Kops

Saturday, December 31, 2005

KANSSABLOGGAREILLE

Sain eilisen postaukseni oheen kommenttikirjoitukset, joista löytyneistä helmistä voisi punoa helminauhan. Ihmiset ovat yksilöitä, kaikilla on oma minuus, kaikki ovat erilaisia - ja kuitenkin, olemme niin samanlaisia. Jos jättää temperamentin ja persoonallisuuden erot hetkeksi syrjään, sekä koulutuksen ja elämänvaiheiden erilaisuuden, näkyy se mikä meitä yhdistää. Ihmisinä meillä on samanlainen kokoelma tunteita ja hyvin samansuuntaiset perustarpeet. Ajattelutavoissamme ja reaktioissamme on paljonkin eroja, mutta onko meidän joukossamme esimerkiksi ketään joka ei kaipaisi hyväksyntää, varsinkin omilta vanhemmiltaan? Eikö se tarve ole istutettu meihin jo valmiiksi? Melankolis-luterilaisella kasvatuksella ja lestadiolais-raskassoutuisuuden perinteellä on pitkät lonkerot. Eiköhän katkota ne omalta kohdaltamme. Annetaan toisillemme tunnustusta ja varsinkin itsellemme. Olemme tehneet jokaisessa elämänvaiheessa parhaamme, aina kulloistenkin voimavarojemme ja kulloisenkin ymmärryksemme mukaan. Teemme edelleenkin parhaamme. Edellisiä sukupolvia emme ehkä pysty muuttamaan, mutta oman suhtautumisemme pystymme. Ennen kaikkea meistä jokainen pystyy olemaan parempi ihminen, parempi lähimmäinen, parempi kasvattaja lapsilleen, kun tiedostaa sen että meillä on valta, oikeus ja velvollisuus antaa muille hyväksyntää ja tunnustusta, kertoa muille että he kelpaavat meille, että arvostamme heitä. Toinen juttu on sitten osaavatko ihmiset ottaa vastaan arvostusta. Siinäpä taas yksi kasvatuksemme puute.

Minä uskon aina hyvään ihmisissä, opettaja kun olen kutsumukseltani. Nyt on uskomukseni vahvistunut bloggaillessa. Olen löytänyt auttavaisia, ihania ihmisiä, jotka jakavat ilojaan ja surujaan muiden kanssa, auttavat minua tumpeloa tekniikan kanssa, kertovat saaneensa oppia ja hyötyä blogistani, antavat hyviä linkkejä, kutsuvat blogeihinsa, On kuin olisin saanut uuden kaverijoukon, uuden oppilasluokan, vastaanotollisen ihmisiä arkiterapeutti Kopsin luokse.

Lestadiolaisiin aikoihin sanottiin: Käykäähän talossa. Nyt sanotaan: Käykäähän blogissa! Kops! Ei tarvitse edes koputtaa.

Friday, December 30, 2005

ITSENÄISTYMISESTÄ

Ensin ihminen irtoaa äidistä kirjaimellisesti synnytyksessä, ja oikea napanuora katkaistaan oikeilla saksilla. Sitten alkaa pitkä kasvu ja irtaantuminen joka jatkuu ties mihin asti. Riuhtaisuvaiheita on uhmaikä ja murrosikä, molemmat kiivaan kasvun ja itsenäistymisen kausia. Ne koettelevat sekä lapsia/nuoria että vanhempia. Tyypillisesti tulee noin 35-vuotiaana vielä yhdenlainen itsenäistymiskausi, henkisempi. Siinä käydään päänsisäistä oikeudenkäyntiä ja syytetään vanhempia ja muita kasvattajia epäoikeudenmukaisuudesta ja nöyryyttävästä kohtelusta, jonka kohteeksi ollaan jouduttu. Se voi olla hirveän raastava prosessi jossa tunteet vellovat. Sen vangiksi ei missään tapauksessa kannata jäädä, jos aikoo elää ihmisenarvoista elämää. Uskon että ihmisestä tulee parempi jos hän voittaa katkeruuden, suhtautuu ymmärtäväisesti aikaisempaan sukupolveen, ja kykenee anteeksiantamiseen. Anna-Liisa Valtavaaran teos Ainako anteeksi? valottaa teemaa aika hyvin. Saattaa olla kaikkein tärkeintä antaa anteeksi itselleen. Järkyttävän monet jatkavat itsensä soimaamista, vähättelemistä ja mollaamista sen jälkeen kun ovat vanhemman sukupolven otteesta fyysisesti irtaantuneet, eli esimerkiksi muuttaneet pois lapsuudenkodistaan, missä haukkuminen oli ehkä tavaksi muodostunut. Suomessa on pitkä perinne varoa kehumasta lasta. Kehumisella voi olla ylpistävä vaikutus. Itseään ei myöskään saa koskaan kehua. Tuollaista ihmeellistä aivopesua lukemattomat ihmiset tietämättään pitävät yllä. Jos joku poikkeaa joukosta ja erehtyy kehumaan saavutuksiaan, ympäristö pistää ojennukseen välittömästi. Ei tarvitse edes kehua. Tilaa baarissa jotain vieraskielistä ääntämällä sen oikein niin johan syytetään hienostelusta. Kohta on koko naapuripöytä puukot ojossa vaatimassa että Suomessa puhutaan suomea.

Edellä kuvattu on tietysti kärjistettyä, ja ihan poikkeuksellista. Ei tuollaista oikeasti tapahdu meidän piireissä eikä enää meidän ikäpolvelle. Eihän? Eikä meitä millään ole aivopesty. Naurettava väite. Suomalaiset inhoavat ruotsin kieltäkin ihan luonnollisista syistä. Ei kukaan ole meitä siihen ohjaillut. Ruotsin kieli on aivan vastenmielistä, koska... Niin?

Itsenäinen Suomen kansa, itsenäinen aikuinen, itsenäinen yksilö. Niinpä niin.

Sanaa itsetunto en vielä edes heittänyt mukaan.

Thursday, December 29, 2005

VISUAALISUUDESTA

Opettajankoulutuksessa kerrotaan että ihmisellä on karkeasti jaoteltuna kolme erilaista oppimistapaa. Valtaosa ihmisistä oppii esimerkiksi kieliä parhaiten näkemällä, siis visuaalisesti. Joku osa oppii tutkimusten mukaan parhaiten kuulemalla, vähemmistö liikkeen avulla. Jaottelu on suuntaa antava, ei jäykkä. Kaikki käyttänevät kaikkia kolmea. Maku- ja hajuaistia ei ole mainittu niissä lähteissä joita olen lukenut, ei liioin kuudetta aistia.

Havaitsemista ja oppimista voi yrittää tehostaa siten että käyttää kolmea eri aistikanavaa. Kieliä opiskellessa saadaan joskus hyviä tuloksia kun nähdään tekstiä samaan aikaan kuin sitä kuunnellaan. Toisinaan taas liiallinen nähtävään turvautuminen estää harjoittamasta heikompaa kykyä, eli kuulemista, jos se on opiskelijalla heikompi. Huomaan omista ohjattavistani että he tukeutuvat siihen mikä on heille helpompaa. Yritän rohkaista muuhunkin.

Silmät sulkemalla pystyy tehostamaan kuuloaistia, mikä on joskus aika kiva kikka keskittymiseen. Tuntoaistia saa tehostetuksi täydelliseen nautintoon kun sulkee silmät suudellessa. Saatko siitä mielikuvan? Taas palataan visuaalisuuteen. Vaikka suljemme silmät, kuva on kuitenkin ajatuksissa.

Wednesday, December 28, 2005

MIELIPITEISTÄ

On todella hankalaa yrittää saada aikaan hyvää keskustelua ihmisten kanssa joilla on mielipiteitä. Tarkoitan muuttumattomia mielipiteitä. Pinttyneitä käsityksia. Vahvoja oletuksia. Rakentava keskustelu vaatii avoimen mielen. Oivallukset eivät syty mielen jähmeydestä.

Häiritsevää on kun ihmiset olettavat että minulla on mielipide vaikka minulla ei sellaista ole. Yhtä häiritsevää on jos minulle oletetaan mielipide jota en missään nimessä tunnustaisi omakseni. Oletan että ihmisillä on taipumus olettaa.

Oma selitysmallini elämään on erittäin myönteinen, pidän yksinkertaisista asioista, nautin arjesta ja juhlasta, luotan hyvään ihmisissä ja siihen että asiat järjestyvät. Saan iloa pienistä asioista joka päivä monta kertaa. Juttelin erään ystäväni kanssa jonka maailmankatsomus kuulostaa hänen puheittensa perusteella epäilevältä, negatiiviseen kallistuvalta, jopa kyyniseltä. Lempisanontoihin kuuluu: “Pieleen se menee kuitenkin” tyyppisiä sanontoja, vaikka hän on toisaalta hauska ja huumorintajuinen ihminen. Hän sanoi kerran että olen sinisilmäinen ja naiivi. Lausunto kiinnosti minua, Kysyin häneltä: Mitä mieltä olet sanonnasta “Taivasten valtakunta on lasten ja lapsenmielisten”? Hän vastasi: “Olen tuossa samaa mieltä kanssasi.” Samaa mieltä...? Se ei ollut mielipiteeni. Tarkoitin kysyä hänen mielipidettään, mikä kysymyksestäni suoraan kävi ilmi. Sanonta tuli siinä yhteydessä mieleeni, ja avasin sillä keskustelun tuosta aiheesta. Aloin vasta siinä ja silloin pohdiskella sitä sanontaa ja sen sisältöä. En ollut muodostanut mitään mielipidettä.

