistä ja sen suuttumuksen ajamina puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

ÄLKÄÄ NIITÄ TÄNNE HUISKIKO

Harhainen asiakas tulee pikaterapeutin vastaanotolle. Hän huitoo ilmaa ja hätistelee jotain kuviteltua pois. “Noita peijakkaan perhosia lentelee joka puolella!”

Kops närkästyneenä: “No älkää nyt hyvä ihminen niitä tänne huiskiko!”

Saturday, January 14, 2006

LIUKASTELU

Rita Maestran oheiseen kielitestiin tuli paljon erilaisia vastauksia.

______________________________________

Mikä ei kuulu joukkoon? Miksi?
a banana, an apple, grapes, fruit juice, orange

______________________________________

Yksi briljantti vastaus oli “Banaani, koska noihin muihin ei liukastuta.”

Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen on sääntöä vahvistava poikkeus. Se poika pystyy liukastumaan ihan mihin tahansa. Yleensä hän kompastuu omiin jalkoihinsa ainakin kerran päivässä. Omenaan tai lattialle pudonneeseen pussilliseen omenoita hän kompastuu vartalo kerien, ja kierii omenoiden vierittämänä rappuset kellariin. Viinirypäleet toimivat myös vaikka eivät Jupukkaa kuljetakaan mukanaan. Lähinnä hän lipsahtaa niihin ja sitten lässähtää päälle, Erikokoiset mehun läikähdykset lattiassa - luiskis ja humpsis vaan! Taitoa jos karttuu, Jäpikäisen poika kukaties rullaluistelee appelsiineja vierittämällä itsensä maailmanmaineeseen. Toistaiseksi tasapaino on kaukana. Painovoima tekee tepposet kerta toisensa jälkeen.

Friday, January 13, 2006

OPTIMISTI

On se vaan hankalaa kun ihmisillä on niin eri käsitys sanoista. Kopsin pitää joskus valistaa terapia-asiakkaita ennen kuin voidaan aloittaa keskustelu. Niinkin yleinen termi kuin optimisti. Luulisi jo kaikkien tietävän että optimisti on silmälääkäri!

Thursday, January 12, 2006

SANOISTA

Ihmiset käyttävät joskus oudon kevyesti arkikielessä isoja sanoja. Sanat kärsivät silloin inflaation. Jos unohtaa käydä kaupassa on kyseessä “dementia”. Kun väsymys valtaa, ollaan “aivokuolleita”. Alunperin psykologian termi “turhautua” omaksuttiin jokapäiväiseen kielenkäyttöön merkitsemään “tuntea itsensä turhaksi”. Huudahtipa tietääkseni yksi kaveri kerran “älä nyt turhaudu” työtoverille tilanteessa jossa olisi odottanut “älä nyt hikeenny”.

Sana psykologia merkitsee ihmisille milloin mitäkin. Minä käytän sitä usein tarkoittamaan ihmistuntemusta ja elämänkokemusta. Olen lukenut psykologiaa tieteenäkin. Se on tiedettä joka tutkii ihmisen henkisiä ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Havaintopsykologia on kiehtovaa. Minua kiinnostaa myös kognitiivinen psykologia.

Monien mielessä sanalla psykologia on huono kaiku. Miehiltä kuulee silloin tällöin torjuvia tai väheksyviä reaktioita, sekä lausahduksia joiden perusteella he vaikuttavat luulevan psykologiaa joksinkin keinoksi petkuttaa heitä tai saada heidät puhumaan tunteistaan. Joskus on oikein huoneessa happamuusaste noussut kun joku mainitsee psykologian ja pari raavasta heppua alkaa naamaa vääntäen ääni kireänä selittää mitä kaikenmaailman höpötystä ja hössötystä se hysteerinen vaimoväki jaksaa tyrkyttää. Samat heput keskustelevat älykkäästi kaikenlaisista psykologian ilmiöistä, kunhan en sitä sanaa mainitse. Voin nimittää aihetta filosofiaksi ja juttu lentää.

