Kops

Wednesday, November 30, 2005

BUDDHA SAYS

Everyone and everything can be your teacher.

Anyone who is too old to learn was probably always too old to learn.

You realise how little you know when a child begins to ask questions.

To learn it is necessary to discover the depths of our own ignorance.

_______________________________________________

Linkistä Hungersite tuosta sivusta pääset ilmaiseksi klikkailemaan apua maailman nälkäisille, sairaille lapsille, kodittomille eläimille ja niin edelleen. Mainostajat maksavat hyväntekeväisyyteen pienen rahasumman jokaisesta klikkauksesta kun samalla käymme lukemassa heidän mainoksiaan. Voi klikata vain kerran vuorokaudessa jokaista ikonia. Olen klikkaillut muutaman vuoden. Toivottavasti sillä on autettu ihmisiä eri puolella maapalloa ja täytetty monen koiran ja kissan ruokakuppi.

Tuesday, November 29, 2005

EI SAA SANOA EI

Kaukoidän kulttuureissa ihmetyttää tapa kätkeä tuskan tunteet hymyn taakse ja tapa puhua ilman ei-sanaa. Olin kerran Helsingissä itämaisessa ravintolassa syömässä ystävien kanssa. Kolme indonesialaista tarjoilijaa seisoi kohteliaina ja palvelualttiina vieressä kun Kiks kysyi onko heillä uutta jouluolutta. Mitään ei tapahtunut. Uusittu kysymyskään ei tuottanut reaktiota. Silloin älysin kuiskata Kiksille että kaukoidässä ei voi sanoa ei, joten tilaa jotain muuta. Hän esitti toisen toiveen ja johan tuli henkilökuntaan eloa. Pari tarjoilijaa melkein kompastui toisiinsa kiiruhtaessaan täyttämään asiakkaan toiveen.

Eikö tuollaisesta tukahduttamisesta tule hirveän ahdistunut olo? Mitä ajan ja voimien tuhlausta. Parempi elää vapaana ja täysillä.

_____________________________

We only live once... or maybe twice... or....

______________________________

Monday, November 28, 2005

UNIRYHMÄ

Unihäiriöisten terapiaryhmä kokoontui toista kertaa. Ekalla kerralla yksi tuli myöhässä kun oli nukkunut pommiin ja sai ablodit. Nyt toinen tuli myöhässä koska oli nähnyt unta että olimme jo kokoontuneet tällä viikolla. Hänelle tuli kiire tajuttuaaan että se oli ollut unta. Kun hän hengästyneenä selitti tätä ovensuusta, muut viisi melkein putosivat tuoleiltaan. Tuleeko tästä traditio että joka kerralla joku myöhästyy nukkkumisen takia? Poistetaanko unihäiriöisten ryhmästä jos ei olekaan vaikeuksia nukkumisessa?

Ketään ei poisteta. Muutamme nimen UNIRYHMÄksi ja kerromme kaikille miten äkkiä saavutimme tuloksia.

Vakuuttaa pikaterapeutti Kops

MITÄ TE SIINÄ KAATUILETTE?

Viikonloppuna kuljeskelin Blogistania ristiin rastiin. Vierailin runoilijoiden blogeissa, Espanjassa ja Ranskassa asuvien suomalaisten sivuilla, jännässä uskontoblogissa, ja luin lukiolaisen tytön verkkopäiväkirjamerkintöjä. Mark-Anthony ei ollut päivittänyt. Koputtelin turhaan hänen bloginsa ovella.

Blogi nimeltä "In This World but not of it" sisältää kertakaikkisen riemastuttavaa kuvausta siitä miten tyttö säilyttää oman itsensä ja oman uskonsa yltiöuskovaisten ja käännyttäjien keskellä. Hurrasin hänelle mielessäni kun luin herätyskokouksesta jossa mummot kaatuilivat lattialle hurmoksessa ja tyttömme vaan tökötti seisomassa. Olipa joku pappi tai mikälie yrittänyt häntäkin tönäistä kumoon. Hänen viimeistä edellinen postauksensa on vuoropuhelu hänen ja parin jehovantodistajan välillä. Elävästi kirjoitettu.