Ei läheskään kaikki tässä blogissa esittämäni ole MINUN MIELIPITEITÄNI.

Kirjoitan ajatusteni selkiyttämiseksi, keskustelun herättämiseksi, kirjaan muistiin hajahavaintoja, kokemuksia, senhetkisiä totuuksia, jotka kyseenalaistan seuraavassa hetkessä. Joku irrallinen ilmiö saa erilaisen ilmeen laajemmassa viitekehyksessä. Negatiivisuuden ja realismin raja on häilyvä. Optimismin ja idealismin samoin.

En halua sitoa itseäni liikkumattomiin muuttumattomiin mielipiteisiin.

SE ON VARMA MIELIPITEENI! Kops.

Tuesday, December 27, 2005

KUVATAITEESTA

Löysin Marian studio nimisen blogin kautta ensin hänen Bliss bloginsa ja sitten sieltä eteenpäin hiihtelemällä paljon kuvataideblogeja. Kaikenlaista silmää ja mielikuvitusta hivelevää visuaalista elämystä on Blogilandissa tarjolla.

Ajatuksista sukeltaa pintaan tarinat taiteilijoista joilla on piinattu sielu, samoin kuin erinäiset muistikuvat taideterapiasta auttavana hoidon osana ahdistuneille ja muille joiden mielenterveys ei ole tasapainossa. Väittävätpä jotkut että eivät pysyisi järjissään elleivät saisi tehdä taidetta tai käsitöitä. Taide voi olla nautinto sen luojalle ja sitä tutkivalle katsojalle.

Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Mitä se sanoo? Jaa, siinäpä se. Eri ihmiset näkevät ja kokevat taidetta eri tavoin. Taiteilijalta itseltään kannattaa kysyä, jos haluaa tietää mitä hän itse tahtoo sanoa. Ehkäpä hän ei halunnutkaan sanoa mitään.

Monday, December 26, 2005

STUNTTEJA

Tässä bloggari Jarilta saatu osoite, missä tikku-ukko putoaa/kaatuu alas rappusia oikein antaumuksella. Jos olisi ääni se olisi varmaan aina alastulon alkaessa Jiihaa! Rappusien alapäässä suunnitellaan jo seuraavaa stunttia malliin Kelju K. Kojootti.

http://www.compfused.com/directlink/235/

KUTSUMUS

Mikä meitä ajaa tekemään jotakin jo lapsesta asti? Meistä moniin on istutettu valmiiksi ainekset tulevaan kutsumukseen. Oma itsetunto ja päättäväisyys voi ajaa päämäärää kohti silloinkin kun tielle kasataan esteitä. Sääli jos joutuu uhraamaan tai tukahduttamaan oman kutsumuksensa.

Stuntmanin ammatti on vaarallinen. Vaikea kuvitella että orastavia stuntmanin kykyjä olisi yksikään äiti rohkaissut. Isotkin riidat lienevät sävyttäneet matkaa uran huipulle. Eräs ystäväni on intohimoinen käsityöihminen, uskomattoman tuottelias. En ihmettelisi vaikka saisin tietää että hän neuloo lapasia unissaan. Luomishimo ajoi hänet lapsena salaa ompelemaan äidin koneella tämän poissa ollessa. Itku ja hammasten kiristyshän siitä seurasi, mutta ei katkaissut tietä ystäväni omaa päämäärää kohti.

Minä olin opettaja jo lapsena. Samoin olen kirjoittanut hyvin nuoresta asti, sekä ollut eräänlainen synnynnäinen psykologi. Väärinymmärtäjät eivät ole kovin pahasti hidastaneet matkalla omiin ammatteihini. Terapeutti Tommy Hellsten tunsi omat taipumuksensa jo varhaisella iällä. Hän tarjoutui terapoimaan alkoholisoitunutta setäänsä. Setä nimitti häntä kusipääksi. Onneksi Hellsten jatkoi kutsumuksensa seuraamista.

Täytyy olla aika vahva sisäinen itsetunto silloin kun ympäristö yrittää estää ihmistä toteuttamasta itseään ja seuraamasta omaa tähteään. Esteitä kohdatessa tulee usein punninneeksi uudelleen oman motivaationsa ja tekemään tiliä itselleen. Siksi kannattaa olla kiitollinen noista vastavoimista eikä antaa niiden lannistaa.

Sunday, December 25, 2005

TUNNELMA

Iltahämärä laskeutuu joulupäivänä. Isoja lumihiutaleita leijuu hiljalleen maahan. Mieleen palaa samanlainen taianomainen hetki kaukaa menneisyydestä. Seisoin kuvankauniissa maisemassa silloisen tamperelaisen poikaystävän kanssa hänen armeijalomallaan. Hidas lumisade oli ylimaallisen kaunista. Melkeinpä hartaus laskeutui yllemme.

Kunnes kuulin hänen sanansa: “On meinaan jalkarätin kokoisia hiutaleita.”

JOULUN VÄRIT

Joulun värit, punainen, vihreä, valkoinen.

Aattona Alkon terve puna poskilla.
Nenäkin punottaa hauskasti.
Nappaa kitaan, kittaa napaan!
Kohtaa kituset vihertää.
Illalla juotiin hilpeinä kaljaa,
aamulla ollaan kalpeina hiljaa.

Joulun tuhansista ilmenemismuodoista
tuo on yksi. Onneksi en joutunut siitä
osalliseksi.

Saturday, December 24, 2005

NAISET JA MIEHET

Eilen kirjoitin naisten puutteellisesta viestinnästä. Miehet ja lapset ymmärtäisivät helpommin jos pyynnöt esitettäisiin suoraan. Nainen tarkoittaa “tuopa”, “haepa” tyyppiset ohjeet/käskyt ystävällisiksi, kohteliaiksi tai jotenkin lievennetyiksi tuon -pa päätteen takaa, mutta viesti ei useinkaan mene perille sellaisena, koska hän muuntaa loputkin lauseesta oman logiikkansa mukaan, esimerkiksi “käypä katsomassa joko se posti kävi” tai “käypä katsomassa onko kaivossa vettä”, jotta ei kuulostaisi siltä kuin hän määräilisi tai pyytäisi jotain. Viesti menisi perille paremmin näin: “Hakisitko postin”” ja “Toisitko kaivosta vettä?” Näihin tulisi liittyä kiittäminen kun palvelus on tehty. Oletettavasti toinen nainen ymmärtäisi. Miehillä ja lapsilla on vaikeuksia. Jos aviopuoliso ymmärtää tuon ilmiön kaikki on tietenkin hyvin.

Millä tavalla sitten mieheltä lähtevä viestintä voi mennä metsään? Tämäkin on yksinkertainen ja helppo juttu kunhan käytetään tulkkia. Viestintäkonsultti Kops ryhtyy tulkkaamaan.

Klassinen asetelma. Nainen riutuu henkisesti kun mies ei koskaan sano hänelle arvostavaa sanaa. Hän alkaa asiasta huomautellakin ja mies ärtyy ja kiusaantuu, suuttuukin epäoikeudenmukaisuudesta. Mies nimittäin omasta mielestään sanoo kaiken joka päivä tekemällä työtä vaimon ja perheen vuoksi. Mies puhuu teoilla rakkaudesta eikä sanoilla. (Paitsi italialaiset ja muut etelämaalaiset, mutta sovitaan että esimerkkimiehemme on suomalainen.) Nainen pitää niitä tekoja itsestään selvyyksinä, ehkä olettaa että miehen ominaisuuksiin kuuluu sellainen, eikä anna niistä kiitosta. Hän keskittää vain ajatuksensa siihen että sanoja ei kuulu. Samalla mies panee merkille että kiitosta ei kuulu vaikka hän tekee parhaansa. Parisuhde on vaikeuksissa.

Öh, köh, huh - huomaan taas olevani miehen puolella. Mahtaako minussa olla aineksia parisuhdeterapautiksi lainkaan? Noh, Kops ryhdistäytyy nyt ja sanoo suorat sanat. Mies, nainen ei ole ajatustenlukija! Hän tarvitsee ne sanatkin jotta tietää mitä ajattelet, mitä tunnet, mikä saa sinut puurtamaan ja tarpomaan läpi tuulen ja tuiskun. Paitsi jos sinulla on nainen joka osaa tulkita miehen kieltä. Sinun sijassasi kuitenkin alkaisin etsiskellä sopivia sanoja. Tulet huomaamaan että arvostuksesi nousee elämänkumppanin silmissä. Ja siinä kun mielessäsi haudot että kiitoksia ei kuulu, et huomaa että et itsekään kiittele vaimoa kotitöitten tekemisesta.

____________________________________________________

Kirjoitus on artikkelisarjaa aiheesta Viestintä, jota kirjoitan muualla. Kops.
Löydät joskus osia siitä toisestakin blogistani Rita Maestra.

Friday, December 23, 2005

MIEHET JA NAISET

Yksi käytännön vaikeus miehen ja naisen välillä on viestintä. Tässä yksi klassinen ongelma. Nainen ei sano selvästi mitä haluaa, ja suuttuu sitten miehelle kun tämä ei tajua.