Opettaja Rita Maestra saa kurssilaisensa samalla sanojen naamioinnin menetelmällä opiskelemaan kielioppia. Hän nimittää sitä “kielen systeemiksi” ja tunti menee hyvin. Jos hän nimittää kielioppia “kielen tekniikaksi” ryhmän miespuolisten jäsenten ryhti oikein paranee ja opiskeluun tulee uutta puhtia. Jos erehtyy sanomaan kielioppi, katseet lasittuvat ja väki valuu pulpetista lattialle.

INNOSTUS

Lähdin hiihtolenkille heti aamiaisen jälkeen. Kotia kohti sivakoidessani muistin että en ollut käynyt katsomassa tuoreimpia kommentteja postauksiini. Innostus valtasi minut ja puuskuttaen tupsahdin koneen ääreen. Voi miten hyvät ajatuksia herättävät kommenttikirjoitukset! Uusia kirjoituksien aiheita risteilee villisti aivoissa. Jaa, jospa menis ottamaan sukset jalasta...

Wednesday, January 11, 2006

KAHLEET VAI VAPAA TAHTO?

Ei ihmistä ole tarkoitettu kahleita kantamaan, väitän, mutta niin vaan laahustetaan pallo jalassa. Ellei toisten nilkkaan asentamana, itse siihen tällättynä. Missä se kuuluisa “ihmisen vapaa tahto” on?

Minä ja kommenttien jättäjät olemme puhuneet huonon itsetunnon ikeestä, ulkoa ohjautuvuudesta, siitä miten ahdasmielisissä kodeissa ja piireissä perheenjäsenet on vaiennettu, miten kansaa on aivopesty uskomaan että kiitteleminen ja kehuminen on pahasta, oman itsen esiin tuominen rumaa, itsekehut ja itserakkaus kaiken pahan alku ja juuri, ilonilmaukset ja nauru on estetty ennen kuin ne alkoivatkaan - varo nyt, itku pitkästä ilosta, kohta tapahtuu onnettomuus, jos nauraa räkätät...

Kuka meitä painaa alas? Kuka meitä pakottaa? Miksi emme saa olla onnellisia ja vapaita? Milloin Suomen kansa herää, heittää kahleet, vääntää kalterit ja purkaa muurit?

Hei mutta hetkinen! Sitten kuitenkin ensimmäinen joka vapautuu ja vielä nauraa (!), saa naapurien paheksunnan päälleen. Parasta pistää pallo takaisin nilkkaan. Niska kumarassa laahustaminen on ainakin tuttua, ellei muuta. Antaa ulkomaan pellejen virnistellä. Kohta hekin tottuvat jäyhiin oloihimme.

“Jäyhä” on tässä synonyymi ennen käyttämilleni termeille lestadiolainen, körttiläinen, ahdasmielinen, raskassoutuinen, melankolis-luterilainen.

Vapaan tahdon käsitteen käsitän siten että ihminen langettaa omasta vapaasta tahdostaan ylleen raskaan taakan ja vetää siihen muitakin. Muuten en osaa sitä käsittää tämän päivän Suomessa joka ei tietääkseni ole diktatuurinen sortovalta. Vai onko?

PIKATERAPEUTILLA

“Mitä teillä on siinä muovikassissa?”

“Otin lääkkeet mukaan jos haluatte nähdä mitä käytän.”

“Pannahinen! Teillähän on enemmän tabuja kuin lestadiolaisilla!
Parempi jos voisi olla ilman tabuja, vai mitä arvelette?”

Tuesday, January 10, 2006

ENSIVAIKUTELMA

Usein kuulee väittämän “ensivaikutelma on kaikkein tärkein”. Saattaa ollakin jos sillä tarkoitetaan sitä katkeaako ihmissuhde siihen tai luodaanko siinä perusta hyvään suhteeseen. Muistettakoon että se on kaksisuuntainen juttu, ja paljon riippuu tulkinnasta. Kauneus on katsojan silmässä, samoin rumuus.

Minulle tulee mieleen ne lukuisat kerrat kun olen muuttanut mieltä tapaamastani ihmisestä. Saamani ensivaikutelma on voinut muuttua olennaisesti suhteen edettyä.Itse asiassa kun tietää vanhan totuuden vieraskoreudesta, ja kun nykyään puhutaan runsaasti naamioista ja julkisivuista ja kulisseista. joita ihmiset pitävät yllä, on melkein naurettavaa pitää johtotähtenään ensivaikutelmaa kenestäkään. Sehän voi kai pitää paikkansa ainoastaan täysin avoimeen, rehelliseen, hyvän itsetunnon omaavaan yksilöön nähden, olettaen että myös hänen arvioijansa omaa samat ominaisuudet ja osaa lukea toista ihmistä kuin avointa kirjaa.

