Kops

Friday, December 30, 2005

ITSENÄISTYMISESTÄ

Ensin ihminen irtoaa äidistä kirjaimellisesti synnytyksessä, ja oikea napanuora katkaistaan oikeilla saksilla. Sitten alkaa pitkä kasvu ja irtaantuminen joka jatkuu ties mihin asti. Riuhtaisuvaiheita on uhmaikä ja murrosikä, molemmat kiivaan kasvun ja itsenäistymisen kausia. Ne koettelevat sekä lapsia/nuoria että vanhempia. Tyypillisesti tulee noin 35-vuotiaana vielä yhdenlainen itsenäistymiskausi, henkisempi. Siinä käydään päänsisäistä oikeudenkäyntiä ja syytetään vanhempia ja muita kasvattajia epäoikeudenmukaisuudesta ja nöyryyttävästä kohtelusta, jonka kohteeksi ollaan jouduttu. Se voi olla hirveän raastava prosessi jossa tunteet vellovat. Sen vangiksi ei missään tapauksessa kannata jäädä, jos aikoo elää ihmisenarvoista elämää. Uskon että ihmisestä tulee parempi jos hän voittaa katkeruuden, suhtautuu ymmärtäväisesti aikaisempaan sukupolveen, ja kykenee anteeksiantamiseen. Anna-Liisa Valtavaaran teos Ainako anteeksi? valottaa teemaa aika hyvin. Saattaa olla kaikkein tärkeintä antaa anteeksi itselleen. Järkyttävän monet jatkavat itsensä soimaamista, vähättelemistä ja mollaamista sen jälkeen kun ovat vanhemman sukupolven otteesta fyysisesti irtaantuneet, eli esimerkiksi muuttaneet pois lapsuudenkodistaan, missä haukkuminen oli ehkä tavaksi muodostunut. Suomessa on pitkä perinne varoa kehumasta lasta. Kehumisella voi olla ylpistävä vaikutus. Itseään ei myöskään saa koskaan kehua. Tuollaista ihmeellistä aivopesua lukemattomat ihmiset tietämättään pitävät yllä. Jos joku poikkeaa joukosta ja erehtyy kehumaan saavutuksiaan, ympäristö pistää ojennukseen välittömästi. Ei tarvitse edes kehua. Tilaa baarissa jotain vieraskielistä ääntämällä sen oikein niin johan syytetään hienostelusta. Kohta on koko naapuripöytä puukot ojossa vaatimassa että Suomessa puhutaan suomea.

Edellä kuvattu on tietysti kärjistettyä, ja ihan poikkeuksellista. Ei tuollaista oikeasti tapahdu meidän piireissä eikä enää meidän ikäpolvelle. Eihän? Eikä meitä millään ole aivopesty. Naurettava väite. Suomalaiset inhoavat ruotsin kieltäkin ihan luonnollisista syistä. Ei kukaan ole meitä siihen ohjaillut. Ruotsin kieli on aivan vastenmielistä, koska... Niin?

Itsenäinen Suomen kansa, itsenäinen aikuinen, itsenäinen yksilö. Niinpä niin.

Sanaa itsetunto en vielä edes heittänyt mukaan.

7 Comments:

  • Olipa kerta kaikkiaan tuttua tekstiä. Omasta nuoruudesta muistan tapauksen, kun olimme äidin kanssa käyneet vaateostoksilla. Tämän jälkeen menimme äidin työpaikalle, jossa kaikki kehuivat hienoja vaatteita ja erityisesti sitä, että olin itse valinnut ne. Äiti kuunteli hetken, mutta totesi sitten huolissaan: "älkää kehuko liikaa, ettei ylpisty".
    Nyt ihan pari viikkoa sitten naureskelin itsekseni, kun olin leikannut tytön hiukset. Äiti siinä ihmetteli, että miten on hyvin leikattu ja että miten oikein uskalsin lähteä ihan mallia muuttamaan. Vähättelin itseäni. Myöhemmin sitten totesin, että oikeastaan olen aika ylpeä saavutuksestani. Ja äiti siihen: "no eihän se nyt ole edes vaikeaa".
    Näin aikuisena tuollaiset pikemmin naurattaa, miten ennalta arvattavasti esimerkiksi äitini käyttäytyy eri tilanteissa. Nuorena äidin tokaisu laukaisi häpeän. Miten mä nyt sillä lailla olinkaan iloinnut toisten kehuista. Eihän sitä nyt ylpistyä saa, vaikka kehuttaisikiin.

    By Anonymous Neonilla, at 9:18 AM  

  • Mulla oli faija se, joka piti huolen, että mitään en tehnyt edes oikin, saati sitten hyvin.

    Tämä postaus liippaa aika läheltä tuota, mitä minä olen kirjoittanut "Julkinen nöyryytys"-otsikolla ja missä kommentit ovat upeita ja valaisevia.

    "Ainako anteeksi"-kirja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Sanohan, Kops, saako sitä ihan kirjakaupoista, niin voisi käydä pläräämässä?
    -minh-

    By Anonymous minh, at 9:45 AM  

  • Minäkin olen karaistunut monessa tulessa mutta tuloksena onkin hyvä itsetunto. No nyt tietysti joku on puukko ojossa kun muka kehun itseäni. Hah hah.

    Kirja löytyy kirjakaupoista, sama kirjoittaja kuin Kiltteydestä kipeät opuksella. Teologi, terapeutti Anna-Liisa Valtonen. Ensi hätään voisit googeloida hänet.