Tuttu mies kertoi vaimon pyytäneen: “Käypä katsomassa joko se pyykkirumpu on pyörinyt.” Mies meni, kuten miehet usein ihan innokkaasti tekevätkin. Luulen että heihin on tuollainen auttavainen äksön istutettu ennen syntymää. Tuli takaisin ja ilmoitti: “Oli se pyörinyt.” Vaimo siitä suuttumaan kun oli tarkoittanut että “Hae pyykit”.

Miten käy seuraavalla kerralla? Ottaako jompikumpi opikseen? Tulkitseeko mies naisen kiertoilmauksen ja purkaa koodin? Puhuuko nainen seuraavalla kerralla suoraan? Vai jatkuuko sama puutteellinen kommunikointi avioeroon asti? Miestä ei enää huvita auttaa kun simputetaan. Nainen pitää miestä kelvottomana laiskurina ja typeryksenä joka ei ymmärrä “selvää suomea”.

Minä olen tuossa asiassa miehen puolella., mutta vain tiettyyn rajaan asti. Hänen pitäisi nimittäin protestoida, ja vaatia että puhutaan suoraan. Viestinnän perussääntö numero se ja se on että vastuu on viestin lähettäjällä. Sillä perusteella voidaan tuo mies vapauttaa syytteistä. Kokemukseni mukaan naiset väittävät kivenkovaan puhuneensa ihan suoraan. Siihen päälle sanovat että siinähän on “selvästi vihjeenä” kevyt “käypä”. Anna mun kaikki kärsiä! Selvästi VIHJEENÄ!

Tähän ilmiöön liittyy vielä sekin että usein tyttölapsia kasvatetaan siihen että he eivät saa pyytää itselleen mitään. Sivusta katsoen tulos avioliitoissa näyttää olevan että eivät todellakaan ole oppineet pyytämään, mutta pahansisuisesti käskevät eivätkä anna kiitosta. Ihmetellen valittavat kun puoliso ei auta kotitöissä.

Ja huomenna Kops antaa miesten kuulla kunniansa. Keppi kopsahtaa. Kops.

JOULUPATA

Muista Pelastusarmeijan joulupata. Sekä eläinten joulupata.
Vein joulupataan joulukoristeita ja joululahjoja, leluja.

Pelastusarmeijassa on kuulemma pulaa vapaaehtoisista patavahdeista. Tuli vaan mieleen että eivätkö jotkut avustettavat perheet lapsineen tahtoisi auttaa ja osallistua jos tietäisivät että voivat? Ja jotkut yksinäiset ihmiset saisivat siitä joulumieltä itselleen.

Thursday, December 22, 2005

LIITOISTA

Onnistuneessa parisuhteessa mies ja naisen täydentävät toisiaan. Kumpikin tuo suhteeseen omat vahvuutensa. Perhe on yhteinen yritys. Ongelmia ratkotaan yhdessä. Kumpikin on tyytyväinen kun saa olla oma itsensä. Vastoinkäymiset yhdistävät, ja lujittavat suhdetta.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt parisuhteiden kahta maailmanlaajuista klassista ongelmaa, hammastahnaa ja WC:n kantta. Olin ollut vasta vähän aikaa ollut naimisissa kun joku alkoi vaahdota siitä miten hänen poikaystävänsä puristelee hammastahnatuubia miten sattuu, ja on ärsyttävää kun tuubi ei ole siisti. Kerroin että meillä ei ole ongelmaa koska kummallakin on oma hammastahna. Voi että se tyyppi tuijotti minua. “Siis teillä on OMAT hammastahnat!” Äänensävy ei suinkaan ollut luokkaa “Sepä hyvä idea” vaan paremminkin päivittelevä. Vaikka sanoin järkisyyn että minä pidin tavallisesta Colgate Fluorista ja mieheni geeliversiosta, ihmettelylle ei tullut loppua. Miten iskostunut olikaan käsitys että parisuhteessa hammastahna on yhteinen. Miten typerää. Meillä oli sellainen peilikaappikin että siinä oli kummallekin oma pieni kaappiosasto peilin molemmin puolin. On vieläkin.

WC:n kantta en myöskään ymmärrä. Jos menen missä tahansa vessaan, toimin sen mukaisesti onko kansi ylhäällä vai alhaalla. Nostan tai lasken sen itse. En minä ole invalidi. Tuntuu olevan vallitseva vaatimus että mies jättää sen naista varten alas. Paitsi Italiassa, jossa äidit nostavat renkaan ylös poikiansa varten, myös aikuisia poikiaan. En tiedä onko totta vai tarua, mutta olen kyllä asunut Italiassa joten olen taipuvainen uskomaan.

Jos pariskuntien yleiset ongelmat ovat tuota tasoa, mitä toivoa liitoilla on? En ihmettele avioerojen määrää, enkä sitä että eroa edeltää vuosien kärsimys, Liiton pitäisi olla kumppanuus. Oikeilla asenteilla, oikealla ajattelutavalla, hyvällä yhteistyöllä ja suunnittelulla onnistuu avioliitto, liikekumppanuus... liitto kuin liitto.

Wednesday, December 21, 2005

ALADOBI

Informaatiotulvan ja infoähkyn aikoina loppuunpalaminen koskettaa monia. Ihminen turtuu ja lamaantuu. On eriasteista masentuneisuutta, alavireisyyttä, alakuloista aladobia, vetämättömyyttä. Terve masennus suojaa ihmistä ja ilmoittaa että nyt kehon pitää hidastaa kun pää ei sitä tajua. Ellei ihminen tee jotain asian hyväksi, tila voi edetä sellaiseksi että lopulta kroppa tekee lakon. Ennen lopullista pysähdystä työntekijä liikkuu jähmeästi, viilin viskositeetilla ja aladobin sisässä. Uskomatonta miten monet pysähtyvät vasta kun heidät pysäytetään.

Tuesday, December 20, 2005

MISTÄ LISÄÄ VOIMIA

Tekemistä riittää, työt kasaantuvat, ei tahdo jaksaa kaikkea... Onko tuttua? Olen keksinyt ja kehittänyt omaan elämääni verrattomat energialähteet. Voisin kirjoittaa kirjan. Minulla on runsain mitoin apuneuvoja ajanhallintaan ja oman elämäni hallintaan. Jakaisin niitä mielelläni muillekin.

Suurimmat esteet hyvään elämään lienevät omien korvien välissä. Oikea ajattelutapa vie eteenpäin ja vapauttaa energiaa. Rasitetuimmat, väsyneimmät ihmiset jotta tunnen voisivat aivan helposti saada itselleen elämisen arvoisen olotilan. Jo muutaman vuoden olen katsellut, ja varsinkin kuunnellut, yhtä henkilöä jonka tielle näyttää kasaantuvan vaikeuksia ja vastoinkäymisiä yhtenään. Hän läpikäy pitkiä masennuskausia. Pystyn auttamaan hyvin vähän seuraavasta syystä.

Hänen elämän selitysmallinsa on negatiivinen. Lähes kaikki hänen suustaan päästämänsä lausunnot ovat kielteisiä. Hänen kanssaan keskusteleminen uuvuttaa minut täysin, koska hänestä huokuu voimakas torjunta. Jokaisessa lauseessa on ei tai älä. “Ei sinne voi mennä. Ei siitä tule mitään. Älä luule tajuavasi meikäläisen elämää. Siitä ei ole mitään hyötyä. Miehet eivät puhu. Kirjoista ei opi elämää.” Hän tuntuu käyttävän kaikki voimansa vastustamiseen.

Kirjoittaisin lisää kyseisestä aiheesta, mutta huomaan voimieni ehtyvän pelkästä hänen ajattelemisestaan. Joudun suojelemaan itseäni ja suuntaamaan ajatukseni muualle. Torjunta ja kielteisyys kuluttavat ihmistä, ja väsyttävät hänet ja hänen lähipiirinsä nopeasti loppuun. Vältä kielteisyyttä, torjuntaa, kyynisyyttä, pessimismiä. Siinä päivän energiavinkki.

________________________________________________

Kyyninen = elämään kyllästynyt; elämänasenne, jonka mukaan kaikki on aina pielessä, elämän kovettama

Kyyninen ihminen saattaa olla kyräilevä, epäluottavainen, pilkallinen, halveksiva, tunteeton.

Monday, December 19, 2005

AJANKÄYTÖN ONGELMAT

Minulla ei ole juuri koskaan kiire. Työ edistyy siitä huolimatta vauhdilla. Tunnen erinäisiä ihmisiä joilla on kaiken aikaa mieletön vauhti päällä, eikä heidän työnsä silti edisty. Osa työtäni on tarkkailla ihmisiä ja heidän tehokkuuttaan. Huomaan kirjaavani noita havaintoja automaattisesti työn ulkopuolellakin.