Kerron pari esimerkkiä joissa muutin mieltäni. Tapasin henkilön jota ihailin hänen suorapuheisuutensa ansiosta. Hänen rehtiytensä ja suoruutensa vaikuttivat olevan vertaansa vailla. Parin kuukauden kuluttua tajusin että tyyppi ei osannut pitää sisällään hänelle uskottuja salaisuuksia, vaan ampui ulos mitä sylki suuhun toi, piittaamatta kenenkään tunteista. Hän oli täysin itsekäs, eikä kuunnellut ketään, vaan hoiti puhumisen itse.

Toinen esimerkkini on henkilö jota ihailin koska hän ei koskaan puhunut pahaa muista ihmisistä. Luokittelin hänet mielessäni sellaiseksi ihmiseksi jolle on kunnia-asia olla ketään panettelematta. Muutamaa vuotta myöhemmin ymmärsin että hän kylläkin ajatteli pahaa, mutta oli lähtöisin kodista jossa kaikki tunteenpurkaukset piti tukahduttaa , ketään ei saanut kehua eikä liioin haukkua. Hänet oli vaiennettu, kuten niin monet muutkin körttiläistyyppisen kasvatuksen saaneista. Varsinkaan itseään ei saanut kehua, mikä kai osaltaan minun mielessäni oli eduksi ja kiilloitti "vaatimattomuus kaunistaa" kilpeä.

Ensivaikutelmako kaikkein tärkein? En suostu allakirjoittamaan.

(Rita Maestra kirjoittaa tänään vaikutelmasta, jonka ihmiset yrittävät liikemaailmassa itsestään antaa.)

Monday, January 09, 2006

EIHÄN NYT MEIKÄLÄINEN

Kun kerran eläessään kuulisi VOI KIITOS kun antaa suomalaiselle lahjan. No ehkä vähän liioittelen. Ei kai se niin kovin usein satu kohdalle että lahjan saajan reaktio menee tähän tapaan:

“Mitä sinä olet mennyt törsäämään!”
“Tämä nyt on ihan liikaa meikäläiselle.”
“Voi ei, minulla ei ole sinulle mitään!”
“Ooo - tuon sinulle ensi kerralla kahvipaketin”

Minä kuulisin mieluummin:

“Kiitos kun ajattelit minua.”
“Tämäpä ystävällistä.”
“Hei, tämäpä kiva juttu.”
“Jee, lahjoja on mukava saada.”
“Joulu tuli aikaisin tänä vuonna.”
“Tulee oikein mukava mieli.”

Lahjoja ei osata vastaanottaa, ei liioin kehuja.

- Onpa kaunis villatakki.
- Tämäkö? Vanha riepu.

- Sinähän olet varsinainen keittiötaituri.
- No joskus onnistuu.

- Kiitos tästä ihanasta lahjasta!
- Eihän se nyt ole mitään erityistä.
Tuommoinen vaan oma tekemä.

________________________________________________________

Tämä nyt oli vaan tämmöinen kirjoitus, mutta jos joku säälistä haluaa kommentoida niin voinhan sen lukaista.

Kommenttikirjoitukset ovat kuitenkin parempia kuin nämä onnettomat harakanvarpaani. Pitäisi varmaan jättää postaamatta koko esitys.

Rita Maestra kirjoittaa tänään myös samantapaisesta aiheesta. Luonnollisesti paljon paremmin kirjoitettuna, kun on käynyt koulujakin. Minä en osaa edes pilkkusääntöjä.

- Ei, älkää yrittäkö kannustaa. Tiedän oman rajoittuneisuuteni. Vanhemmat jo aikanaan - blaa blaa blaa - blääh!