Usko on hieno asia, mutta jotkut uskovaiset ja jotkut lahkot pitäisi kieritellä jauhoissa ja paistaa voissa. Buddhalaisuus ei ole uskonto. Ehkä se minua siksi niin miellyttääkin. Voi rauhassa elää elämää, tehdä hyvää, kehittää itseään ja harjoittaa lähimmäisenrakkautta ilman hurskastelua ja lattialle kaatuilua tai rituaaleja. Lattialla makaavia buddhalainen pikaterapeutti kopauttaa kepillä: Ylös siitä ja töihin!

Sunday, November 27, 2005

TEKNIIKKA JA BUDDHA

Tekniikka on välillä vaikeaa meille buddhalaisen yksinkertaista elämää tavoitteleville. Haluamme tekniikan mukavuuden kuten tietokoneen, mutta emme aina opettele tarpeeksi. Sain juuri tietää että blogiini on yritetty jättää kommentteja mutta ei ole onnistuttu. Kunhan lapsuudentoverini Jupukka Jäpikäinen tulee tänään käymään, uskon että asia korjaantuu. Hän on kuin kotonaan tekniikan maailmassa, toisin kuin fyysisessä maailmassa, missä hän kompastuu omiin jalkoihinsa. Minullakin on vaikeuksia maallisessa ympäristössä, esimerkiksi keittiöhommissa. Leikkaan sormeeni vaikka yrittäisin vain tehdä salaatin. Henkisemmät maailmat ja tepariaryhmien vetäminen ovat minun elementtini, ei kuitenkaan mikään huuhaa eikä kristallipallot. Onneksi meissä on ihmisiä kaikkiin maailmoihin.

Sain kommentin eiliseen kirjoitukseen Leonooran blogissa nimeltä Kynä kädessä. Hän sanoo että koiran näkeminen tuo onnea. Enpä ollut koskaan kuullut. Näen koiria joka päivä kävelylenkeilläni, ja ovat minusta aina ihmeellisen kiinnostuneita. Olenko ollut koira edellisessä elämässä? Ehkä pystykorva? Se on suosikkini.

Buddhalainen pikaterapeutti Kops
Sähköpostin pitäisi toimia; kops@ren.to

Jupukasta enemmän postauksessani 15.11. otsikolla JORAAN TÄN LOPPUUN. Löytyy arkistostani.

Saturday, November 26, 2005

KOIRAT JA MUNKKI

Kenenkään ei tarvitse mennä maksulliseen taidenäyttelyyn. Vastasatanut lumi kuorruttaa kaiken satumaiseksi. Viivähdin hetken pihassa puita ja pensaita ihastelemassa ja katselemassa oravaa pihamännyn oksalla. Se tuijotti takaisin tammenterho suussaan. Lähdin taivaltamaan aamupäivän buddharyhmän kokoukseen.

Kuljin lumessa hiljaisia sivukatuja. Kaksi kertaa matkalla kävi niin että aika kaukaa joku koira kiinnostui minusta ja halusi kovasti tehdä tuttavuutta. Kahden hurtan emäntä joutui kiskomaan lemmikkiään jotta sai sen mukaansa. Näkivätkö eläimet zenbuddhalaisen munkin kaavussa kulkevan olemukseni? Luulivatko että olen syötävä munkki?

Ryhmän istunto meni nopeasti. Kysyin zeniläiseen tapaan tiesikö yleisö mistä aioin puhua. Sain kieltävän vastauksen. Kehoitin kiihkeämmin pyrkimään tietämykseen ja poistuin.

Paluumatkalla näin vielä yhden koiran joka heilutti häntää. Heitin sille kepin ja se toi sen takaisin. Samanlainen reaktio kuin ryhmältäni ja kuitenkin erilainen.

Buddhalainen pikaterapeutti Kops

VIRKAILMEET JA MUUT NAAMARIT

Anna-Liisa Valtavaara kertoo teoksessaan KILTTEYDESTÄ KIPEÄT miten “väärällä tavalla kiltit”, eli ihmiset jotka on lapsesta pitäen alistettu siihen että tunteita ei saa näyttää, ovat keränneet sisäänsä kiukkua ja vihaa niin paljon että ovat kuin käveleviä aikapommeja. Huh, kunpa eivät räjähtäisi minun lähelläni. Mistä voin tietää onko kiltti ihminen oikeasti kiltti vai käyttääkö ystävällisyyttä naamiona?