Ystäväni Charlotta ja minä valitsimme äitienpäiväkortteja kaksipuolisesta telineestä. Poimin siitä sopivat kortit äidille, anopille ja isoäidille parissa minuutissa. Charlotta tarvitsi yhden kortin. Hän kävi läpi kaikki kortit ensin kertaalleen ja alkoi sitten tehdä valintaa perusteenaan, mistä kortista äiti pitäisi. Niitä löytyi muutama. Seuraava tehtävä oli eliminoida kortti jonka Charlottan sisko saattaisi ostaa, jotta he eivät lähettäisi samanlaista korttia. Minä katselin sillä aikaa lehtihyllyjä ja tarrahyllyä, jotta en olisi tyhjän panttina odotellut. Luin pari lehtiartikkelia ja tutustuin uusiin lehtiin. Vähän aloin tuskastua ennen kuin valinta oli tehty, mutta se hetki koitti lopulta. Sitten kassalle.

Sueraavaksi suuntasimme kulkumme tavarataloon. Silmäni levisivät hämmästyksestä kun Charlotta purjehti kuin magneetin vetämänä telinettä kohti joka pursuili äitienpäiväkortteja. “Mitä sinä sinne menet?” kysyin silmät hämmästyksestä pyöreinä. “Öh” hän kakisteli, “ajattelin vain katsoa olisiko siellä ollut joku vielä hienompi kortti”.

_______________________________________________________

Ratkaisuja aikapulaan: Nopeat päätökset ja sitten seuraavaan asiaan. Keskittyminen kulloiseenkin tehtävään. Päättäväisyys. (Ns. putkiaivot)

Tapoja aiheuttaa itse kiirettä: Turha vitkastelu ja saamattomuus. Aikaansaadun päätöksen katuminen. Soutaminen ja huopaaminen. Kyvyttömyys päättää.

Sunday, December 18, 2005

PIKAVINKIT

Flunssa

Jos yskit ja pärskit flunssaisena, heitä kanakeittoa helttaan.
Se voittaa turhat kotkotukset.

_______________________________________________

Dieetti

Et voi syödä sitä mitä jääkaapissasi ei ole.

_______________________________________________

Laihduttaminen

Käytä puolitusmenetelmää.
Jos yleensä syöt kaksi lautasellista, syökin vain yksi.
Jos tapanasi on pistää kaksi lusikallista sokeria kahviin,
pistäkin vain yksi.

_______________________________________________

Saturday, December 17, 2005

KOPS RIEHUU

No voi persikat ja vatut! Yhdeksi päiväksi lähdin kotikäynnille ja jätin sijaisen tänne. Koko vastaanotto kaaoksessa. Sijainen ulos tässä silmänräpäyksessä tai saat kepistä. Musteläikkätestejä tässä vielä! Ne ovat lautasliinoja eilisistä firman pikkujouluista. Kaikki diagnoosit uusiksi. No vieläkö se sijainen siinä tököttää...?

Ottaa nuorukaisesta kiinni niska-pers-otteella ja lennättää kaaressa mäelle.

“No niin, asemaravintolan siivooja. Kertokaa itse mikä on ongelmanne. Ei terapautti ole ajatustenlukija. Minä kuuntelen.”

Siivooja: “Vieläkin puistattaa kun jouduin noita punaviinitahroja katselemaan. Olen tehnyt töissä kahta vuoroa koko syksyn ilman lomaa ja nyt tulin hakemaan sairaslomaa...”

___________________________________________________

Sama juttu taidenäyttelyissä. Kriitikot selittävät omaa tulkintaansa taiteilijan näkemyksestä, miten taiteilija on kuvannut köyhien ankeutta harmailla väreillä blaa bla lässyti lässyti, kunnes joku kysyy taiteilijalta itseltään. “Joo, tota, kirkkaat värit oli just loppu, ja inspiraatio iski ennen kuin ehdin mennä lisää ostamaan.”’

___________________________________________________

Arkiterapeutti Kopsin vastaanotto on palannut entiselleen. Täällä ei haihatella höpsyrdejä vaan mennään suoraan ongelman ytimeen ja siitä ratkaisuun.

Friday, December 16, 2005

MUSTELÄIKKÄTESTI

Terapeutti: Katsokaa näitä kuvioita ja kertokaa mitä näette.
Asiakas: Viiniä on läikkynyt lattialle.
Tepareutti: Mielenkiintoista. Entä kuva 2?
Asiakas: Olutta pitkin pöytää.
Terpareutti: Hmmm... Kuva 3?
Asiakas: Viinitahra tuolissa.
Teprapautti: Ahaa, Juttu on selvä. Väittäisin että teillä on alkoholiongelma.
Asiakas; Eee... Olen asemaravintolan siivooja... Juu, tahrat on erityisen ongelmallisia pehmustetuissa tuoleissa. Ongelma on, ja iso onkin!

Thursday, December 15, 2005

JOULUKIRVES

Joulukirves vilahtaa. Kuun valossa välähtaa. Kuusi pian katkeaa. - Krak.

Joulukirves välähtää. Pikkusika älähtää. Pakoon vilahtaa. - Rööööh...

OIKEAA JUUSTOA

Edellisessä postauksessa vitsailin että maailmankaikkeus lähetti minulle viestiä kuuhun ja juustoon liittyen. Tänään sain lahjakorin jossa oli juustoa. Sattumaako?

Parasta käydä katsomassa onko blogissa LENTÄVÄ JUUSTO minulle viesti...

LENTÄVÄ JUUSTO

Kävin eilen blogissa nimeltä Lentävä juusto. Se ei ollut aikaisemmin kutsunut minua vaikka olin nimen nähnyt, koska en viihdy keittiöhommissa ja oletin meijerituotteeksi. Nimi ei viitannutkaan ruokaan, vaan ehkä tähtitieteeseen ja kuuhun - kuuhulluun filosofiin, toivon. Blogista löytyi pitkällisen ajatustyön tuloksena syntyneitä huikeita kirjoituksia. Luin silmäilemällä mutta totesin että ne ansaitsevat hartaan ja virkeän lukijan joka en iltapäivällä kello kolmen aikaan enää ollut. Aamuminä on verrattomasti parempi kuin iltapäiväminä.

Nousin tietsikan äärestä ja aioin poistua takavasemmalla, mutta satuin näkemään pyöreän valkoisen kuun työhuoneeni ikkunasta. Pysähdyin. Yrittääkö maailmankaikkeus viestittää minulle jotain? Onko kohtaloni kuussa? Onko oikea sukuni avaruudessa? Samassa kuu meni hitaasti pilveen. Oliko viesti se että yhteys katkeaa ellen toimi? Tämä on niin jännittävää että kirjaan sen muistiin. Ja nyt katsomaan onko jääkaapissa - heh heh - luulitte että sanoisin juustoa...

PIKATERAPEUTILLA

Asiakas: “En tiedä onko minulla alkoholiongelma. Mistä saisin selville?”

Kops: “Ratkaisu on yksinkertainen. Jos voit olla ilman alkoholia,
vaikka viikon, riippuvuutta ei ole vielä pääsyt muodostumaan.”

Asiakas: “Kiitos neuvosta. Kokeillaan sitä. Näkemiin.”

Kops: “Näkemiin. “ (Tulipa jano. Nyt Alkoon.)

Lappu oveen: OLEN KALLONKUTISTAJIEN KONFERENSSISSA

Wednesday, December 14, 2005

USKONVAPAUS JA SANANVAPAUS

Suomessa on uskonvapaus. Noin niinkuin periaatteessa. Vaan yritäpä kuulua johonkin uskontokuntaan tai olla kuulumatta niin johan jotkut yksilöt vetävät herneen nenäänsä ja yrittävät taivutella tai painostaa erinäisin konstein omalle kannalleen.

Suomessa on sananvapaus. Mutta heti kun ei-toivotun sanasen lausut ilmoille väärässä porukassa voit sitä joutua katumaan. Ei ihme että blogeja on niin paljon nimimerkeillä. Se on sitä viisasta harkitsevaa pelkoa johon viittasin eilisessä postauksessa.

On meissä sankareitakin. Taisteluissa karaistuneita yksilöitä jotka pitävät oman vakaumuksensa ja seisovat kun toiset yrittävät kaataa kumoon. Pystyssä seisojat uskovat ihmisyyteen, suvaitsevaisuuteen ja kaikenlaiseen vapauteen. Hurraa sille joka seistä tököttää herätyskokouksessa eikä mene mukaan hurahtaneiden osastoon. Ei uskoa kuulu markkinahumulla esittää. Katsokaa miten uskovainen minä olen! Nyt käännytän muut jotka ovat syntisiä. Siis eespäin taistoon, toverit! Me valitut annamme kirkkautemme loistaa tietämättömien pimeyteen... Blaa blaa blaa. Sitten luonnollisesti tarvitaan toinen armeija tuolta suojautumiseen. Sotiessa se uskokin unohtuu.

RATSASTAA AHVENELLA

Ihastuin tällaiseen runoon Kynä kädessä blogissa.

Tämä ei ole vuori
ei Koressos, Pion,
ei täällä poika ratsasta delfiinillä
ahven riittää.
ei solise roomalaiset suihkulähteet
marmorikujilla,
ei kaskaitten ääniä kukkuloilla,
eikä täällä istuta oliivipuiden alla.

Minulle jäi siitä hauska mielikuva ahvenella ratsastavasta pojasta. Menin takaisin runoa lukemaan, mutta voi kauhistus, en löytänytkään. Jätin sinne kommentin ja abrakadabra, seuraavalla kerralla runo oli putkahtanut esiin. Putk! Oi iloa ja onnea mitä runon mielikuvat tuovat. Ylevä tunne väistyi huumorini tieltä kun sitten taas blogissa vieraillessani keksin muuta ja jätin viestin: “Yritin ratsastaa ahvenella, mutta lipsahdin”. Eilen luin tuon oman vitsini jonka olin ehtinyt unohtaa ja nauroin sille makeasti. Ah, muistiin palauttamisen riemut.