Sunday, January 08, 2006

DIAPAM

Joitakin vuosia sitten pyysin lääkäriltä apua niska-hartiaseudun jäykkyyteen ja kipuihin. Esitin toivomuksen että saisin jotain lääkettä kampaajakäynteihin ja hammaslääkäriin. Kummassakin joudun jännittämään niskaa ja kärsimään kipuja jälkikäteen. Lääkäri oli miellyttävän asiallinen ja teki kanssani suunnitelman. Otan kotoa lähtiessä Primaspam särkylääkkeen joka alkaa vaikuttaa vasta tuntia myöhemmin ja rentouttavan Diapamin. Käytän tuon avun ainakin 6 kertaa vuodessa, joskus useamminkin.

Lähdin tuolloin apteekkiin kädessäni resepti johon oli merkattu reilu määrä mainittuja tabuja, jotta minun ei tarvitsisi ottaa uutta lääkäriaikaa lähivuosina. Olin tyytyväinen suunnitelmaan, koska olen vahvasti “lääkäriin vasta pää kainalossa” tyyppiä.

Apteekissa sitten reseptiäni lukenut ihminen tiuskaisi minulle vihaisesti tiskin takaa: “Ei tämä ole mikään kuurilääke!” En osannut muuta kuin sopertaa: “Ei kai siinä niin lue?” Naama punottaen hän antoi minulle tabut ja kävelin kotia kohti loukkaantuneena odottamattomasta hyökkäyksestä jota en käsittänyt. Mikä tuota ihmistä riivasi?

Asia sai selvyyttä vasta monta vuotta myöhemmin kun menin lääkäriin hakemaan uusia rohtoja. Minulla oli mukanani vanhaksi menneitä Diapameja, jotka aioin palauttaa apteekkiin, ja otin puheeksi pillerinpyörittäjän käsittämättömän käytöksen. Lääkäri käsitti sen heti. Hän sanoi että tuolla alalla esiintyy niin valtavasti Diapamin väärinkäytöksiä, että apteekissa ollaan niskakarvat pystyssä kun kuullaankin sana Diapam. Okei, minut oli siis leimattu lääkkeiden väärinkäyttäjäksi? Sain vasta siinä yhteydessä tältä toiselta lääkäriltä kuulla että Diapamille voi tulla riippuvaiseksi. Nyt muistan sen lopun ikääni, joten siinä mielessä (kai?) hyvä juttu.

Lääkäri sanoi siinä vielä että minun kannattaisi puristella ne vanhat Diapamit koteloistaan ennen kuin palautan ne apteekkiin. Muuten siellä ollaan vihaisia, kun “jonkunhan se homma on tehtävä...”

Luoja varjelkoon minua koskaan tulemasta niin sairaaksi ja puolustuskyvyttömäksi että hoitoalan ja lääkintäalan turhautuneet yksilöt kohdistavat vihansa minuun!

Saturday, January 07, 2006

LAPSEN ITSETUNNOSTA

Ihmisyyteen liittyvät asiat ovat monitahoisia. Esimerkiksi itsetuntoa voidaan punnita edestakaisin ja tarkkailla sen seitsemästä kuvakulmasta. Samalla kun todetaan että ihmisen itsetunto on välillä kovallakin koetuksella elämän kolhuissa ja melankolis-luterilaisen kasvatuksen ikeessä, voidaan esittää että ilman hillitsevää kasvatusta lapselle luontainen vahva itsetunto saattaisi hänet vaikeuksiin.

Joka on vähänkin hoitanut lapsia tietää millaiset suuruuskuvitelmat pikkupojan puheista ja eleistä välittyvät kotipihan leikeissä. Hän pystyy nostamaan “ainakin tämän talon kokoisen”kiven. Hän on voittamaton. Aikuisen on pieni pakko palauttaa lapsen suhteellisuudentajua jotta tämä ei hyppää pää edellä joka vaaratilanteeseen. Lapsi ei tiedä maailman vaaroista. Aikuisen on suojeltava häntä.