Eräs poliisituttavani pukee aamulla virkapuvun päälle ja sovittelee sen jälkeen virkailmeen kasvoille peilin edessä. Klovneilla työasuun kuuluva naama on erityyppinen mutta sekin peittää oikean ihmisen. Ei ihme että monet pelkäävät klovneja. Naamion kummallakaan puolella ei välttämättä ole hauska fiilis. Puolesta puheen ollen...

Lastuihini 11- 21. marraskuuta olen piilottanut eri muodoissa sanan “puoli”. ei sen puoleen, puolitotuus, puolesta yöstä, velipuoli... Ne eivät ole enää piilossa. Näet ne kun tiedät että ne ovat siellä.

Naamiot riisutaan. Virkailmeet rentoutetaan. Valitaan koko totuus eikä puolitotuutta.

Friday, November 25, 2005

LUOVUTATKO?

Otsikon JEKKU alla kerroin pistäneeni kaikkiin alkupään kirjoituksiini yhden sanan eri muodossa ja kysyin löytyykö. Sähköpostiin kops@ren.to on tullut vain yksi vastaus, ja sekin oli että ei löydy, vaikka on luettu edestakaisin. Meilasin oikean vastauksen, mutta en kerro sitä isommalle yleisölle ihan vielä jotta saatte itse etsiä. Eka kirjoitukseni oli nimeltään PUOLITOTUUKSIA ja postasin sen 11.11. Sana esiintyy lastuissa 11. - 21. marraskuuta ja puuttuu vasta kirjoituksesta nimeltä JEKKU.

Onko sinulla kiiltokuvia joista raaskit luopua?
Lue Pentti-Oskarin päiväkirjasta kuinka arvokasta
käyttöä niillä olisi TYKSin lasten infektio-osastolla.
http://www.positiivarit.fi/kampanja

Positiivareitten linkki tämän sivun laidassa.

Thursday, November 24, 2005

POSITIIVISUUS VAI BLÄÄH?

Kanssablogilaiset - medbloggare!

Positiivisuus ei ole vain muotisana. Myönteisellä elämänasenteella rakennetaan maailmaa ja tullaan paremmiksi ihmisiksi. Energian saa riittämään kun käyttää päivittäiset voimavarat hyvään eikä tuhlaa tarmoaan valittamiseen, tyhjän selittämiseen, tai mihinkään tuottamattomaan. Valittaminen hidastaa ja lamaannuttaa. Ehkä se jollakin piinatulla taiteilijalla toimii käyttövoimana, mutta "vattu kun vatuttaa ja tympii" - asenteella kukaan ei tuo onnea omaan ja läheistensä elämään. Pian on kaikkien olo BLÄÄH. Äkkiä pois tuosta seurasta. Kyse on koko Blogistanin hyvinvoinnista.

Linkeistäni tuosta sivusta löytyy Positiivarit ja Onnistuja. Sieltä voi käydä ammentamassa elinvoimaa. Sain juuri postissa mitä sympaattisimman päivyrin liittymislahjana Onnistujien klubista. Nyt selailemaan uuden kalenterin kutsuvia sivuja ja sinne tulevaisuuden suunnitelmia kirjailemaan.

KUTSUMUS

Lääkärin, opettajan ja sairaanhoitajan työ on tyypillisesti kutsumus. Ei aina osaa tai halua sulkea työpaikan ovea työpäivän jälkeen ja mennä vapaalle.

Ammattiauttajat auttavat aina. Eikä siinä muuten mitään mutta kun eilen autoin yhden vanhuksen kadun yli ja sitten kävi ilmi että ei hän olisi halunnut sinne mennä.

Näinkin voi käydä, mutta ei se mitään jos kohdalle osuu ymmärtäväinen huumorintajuinen “autettava”.

Buddhalainen pikaterapeutti rauhoittukoon vähän! Menköön meditoimaan.