Hullulla on halvat huvit. On hykerryttävän ihanaa olla tällä tavalla hullu. Se on lahja, jota en missään tapauksessa halua palauttaa liikkeeseen joulun jälkeen. A gift that keeps on giving. Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.

(Minulla on taas uusi tilaaja. Kiitos!)

Tuesday, December 13, 2005

KIIREEN AINEKSET

Rakas ystäväni Charlotta valittaa kiirettä. “Mitään en ehdi vaikka painan pitkin viikkoa kuin Duracell pupu.” Itselläni ei ole liialllista kiirettä. Mistä se sitten johtuu kun meillä on kummallakin ihan samanpituiset päivät, siis 24 tuntia vuorokaudessa?

Kerran Charlotta tuskaili että sanomalehtiä on kertynyt eteiseen häntä korkeampi pino. Minä kysyin että miksi hän ei vie niitä jätepaperiin kun aamulla lähtee töihin. “En voi ennen kuin olen käynyt kaiken läpi. Siellä saattaa olla jokin hyvä lehtikirjoitus.”

Minä siirrän yleensä kiireisenä viikkona kaikki hiton ilmaisjakelut suoraan lukemattomina jätepaperipinoon, paitsi Alueuutiset. Joskus menee Hesarikin. Puoliso on sen kuitenkin lukenut eikä mene ihan hukkaan.

Charlotta tulisi kai hulluksi blogitarjonnan ääressä. Tänään oli erinomaista luettavaa esimerkiksi In This World But Not of It ja Hepuli-Alman päiväkirja, samoin Opettajankouluttajan päiväkirja ja Kynä kädessä.

Mutta älkää kertoko Charlottalle...

PELOISTA

On kahdenlaista pelkoa, tervettä ja epätervettä. On viisasta pelätä susia. Kannattaa varoa tuntemattomia vesiä. Parempi katsoa kuin katua. Ei kannata uskoutua ihan kenelle tahansa. Kokeile kepillä jäätä ennen kuin muuten kokeilet sen kantavuutta.

Epäterve pelko on sitä että uskalla yrittää yhtään mitään, vaan antaa pienenkin vastoinkäymisen lannistaa. Pelkää omaa varjoaan. Antaa pelolle vallan. Päästää pelon lamauttamaan niin että ei tee mitään eikä uskoudu kenellekään. Elämää ei opi sillä tavalla.

Rohkeus on sitä että voittaa pelkonsa. Ei sen tarvitse kerralla tapahtua. Kokeile ensin kepillä jäätä. Lainaan keppiäni. Pikaterapeutti Kops.

___________________________________________________

Blogissa Katkeilevaa ajatusvirtaa on kiinnostava kirjoitus peloista.

___________________________________________________

Eilisessä uniryhmässä puolet sanoi pystyvänsä nukkumaan paljon paremmin kuin ennen ryhmään tuloaan. Keskusteluistamme he saavat uskoa ja luottamusta siihen että asioilla on taipumusta järjestyä, ja kaikkeen on olemassa ratkaisu.

Huumorikin auttaa. Katsoimme ikkunasta litteää rakennusta johon on maalattu pystyraidat. Keksimme että se on varmaan pyjamatehdas.

ITSEPALVELUTERAPIA

Miesasiakas itsepalveluterapiassa: “Kyllä työmatka on parasta aikaa miehen elämässä. Työpaikan huolet ovat takana, eikä kuitenkaan ole ihan vielä kotona. Taidanpa pysyä autossa."

Ratkaisut ovat joskus naurettavan yksinkertaisia. Ne pitää vain löytää. Kops!

Monday, December 12, 2005

MISTÄ TAHANSA OPPII

Kirjoituskoneiden aikaan Kops osui paikalle kun työtoveri manaili hakatessaan ranskankielisten tuotteiden nimiä listaksi. Ihmisparka kitkutti ensin e, sitten tela takaisin - sitten aksentti, sitten tela eteenpäin. Neljä eri vaihetta yhtä é:tä varten. Crème régénérante alkoi ilmeisesti olla liikaa kun savu nousi kaverin päästä... Kops sanoi: Lyö ensin se aksentin merkki, niin pärjäät kahdella lyönnillä. - - - Hiljaisuus. Sitten riemu - kaveri nousi seisomaan ja halasi Kopsia kiitokseksi.

Se joka on jotain oivaltanut, antakoon sen muidenkin käyttöön. Kertokoon yhdelle ihmiselle, luennoikoon ryhmälle, tai vielä parempi, kirjatkoon kirjaksi. Ne jotka KIVENKOVAAN väittävät, että kirjoista ei opi, julistavat väärää totuutta. Kirjoista, eli niiden kirjoittajilta ei opi, on Kopsia suututtava, hänen työtään haittaava väite. Koko totuus on että mistä tahansa oppii, jos on oppiakseen. Kaikki ei sovi kaikille. Kärsimättömälle terapeutille ei sovi pitkäterapia, ei edes lyhytterapia, Kops on pikaterapeutti. Minun vastaanotollani ei asiakkaan anneta selittää mikä EI onnistu, mutta pikaterapian ulkopuolella on itsepalvelupuoli, jonne kaikki ovat tervetulleita. Siellä ratkaisuja syntyy hitaasti tai ei ollenkaan. Sen puolen sihteeri kirjoittaa é:t neljällä lyönnillä. Hän kuuluu siihen koulukuntaan joka uskoo että vain tekemällä omat virheensä oppii. Pistän välioven kiinni koska on niin tuhauttavaa katsella vierestä ilman että saa auttaa.

Tähän uskon: Opin kun minulla on avoin mieli. Opin elämällä elämää, kuuntelemalla, keskustelemalla, vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tekemällä ajatustyötä, vertaamalla uutta tietoa ja uusia kokemuksia aiemmin kokemaani. On asioita joita kirjoista ei voi oppia, asioita jotka pitää kokea ja läpikäydä. Kaikki tunteet kuuluvat tuohon ryhmään, elämykset, kokemukset. Kirjojen avulla voi saada syventävää, valaisevaa tietoa, kuten että suuttuminen voikin olla naamioitua pelkoa. Pelkkä kokeminen ei riitä elämän ymmärtämiseen, kuten ei myöskään pelkkä kirjojen lukeminen.

Tähän tulee “joo mutta” kommentteja joissa yritetään kuumeisesti todistella että “eihän elämää voi oppia kirjoista”. Kommentit tulevat niiltä jotka eivät lukeneet mitä kirjoitin vaan oman tulkintansa siitä. He eivät muilta opikaan. Kun he menevät luennolle heillä on oma tiukka mielipide asioista, ja kun he poistuvat luennolta, heillä on täsmälleen se sama mielipide muokkautumattomana tallella.

Mistä tahansa oppii jos on oppiakseen. Mistään ei opi mitään jos oikein ottaa sen päämääräkseen. Ja sitten vielä: ne jotka hokevat "Kirjoista ei opi elämää" tarkoittavat "elämällä" jotain mitä eivät tunnu edes tietävän. Mitä elämä on? Missä se on? Se on sisällämme, ulkopuolellamme, vuorovaikutuksessa, kehityksessä, liikkeessä...

Ei sitä tarvitse lähteä Tiibetistä etsimään, mutta voihan sieltä tietysti saada paremman näköalan omaan elämään. Palattua toivottavasti tajuaa että elämä on aina siellä missä minäkin olen.

Edellä olevan kirjoituksen aiheet

1) Pessimistien lempilause "Kirjoista ei opi mitään" joka tekee terapian tyhjäksi.

2) Yhden sun toisen totuutena toitottama PUOLItotuus "Elämää ei opi kirjoista".

Sunday, December 11, 2005

SKITSOBLOGGARIT

Taas on pari blogia jakaantunut kahtia. Kunnon skitsobloggarit Antin matkablogi Perusta ja In This World but Not of It ovat nyt saaneet jatkokset Anttila ja Mä katselen reunalta maailman. Antti tosin taitaa jättää edellisen blogin jälkeensä, miesten tyyliin kai “yksi asia pois päiväjärjestyksestä ja sitten eteenpäin”, putkiaivomenetelmä, tieteellistä termiä käyttääkseni. Titta taiteilee tippaleipäisesti kahden blogin jonglöörauksessa. Uudemmassa blogissakaan hän ei tunnustaudu tämän maailman täysivaltaiseksi jäseneksi ainakaan nimen perusteella, kun pysyttelee reunalla. Huomattakoon että nuo ovat Kopsin psykologisia analyyseja, todentamattomia teorioita. Mitä nyt tässä itsekseni pohdiskelen.