    En tohtinut heittää huulta että "ei sitä saa kirjakaupoista, vaan täytyy maksaa" kun blogeissa juuri kirjoitetaan siitä miten huonosti valittu vitsi voi nolata, vaikka se on leikilliseksi tarkoitettu. Huumori tulee pintaan luonnostaan, vaikka lapsena siitä rangaistiin "viisasteluna". Voi sitä pipojen kireyttä!

    By Blogger Kops, at 10:02 AM  

  • Joskus toisen ihmisen "hallitseminen" on "huolenpitoa". Joku viisas on sanonut, että jos suutut, kun toinen ei noudata antamaasi neuvoa, on kyseessä on hallitsemisyritys.

    Joissakin suvuissa ja yhteisöissä tätä esiintyy enemmän kuin muissa. Ja sitten ollaan taas puukot ojossa.

    Terveisin nimimerkki "ei ainakaan meillä" ;D

    By Blogger M, at 10:41 AM  

  • Omat vanhempani kovasti ihmettelevät sitä, etten käy kotona juuri koskaan - en nyt edes muista onko edellisestä käynnistä yli vai alle vuosi - mutta edelleen, keski-iän kynnyksellä, tuo lestadiolaisperuinen itsensävähättelymentaliteetti käy hermoille. Parempi puoliskoni kertookin, että minusta tulee vanhempieni seurassa murjottava teini.

    Lapsuuden sloganina oli kaulukseen mumistu "Taas saa hävetä silmät päästä," ja yhä edelleen kaikki luovemmat duunailut - kirjoittaminen, pari bändiä (noin karkeasti laskien sata sävellystä), näytelmiä kymmenisen kappaletta milloin näyttelijänä, milloin ohjaajana, milloin valo- tai äänimiehenä - saavat kommentin: "Se on hyvä että on harrastuksia." Pitäisikö tuon jälkimmäisen kommentin olla kannustava?

    Voimat menee joka kerta kun kotipuolessa käy. Mikään ei muutu siellä, mustavalkoisessa valokuvassa. Itse olen ihmisenä kasvanut siitä henkisestä kääpiöstä, joksi lapsuuden aikana kutistuin, valovuosien päähän, yhä jatkuvan tietoisen ponnistelun tuloksena - mutta kun yritän hiukan positiivisempaa asennetta vanhemmilleni tyrkyttää, tulee vastaan taasen slogania: "Kyllähän tuo on ihan totta, mutta ei vanha koira opi uusia temppuja..."!

    ...Että nimenomaan anteeksiantamisesta uhkaa tulla elämänpituinen missio, vaikka muutakin tekemistä olisi... Jaapa jaapa, tästä riittäisi tiiliskiviromaanin verran kirjoittamista, mutta lopetanpa floodaamisen ennen kuin aloitankaan.

    By Anonymous Rauli Moraali, at 3:26 PM  

  • Mulla on mies, jonka isä lyttää häntä koko ajan ja uskoo, että kolmekymppinen poika, jolla on koulutus ja työkokemusta, sekä on pidetty ja hyvä työntekijä- menettää työpaikkansa heti, jos avaa suutaan vähänkin. "Olet ihan hys hys vaan, et sano mitään, hys hys on paljon parempi, niin ei tule ongelmia"
    Tämä juontaa juurensa korvaushoitoon. Klinikan väärinkäytösten kanssa sama juttu: "et nyt vaan sano mitään, pidät mölyt mahassasi ja olet hys hys vaan, ettei lomat mene". Kun mies puhui paremman työpaikan hakemisesta tai vakinaistamisesta, isänsä oli heti, että "et nyt ala mitään turhia kuvittelemaan, just vasta pääsit työsyrjään kiinni. Teet työsi vaan ja olet kiitollinen ja hys hys!"
    Kun minä siihen protestoin, että täytyy kannustaa yrittämään, niin sitten tuli heti: "niin, mutta kun on se korvaushoito, jos ne testaa niin sitten menee kaikki ja elämä on pilalla, joten kyllä nyt tyydyt siihen, mitä on ja olet ihan hys hys vaan!"

    Ihan turha sanoa mitään, mutta sanompa kuitenkin, joka kerta.
    Miehen palkka ei tullut tänään ja se oli työnantajan moka. Välitysfirmasta sanottiin, että "koitat nyt vaan pärjäillä sen kaksi viikkoa". Äijä väänsi tippaa jo siinä ja minä huusin, että perkele nyt soitat sinne ja sanot, että asia menee liittoon, jos ei rahat ole tänään tilillä. Mies ei uskaltanut, kun pelkäsi saavansa potkut.
    Hitto, että kävin lämpösenä! Mutta en soittanut hänen puolestaan mihinkään, vaan sanoin, että jos olet antanut hys-hys-faijasi istuttaa itseesi tuollaisen herranpelon, niin ainakin lainaat rahat jostain, minä en ala nälkää näkemään siksi, että pomoille ei voi sanoa, miten asiat on ja uhata liitolla tms.
    Nyt sitten lainarahalla eletään 2viikkoa ja minua vituttaa suunnattomasti. Miehen puolesta. Eniten ehkä olen vihainen sille hyssyttelijä-faijalle.
    -minh-
    P.S. Tämä, jos mikä vasta floodausta on...:)

    By Anonymous minh, at 4:37 PM  

  • Aivan upeat kommentit, oikeastaan pienet esseet. Hyvin mielenkiintoista asiaa. Kirjoittelen näistä lisää.

    By Blogger Kops, at 5:21 AM  

Post a Comment

<< Home