Wednesday, November 23, 2005

JEKKU

Tein pienen jujun omaksi ilokseni Kops-blogin aloittaessani. Ehkä ilahduttaa lukijoitanikin? Onhan minulla ainakin ne 5 tilaajaani, ellei muita. Ymppäsin yhden sanan jokaiseen kirjoitukseen, hiukan eri muodossa. Tämä on nyt ensimmäinen postaus josta se puuttuu. Jos sanailu kiinnostaa, kokeile löydätkö. Vastaukset joko kommentteihin jos sinulla on oma blogi ja pääset laittamaan kommentin, tai sitten sähköpostiini; kops norsunkärsä eli @ ja sitten ren.to

Tuesday, November 22, 2005

UNIKIRJATKO HÖPSISMIÄ?

Unikirjat ovat aina edustaneet minulle höpsismiä enkä halua tarttua niihin näppylähanskoillakaan. Vääntelehdin kiusaantuneena tuolillani jos joku seurassa alkaa kertoa uniaan ja tulkita niitä. Eräänä päivänä jokunen kuukausi sitten tulin kuitenkin poimineeksi käteeni erilaisen uniopuksen josta lässytykset puuttuivat.

UNEN NÄKEMINEN Anuirmeli Sallamo-Lavi (Gummerus Kustannus Oy)

Luin kirjan ahmimalla. Se kiehtoi mieltäni ja kohta sen luettuani näin kuin tilauksesta painajaisunen. Unessa pystyin kirjan innoittamana ottamaan tilanteen kontrollin omiin käsiini. Heräsin tukka pystyssä mutta voittajan tuntein. Yleensä en näe painajaisia, enkä muutenkaan muista uniani juuri koskaan. Äskeinen todistaa mielestäni sen että unet kumpuavat omasta itsestä, koetusta ja luetusta. Unia pitää peilata omaan elämään, omiin toiveisiin ja pelkoihin.

Tuosta tulee uutta toivoa niille jotka kärsivät painajaisista. Kirjoittaja ohjaa unennäkijän tutkiskelemaan omaa sisintään. Unien ymmärtäminen eheyttää. Painajaisista voi päästä eroon kun käsittää ne. Unien selityksiä ei tarvitse hakea verhotun salaperäisestä symboliikasta. Voi harjoitella vaikka puoliunessa tai päiväunissa. Aloita haaveunista ja testaa miten pystyt ohjailemaan mielikuvien kulkua. Jos on totta että harjoitus tekee mestarin, pian pääset vaikuttamaan yöllisiinkin uniin.

UNET

Aloitin terapiaryhmän vetämisen unihäiriöisille. Viisi oli paikalla, kuudes puuttui. Hän saapui puoli tuntia myöhässä, koska oli nukkunut pommiin. Ne viisi hurrasivat hänelle. Loistavasti alkoi, ja iloinen tunnelma säilyi koko istunnon ajan. Tämä hanke tulee onnistumaan.

Monday, November 21, 2005

SODA STREAM JET

No nyt on ostettu uusi vempain, Soda Stream Jet joka loihtii tavallisesta vedestä soodavettä. Mukana ostetusta tiivisteestä ja laitteella hiilihapotetusta H2O:sta kotibaarimikko voi sekoittaa ginger alen, mutta enimmäkseen juon sitä raikastettua kuplivaa vettä. Liike oli ON-OFF ja hinta 80 euroa + ginger ale tiiviste 10 euroa. Ei kuluta lainkaan sähköä. Säästänee hintansa ennen pitkää koska juomalla korvataan Aquat ja Pepsit ynnä muut virvokkeet. Juomapuoli on kondiksessa. Kannatti käydä eilisissä rapujuhlissa tuokin vinkki hakemassa.

VEDEN MONINAISET KÄYTÖT

Päivän suositus: H2O:n kolme olomuotoa - neste, jää, vesihöyry
sovellutuksella: drinkki, avantouinti ja sauna.

Sunday, November 20, 2005

RAPUJUHLIIN TAKAPERIN

Miten kaikilla onkin niin kiire nykyään? Saimme pidetyksi perinteiset rapujuhlanyyttärit vasta eilen. Tarkoitus oli tietenkin elokussa pitää. Vaikka väliäkö tuolla? Voihan niitä rapuja syödä vaikka jouluna. Värikin sopii. Ravut kai liikkuvat takaperin. Miksi emme mekin? Ehkä tämä oli ensi vuoden rapujuhla. Teema on yhdentekevä kun saa olla ystävien seurassa.