HENKISYYS

Henkisyys on muun muassa sitä että pääsen vaihtamaan ajatuksia kunnianarvoisan kollegan kanssa lähtemättä fyysisesti paikaltani täältä vastaanotoltani. Viittaan kallonkutistajatoveriini blogissa nimeltä Katkeilevaa ajatusvirtaa. Hän käsittelee tuoreessa kirjoituksessaan henkisyyttä sekoittaen sen sopivasti hengellisyyteen ja niiden eri puoliin. Uskonto tulee usein mieleen heti kun mainitsee sanan henkinen. “Ei elämästä selviä hengissä” on taas niitä osatotuuksia, joihin Kops huomauttaa että se on vain yksi puoli asiasta. Kun kuolema tulee, ja ruumis maatuu, se voi olla kaiken loppu, tai sitten henki jää eloon ja siirtyy kevyesti muualle. Siis toisaalta sanotaan “Paha auto-onnettomuus, kuljettaja menetti henkensä” ja toisaalta henki lähti... lähti minne? Henki eli sielu siirtyi tuonpuoleiseen. Kovin on moniselitteistä ihmisen puhe.

Lääkäri hoitaa ihmisen kehoa, psykologi, terapeutti tai pappi auttaa pääsemään henkiseen hyvinvointiin. Jos noita pitää puppuna, voi saada apua henkiseen ylikuormitukseen firman jaksamisvalmentajalta. (Kops on sellainen.)

Henkeni jää nyt leijumaan tänne Blogburgiin, mutta kehoni lähtee läpsimään ulos ja ostariin jatkojohtoa etsimään. Pitäähän joulukuuseen saada valot. Pikaterapeutti valaisee ja valaistuu. Airam!

DR SPOK ELI DR KOPS

Kirjoitukseeni osatotuuksista tuli verrattomia kommentteja jotka ansaitsevat pidempää vastausta kuin mitä sinne mahtuu, joten vastausta tulee tänne kun ehtii. Kiitos teille, Raiza zetalla, Hahmo ja Sumea... Mitä nimiä nuo ovat? Onko tämä science fictionia? Missä on Mr Spock? Nyt huomaamme että Kops on takaperin kirjoitettuna Spok. Hui hirvitys noita kosmisia voimia kun tuppaavat tämän ARKIterapeutin vastaanotolle. Kops heilauttaa kepillä säpäleiksi kristallipallot ja rekvisiitat, Kuuntelen mitä sanotte mutta häiritsevät häkkyrät mäelle! Etsimme verhoilematonta totuutta.

__________________________________________________

Olemme saaneet blogilistalle uuden blogin jota haluan suositella; Katkeilevaa ajatusvirtaa. Olen lukenut kirjoittajan käytännönläheistä ihmisen psykologian pohdiskelua aikaisemminkin. Hän oli vierailevana puhujana Blogistanin kallonkutistajien kokouksessa torstaina ja herätti mielenkiintoa. Suosittelen lukemista. Jos oivaltavat kommentaattorini kommentoivat sielläkin, teksti kehittyy varmasti. Vuorovaikutus vie eteenpäin, mielipiteiden vaihto, väittely.

Saturday, December 10, 2005

OSATOTUUKSISTA

Pikaterapeutin keppi kopsahtaa. Ärsyttää ja suututtaa kuulla turhaa höpinää ja sanahelinää, osatotuuksia joita tarjotaan absoluttisena totuutena. “Tieto lisää tuskaa.” Typeryyksien typeryys! Jokainen joka on kauhussaan odottanut tietoa tuomiosta, tuleeko irtisanominen, onko syöpä, missä kadonnut omainen on... tietää että tietämättömyys on pahinta tuskaa.

“Elämää ei opi kirjoista.“ Eikö muka? Ajattele uudelleen. Mikä määrä viisautta, elämänohjeita, uusille raiteille tönäiseviä ajatuksia tulvii kirjojen lehdiltä! Miten rajoittava elämänohje on kääntää selkänsä niille neuvoille joita kirjoitustaitoiset ovat tallentaneet muistiin. Elämänkokemuksestahan nekin kumpuavat.

Elämää oppii kirjoista, vaikka onkin totta että kokemusperäistä elämää on itse elettävä jotta tietää mitä oikeasti on rakastuminen, omaisen menettäminen, voiton huuma jne. Ei niitä voi siirtää kerrottuina eteenpäin ilman omaa kokemista.

Kärsimätön pikaterapeutti Kops huitaisee kepillä pöytään. Luento on päättynyt. Tämän voi ostaa myös kirjana.

JOKAISELLA OMA TELEVISIO

Kaksi hullua katseli televisiota. Televisio ei ollut päällä mutta he katselivat kuitenkin. Toinen hihitteli tyytyväisenä, nauraa hekotti välillä, toinen katsoi synkkänä sohvan pohjilta. Tehkääs vähän tilaa, Kops tulee katsomaan yhden oman ohjelmansa. Aion tehdä onnellisen lopun sellaiseen filmiin jonka jouduin viime vuonna katsomaan erilaisesta TV:stä. Jäi paha maku suuhun kun puoli porukkaa ammuttiin. Jos nyt on ammuntaa, ne ovat vain ammuvia lehmiä. Taidanpa heittää mukaan tunnelmallisen kohtauksen leirinuotiolla. Jaa mutta kai tuo yksi väittää että pusikoissa väijyy tuhopolttaja...

Idea tähän briljanttiin käsikirjoitukseen tuli kommentaattoriltani Sumealta. Hän on hiomaton timantti. Etsimme ohjaajaa äskeiseen käsikseen.

Friday, December 09, 2005

AJANKÄYTTÖ, AJANSÄÄSTÖ, AIKAPULA

Aika kuluu käytimme sitä tai emme. Annan pienen esimerkin siitä miten ihminen tekee itselleen kiirettä kuluttamalla aikaansa väärin. Asiakkaan ja minun pitäisi varata hänelle seuraava aika. Otamme kalenterit esiin ja hän alkaa luetella mitkä torstait eivät sovi hänelle ja mistä syystä. Aika kuluu turhuuteen.

Paitsi että pikaterapeutti Kops sanoo heti kärkeen: Kerro mikä torstai sopii. Minulle sopivat kaikki paitsi 15.12.

Yleensä ottaen kielteisyys vie aivan hirveästi aikaa ja energiaa. Kun oikein olan takaa luetteloidaan mitä EI voi tehdä, selitetään miksi ja millä tavalla asiat ovat huonosti, torjutaan ja kielletään, lannistus valtaa sekä puhujan että kuulijan. Hartiat painuvat lysyyn, askel tulee raskaaksi ja laahustavaksi. Mutta heitäpä painolasti pois niin hommat hoituvat keveästi hauskasti. Jää hyvä mieli. Ryhti paranee.

Lisää aika-aihetta tulevissa postauksissa. Kops kirjoittelee viikonloppunakin. On keksinyt keinot saada aikaa kirjoitteluun. Aikaahan meillä kaikilla on. Erona se mihin sen käytämme, ja miten hyvin jaksotamme työn, levon ja vapaa-ajan.

MONIKÄYTTÖKEPPI

Arkiterapeutti käyttää keppiään napauttaakseen vääriin ajatustapoihin eksyviä. Kops! Välillä hän lainaa sitä opettajalle karttakepiksi. KOPS - ja NAPS KRÄK kun karttakeppi katkeaa jos ope lyö sillä pöytään. Lammaspaimenkin voi hyödyntää keppiä. Sillä ohjataan lammasta jos se on vaarassa pudota kuoppaan. Pieni kopaus kepillä kylkeen - TSUP. Kiva ääni kun lammas on niin pehmeä.


PIKATERAPEUTIN VASTAANOTOLLA

Asiakas: “Olen etsinyt ratkaisua ongelmiini juomisesta. En ota alkoholia, vain olutta.”

Pikaterapeutti Kops: “Ratkaisu ei löydy pullon pohjalta etsimällä. Lue se etiketti mieluummin. Sitten kun lasittunut katse kirkastuu. Olut on vain turruttavaa lääkettä.”

Thursday, December 08, 2005

PIKATERAPEUTIN VASTAANOTOLLA

Päivää. Olen kuullut että kirjoittaminen on hyvää terapiaa ahdistuneen mielen purkamiseksi. Päätin yrittää. Tässä on pari sivua.

Kops lukee paperista. “Keorken tarina. Keorke oli kulmakunnan lekendaarinen kasanova ja kikolo. Kiharat kuriin keelillä, ja kaaralla kurvaamaan kartsalle kelillä kuin kelillä.

Kopsin arvio ja tuomio: Ahdistus poistuu, mutta siirtyy lukijaan. Todella ikävä sivuvaikutus - Uusiksi koko juttu. Seuraava asiakas!

_____________________________________________________

Hienot kommentit. Kiitos ja kunnia. Ääh. ei enää koo-sanoja... aaargh. Hirveä sivuvaikututs.

Tervetuloa teille, uusi tulokas. Jos pikaterapia ei kiinnosta, Kopsilta löytyy myös itsepalveluvastaanotto, tässä samalla palvelupisteessä.

Kops: Diagnoosinne on siis että olette hullu? Onko diagnoosi itse tehty vai muiden tekemä? Kummassakin tapauksessa taudinmääritys saattaa olla oikea tai väärä. Jos olette hyvällä tavalla hullu, otan sen suosituksena. Jos huonolla tavalla - no jaa, tämä on itsepalvelupuoli. Voitte suunnitella itsellenne terapian tai päättää kieltäytyä terapiasta. Yksi mahdollisuus on liittyä Seitsemään seinähulluun veljekseen. Teillä on lähes rajaton määrä mahdollisuuksia edetä, pysyä paikallenne tai taantua. Tämä oli ilmainen neuvonta, sillä en voi... en pysty... aargh sanomaan KASSAN KAUTTA kun ne alkaa KOOOOOLLA. Kauhistuksen kabanossi, mistä tämä suljetaan????

