Kops

Wednesday, December 28, 2005

MIELIPITEISTÄ

On todella hankalaa yrittää saada aikaan hyvää keskustelua ihmisten kanssa joilla on mielipiteitä. Tarkoitan muuttumattomia mielipiteitä. Pinttyneitä käsityksia. Vahvoja oletuksia. Rakentava keskustelu vaatii avoimen mielen. Oivallukset eivät syty mielen jähmeydestä.

Häiritsevää on kun ihmiset olettavat että minulla on mielipide vaikka minulla ei sellaista ole. Yhtä häiritsevää on jos minulle oletetaan mielipide jota en missään nimessä tunnustaisi omakseni. Oletan että ihmisillä on taipumus olettaa.

Oma selitysmallini elämään on erittäin myönteinen, pidän yksinkertaisista asioista, nautin arjesta ja juhlasta, luotan hyvään ihmisissä ja siihen että asiat järjestyvät. Saan iloa pienistä asioista joka päivä monta kertaa. Juttelin erään ystäväni kanssa jonka maailmankatsomus kuulostaa hänen puheittensa perusteella epäilevältä, negatiiviseen kallistuvalta, jopa kyyniseltä. Lempisanontoihin kuuluu: “Pieleen se menee kuitenkin” tyyppisiä sanontoja, vaikka hän on toisaalta hauska ja huumorintajuinen ihminen. Hän sanoi kerran että olen sinisilmäinen ja naiivi. Lausunto kiinnosti minua, Kysyin häneltä: Mitä mieltä olet sanonnasta “Taivasten valtakunta on lasten ja lapsenmielisten”? Hän vastasi: “Olen tuossa samaa mieltä kanssasi.” Samaa mieltä...? Se ei ollut mielipiteeni. Tarkoitin kysyä hänen mielipidettään, mikä kysymyksestäni suoraan kävi ilmi. Sanonta tuli siinä yhteydessä mieleeni, ja avasin sillä keskustelun tuosta aiheesta. Aloin vasta siinä ja silloin pohdiskella sitä sanontaa ja sen sisältöä. En ollut muodostanut mitään mielipidettä.

Ei läheskään kaikki tässä blogissa esittämäni ole MINUN MIELIPITEITÄNI.

Kirjoitan ajatusteni selkiyttämiseksi, keskustelun herättämiseksi, kirjaan muistiin hajahavaintoja, kokemuksia, senhetkisiä totuuksia, jotka kyseenalaistan seuraavassa hetkessä. Joku irrallinen ilmiö saa erilaisen ilmeen laajemmassa viitekehyksessä. Negatiivisuuden ja realismin raja on häilyvä. Optimismin ja idealismin samoin.

En halua sitoa itseäni liikkumattomiin muuttumattomiin mielipiteisiin.

SE ON VARMA MIELIPITEENI! Kops.

5 Comments:

  • Hei.
    Minä taasen heittäydyn vakaviin keskusteluihin aika harvoin, koska olen niin eri mieltä monista asioista muiden kanssa, ettei oikeasta keskustelusta tule yleensä mitään. Ihmiset provosoituvat ja repivät paitansa... joskus minäkin kyllä innostun...

    Toisin sanoen esim. blogillani kerron aika vähän asioista, joita prosessoin mielessäni. Ehkä se on blogikirjoittamisessa puute. Toisaalta jonkinlaisen käsityksen henkisistä olotiloistani voi ehkä saada kuvallisesta kerronnastani, en tiedä.

    Siispä yksi purkautumiskeino minulle on ollut lyriikka ja proosa, joissa sitten posottelen monesti täysillä.

    Sillä areenalla kokeilen eri olotiloja ja ilmaisun muotoja, kuten kai useimmat kirjoittajat tekevät. Tosin selvennettäköön, että olen nk. harrastajakirjoittaja, koska en ole julkaissut. Monet proosapaloistani ovat lähinnä absurdismia. Toisaalta olen hämmästyksekseni huomannut, että joistakin niistäkin pidetään ja ne tuottavat lukijoille hilpeyttä, mikä onkin niiden tarkoitus. Ainakin yksi niistä.

    Proosan ja lyriikan yhteydessä olen joskus joutunut selventämään, ettei tuo ole minun oma mielipiteeni vaan idea, jota pallottelen ihan muuten vaan, ja taas toisinaan saadakseni ihmisissä aikaan jonkun haluamani reaktion. Monesti reaktiot ovat kylläkin arvaamattomia ja yksilökohtaisia.

    By Anonymous Maria, at 11:14 AM  

  • Niin hyvä kommenttikirjoitus, että sen olisi pitänyt olla varsinainen blogikirjoitus. Näistä aiheista riittää juttua loppumattomiin. Kiva että kävit kommentoimassa!

    By Anonymous kops, at 2:22 PM  

  • Aihe, josta olen halunnut ja aikonut pitkään kirjoittaa ja vanhassa blogissani siitä olikin jotain juttua.
    Perheessäni(tai sanotaanko lähisukulaiissani, perhehän on myös abstrakti käsite, jos niin halutaan) on pari vahvaa mielipide- ja periaateihmistä. Heillä on ollut aina vahvat mielipiteet ja paljon periaatteita. Kun vapauduin toisesta, eli isästäni jotakin vuosia sitten, vapauduin myöskin periaatteellisuudesta, koska ymmärsin sen olevan joustamaton ja kasvua rajoittava asia. Isäni piti minua heikkona ja "tuuliviiriniä", koska saatoin vaihtaa mielipidettä, helpostikin ja pidin sitä itse heikkouden merkkinä. Nykyään, asiaan jo etäisyyttä saaneena, mietin, että staattinen mielipide-periaate-eläminen on kauhean raskasta ja joustamatonta ja siitä vapautuminen teki minusta piirun verran ymmärtävämmän ihmisen.
    Asioista keskustellessa voin saada erikäsitksiä, kokemuksia, tunne"mielipiteitä" ihmisiltä ja ON LUPA vaihtaa mielipidettä, jos vanha tuntuu väärältä. Ei kasvata ketään tarrautua mielipiteisiin ja periaatteisiin, mieluummin pidän niitä uusiutuvana luonnonvarana.
    Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!
    -minh

    By Anonymous minh, at 10:42 AM  

  • Varaan oikeuden siihen oikeaan mielipiteeseen :o)

    Minhiltä hyvä kommentti, erityisesti tarkoitan viimeistä kappaletta!

    By Anonymous Iltakajo, at 10:13 PM  

  • Kiitos tästä! Olen anoppikriisissäni käynyt läpi samoja asioita. Minä olen positiivisuuteen pyrkivä, en kestä velloa ikuisuuksia mustassa, synkässä, vihassa, oireissa... hän näkee kaikessa negatiivista ja sairautta. Mikäli ei kommentoi, haluaa pysyä neutraalilla vyöhykkyyllä hänen arvostellessaan muiden ihmisten (hänen mielestään) vääriä valintoja, olen kuulemma samaa mieltä sen ihmisen kanssa, joka anopista toimii ja elää täysin väärin. Hoijakkaa!

    No, mutta positiivista tässä on se, että itse tunnistaa nämä operaatiot. ;)

    Terv. Katja

    By Blogger Katja, at 2:59 PM  

Post a Comment

<< Home