Kasvatuksessa on kaksi kammottavaa ääripäätä joita kannattaa välttää. Toinen on kaiken salliva vapaa kasvatus, joka jättää lapsen turvattomaksi. Toinen on pusertava, musertava, alistava, “luulot pois”, “sinä et ole mitään” kasvatus. Noitten keskiarvoon kun tähtää, alkaa olla oikeilla jäljillä. Toinen hyvä periaate kasvatuksessa on se että muistaa kaksisuuntaisuuden: Lapsi kasvaa itsekin. Ei häntä tarvitsse koko ajan kasvattaa. Vanhemmuus ei saa muodostua kielto-käsky-saarna-luento tyyppiseksi kokemukseksi josta puuttuu ilo. Lapsuutta ei saa takaisin, ei liioin vanhemmutta, sitten kun lapsi on tullut aikuiseksi.

Friday, January 06, 2006

ÄLYPÄÄT KÖMPELYKSET

Lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen tuli käymään joulun alla. Heti ovesta astuttuaan hän kompastui omiin jalkoihinsa kuten tavallista ja kaatoi joulukuusen. Ei siinä mitään. Nauroimme katketaksemme, emmekä vähiten sille että hän oli pukenut eriväriset sukat jalkoihinsa hajamielisyyksissään. Jupukan vanhemmat ovat aina hyväksyneet hänet ja selittäneet että tiedemiehen kuuluu olla vallitsevasti älykäs ja oivalluskykyinen. Maalliset jutut ovat sivuseikka.

Laittelin vähän purtavaa meille keittiössä. Leikkasin pari kertaa sormeeni ja tiputtelin tavaroita käsistäni mutta ei se meidän jutusteluamme häirinnyt. Lapsena minua nimiteltiin mämmikouraksi mikä sai minut häpeämään, mutta keski-iässä tajusin että olen mämmikoura joka on opiskellut kahdessa kotimaisessa ja yhdessä ulkomaisessa yliopistossa. Jos joku arvostelee minua fyysisten eikä henkisten ominaisuuksieni osalta, häpeä on hänen eikä minun.

Istuin Jupukan seuraan keittiönpöydän ääreen. Meiltä kummaltakin putosi haarukka kaksi kertaa, mutta keskustelimme siitä huolimatta vilkkaasti. Niin vilkkaasti että Jupukka huitaisi kahvikuppinsa lattialle. Paikalla ei ollut ketään päivittelemässä. Lähtiessään hän halasi minua ja tökkasi vahingossa silmääni. Heilutin ikkunasta ja tiputin kukkaruukun maahan ikkunalaudalta. Siivoaminen on hyvää liikuntaa.

KURSAILUA

Olin päivälliskutsuilla hyvän ystäväni talousihme Ärräpään kotona. Ne ovat tavallisesti nyyttärit, mutta nyt meille tarjottiin isäntäväen kokonaan loihtima ateria. Emäntä ilmoitti vilkkaan keskustelun lomaan että voisimme alkaa aterioinnin. Seurasi parin sekunnin epäröinti ennen kuin kukaan reagoi kehoitukseen. Minulle nousi hiki otsalle kun välähdyksenomaisesti muistin esi-isiemme kursailurituaalit. Sukulaisten 50- tai 60-vuotispäivät parikymmentä vuotta takaperin kun kukaan ei toisellakaan kutsulla käynyt tarjoilujen kimppuun. Kerrankin kutsujen emäntä antoi kolmannen kehoituksen suuttumuksesta ja loukkaantumisesta punoittaen. Olin silloin niin nuori että en voinut tehdä mitään. Suku olisi järkyttyen paheksunut minut maanrakoon.

Siinäkö taas se lestadiolainen ja vanhakirkollinen perinne nosti päätään? Arvokkaammat menevät ensin pöytään ja maan matoset heidän jälkeensä. Lapset syövät lattialle tippuneet murut ja ovat hiljaa. Voi hitto että suututtaa! Pakkopullakin oli ensin syötävä jotta ei vaikuttanut ahneelta kun kävi maukkaampien herkkujen kimppuun.

Tuota ajatellessani haluan hyppiä tasajalkaa ja kirota, mutta sehän osoittaisi yhtä huonoja käytöstapoja kuin nuo pirun kursailut. Kai meitä aina jokin pidättelee tässä yhteiskunnassa vapaasti käyttäytymästä. Haluan kaikin voimin uskoa että aina valintatilanteessa käyttäydyn niin että se ei loukkaa ketään eikä jätä itselleni omantunnontuskia. Isäntäväkeä loukkaava kursailu ei onneksi kuulu tapoihin minun ja ystävieni kutsuilla, missä aikuiset ja lapset ovat yhtä arvokkaita.