Kutsujen emäntä on oikea keittiöihme. Taas saimme mitä jännempiä makuelämyksiä. Kaiken kruunasi luumu-kinuski-kermavaahto mössykkä kauniissa lasikulhossa. Isäntä esitteli uutta raahattavaansa. (Isompi kuin kannettava.) Sieltä näytin blogilistaakin. Lucy innostui että jospa hän alkaisi pitää verkkopäiväkirjaa. Kannatan. Yksi elämäniloinen kirjoittaja kohottaisi piirun verran tunnelmaa, ja olisi sopivaa luettavaa isäntäperheemme 13-vuotiaalle. Jotkut bloggaajat eivät näytä lainkaan ottavan huomioon sitä puolta että lapset ja nuoret lukevat sivuja.

Iloinen seurueemme istui kauan pöydän ääressä ja osa olohuoneessa mistä käsin saattoi helposti osallistua keskusteluun. Aiheet sivusivat matkailua, ruokaa, karateharrastusta, koulua, musiikkia, Hyvät, pahat ja rumat leffaa, yhteisiä muistoja. Charlotta innostuu aina eniten historiasta ja arkeologiasta. Suosittelin kaikille muutamaa hyvin kirjoitettua kulttuuripitoista verkkopäiväkirjaa. Yhden olen jo merkannut omaksi linkikseni (Leonoora.)

Kuu oli upea iltamaisemassa kotiin palatessa. Muutenkin hyvä fiilis ja pää täynnä suunnitelmia kuten aina mainitun poppoon kokoonnuttua yhteen. Kutsujen isäntäväellä oli laite jolla tavallisen veden saa vichyn tapaiseksi mutta ei ihan niin poreilevaksi. Soda Stream Jet. Sellainen on tänään mentävä jostain kodinkoneliikkeestä hakemaan, maksoi mitä maksoi. Lisää poreita elämään!

___________

Life is fizzy.

___________

Saturday, November 19, 2005

MAAKUOPASTA, ILTAA

Heräsin puhelimen soittoon. Kuka hitto soittaa keskellä yötä? Kello oli 9 illalla mutta olin jo mennyt nukkumaan. Jupukkahan siellä, vaikka kännykkä oli takavarikoitu täydellisen hermolevon takaamiseksi. Hän oli onnistunut jotenkin pääsemään puhelimeen. “Kuule, kerro minulle mitä blogeissa tapahtuu. Onko se yksi kirjoittaja jo tullut pois maakuopasta?” Puoliunessa yritin kysyä voisiko asia odottaa huomiseen kun tietsikka oli jo sammutettu, mutta ei - viereisen sängyn ja viereisen huoneen asukkaat odottivat myös tietoa. Ilmeisesti he kaikki kuvittelivat olevansa maakuopassa ja olivat puhuneet tuntikausia Viisikoista ja muista lapsuusajan kirjoista.

Ei muu auttanut kuin tarkistaa juttu. Blogi toimi taas täysillä, minkä tiedon puhelimessa välitin eteenpäin. Pahanlaatuinen blogiriippuvuus. Tuskinpa Jupukkaa päästetään vielä aikoihin kotiin.

“Onko tietoa kauanko vielä joudut hermojasi lepuuttamaan?” kysyin. “Ai juu, unohdin sanoa että pääsin jo pois mutta unohdin lähteä kun jäi huonekaverin kanssa jutut kesken.” Kaveri oli maannut reagoimattomana kolme päivää, liikaa funtsinut tähtitiedettä, mutta kiinnostui maakuoppapuheistamme niin että havahtui takaisin todellisuuteen.

En jaksanut enää kysyä oliko huonetoverikin jo kotiutettu. Otin puhelimen johdon irti. Jos joku sanoo sanan maakuoppa alkaa irtopäät lennellä. Tai sanan blogi.

______________

Life is... zzzzzzzzz

______________

Friday, November 18, 2005

KOPUTTELUA

Ioanna Salajanin buddhalaisissa sarjakuvissa munkki yrittää saada ykkösoppilastaan valaistumaan omalaatuisin menetelmin, pyrkimyksenä että nuorukainen oivaltaa itse, eikä saa valmista oppia Mestarilta. “Voi mestari, pääni on ihan tyhjä, vailla mitään ajatuksia.” Munkki kopauttaa oppilasta kepillä päähän. - Kops - “No eiköhän siellä nyt ole jotain.” Turhanpäiväinen vuodatus loppuu siihen. Ajatukset saavat uuden suunnan.
___________

Life is here now.
Don’t waste it.