YDIN JA SISIN

Zen-munkki sai lahjaksi tupakkavälineet. Tupakointi oli nautinnollista puuhaa, mutta sitten hän yhtenä päivänä havahtui huomaamaan että se vei hänen ajatuksensa väärille urille, pois valaistumisesta. Hän heitti tupakat menemään.

Eräs uskovainen havaitsi että kirkonmenot, rukousnauhat ja seurakunnan riennot veivät hänen ajatuksensa pois uskosta, joten hän luopui maallisista rituaaleista, erosi kirkosta ja keskittyi uskoonsa.

Perheenäiti havaitsi että liialliset jouluvalmistelut veivät ilon koko joulusta ja tekivät hänestä väsyneen ja kiukkuisen. Niinpä hän ripusti esiliinan naulaan ja keskittyi tunnelmaan ja perheen yhdessäoloon.

__________________________________________________________

Pikaterapeutti Kops lähtee aamupäiväksi Kallonkutistajien Kokoukseen.

Lukusuositus itsensä etsijöille ja kotifilosofeille:
Blogit In This World but Not of it sekä Kiltin tytön blogi.

Monet kiitokset kommenteista ja sähköposteista. Lisää mahtuu.

Wednesday, December 07, 2005

JOULUKALENTERI

Silmät auki. Verhot auki. Ulos päivänvaloon. Näkyy paremmin. Puut näkyvät erilaisina ilman lehtiä kuin kesälehdessä. Lehtipuut nimittäin. Kuusia voi katsella ruotoina loppiaisena roskiksessa. Vinkki: Kannattaa käydä blogissa nimeltä KUUSENKERKKÄ. Siellä on oivallista asiaa kuusista ja kauniita kuviakin. Puiden ystävien iloksi.

UNIRYHMÄ

Uniryhmä kokoontui. Anteeksi että tulen vasta nyt, ja anteeksi että olen tokkurassa, mutta puoliso herätti minut yöllä ja sanoi: Hei, herää ottamaan unilääkkeesi!”

Kerroin ryhmäläisille seuraavaa. KAIKKI ON HETKEN TÄSSÄ nimisestä blogista tarttui mieleen yksi rivi runosta, mitä sitten kolleegallekin siteerasin: “Ei fyffeä goisimalla hankita”. Teräväpäisenä tyyppinä hän huomautti, että voidaanpa hankkiakin jos ollaan töissä koemakaajina patjatehtaalla. Uniryhmäläiset riemastuivat tuosta niin että ennustelivat sitä naureskelevansa nukkumista yritellessään illalla. Hyvä mieli on usein hyvän unen resepti ja kaikki totesivat saaneensa paremmin nukutuksi ryhmään liityttyään.

Tuesday, December 06, 2005

PULUT NARULLA

Paljon on nähty mutta paljon varmaan vielä näkemättä. Kävelylenkillä räpsäisty muistikuva olkoon joulukalenterin kuudes kuva. Tiivis rivi puluja sähkölangalla kuin pyykkipojat narulla. Harmaita. Armeija? Hitchcockin Linnut?

Palikkatesti pikaterapeutti Kopsin vastaanotolla: "Hakatkaa ne pyöreät palikat nelikulmaisiin reikiin tällä vasaralla. Kops."

PIKATERAPEUTTI

Pikaterapeutti Kopsille jonotetaan. Kuka on vuorossa?

Asiakas: “Oletko sinä oikea terapeutti?”
Kops; “Oletko sinä oikea asiakas?” Seuraava!

AJANKOHTAISTA JA AJATONTA

Ajankohtaisia puheenaiheita ovat pikkujoulut, jouluvalmistelut, Itsenäisyyspäivä. Ne tuovat mukanaan ajattomia aiheita, kuten sikailu, törsääminen, köyhyys, häviääkö varsinainen asia krääsän alle, vapaus, usko, kiitollisuus ja kiittämättömyys, millaisina muistamme lapsuuden joulut? Olivatko ne ilon, rauhan ja taian aikaa, vai kakofonista tavaratalomusiikkia, krääsää ja uhkauksia mitä tapahtuisi ellemme olisi kilttejä?

Kirjasuositus: Anna-Liisa Valtavaara: Kiltteydestä kipeät
Teos auttaa tunnistamaan vääränlaisen kiltteyden, sellaisen jolla toteutetaan toisten tahtoa eikä olla omia itsejä. (Itsejä?) Oikeanlainen kiltteys on eri juttu.

Ole kiltti ja ojenna keppini. Kops.

Monday, December 05, 2005

JOULUKUUSI JA KESÄKUUSI

Aamun hämärän väistyttyä havaitsemme saaneemme taas uuden päivän kuin tilauksesta. Päivälle ja päivänvalolle on aina käyttöä. Lähden ulos katsomaan joulukalenterin 5. luukkua. Näen kuusen. Monta kuusta. Nettimaailmassa kuusia voi ihailla blogissa nimeltä Kuusenkerkkä. Huokasin ihastuksesta kun eilen osuin sinne ekaa kertaa. Kuusi on ikivihreä. Maapallon asukkaat saavat nauttia siitä vuoden ympäri. Pimeänä vuodenaikana se näkyy paremmin kun siihen ripustaa kimallusta ja valoja. Sisäänkannettua kuusta ei sitten enää saa elvytetyksi kun se on kannettu ulos, mutta se on tehnyt tehtävänsä ja tuonut taikaa lapsille. Joulun taika ei häviä, koska se ei ole fysikaalisen maailman tavaraa. Se elää mielessämme.

PIKATERAPEUTTI

Pikaterapeutti Kopsille jonotetaan. Kuka on vuorossa?

Asiakas: “Elämä on aina samaa ankeaa harmaata arkea.”

Terapeutti Kops (Ottaa tiskin alta vesivärit ja

mäjäyttää ne pöytään - kops!): "Tästä itse värittämään.

Seuraava asiakas!"

Sunday, December 04, 2005

JOULUBUDDHA

Silmät auki aamulla. Säleverhot auki seuraavaksi. Silti joulukalenteri ei aukea kun on pimeää. Kellarista kynttelikkö keskimmäiseen huoneeseen loistamaan. Siinä on joulukalenterin neljäs kuva. Sen valossa pakkaan ylimääräisiä joulukoristeita Pelastusarmeijaan vietäväksi. Joulupadasta toimitetaan suoraan vähävaraisille perheille leluja, joululahjoja, ruokaa. Valmiiksi paketoitujen lahjojen päälle voi kirjoittaa onko tytölle vai pojalle ja minkäikäisille. Löysin pari kierrätyshenkistä blogia joissa annetaan vinkkejä joulukoristeiden tekemiseen.

Joulubuddha sanoo: Kaamospimeys auttaa valaistumaan sisältä käsin. Juhannuksena valo tulee ulkoa.

AJATTELEVA OLENTO

Ihminen on filosofi. Pohdimme olevaista ja syntyjä syviä jo lapsina. Ihminen on psykologikin. Havainnoimme itseämme ja muita. Ajatukset risteilevät aamusta iltaan, illasta aamuun. Nuo ajatukset osa meistä pitää itsellään, osa puhuu niitä ulos, osa kirjaa ne luettavaan muotoon.

Kirjoittajat levittävät ajatuksiaan eteenpäin. Ajatukset saattavat vaikuttaa lukijoitten ajatteluun. Onko vaikutus hyvä vai huono?

Mikä on panokseni blogimaailmassa? Rakennanko parempaa Blogistania? Revinkö alas huonoja rakenteita? Tullaanko sivuilleni rauhoittumaan ja virkistymään, vai suuttumaan? Koetaanko tunnelma kohottavaksi, elähdyttäväksi, valoisaksi? Paraneeko ryhti vai jääkö lukija roikkumaan kuin märkä sukka narulla?

Tiedän millaisissa blogeissa itse viihdyn. Palaan aina uudelleen suosikkieni luokse. Niille on yhteisenä neljä ominaisuutta:

- Kirjoittajat ovat älykkäitä ja oivaltavia.
- He ovat onnistuneet luomaan myönteisen ilmapiirin.
- Aistin heissä ihmisyyttä ja muista välittämistä.
- He eivät polje paikallaan vaan kehittävät ja kehittyvät.

He tietävät keitä he ovat koska käyn koputtelemassa heidän blogiensa ovelle ja pyytämässä lisää kirjoituksia... En tarkoita kopautusta vaativaksi vaan kannustavaksi. Kops! Kirjoittajan ei kannata väkisin suoltaa tekstiä ulos, jos se merkitsee sitä että ei ehdi tehdä siihen vaadittavaa ajatustyötä. Sitä paitsi lukija ei ehdi sulattaa lukemaansa jos tekstiä tulee liikaa. Paras blogipostaus lienee lyhyt lastu.

Saturday, December 03, 2005

JUMBOSSA OSTOKSILLA

Vapaa lauantai ilman tapaamisia. Lähdimme ostoskeskus Jumboon heti aamusta. "Hetillä" tarkoitan että heti kun avasivat. Sen hedimmin sinne ei kannata pyrkiä.