Tervetuloa juomaan malja kanssani, kaikki blogistanilaiset, ikään, uskontoon ja ihonväriin katsomatta! Olette kunniavieraita vaatimattomassa blogissani. En ole juuri siivonnut, ja täällä on kauhean näköistä, minulla on vain tällaiset vanhat verhot juuri ikkunoissa ja tällainen vanha riepu tämä leninkikin on, eihän sitä nyt meikäläinen mitään, voi hyvänen aika, mitä te olette menneet lahjoihin törsäämään, siis meikäläiselle, eihän meikäläinen ole mitään...

Ohhoh, mistäs nyt tuollainen nauha lähti yhtäkkiä pyörimään? Eihän luterilainen kasvatusperintö minuun vaikuta.

Thursday, January 05, 2006

KUUNTELEMISESTA

Kuuntelin taas yhtä ihmistä. Hän selittää aina samoja asioita samoilla sanoilla. En viitsi paljon kommentoida, koska häntä ei kuunteleminen kiinnosta. Kokemus on osoittanut että sanani eivät mene perille sellaisina kuin ne minusta lähtivät, joten en edes halua antaa sanojani hänelle vääristettäviksi.

Ensin hän taas uhoaa siitä miten ihmisillä on AINA tapana yleistää. Ihmiset eivät KOSKAAN näe nenäänsä pidemmälle. Ihmiset eivät KOSKAAN muutu. (Siinä oli jo kolme yleistystä.)

Huono keskustelukumppani. Mitään hän ei koskaan sano vaikka puhuu paljon ja hallitsee koko niin sanottua keskustelua. Puhe on jyrkkää ja uhoilevaa, Tyypin seura rasittaa. Jos hän edes sanoisi jotain arvokasta ottaisin luennon vastaan. En halua kuunnella koska en halua kuulla.

“Onko kello noin paljon? Pitääkin jo lähteä. Nähdään taas” (Tai ei takuulla jos näen sinut ensin ja ehdin pakoon.) Raskain askelin laahustan tieheni. Askeleet kevenevät kun pääsen kauemmas. Mikä onni että en joudu usein tapaamaan tuota henkilöä, ja mikä onni että sellaista ei ole kotona odottamassa!

(Puhun Rita Maestrassakin tänään kuuntelemisesta)

Wednesday, January 04, 2006

AI MISTÄ AIHEESTA?

Postasin pari päivää sitten kirjoituksen JÄLJITYSTÄ jossa pointtini oli että vaikka toisen ajatuksia ei voi lukea, niitä voi arvailla sen perusteella mitä toinen sanoo. Häntä pitää kuunnella aktiivisesti jos aikoo tutustua hänen ajatuksiinsa. Johdattelin lukijani aiheeseen mainitsemalla pieneksi esipuheeksi että lumessa voi koirien jäljistä yrittää päätellä millainen koira siitä on mennyt.

Ponttini sivuutettiin. Kommenttiboksiin kehkeytyi keskustelu koirista. Lukijani lähtivät ihan muualle kuin mihin aioin heitä viedä. Siitä sukeutui mukavaa keskustelua, mutta POINTTINI on että avain ihmistuntemukseen on aktiivinen kuuntelu.

Mitä sitten? Sitten katsotaan jatkavatko kommentaattorit tätä aihetta, vai alkavatko kenties viedä juttua muualle, esimerkiksi siihen miten antoisaa vapaa joka suuntaan rönsyilevä keskustelu on. Ihastelin juuri edellisen kirjoitukseni ITSETUNNOSTA saamia kommenttikirjoituksia, ja mietin mistä saisin ison kommenttiboksin loistaville vieraileville kynille. Itsetuntokirjoituksessani ei ollut varsinaista pointtia. Halusin vain valottaa sitä mikä itsetunto on, koska sitä sekoitetaan milloin mihinkin, eikä kukaan oikein vaikuta tietävän mikä se on. Terve itsetunto on parhaita henkisiä ominaisuuksia mitä ihmisellä voi olla.