___________

Menin Jupukkaa katsomaan ja heti hän kysyi onko se yksi blogilainen jo tullut takaisin maakuopasta kirjoittamaan blogiaan. Sanoin että olin käynyt koputtamassa mutta en tiedä tilannetta tällä hetkellä koska kopauttelin parissa muussa blogissa eilen.

Jupukka sanoi pohtineensa maakuoppaa. Se voisi olla mukava paikka viivähtää hetki. Vähän evästä, taskulamppu ja jotain ajattelemisen arvoista luettavaa. Lapsina luettiin Viisikkoja peiton alla taskulampun valossa kun äiti oli käskenyt sammuttaa valot illalla.

Tuossa vaiheessa viereisen sängyn potilas nousi puoleksi istumaan: “Hei, mä luin lapsena Seikkailu-sarjaa peiton alla taskulampun valossa!” Yhteinen muisto sai meidät kaikki hymyilemään.

Thursday, November 17, 2005

SOKERIHUURRETUT LEHDET

Upeita muistikuvia sai räpsittyä heti aamusta työmatkalla. Pilviin oli muodostunut juuri sen kokoinen aukko että täysikuu oli kuin kehyksissä. Puolelta päivin ihailin vuorotellen lehdettömiä koivuja, katukäytävään liimaantuneita jäätyneitä vaahteranlehtiä ja nurmikkoon pudonneita, jäätyneitä koivunlehtiä. Ainutlaatuinen näky. Ne muistuttivat suuria sokerihuurrettuja maissihiutaleita. Corn flakes and snow flakes.

_______________

Life is beautiful.

_______________

SÖSSELI SÖSSELSSÖN

Mistä saisi puhelinviestien selvennyslaitteen? Totean että viesti on jätetty, painan nappia, kuuntelen ihme sössötystä kynä kädessä enkä saa lapulle mitään: “T’lä on Sösseli Sösselssön Söhelösöhelö Oy:stä hvääpvää. Asia koskee säpäsäpässss'ää. Numeroni on k'ksviiskolskssk -deksän nolla. Odotan soittoanne.”

____________

Life can be confusing.

____________

Jupukka kysyy onko blogilistalla ollut mitään mielenkiintoista hänen sairaslomansa aikana. En kerro mistään raskassoutuisista vuodatus ja vattu kun vatuttaa kirjoituksista, enkä niitä luekaan, ei sen puoleen, vaan kerron kivoista kirjoituksista ja siitä että joku toinenkin blogilistalainen pitää lomaa. Kyllä sieltä saa olla tauollakin, rauhoitan häntä. Kerron että listalainen on jättänyt blogiinsa kuvan maakuopasta mihin on mennyt lomansa ajaksi. Se saa Jupukan hymyilemään. Voihan hänkin sitten pitää luovaa taukoa muutaman päivän.

Wednesday, November 16, 2005

POPKORNIPENSAAT

Kävelin karmeassa monsuunissa runsaan puolen tunnin matkan erästä ystävää tapaamaan. Piti sulkea sateenvarjo etten tehnyt marypoppinseja ja lähtenyt lentoon. Vastatuuleen saattoi melkein nojata. Miten disneymäistä. Räpsin muistikuvia matkan varrella marraskuun maisemista. Päiväsaikaan osuu silmiin lumimarjapensaita. Niissä killuu aivan kuin popkornia.

Parasta marraskuussa on tällaiselle mielikuvien tallentajalle aamujen ja iltojen aavemaisen goottinen tunnelma. Lehdettömät puut piirtyvät taivasta vasten ja kuulla on tuhat eri taianomaista ilmenemismuotoa. Täysikuuta voi tuijottaa kauan.

____________

Life is magic.

____________

Jupukkaa ei pääse vielä katsomaan. Hän oli eilen säpsähdellyt puoleen yöhän asti ja huudahdellut silloin tällöin Älkää antako sen kissan tömistellä! Hermot pinnalla. Ei siellä mitään kissaa ollut. Yritän päästä huomenna katsomaan.