Joko joulu on tullut lahjoineen? Ensimmäisessä aulassa ojennettiin kaksi pulloa uutta jääteetä, sitruunaa ja persikkaa. Kiitin iloisen yllättyneenä sydämellisesti. Pulloja jakava tyttö katsahti hiukan hämmästyneen näköisenä. Näinhän se oli että muu yleisö sai hädin tuskin kiitosta kitusistaan, saati sitten ilon ilmauksia. Onpa turtunutta väkeä tämä Suomen kansa. En aina tunne tätä alavireistä aladobia kodikseni.

Minulla oli hauskaa kuin lapsella karkkikaupassa. Katselin Kirjatorilla tuttujen kirjailijoiden teoksia, Wayne W. Dyer, Liisa Keltikangas-Järvinen, Dostojevski. Ostin Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historian ja Mari Aulangon teoksen Työ ja elämäni sekä taskuun mahtuvan muistilehtiön. Kirjoittajalla on aina oltava kynä ja paperia mukanaan jotta saa ideat tuoreeltaan muistiin. Kassalla hymyilin ostoksiini tyytyväisenä ja sain lahjaksi ison ostoskassin.

Kierros jatkui näyteikkunoiden somistuksia ja tavaraa ihastellen. Punaista lasia, asitikkaasti puettuja mallinukkeja, Pentikin ja Marimekon liikkeet, ravintoloita, kahviloita, Stockmannin ylellinen kosmetiikkaosasto ja hyvin varustettu Stockmannin Herkku. Maistiaiset alkoivat leivistä, jatkuivat juustoihin ja ilmaiskierroksen kruunasivat kahvimaistiaiset ja kiva esittelijä. Ilmainen oli ehkä siinä kohdassa hivenen liioiteltu ilmaus. Ostimme paketin uutuuskahvia, tummapaahto Presidentti, jota emme muuten olisi ostaneet. Leipää ja juustoa olisimme muutenkin ostaneet. Juustoallasta täyttävä myyjä hymyili kun ääneen kiittelin juustovalikoimaa. Kassalla sanoin että olipa isot valikoimat kaikkea erikoista syötävää, mihin kassaneito kieltämään että ei saa houkutella. Muutin jutun silmänruuasta kertomiseksi. Heh.

Lahjominen jatkui. Käteen pistetiin uloskäynnin vieressä kangaskassi jossa oli kaksi erilaista uutuuskastiketta, gorgonzola ja Red Thai curry. Poistuimme juuri kun iso ruuhka oli alkamassa.

Tuosta tavaranpaljoudesta tuli mieleen että on aika alkaa keräillä kaapeista käyttämätöntä tavaraa Pelastusarmeijaan joulupataan vietäväksi. Lahja ansaitsee vastalahjan, mutta voi sen niinkin hoitaa että antaa tarvitseville eikä niille joilta lahjan on saanut. Silloin Maailmankaikkeus pääsee parempaan tasapainoon.

Jos kommentin jättäminen ei onnistu, kokeile sähköpostia kops@ren.to

Asetukseni saattavat olla taas pielessä Bloggerissa.

VARO LENTOHIEKKAA

Viikonloppu alkaa ja buddhalainen pikaterapeutti vierailee taas blogilaisten luona. Otan kepin käteen ja lähden kulkemaan. Kopauksella annetaan uusi suunta hedelmättömille ajatuksille. Jos joku juuttuu valittamaan elämän kurjuutta, kops vaan kepillä napaus päähän. Ulos ruikutuksen, rypemisen ja valittamisen kehästä. Aina on toivoa, aina on valinnan mahdollisuuksia, kunhan heittää väärät ajatukset pois.

Kun masennus valtaa mielen ja elämän vaikeudet painavat maahan, maassa saa maata vain sen ajan että toipuu ja kerää voimansa. Masennuksen mereen ei heitetä ankkuria ja jäädä väkisin lannistuksen satamaan selittelemällä miten kurja lapsuus oli tai miten mikään ei koskaan meikäläiseltä onnistu. Maalaisjärjelläkin luulisi että maasta on suunta vain ylöspäin, ja kuitenkin sinnikkäimmät pessimistit kaivautuvat syvemmälle tai hukuttautuvat velloviin aallonpohjiin ja synkkään suohon.

Niin raskas on lasti että myötäeläväinen kanssaihminenkin alkaa painua mukana syvyyksiin ellei varo. Kops antaa myötätuntoa mutta sitä seuraa kepin kopautus: Ota vuoteesi ja kävele, nosta ankkuri, kierrä se paikka missä on lentohiekkaa. Huomaat että askel kevenee ja vaikeudet väistyvät. Kops!

Ensimmäinen askel ylös on usein puhuminen. Ei kenelle tahansa. Kuulijan pitää olla asiallinen ja myötämielinen. Jos sellaista ihmistä ei ole saatavilla, apua ja tukea omaan ajatteluun saa kirjoista. Kirjavalinnassa autan keppini kanssa. Jos tavoittelet käteesi tekstejä joiden seurassa lähdet uudelleen elämään lapsuuden pelkoja ja ahdistuksia, minulla on sinulle yksi sana, ja se on KOPS! Noiden opusten avulla et eheydy ja saa rauhaa. Valitse kirjallisuutta jossa kerrotaan miten ihmiset ovat selviytyneet. Terapeutti Tommy Hellsten kertoo pitkä kokemus takanaan miten elämästä selviää hengissä. Anna-Liisa Valtavaara on toinen luotettava apu. Tuonkaltaista lukemistoa jos kurkotat käteesi kirjahyllystä, kops keriytyy takaperin - spok!

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) Kops on lupautunut kirjoittelemaan uskosta ja uskonnosta. Ehkäpä jo seuraavalla kerralla.

kops@ren.to

Friday, December 02, 2005

AIKAKONE

Buddhalainen terapeutti Kops kulki blogista blogiin, koputti oveen ja astui sisään. Parissa blogissa melkein eksyi kuvien, valojen ja kirjasintyyppien viidakkoon. Tämä ei ole minulle. Palaan takaisin. Kaipaan yksinkertaisempia aikoja. Astun aikakoneeseen ja palaan menneisyyyteen... wzcks... gadzook...

Avaan aikakoneen oven. Hengitän syvään tyytyväis - Jaiks! Mustavalkoinen TV! Ei videoita! Äkkiä takaisin. wzcks... gadzook... huh huh. Menneisyys mustikka, oma blogi mansikka.

JOULUKUUN 2. PÄIVÄ

PÄIVÄN MEDITAATIO

Meditaatio alkaa. Sulje silmät - ei, älä sittenkään, miten muuten luet ohjeet? Avaa silmät... No voi itku, nyt sillä on silmät kiinni. Meditaatio on ilmeisesti ohi. Kops.

JOULUKALENTERI

On vielä niin pimeää että en näe mitä luukussa kaksi on. Säleverhojen raosta näkyy katulamppuja. Onneksi sentään sähkö on keksitty. AIRAM!

Thursday, December 01, 2005

JOULUKALENTERI AUKEAA

Maisema on ihanan huurteen peitossa tänään. Lumi narskui ennen kuulemattomin äänin aamulla jalkojen alla. Puiden ja pensaiden oksat vaikuttavat pörhelöisiltä lumikuorrutuksella. Joulukalenterin ensimmäinen kuva.

PÄIVÄN MEDITAATIO

Nyt meditoidaan. Pois kaikki mieltä häiritsevä. Keskitetään ajatukset rauhalliseen paikkaan, maatilalle niittyjen keskelle. Puita, kirkas taivas, metsälampi, ankkoja, hanhia... HETKINEN! Hanhethan ovat suurempia kuin ankat. Miten Aku Ankka ja Hannu Hanhi voivat olla saman kokoiset???

Meditaatio on ohi. Kops.

JOS VAIN OLISI KEINO

Hän lojui sohvalla ja mietti joulun lähestymistä. On taas pakko tehdä jouluvalmisteluja. Jos vain olisi joku keino välttää koko joulu.

Silmäluomiensa lomasta hän katsoi turtuneena televisiota. Blääh miten tylsää ohjelmaa. Jos vain olisi joku keino häivyttää koko pahuksen show eetteriin, hän ajatteli sormeillen hajamielisenä kaukosäädintä veltossa kädessään..

Mikä ihmeen hengettömyys ja velttous ihmisiä vaivaa? Valitetaan asioista joihin jokainen pystyy itse vaikuttamaan kun vähänkin vaivautuu. Taas alkaa se iänikuinen ruikutus eivätkä sitten muutkaan saa nauttia joulusta hyvällä omallatunnolla.

Ihminen on oman onnensä seppä. Kukin takomaan itselleen sopiva joulu. Tai ainakin lapsille. Lasten joulusta syntyy kaikkien joulutunnelma.

Minulle jouluun kuuluu muun muassa hyväntekeväisyys. Linkeistäni löytyy Hungersite josta pääsee ilmaiseksi klikkailemaan apua maailmaan. Osoitteen voi lähettää joulukortin mukana muillekin. Eikä tarvitse edes joulua odottaa.

Arkiterapeutti Kops
kops@ren.to

Kiitos sille joka vaivautui klikkaamaan sen verran että merkkasi Kopsin blogilistalla suosikiksi. Kannustamalla positiivista voimaa levitetään eikä jouluahdistusta toitottamalla.