Kommentaattorit ovat vapaat kommentoimaan ihan mitä tahansa. Kaikki kirjoitukset ovat tervetulleita. Tämä postaus sisälsi lähinnä observointia eli havainnointia.

Tuesday, January 03, 2006

ITSETUNNOSTA

Mikä on hyvä itsetunto? Se on muun muassa sitä että ihminen on uskollinen omalle itselleen ja tavoittelee elämässä asioita joihin uskoo, silloinkin kun muut eivät usko häneen. Tyypillinen esimerkki on kun isä haluaa pojasta itselleen seuraajan firmaan mutta poika ryhtyy muusikoksi, koska saa siinä täyttymyksensä.

Hyvä itsetunto on myös sitä että elää oman luonteensa ja temperamenttinsä mukaan eikä sen mukaan mitä ympäristö vaatii, tai mitä ihminen luulee että häneltä odotetaan. Jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä jotta voi olla onnellinen ja elää itselleen sopivaa elämää. Se ei ole itsekkyyttä, koska omasta hyvinvoinnista lähtee myös läheistemme hyvinvointi. Henkisesti pahoinvoiva perheenäiti siirtää pahan olonsa lapsiinkin. Alaiset eivät toimi täydellä teholla jos johtajalla on herne nenässä. Tympiintynyt työtoveri levittää blääh ilmapiiriä työpaikalla.

Terveeseen itsetuntoon kuuluu myös se että antaa muiden ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. Jos ihmisellä on ehjä itsetunto, ja hän hyväksyy itsensä, hän hyväksyy muutkin, ja kykenee myötäelämiseen, Tästä syystä hänen lähellään on mukava olla.

Hyvä itsetunto ei merkitse itsepäisyyttä eikä itsekkyyttä, eikä siihen liity kovuutta, vaan lujuutta.

(Toisessa blogissani tämän päivän postauksen aihe sivuaa myös “omaa itseä” ja yksilöllisyyttä. Mene sivulinkistä Rita Maestraan jota kirjoitan kieltenopettajan identiteetilläni.)

Monday, January 02, 2006

JÄLJITYSTÄ

Kävelin juuri virkistävässä sateessa ja katselin nautinnollisesti lumeen jääneitä jälkiä. Isäntiä ja emäntiä koirineen oli kulkenut edelläni. Filosofisesti pohdiskelin miten kuka tahansa saattaa elämässä päätellä kaikenlaista jäljistä ja muista johtolangoista, mutta harjaantunut tarkkailija päihittää aloittelijan.

Arvelen että pienet tassunpainallukset on jättänyt lumeen pieni koira, mutta rotua en osaa ryhtyä arvailemaan. Onkohan joillakin pienillä koirilla tai pennuilla isot käpälät? En ole Sherlock tuolla alalla, mutta omalla sarallani tässä elämässä huomaan silloin tällöin olevani jälkiä seuraavan intiaanin veroinen.

Parhaita palkkioita terapeutille on kuulla "Mistä saatoit arvata ajatukseni?" Äänensävy ja voimakkuus määrittelevät palkkion suuruuden.

Toisen ihmisen ajatuksia ei voi lukea, mutta jäljet johtavat joskus lähelle. Jälkiä voi seurata kun kuuntelee ihmistä; mitä hän sanoo, miten hän sanoo sen, minkälaisesta ajatusmaailmasta, filosofiasta, suhtautumisesta hänen puheensa kertoo, mitä voi päätellä hänen taustastaan.

Jäljitys ei ole 100 prosenttisen tarkkaa, mutta harjaantuneen tarkkailijan prosentit ovat isommat kuin harjaantumattoman.

Sunday, January 01, 2006

PIKATERAPIA

Arkiterapeutti Kopsin pikavastaanotto

Hirveä päänsärky. Lääkkeet eivät tepsi. Astukaapa tänne takahuoneeseen. Tohtori Giljotiinin maailmankuulu tekele tepsii. Pään mukana poistuu särkykin.

Sama radikaali hoito liikalihavuuteen. Siinä heitetään vastaavasti koko kroppa menemään ja jätetään pää.

Sivuvaikutuksia ilmenee yleensä, mutta toisaalta hoito on nopea.