Tuesday, November 15, 2005

JORAAN TÄN LOPPUUN

Jupukka on pesunkestävä teoreetikko, ei osaa yhtäaikaa syödä purukumia ja kävellä. Muistan kerran kun tanssilattialla vääntelehtiessämme yritin avata keskustelua maailmanpolitiikasta. Hän heitti: “Odota. Mä joraan ensin tän kuvion loppuun!”

Kuulin Jupukan velipuolelta seuraavaa. Lankapuhelin ja kännykkä ja ovikello olivat pirahtaneet, pärähtäneet ja kilahtaneet yhtäaikaa Jupukan kirjoittaessa meiliä sekä blogia. Hän sekosi kirjaimellisesti sukkiinsa, menetti tasapainonsa ja joutui vuodepotilaaksi. Yksi vierailija sallitaan kerrallaan.

_____________

Life is complicated.

_____________

Monday, November 14, 2005

HENGET PUHUVAT

“Ei elämästä selviä hengissä” lauloi legendaarinen Dsuus Leskinen, kirjoitetaan Juice. Ai niin, ja tietysti lausutaankin Juise. Hänhän on Suomessa, ajassa ja paikassa ja kielessä.

Mitä jos elämästä selviääkin hengissä? Eikö ole niin että poistumme seuraavaan ulottuvuuteen pelkkänä henkenä ja jätämme fyysiset painolastit jälkeemme? Vai loppuuko kaikki niin sanottuun kuolemaan? Onko meille tuonpuoleista?

Totta vai omaa luuloani että kehon rapistuessa mieleni ja henkeni vahvistuu, ja olen menossa parempaa elämää kohti?

___________

Life is... what?

___________

Sunday, November 13, 2005

MUISTIKUVAT

Kävelylenkillä tuli vastaan viittä koiranpentua taluttava nainen. Sitä näkyä on mukava muistella. Samoin ylettömän hassusti vesilammikossa räpiköiviä varpusia. Kameraakin voisi kuljettaa mukana mutta näin on puolta kevyempää ja helpompaa.

___________

Life is easy.

___________

JAETTU ILO

Sanotaan että “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo” ja myös “Jaettu suru on puolitettu suru”.

Ajattelin jotain jakaa ja pistin kaapista muutaman ylimääräisen vaatekappaleen muovipussiin, pudotettavaksi UFF:n keräyslaatikkoon kävelylenkilläni. Pari poikaa oli keksinyt bisneksen. He olivat keränneet tienpenkereeltä täydet muovikassilliset tyhjiä olutpulloja joita retuuttivat vaivalloisesti. Teki mieleni vihjaista että kannattaisi ottaa joku kärry seuraavalla kerralla, mutta tulin sitä ajatelleeksi liian myöhään. Kävelin jo aika matkan päässä heistä. Luulivatkohan minua kilpailijaksi oman muovikassini kanssa?

Noin tunnin kävely, uusi IL DIVO:n musiikki ipodissa, , pientä apua UFFiin, raikas syysilma,
Tuli hyvä mieli ja energinen olo.

_______________

Life is simple.

_______________

Buddhalaiset opetuksetkin ovat yksinkertaisia.
Zen-munkki opettaa mestarioppilastaan kepin kopauksella päähän. Kops!

Saturday, November 12, 2005

PUOLITOTUUKSIA

“Elämää ei opi kirjoista”, sanotaan. No ei sitä kyllä opi elämästäkään saattaisi joittenkin kohdalla huudahtaa. “Vahingosta viisastuu.” Sekään ei päde kaikkiin. Puolitotuus on niinikään “Tieto lisää tuskaa.” Kyseenalaistan noista väitteistä jokaisen, tai vähintäänkin peräänkuulutan sitä totuuden toista puolikasta.

Sen sijaan vanha sanonta “Juhannus on kerran vuodessa, mutta joulu on joka vuosi” on tosi kuin vesi. Molemmat kestävät parhaimmillaan/pahimmillaan kauan.

Ensimmäinen lähestyvän joulun merkki elämässäni kun ostin eilen kokoelma-cd:n CHRISTMAS LOVE SONGS. Ostin myös IL DIVO ANCORA ja EROS RAMAZZOTTIn CALMA APPARENTE. Kaikki on ladattu ipodiin.

____________

Life is good.

____________